Lue keskustelun säännöt.
Voiko hellittelyllä pilata lapsen? :(
13.07.2013 |
Meillä on yksi lapsi, puolitoista vuotias tyttö. Hän on minulle ja isälleen tietenkin hyvin rakas. Jos vaikka minä tulen kotiin parin tunnin kauppareissulta ja tyttö jäänyt isänsä kanssa kotiin niin huudan jo ovelta; "Hei kultaseni, äitillä oli hirvee ikävä sinua, mitä sinä olet touhunut isin kanssa" Ja halailen ja pussailen ja kerron missä olin ja mitä tein ja näytän jos ostin hänelle jotain.
Äitini kauhistelee että lapsesta tulee tosi lellitty tuommoisella käytöksellä kun kokoajan löpötetään ja halaillaan ja pussaillaan. Aloin miettimään että pitääkö tämä tosiana paikkansa koska tyttö on TODELLA paljon meidän vanhempien perään. Arkailee ja vierastaa tosi paljon siis vieraita ihmisiä, tai esimerkiksi nyt äitiäni vaikka hän tuttu näky meillä onkin.
En muista yhtäkään kertaa ääitini minua halanneen kun olin pieni, pusuista nyt puhumattakaan. Ja aika nössö minäkin olen kyllä aina ollut :D
Tai oltiin äitini kanssa marjametsässä ja sanoin sitten että kamala ikävä Saria (siis tytärtäni) ja äitini sanoi että lopeta nyt jo toi lässytys. Ihan kuin ei voinut uskoa että parissa tunnissa tulee lastaan ikävä?!
Niin ja vielä tuosta mun puhetyylistä että myönnän hieman taantuvani lapsen tasolle puhuessani tytölleni ja tiedostan itse että pitäis päästä siitä eroon (en lässytä mutta muunnan ääntäni, en siis puhu samalla äänenpainolla kuin vaikka miehelleni). Selkeät rajat tytöllä kuitenkin on, ei siis todellakaan saa mitä haluaa tai tehdä mitä haluaa eli siinä mielessä hän ei ole lellitty. Vai onko sitten kuitenkin?
Toinen lapsi meillä on toiveissa jo niin sais vähän jaettua tätä rakkautta :D
Kommentit (24)
Ei voi pilata tuolleen ollenkaan! Teette oikein ja ihailen tuollaista kasvatusta:)
Lapsi arvostaa teitä teininäkin, ei synny niin pahoja angsteja, kun tuntee teidän rakastavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 13:27"]
Äitisi ei tainnut kauheesti paijata sua lapsena. Ehkä jäit jostain paitsi ja haluut antaa sen tyttärellesi. Jatka vaan,
[/quote]
Juuri näin! En ikinä halua että mulla ja tyttärelläni on samanlaiset etäiset välit kuin mulla ja mun äidilläni. Haluan että meidän perheessä avoimesti pussaillaan ja halaillaan ja kerrotaan että rakastetaan. Tätä ei ikinä mun lapsuudenkodissa tapahtunut. Mutta mietin vain että voiko se tehdä tosiaan lapsesta... pelokkaan muita kohtaan? En tiedä :D ap
[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 13:29"]
Ei voi pilata tuolleen ollenkaan! Teette oikein ja ihailen tuollaista kasvatusta:)
Lapsi arvostaa teitä teininäkin, ei synny niin pahoja angsteja, kun tuntee teidän rakastavan.
[/quote]
Kiitos! :) AP
Halailu ja pussailu kuulostaa normaalilta ja tekee hyvää lapselle. Sen sijaan äidin ikävän huutelu jo ovelta on omiaan tekemään lapsesta huolestuneen ja läheisriippuvaisen. Että jotain hirveää täytyy erossaolossa olla, kun äitikin on noin ikävissään jo muutamassa tunnissa.
