Lue keskustelun säännöt.
Pelko liikkua ulkona
03.08.2020 |
Mistä voi jottua että mua pelottaa käydä edes viemässä roskat. Jos kävelen kauppaan oon ihan hermona yleensä ja kuvittelen että kaikki tuijottaa mua ja ajattelee musta jotain pahaa ? Alkaa pikku hiljaa oikeesti rajoittamaan elämää kun verhojenkin avaaminen tuntuu ahdistavalta. D:
Kommentit (27)
Itseäkin vaivaa aina ajatukset, että aina kun lähden ovesta ulos, kuvittelen että kaikki ajattelevat minusta pahaa. Nykyään on vaikea käydä jopa ulkona, vaikka asun tosi rauhallisessa paikassa. Tuntuu että aina häpeän itseäni sekä ulkonäköäni. Et todellakaan ole yksin pelkosi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä! Pelkään aina että joku mu la tti hyökkää puskasta ja pakottaa minut riisumaan pikkuhousuni.
Vierailija kirjoitti:
Itseäkin vaivaa aina ajatukset, että aina kun lähden ovesta ulos, kuvittelen että kaikki ajattelevat minusta pahaa. Nykyään on vaikea käydä jopa ulkona, vaikka asun tosi rauhallisessa paikassa. Tuntuu että aina häpeän itseäni sekä ulkonäköäni. Et todellakaan ole yksin pelkosi kanssa.
On lohduttavaa kuulla etten oo yksin vaikkei tietenkää oo kiva asia että niin moni tästä kärsii. Jaksamisia sulle. - Ap
Sama juttu. Varmaan vielä pahempi nyt kun on kesäloma ja ajatus uloslähdöstä yksin on epämukava kun ei ole nähnyt ihmisiä säännöllisesti loman aikana.
Mutta opiskellessa oli silti sama juttu. Jos olin menossa ulos tarkoituksena mennä katsomaan ihmisiä, oli vähän parempi olo, mutta jos olin vain menossa yksin kauppaan, pitsi tsempata itseään. Ja silti saatoin ajatella, että en mene tänään vaan ehkä huomenna, tai ylihuomenna. Sinnittelin välillä viimeiseen mahdolliseen hetkeen.
En tiedä mikä siinä tuntuu niin hankalalta tarkalleen. En edes usko että kukaan suoranaisesti kyttää tai yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Varmaan vielä pahempi nyt kun on kesäloma ja ajatus uloslähdöstä yksin on epämukava kun ei ole nähnyt ihmisiä säännöllisesti loman aikana.
Mutta opiskellessa oli silti sama juttu. Jos olin menossa ulos tarkoituksena mennä katsomaan ihmisiä, oli vähän parempi olo, mutta jos olin vain menossa yksin kauppaan, pitsi tsempata itseään. Ja silti saatoin ajatella, että en mene tänään vaan ehkä huomenna, tai ylihuomenna. Sinnittelin välillä viimeiseen mahdolliseen hetkeen.
En tiedä mikä siinä tuntuu niin hankalalta tarkalleen. En edes usko että kukaan suoranaisesti kyttää tai yhtään mitään.
En pelkää että kukaan kyttää mutta se että pelkään että tuttu tulee vastaan jonka kans olis pakko vaihtaa muutama sana ja pelkään sanovani jotain hölmöö. Kauppaan lähtöä siirrän myös, sit vasta kun ei ole ruokatarpeita enää mistä saisi edes hyvällä mielikuvituksella suunniteltua jotain murkinaa niin sitten on rohkaistava ittensä. Ulkona sitten kun kävelen kauppaan, usein tuntuukin ihan hyvältä raittiissa ilmassa ja se piristääkin. Tuosta edellisen sivun linkistä luin että sosiaalista fobiaahan tämä on. Auta armias jos puhelin soi, menen melkein paniikkiin. Onneks puhelut useimmiten vaan joissa lukee jo valmiiks näytöllä " petos tai huijaus " niin ei tarvii vastata.. Läheiseni tietävät tämän ja kommunikoidaan viestitellen. Joskus kun meen baariin niin parin kaljan jälkeen olen hyvinkin sosiaalinen! Olipa lohdullista lukea että meitä on paljon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ,ompas niin samaa jatkoa,::PELKÄÄN MIEHIÄ!!!Saatko orkut,vai maksetaanko näistä keksityistä sepusyuksistasi??????
No tänne ei ainakaan kannata kirjottaa näköjään mitään. Mun ensimmäinen postaus tällä sivustolla. Oon ollut sivusta seuraaja- Ap
Mun miehellä on ollut tuo sama - se on sosiaalisten tilanteiden pelko ja siihen saa lääkkeen, millä paranee. Tsemppiä!
Yksinäinen minäkin joka lienee syy ja seuraus. Pakotan itseni joka päivä lähtemään jonnekin muutamaksi tunniksi. Vaikka istumaan järven rannalle syöttämään sorsia. Tuntee samalla että on hyödyllinen edes jollekin elolliselle.