Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nuoren kotoa muutto ja hankinnat
13.07.2013 |
Mitä ja miten olette nuorelle hankkineet, kun hän muuttaa ensi kertaa pois kotoa?
Meidän 16- vuotias on lähdössä omaan kotiin. Hankintalistalla on koko perusvarustus, mutta jotain tuoleja ja sohvapöytiä tietysti löytyy ennestäänkin. Vuode ja työpöytä ja joku sohva pitänee hankkia. Perus keittiö- ja tietysti siivousvälineet. Liinavaatteet. Pyykkikone, sillä taloyhtiössä ei ole pyykkitupaa. Mies sanoo, että tiskikone on myös hankittava, mutta minä luulen, ettei yhdeltä nuorelta niin paljon tiskiä tule, etteikö sitä käsinkin tiskaisi.
Kommentit (137)
Kun nuori muuttaa kotoa sille ei pidä missään tapauksessa ostaa yhtään mitään ainakaan uutena! No okei, ehkä luutut ja mopit. Mut huonekalut ja kodinkoneet käytettynä tai kotoa vanhat ylimääräset. Tiskikonetta ei nuorelle tarvitse ostaa, harja riittää. Lakanoita, verhoja ym. löytyy varmasti kotoa sen mitä tarvitsee. Jos kaikki ostetaan ekaan omaan kotiin valmiiksi viimesen päälle uutena ja hienona, ei se nuori opi rahan ja työn arvoa ikinä. Miten lapset nykysin oikein kasvatetaan, jos ne ees olettaa vanhempien sisustavan niiden oman kodin. Itse kun muutin kotoa pois etsittiin varaston perältä vanhoja sohvia ja ruokapöytiä, otettiin parit vanhat lakanat kotoa kaapista mukaan samoin parit pyyhkeet, vanhoja astioita ja kattiloita riitti myös kotoa sen mitä alkuun tarvihti, astiat tiskattiin käsin ja pyykit käytiin pesemässä pyykkituvassa tai pestiin vanhempien luona käydessä. Pakastimen, pyykkikoneen ja tiskikoneen ostin omilla rahoilla sitten joskus, kun kävin koulun ohessa töissä. Myös huonekaluja ja tekstiilejä uusin pikkuhiljaa. Toki äiti autto ja hankki välillä jotain pientä(tai vähä isompaakin), mut kun kerta kotoa muutin halusin myös mahollisimman pitkälle selvitä ite. Eikä miun kotoa muutosta oo kun alle kymmenen vuotta. Nyt on toinen oma omistusasunto ja sisustus just ku ite haluun. Ja omilla rahoilla ostettu, ei vanhempien. Elkää tehkö niistä lapsistanne yhteiskunnan loisia vaan "hyvää hyvyyttänne", vaan opettakaa ne elättämään ite ittensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kattiloita ym. keittiötarvikkeita ei paljon tarvitse heti ostaa. Jos tuntuu että tarvitsee enemmän, niin myöhemmin sitten lisää kalustoa. Tori.fi on esim. yksi hyvä paikka, minkä kautta olen itse myynyt ja ostanut tavaraa. Sitä suosittelen. Myöskin ensiasuntoon saattaa saada sossusta avustusta esim. sohvan ostoon, mikäli teillä on huonot tulot. Itse en tosin moista tajunnutkaan, kun myös kotoa 16 vuotiaana muutin. Pärjäsin niillä vähillä tavaroilla, jotka soluasuntoon mahtui. Ja tosiaankin, soluasuminen voi olla mukavaa ja edullista, tai sitten ei niin kivaa! Molemmista on itselläni kokemusta. Eli ymmärrän hyvin, että on oma asunto.
Käytännössähän se menee niin, että palkkatyössä käyvien lapsille vuokrataan yksiöitä, erilaisilla tukirahoilla elämäänsä elävien lapset menee niihin opiskelija-asuntojen soluihin. Ihmisten elämäntilanteet on erilaisia, joten tässä lasten muuttovaiheessa on iloa siitä, että ei taituroinut vuosia päivärahoilla kotona vaan teki töitä, säästi ja pystyy nyt maksamaan lapselleen kaikenlaista kivaa. On ihan eri asia juoda aamuteetä siistin yksiön keittokomeron pienen pöydän ääressä kuin kolmen tai neljän muun kanssa jaettavassa yhteiskeittiössä, josta joku aina varastaa jääkaapista ruuat.
lakanasettejä kannattaa hankkia ainakin sellainen 3-4. ja pyyhkeitä tosiaan se kymmenkunta, niin käsi- kuin kylpypyyhkeitäkin.
hienoa ap, että tuet nuortasi! itse en ainakaan mitään käytettyä ota omaan asuntooni, että vink vink vaan teille jotka ette mitään ostaisi uutena.
tiskikone kyllä kuuluu ihan nykyaikaiseen asuntoon. itsellä homehtu yks kesä tiskit, kun en ehtinyt tiskaamaan, olin niin paljon töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole meillä ajankohtaisa vielä vuosiin, mutta kerronpa miten oma maailmallelähtö sujui, eka oma asunto oli 38 neliön kaksio (=2:lle tarkoitettu solukämppä HOASilla) poikaystävän kanssa.