Varmaan vierastaminenkin helpottaisi, jos lapsi rohkaistuisi. Luulisi, että lapsi olisi "normaalin" hellyyden jäljiltä nimenomaan rohkeampi. Nyt hellyydessäsi on kyllä jokin ahdistava piirre. Oletko koskaan miettinyt oletko läheisriippuvainen muissa suhteissasi?
Ehkä jotenkin huomaamattasi omit lasta niin, ettei vaikkapa se vieraisiin tutustuminen suju lapselta luonnollisesti?
Vähän kyllä tuntuu minusta liioittelulta sekin, jos 2-vuotiasta tulee kahdessa tunnissa "hirveä ikävä". Siis tietenkin sitä helposti ajattelee, että onkohan se nukahtanut päiväunille tai muistinkohan antaa hoitajalle unilelun mukaan tms. Mutta että "hirveä ikävä"?
Ei mene pilalle.
Imetin pitkään, kannoin lasta pussissa melkein 1,5-vuotiaaksi, lapsi nukkuu edelleen 5-vuotiaana useimmiten vieressä yms. Halataan, hellitään ja jutellaan todella paljon.
Lapseni on todella reipas, rohkea ja itsenäinen. Harrastaa monenlaista, puhuu selkeästi, sanavarasto on laaja, osaa lukea ja kirjoittaa, laskee hyvin, liikkuu paljon ja monipuolisesti ym. monenlaista, mitä monet ikätoverit vasta aloittelevat. Hän on ollut ikänsä kehityksessä edellä. Esim. hämmästyin kuullessani, että monet 5-vuotiaat tarvitsevat vielä vaippoja... Meillä ei ole ollut vaippoja kotona 3 vuoteen.
Ei niin, että lapsen tarvitsee osata kummempia eikä kilpailla muiden kanssa, mutta tämmöinen on siis hellittelyn tulos meillä nyt.
Äitisi suhtautuminen on väärä, hän on tuskin ollut kovin hyvä kassvattaja itse aikanaankaan. Sinä teet oikein, osaat paremmin. Luota vaistoihisi ja itseesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mene pilalle pussailuista ja halailuista. Jos kuitenkin toitotetaan tuota ikävää koko ajan, niin lapselle saattaa tulla myöhemmin ahdistus siitä , että on erillään vanhemmistaan. Silloink unnäillä on ikävä koko ajan. Lapset kun ovat luontaisesti lojaaleja vanhemmilleen, niin lapsi ei välttämättä halua edes mennä toisen vanhemman kanssa kauppaan, koska ahdistuu siitä, että toiselle tulee ikävä. samoinpäiväkotiin yms. jääminen aiheuttaa samasta syystä ahdistusta.
Ap rauhoitu, tuolla tosiaan pilaat lapsen ja hänen kehityksen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 13:34"]
Halailu ja pussailu kuulostaa normaalilta ja tekee hyvää lapselle. Sen sijaan äidin ikävän huutelu jo ovelta on omiaan tekemään lapsesta huolestuneen ja läheisriippuvaisen. Että jotain hirveää täytyy erossaolossa olla, kun äitikin on noin ikävissään jo muutamassa tunnissa.
[/quote]
Joo no tätä olen kans miettinyt että en saisi lapselle sanoa että on ollut hirveä ikävä, mutta toisaalta en sitä mitenkään huolestuneella äänensävyllä sano vaan iloisesti. Voisin sen varmaan jättää sanomatta, sanoa vaan että ihana nähdä sinua :)
Ja joo-o, ihan totta, tulee kamala ikävä pieniä pulleita käsiä ja poskia, nauravaa suuta, tahmaisia sormia kiertymällä halaukseen... tyttäreni on vaan niin mahottoman ihana! Joskus miehen kanssa iltaisiin maataan sängyssä ja kerrataan tytön päivällä tekemiä juttuja ja huokaillaan että oispa jo aamu et sais tytön kainaloon :) Ollaan niin koukussa häneen.
