Lue keskustelun säännöt.
Miten joku voi laittaa lapsensa vuoroviikkoasumiseen?
Kommentit (333)
Vierailija kirjoitti:
Niin, mikä sitten on vaihtoehto tasavertaisessa yhteishuoltajuudessa?
Vanhemmat pysyvät yhdessä. Naimisiiinhan he ovat menneetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkitusti vuoroviikkoasuminen on lapsen kannalta paras vaihtoehto.
Niinpä, lapset voisivat pysyä koko ajan samassa paikassa. Vanhemmat vuorottelisivat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, mikä sitten on vaihtoehto tasavertaisessa yhteishuoltajuudessa?
Vanhemmat pysyvät yhdessä. Naimisiiinhan he ovat menneetkin.
Ja lapsi erotuomariksi kun isä mäisikii äitiä humalapäissään viikonloppuisin ja jurottaa silloin kun on "selvänä" Vai kuinka aattelit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, mikä sitten on vaihtoehto tasavertaisessa yhteishuoltajuudessa?
Vanhemmat pysyvät yhdessä. Naimisiiinhan he ovat menneetkin.
Ja lapsi erotuomariksi kun isä mäisikii äitiä humalapäissään viikonloppuisin ja jurottaa silloin kun on "selvänä" Vai kuinka aattelit?
Ei kai tuollaiselle isälle voi lasta antaa :(
Mutta itse kyllä olisin halunnut lapsena olla vuoroviikkoasumisessa, mutta se oli välimatkojen vuoksi mahdotonta. Onneksi vanhemmillani oli hyvät välit ja he tekivät yhdessä eron mahdollisimman helpoksi meille lapsille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, kato kun mamman pitää saada vapaata lapsista ja päästä bailaamaan! Eihän niitä kukaan täyspäinen kestä koko aikaa!
Hei
Meillä on vuoroviikkoasuminen ollut ja hyvin toimi. Lapsille myös kerrottiin, että halutessaan voivat asua vain toisen vanhemman luona. Meillä on exän kanssa hyvät välit.
Vanhin lapsi asuu jo omillaan ja itse asiassa tänään kysyin, että miltä lapsuus tuntui kun asui kahta kotia. Ei kuulema haitannut. Kummastakin kodista alle 2 km kouluun.
Kyllä itsekin koin huonoa omaatuntoa kahdesta kodista aluksi.
Turhaan kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se pitäisi mennä niin että lapsen ei tarvitsisi muuttaa viikon välein vaan vanhemmat tekisivät sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, mikä sitten on vaihtoehto tasavertaisessa yhteishuoltajuudessa?
Vanhemmat pysyvät yhdessä. Naimisiiinhan he ovat menneetkin.
Ja lapsi erotuomariksi kun isä mäisikii äitiä humalapäissään viikonloppuisin ja jurottaa silloin kun on "selvänä" Vai kuinka aattelit?
Sellaisen isän lapset tuskin on vuoroviikoin isänsä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsensa vuoroviikoille pakottamat ovat järkyttävän itsekkäitä. Vaikka kuka mitenkä puolustelee tilannetta, niin kyllä jokainen sisimmissään tietää, että väärin lapsia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsensa vuoroviikoille pakottamat ovat järkyttävän itsekkäitä. Vaikka kuka mitenkä puolustelee tilannetta, niin kyllä jokainen sisimmissään tietää, että väärin lapsia kohtaan.
Ja aivan käsittämätöntä, että vanhemmat saavat joka toinen VIIKKO lapsivapaata koko viikon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsensa vuoroviikoille pakottamat ovat järkyttävän itsekkäitä. Vaikka kuka mitenkä puolustelee tilannetta, niin kyllä jokainen sisimmissään tietää, että väärin lapsia kohtaan.
No hyvä. Olet varmaan valmis antamaan yksinhuoltajuuden lasten isälle.
Halvimmaksi tulee tämä:
Isä ja äiti hankkii molemmat esim. yksiöt.
Lapset pysyy samassa osoitteessa. Äiti ja isä on vuoroviikot. Airbnb vuokraus sitten niille viikoille kun ei ole paikalla. Helposti tienaa tuolla järjestelyllä, jos asuu hyvällä paikalla, jonne saa Airbnb väkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halvimmaksi tulee tämä:
Isä ja äiti hankkii molemmat esim. yksiöt.
Lapset pysyy samassa osoitteessa. Äiti ja isä on vuoroviikot. Airbnb vuokraus sitten niille viikoille kun ei ole paikalla. Helposti tienaa tuolla järjestelyllä, jos asuu hyvällä paikalla, jonne saa Airbnb väkeä.
Mistä tuo oletus, että kaikki asuvat hyvällä paikalla? Entä mitä niissä tilanteissa, kun molemmilla on puoliso tai riitausat välit?