-Mun vanhemmilta saatiin: kirjahyllyä (vanhaa Lundiaa jota eivät tarvinneet), työpöytä (mun huoneesta), sohvapöytä ja korituoli (vanhempien vanhat joka oli kellarissa), pöytäkone ja telkkari (mun huoneesta, isän vanha kone ja rippilahjaksi saatu telkkari), varapatjoina olleet vaahtomuovipatjat. Vanhemmille tarpeettomia keittiötarvikkeita, imuri ja vanhoja pyyhkeitä.
-miehen puolelta: vanha nojatuoli kuolinpesästä, lahjoina liinavaatteita ja keittiötarvikkeita (=uusia)
-dyykkaamalla löytyi matto ja työtuoli
-puolisen vuotta asuttuamme yhdessä miehen kaveri soitti, oli viemässä jostain firmasta sohvaa kaatopaikalle ja kysyi halusimmeko sen, otimme vastaan
-kun menimme kihloihin saimme lahjaksi parisängyn
Astianpesukone hommattiin myöhemmin kun lapsi syntyi ja muutettiin pois opiskelija-asunnosta.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 16:54"]
Käytännössähän se menee niin, että palkkatyössä käyvien lapsille vuokrataan yksiöitä, erilaisilla tukirahoilla elämäänsä elävien lapset menee niihin opiskelija-asuntojen soluihin. Ihmisten elämäntilanteet on erilaisia, joten tässä lasten muuttovaiheessa on iloa siitä, että ei taituroinut vuosia päivärahoilla kotona vaan teki töitä, säästi ja pystyy nyt maksamaan lapselleen kaikenlaista kivaa. On ihan eri asia juoda aamuteetä siistin yksiön keittokomeron pienen pöydän ääressä kuin kolmen tai neljän muun kanssa jaettavassa yhteiskeittiössä, josta joku aina varastaa jääkaapista ruuat.
[/quote]
Ei meillä ollut eikä ole varaa maksaa lapsille yksiöitä, kun nämä muuttivat ja muuttavat kotoa opiskelujen vuoksi. Esikoinen meni ihan mukisematta soluasuntoon. Seuraavana keväänä hänelle tarjottiin sitten yksiötä. Yksityisiltä markkinoilta ei olisi ollut mitään mahdollisuutta saada yksiötä alle 400 euron hintaan, tuolla vuokraan sisältyy vielä vesi, sähkö ja laajakaista.
Itse olen sitä mieltä, että ruuanlaittotarvikkeiden on hyvä olla laadukkaita. Yhdellä kattilalla ja muhkuraisella paistinpannulla saa vain kokkausinnostuksen loppumaan. Muuten käytetyt tavarat on ihan hyvä juttu, tosin jotkut sukulaiset tunkee sille kotoa pois muuttavalle rikkinäistä kaatopaikalle kuuluvaa tavaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 17:07"]
Ei ole meillä ajankohtaisa vielä vuosiin, mutta kerronpa miten oma maailmallelähtö sujui, eka oma asunto oli 38 neliön kaksio (=2:lle tarkoitettu solukämppä HOASilla) poikaystävän kanssa.
-Mun vanhemmilta saatiin: kirjahyllyä (vanhaa Lundiaa jota eivät tarvinneet), työpöytä (mun huoneesta), sohvapöytä ja korituoli (vanhempien vanhat joka oli kellarissa), pöytäkone ja telkkari (mun huoneesta, isän vanha kone ja rippilahjaksi saatu telkkari), varapatjoina olleet vaahtomuovipatjat. Vanhemmille tarpeettomia keittiötarvikkeita, imuri ja vanhoja pyyhkeitä.
-miehen puolelta: vanha nojatuoli kuolinpesästä, lahjoina liinavaatteita ja keittiötarvikkeita (=uusia)
-dyykkaamalla löytyi matto ja työtuoli
-puolisen vuotta asuttuamme yhdessä miehen kaveri soitti, oli viemässä jostain firmasta sohvaa kaatopaikalle ja kysyi halusimmeko sen, otimme vastaan
-kun menimme kihloihin saimme lahjaksi parisängyn
Astianpesukone hommattiin myöhemmin kun lapsi syntyi ja muutettiin pois opiskelija-asunnosta.