ap
Samaa mieltä että kannattaa jättää ne ikävä huutelut pois. Ihana että rakastatte lastanne ja hyvä että myös lapselle näytätte sen. Mutta älkää tukahduttako häntä siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kanssa paljon hellitty lapsi jonka kanssa paljon juteltu ja touhuttu. Nyt "tuloksena" koulun aloittava sosiaalinen, empaattinen, ahkera lapsi, josta päiväkodistakin tulee vain positiivista palautetta :)
No tuo ap:n viimeinen viesti ei enää kuulosta normaalilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13, tuon on kyllä aivan totta. Muistakaapa huolehtia ap myös siitä parisuhteestanne ja välillä "unohdatte" sen lapsen ja jatkuvan ikävöinnin. Voi käydä huonosti parisuhteelle kun lapsi tuosta kasvaa eikä olekaan se ihana liimanäppi enään.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 13:57"]
No tuo ap:n viimeinen viesti ei enää kuulosta normaalilta.
[/quote]
Tä? Meinaatko tuota päivän kertaamista ja sitä että saisipa taas tytön syliin? Minusta on uskomatonta että joku vanhempi ei ikävöisi lastaan? :D Kai me ollaan miehen kanssa ihan hoopoja! Hienosti joku peukuttaa alaspäin minun ja kohtalotovereitteni tapoja rakastaa lapsiamme...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 14:01"]
13, tuon on kyllä aivan totta. Muistakaapa huolehtia ap myös siitä parisuhteestanne ja välillä "unohdatte" sen lapsen ja jatkuvan ikävöinnin. Voi käydä huonosti parisuhteelle kun lapsi tuosta kasvaa eikä olekaan se ihana liimanäppi enään.
[/quote]
Kyllä minä miehellekin sanon kun hän on ollut töissä koko päivän että olipas sinuakin ikävä. Ja hänkin on ikävöinyt minua ja jos ei ehdi soittamaan työpäivän aikana niin laitetaan ainakin viestiä :) Ja parisuhteemme voi todella hyvin ja rakkautta ei meiltäkään puutu. ap
[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 13:57"]
No tuo ap:n viimeinen viesti ei enää kuulosta normaalilta.
[/quote]
Täh? Kyllä mekin mieheni kanssa aina illan päätteeksi mietimme, mitä kaikkea ihanaa tyttäremme 1v 5kk on tehnyt, ei ole tullut mieleenkään, etteivätkö kaikki muutkin vanhemmat tekisi samoin? Meilläkin halaillaan ja pusutellaan paljon, tarvittaessa kyllä komennetaankin, eikä lapsi ole tippaakaan arka.
t. Ohis
13:n mielestä on tietenkin normaalia, että lapsesta jutellaan vanhempien kesken ja lapsi tuntee olevansa rakastettu ja tärkeä. Mutta jos lapsi on se ainoa kiintotähti vanhempien taivaalla, niin se ei ole normaalia.
Aloittajan lapsi on jo nyt arka ja vierastaa. Ehkä sitä arkaa lasta ei kannata vartavasten kietoa kanaemona äidin helmoihin ja vahvistaa ainoastaan sitä äiti-lapsi -sidettä, vaan rohkaista lasta ottamaan kontaktia ulospäinkin.
Ja haluaisinpa oikeasti kuulla sen miehenkin mielipiteen, että kuinka moni mies oikeasti siellä sängyssä huokailee tuntitolkulla lapsen ihanista tekemisistä, vai tekisikö mieli jotain muutakin?
Ja kyllä, minulla on lapsi, poikani on hirvittävän rakas, mutta kun lapsi on nukkumassa, on aika aikuisten jutustelulle ja rentoutumiseen aikuisten tapaan. Ja kyllä, ikävöin lasta työpäivän aikana, mutta en nyt sentään kauppareissun jälkeen säntää suukottelemaan ja halimaan kuin lapsi olisi juuri selvinnyt helvetin hirveimmästä kurimuksesta oltuaan äidistä erossa hetken aikaa.