Omahyväiset vanhemmat pomputtavat lasta, rakastavat vuorottelevat itse asuntojen kanssa. Omahyväisiä taitaa olla enemmistö.
No ei mua haitannut ollenkaan. Vanhemmat tosin asui kävelymatkan päästä toisistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsensa vuoroviikoille pakottamat ovat järkyttävän itsekkäitä. Vaikka kuka mitenkä puolustelee tilannetta, niin kyllä jokainen sisimmissään tietää, että väärin lapsia kohtaan.
No hyvä. Olet varmaan valmis antamaan yksinhuoltajuuden lasten isälle.
Olisin. Ja olisin valmis vuoroviikkoasumiseenkin. Mutta isää ei kiinnosta. Tilaa olisi enemmän, koulumatka suunnilleen sama. Mutta kun lapsi, 10 v. haittaisi hänen harrastamistaan, kuntosalilla käyntiä. Sen vuoksi halusi erotakin, kun perhe haittasi harrastamista.
Vierailija kirjoitti:
Tutkitusti vuoroviikkoasuminen on lapsen kannalta paras vaihtoehto.
Itse asiassa tällaista tutkimusta ei ole koskaan tehty! On kysytty lapsilta ja nuorilta vuoroviikkoasumisesta tilanteessa, jossa heillä ei ole kokemusta muusta. Kun tutkija kysyy, haluaisitko nähdä toista vanhempaasi korkeintaan kahdesti kuukaudessa, niin nuori vastaa että ei, haluan nähdä useammin. Tutkija päättelee tästä, että vuoroviikkoasuminen on hyvä ratkaisu kaikille, vaikka lapsi ei olisi mitenkään ottanut kantaa itse tutkimuskysymykseen.
Suomalaiset tutkijat eivät ole esim. tutkineet tilannetta, jossa lapset jäävät asumaan kotiin, vanhemmat ovat siellä vuoroviikoin. Saattaa olla, että tämä olisi paras ratkaisu tai peräti 3 asuntoa vierekkäin, yksi lapsille ja omat yksiöt vanhemmille.
Harva lapsi pitää vuoroviikkoasumisesta oikeasti! Vanhemmille se on kätevää ja paras vaihtoehto.
Se että lapset yhtä kotia jossa vanhemmat vuorottelevat, on käytännössä vaike vaihtoehto. Yleensä sitä ehdottavatkin ne, joilla ei itsellään ole takana eroa... eli asiasta vähiten tietävät.
Joillakin tämä järjestely toimii välivaiheena eron jälkeen. Siinä on kuitenkin paljon haasteita:
- eron jälkeen pitäisi pystyä suremaan, irrottautumaan, toipumaan ja jälleenrakentamaan elämää. Se on aika vaikeaa, jos koti ja kodin pyöritys pitää edelleen jakaa sen ihmisen kanssa, josta on eronnut. Eroprosessin pitkittyminen ei ole lasten eikä aikuisten etu.
- jos vanhemmilla on vanhan kodin lisäksi yhteinen yksiö, ei edes siellä yksiössä pääse pakoon exän tavaroita, tuoksua eikä "läsnäoloa". Tämä hidastaa eroprosessia (ks. edellinen kohta). Jos pikkuasunto on molemmilla oma, on tilanne helpompi.
- edellisiin liittyen: eron jälkeen kummankin vanhemman olisi tärkeää rakentaa itselleen ja lapsille omakoti, oma pesä, oma turvallinen satama. Se ei onnistu, ellei ole omaa kotia.
- kaikki edellämainitut kohdat johtavat huonoimmillaan siihen, ettei kumpikaan vanhemmista täysin sitoudu yhteiseen kotiin. Silloin kodista tulee "lasten koti", jossa äiti ja isä käyvät vain kylässä.
- jossain vaiheessa toinen tai molemmat vanhemmista löytävät uuden kumppanin. Erittäin todennäköisesti tämä kumppani tulee viettämään aikaa kodissa myös lapsiviikoilla. Kuinka moni on heittämällä valmis siihen, että yhteisessä kodissa häärii exän lisäksi hänen säätönsä? Kuinka moni haluaa harrastaa seksiä samassa sängyssä kuin exä kumppaneineen?
Järjestelyn ongelma kiteytyy siihen, että tarpeellinen eroprosessi hankaloituu ja siitä aiheutuvat ongelmat heijastuvat myös lapsiin. En sano, etteikö yhteisasuminen voi joillelin olla paras ratkaisu, mutta siihen nähden miten moni sitä (asiaa paremmin tietämättä) tuputtaa, se ei hyvin monilla vaan toimi.
Niin, mikä sitten on vaihtoehto tasavertaisessa yhteishuoltajuudessa?