[/quote]
ihan ok jos tykkää köyhäillä.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 16:57"]
tiskikone kyllä kuuluu ihan nykyaikaiseen asuntoon. itsellä homehtu yks kesä tiskit, kun en ehtinyt tiskaamaan, olin niin paljon töissä.
[/quote]Ihan siinä samassa ajassa oisit ne omat yhen hengen tiskit tiskannu käsin, ku täyttäny ja tyhjentäny sitä konetta. Ois ne astiat homehtunu yhtälailla sinne koneeseenki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 17:11"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 16:54"]
Käytännössähän se menee niin, että palkkatyössä käyvien lapsille vuokrataan yksiöitä, erilaisilla tukirahoilla elämäänsä elävien lapset menee niihin opiskelija-asuntojen soluihin. Ihmisten elämäntilanteet on erilaisia, joten tässä lasten muuttovaiheessa on iloa siitä, että ei taituroinut vuosia päivärahoilla kotona vaan teki töitä, säästi ja pystyy nyt maksamaan lapselleen kaikenlaista kivaa. On ihan eri asia juoda aamuteetä siistin yksiön keittokomeron pienen pöydän ääressä kuin kolmen tai neljän muun kanssa jaettavassa yhteiskeittiössä, josta joku aina varastaa jääkaapista ruuat.
[/quote]
Ei meillä ollut eikä ole varaa maksaa lapsille yksiöitä, kun nämä muuttivat ja muuttavat kotoa opiskelujen vuoksi. Esikoinen meni ihan mukisematta soluasuntoon. Seuraavana keväänä hänelle tarjottiin sitten yksiötä. Yksityisiltä markkinoilta ei olisi ollut mitään mahdollisuutta saada yksiötä alle 400 euron hintaan, tuolla vuokraan sisältyy vielä vesi, sähkö ja laajakaista.
Itse olen sitä mieltä, että ruuanlaittotarvikkeiden on hyvä olla laadukkaita. Yhdellä kattilalla ja muhkuraisella paistinpannulla saa vain kokkausinnostuksen loppumaan. Muuten käytetyt tavarat on ihan hyvä juttu, tosin jotkut sukulaiset tunkee sille kotoa pois muuttavalle rikkinäistä kaatopaikalle kuuluvaa tavaraa.
[/quote]
mutta huomaa se, että kaikki eivät ole yhtä köyhiä kuin te. osalla on varaa maksaa lastensa elämä..
No meillä ei ollut varaa hommata kaikkea uutena, eikä myöskään oletettu että vanhemmat meille uutena kaiken ostaisivat joten ihan iloisina otettiin vastaan se mitä saatiin. Aika samanlaisia tarinoita oli muillakin opiskelukavereilla, sieltä täältä haalittuja ilmaisia/halpoja kamoja, yleensä käytettyjä.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 17:11"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 17:07"]
Ei ole meillä ajankohtaisa vielä vuosiin, mutta kerronpa miten oma maailmallelähtö sujui, eka oma asunto oli 38 neliön kaksio (=2:lle tarkoitettu solukämppä HOASilla) poikaystävän kanssa.
-Mun vanhemmilta saatiin: kirjahyllyä (vanhaa Lundiaa jota eivät tarvinneet), työpöytä (mun huoneesta), sohvapöytä ja korituoli (vanhempien vanhat joka oli kellarissa), pöytäkone ja telkkari (mun huoneesta, isän vanha kone ja rippilahjaksi saatu telkkari), varapatjoina olleet vaahtomuovipatjat. Vanhemmille tarpeettomia keittiötarvikkeita, imuri ja vanhoja pyyhkeitä.
-miehen puolelta: vanha nojatuoli kuolinpesästä, lahjoina liinavaatteita ja keittiötarvikkeita (=uusia)
-dyykkaamalla löytyi matto ja työtuoli
-puolisen vuotta asuttuamme yhdessä miehen kaveri soitti, oli viemässä jostain firmasta sohvaa kaatopaikalle ja kysyi halusimmeko sen, otimme vastaan
-kun menimme kihloihin saimme lahjaksi parisängyn
Astianpesukone hommattiin myöhemmin kun lapsi syntyi ja muutettiin pois opiskelija-asunnosta.