Ja lapsemme on rohkea, sosiaalinen, halaa ja pussaa sekä äitiä, isää, mummoa, vaaria ja tätiään jne. Ei ehdi ikävöidä äitiä kauppareissulla, jos on hyvät leikit kesken isin kanssa, eikä minun tarvitse sellaista käytöstä yrittää vahvistaakaan.
Minusta siis ilman muuta kuulostaa hienolta, että aloittaja osaa ja haluaa osoittaa rakkautta, vaikka ilmeisesti oma lapsuudenkoti on ollut kylmähkö. Mutta mieti nyt hyvä ihminen, että menetkö liiallisuuksiin toiseen suuntaan.
Minäkin rakastan lapsiani. Kerron sen heille joka päivä. Halaan ja suukotan niin 10v. esikoista kuin 1v. kuopusta. Mutta en ikävöi heitä kaupassa käydessäni :D Enkä edes töissä. Tai jos mulla on ilta/yövapaa.
Mä en ole vain äiti. Mulla on oma identiteetti, kuten lapsillanikin. He ei ole mun egoni jatkeita, en elä heidän kauttaan.
Mä pidän huolestuttavana tuota ikävän jankkaamista. Lapselle tulee helposti syyllinen olo siitä, että hänellä on hauskaa ilman äitiä.
Arka lapsi juuri tarvitseekin läheisyyttä ja turvaa. Rohkaistuu siitä sitten vähitellen. Liika reippauteen patistaminen liian aikaisin toimii juuri päinvastoin!
[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 14:24"]
13:n mielestä on tietenkin normaalia, että lapsesta jutellaan vanhempien kesken ja lapsi tuntee olevansa rakastettu ja tärkeä. Mutta jos lapsi on se ainoa kiintotähti vanhempien taivaalla, niin se ei ole normaalia.
Aloittajan lapsi on jo nyt arka ja vierastaa. Ehkä sitä arkaa lasta ei kannata vartavasten kietoa kanaemona äidin helmoihin ja vahvistaa ainoastaan sitä äiti-lapsi -sidettä, vaan rohkaista lasta ottamaan kontaktia ulospäinkin.
Ja haluaisinpa oikeasti kuulla sen miehenkin mielipiteen, että kuinka moni mies oikeasti siellä sängyssä huokailee tuntitolkulla lapsen ihanista tekemisistä, vai tekisikö mieli jotain muutakin?
Ja kyllä, minulla on lapsi, poikani on hirvittävän rakas, mutta kun lapsi on nukkumassa, on aika aikuisten jutustelulle ja rentoutumiseen aikuisten tapaan. Ja kyllä, ikävöin lasta työpäivän aikana, mutta en nyt sentään kauppareissun jälkeen säntää suukottelemaan ja halimaan kuin lapsi olisi juuri selvinnyt helvetin hirveimmästä kurimuksesta oltuaan äidistä erossa hetken aikaa.
Ja lapsemme on rohkea, sosiaalinen, halaa ja pussaa sekä äitiä, isää, mummoa, vaaria ja tätiään jne. Ei ehdi ikävöidä äitiä kauppareissulla, jos on hyvät leikit kesken isin kanssa, eikä minun tarvitse sellaista käytöstä yrittää vahvistaakaan.
Minusta siis ilman muuta kuulostaa hienolta, että aloittaja osaa ja haluaa osoittaa rakkautta, vaikka ilmeisesti oma lapsuudenkoti on ollut kylmähkö. Mutta mieti nyt hyvä ihminen, että menetkö liiallisuuksiin toiseen suuntaan.
[/quote]
Ei kai niistä tekemisistä nyt tuntitolkulla jutella :D
Äitisi ei tainnut kauheesti paijata sua lapsena. Ehkä jäit jostain paitsi ja haluut antaa sen tyttärellesi. Jatka vaan,