Jos sinulle selviäisi että sinulla on sisko- tai velipuoli haluaisitko tavata tämän

Vähän riippuu. Jos kyseessä olisi esimerkiksi ensimmäisen liiton sisarus johon isä ei olisi pitänyt yhteyttä niin voisin tavata. Todennäköisesti en usein enkä montaa kertaa koska ymmärrettävistä syistä unohdetut sisarukset todennäköisesti olisivat katkeria enkä kaipaa sellaista elämääni. Syytön minä tilanteeseen olisin. Joulukorttisisaruus jos sitäkään. Yllätyksenä ilmestyvä puolisisarus taas, todennäköisesti en edes haluaisi tavata. Perinnönjaossa todennäköisesti nähtäisiin ei muuten. En tuntisi minkäänlaista tarvetta tutustua tai pitää yhteyttä.

Näin minä asian näen, en tuomitse enkä edes hämmästele jos joku näkee toisin.

Mäkin olen isosiskopuoli ja joskus teini-iässä muutaman kerran kirjoiteltiinkin toisella puolella Suomea asuvien veljieni kanssa mutta kai me sitten ollaan yhtä introvertteja kaikki, yhteydenpito jäi.

En haluaisi tavata, enkä haluaisi, että ottaisi yhteyttä. En halua uusia ihmisiä elämääni, olen tehokkaasti katkonut välejä jo siinä oleviin (siis ihan omasta tahdostani olen karsinut ihmisiä elämästäni ilmoittamalla, että en halua olla heidän kanssaan tekemisissä) ja mitä vähemmän mulla on sosiaalisia kontakteja, sitä vapautuneempi ja onnellisempi olen :)

Minulle selvisi isäni kuoleman jälkeen, että on pikkusisarus olemassa (vielä alaikäinen). Ja kyllä mielelläni hänet tapaisin ja tämän hänen kasvattivanhempansakin tietävät, mutta toistaiseksi se ei ole vielä tapahtunut.

Ehkä jonain päivänä tai sitten ei, toivottavasti vaikka sisarukseni kasvettua täysi-ikäiseksi hän haluaisi tavata. :)

Tottakai haluaisin tietää. Ehdottomasti otat yhteyttä muuten voi jäädä kaduttamaan. Itse kyllä haluaisin tutustua kunnolla ja olisi tervetullut perheeseen. Et voi tietää jos et kokeile. Välillä salaa jopa toivonut että mulla olisi joku sukulainen kenestä ei tietoo ja sitten se ottaisi yhteyttä. Itse asiassa näin kävikin mutta ei niin läheinen kun sisko- tai velipuoli. Nähtiin ja välillä yhteyksissä ollaan.

No sanotaanko näin, että olisin ainakin lievästi utelias tapaamaan sisarpuoleni, enkä pahastuisi yhteydenotosta ollenkaan.

En tosin odottaisi kummoisia, olen aika varautunut muutenkin, enkä tutustu kenenkään paremmin kovin helposti. 

Olisin pettynyt vanhempaani lapsen hylkäämisestä ja haluaisin tutustua. Aika näyttäisi tulisiko meille lämpimät välit.

Haluaisin tavata.

Ilman muuta haluaisin tietää sisko-/velipuolesta ja haluaisin ehdottomasti myös tavata. Ihan riippumatta siitä, millaisia kuvioita taustalla on. Jos hän esim. kokisi, että vanhempi on hylännyt, niin sinä et ole siihen osallinen etkä syypää.

Jos olisin ap:n tilanteessa ,en miettisi, otanko yhteyttä vai en. Ottaisin ilman muuta yhteyttä. Jos sitten toinen ei halua tavata, niin sitten ei tavata. Ainakin olisi selvää, mitä hän ajattelee. Olisi ikävää, jos hän haluaisikin tavata ja tuntea ja sitä mahdollisuutta ei hänelle annettaisi ja itsekin varmaan miettisin asiaa loputtomiin. Ja jos ensin kieltäytyy, voi ajan kanssa mieli muuttua.