[/quote]
ihan ok jos tykkää köyhäillä.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpsis. Sekä omat että miehen vanhemmat ovat hyvätuloisia, mutta niin vaan ekat asunnot olivat opiskelija-asuntoja kummallakin, samoin se eka yhteinen. No, Helsingissä tietty ne pienetkin yksiöt on vähän eri hinnoissa kuin vaikka Rovaniemellä.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 16:54"]
Käytännössähän se menee niin, että palkkatyössä käyvien lapsille vuokrataan yksiöitä, erilaisilla tukirahoilla elämäänsä elävien lapset menee niihin opiskelija-asuntojen soluihin. Ihmisten elämäntilanteet on erilaisia, joten tässä lasten muuttovaiheessa on iloa siitä, että ei taituroinut vuosia päivärahoilla kotona vaan teki töitä, säästi ja pystyy nyt maksamaan lapselleen kaikenlaista kivaa. On ihan eri asia juoda aamuteetä siistin yksiön keittokomeron pienen pöydän ääressä kuin kolmen tai neljän muun kanssa jaettavassa yhteiskeittiössä, josta joku aina varastaa jääkaapista ruuat.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 17:12"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 16:57"]
tiskikone kyllä kuuluu ihan nykyaikaiseen asuntoon. itsellä homehtu yks kesä tiskit, kun en ehtinyt tiskaamaan, olin niin paljon töissä.
[/quote]Ihan siinä samassa ajassa oisit ne omat yhen hengen tiskit tiskannu käsin, ku täyttäny ja tyhjentäny sitä konetta. Ois ne astiat homehtunu yhtälailla sinne koneeseenki.
[/quote]
mulla käy aika paljon vieraita, eli ei oo pelkästään yhen hengen tiskit. uskokaa jo ettei yksin asuva ole mikään erakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kun muutin pois kotoa, suuri osa tavaroista haettiin kirppikseltä tai kierrätyskeskuksesta, halpaa, hienoa ja opiskelijalle aivan sopivaa sillä välin kun oma sisustusmaku vähän kehittyy. Ei sitä heti kotoa muuttaessa edes tiedä mitä haluaa, aivan naurettavaa ostaa heti uutta. Oppiipahan samalla vähän arvostamaan sitten niitä uusia huonekaluja.
Sänky, liinavaatteita, pari pyyhettä, pöytä, hyvä tuoli, perus keittiösetti ja pieni astiasto (kaikkea n 3 kpl niin voi kavereitakin kestitä), kirjahylly, vaatteille myös hylly tms jos ei ole kiinteää vaatekaappia, se pesukone, ehkä sohva jos kämppä sitä vaatii, imuri, perus siivoustarpeet, tiskiharja jne. Verhot, jostain eurokankaasta metrilakanakangasta.
Televisiota en todellakaan pidä minään perustarpeena, joka vanhempien pitäisi kustantaa, varsinkin jos on läppäri ja netti-tv ja areenat jne.
Ei yhdeltä ihmiseltä tule niin paljon tiskiä jos mitenkään normaalisti elää että siihen tarvitsisi tiskikonetta, naurettavaa tuollainen. Pyykkikone toki eri asia, mutta ruuanlaitossakaan ei tarvitse käyttää mitään viittä pannua tms.
Itse olen muuttanut kaikkiin asuntoihini ensin todella pienellä tavaramäärällä, mitä pidin hyvänä ja avartavana kokemuksena. Oppii huomaamaan, että ilman krääsääkin pärjää ja on mukavan tilavaa, ja ehtii miettiä mitä sitä oikeastaan tarvitsee ja mitä ei - ja millaista todella haluaa, ettei osta turhaan vääränlaista. Hetkellinen askeettisuus on oikein kasvattava ja mukava kokemus. Olin ehtinyt kasata teinihuoneeni aivan täyteen rojua, ja opiskelija-asunnossa alkuun todella vähällä tavaralla eläminen oli yllättävän raikasta.
Kirpparilta saa teini (vaikka vanhempien tuella) sitten lisää tavaraa jos on kerran pakko hankkia. Tai toki jos on hyvät perustelut, voidaan ostaa uutta.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 16:20"]
voivoi tätä kateuden määrää. ei todellakaan pärjää noin pienellä pyyhemäärällä. ei alkuunkaan. kyllä nuorelle voi ostaa kaiken uutena, miksi tyytyä huonoon jos on varaa parempaan? mitä se sua haittaa jos nuori asuu isossa asunnossa?
[/quote]
Miksi ihmeessä nuorelle pitäisi opettaa, että tavara tipahtaa taivaasta ilman mitään omaa panosta?
[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 16:49"]
ja soluun ei missään nimessä kannata nuorta ohjata, kyllä nuori aikuinen voi ihan hyvin yksiössä asua. en tajua näitä kurjuuden rakastajia joita tässäkin ketjussa on muutama :)
[/quote]
Aikamoista kuvitella että solussa olisi suoraan kurjaa vain koska solu. Itse olen edelleen yhteydessä entiseen solukaveriini, jonka kanssa oli aivan mahtavaa uudella opiskelupaikkakunnalla. Solu voi olla kertakaikkisen erinomainen ja käytännöllinen vaihtoehto.
Kuten joku kysyikin: miksi nuoren pitää köyhäillä, jos vanhemmilla on varaa ostaa uutta? Voihan sen kaiken tavaran kantaa kierrätyskeskukseen, kun valmistuu ja menee töihin.
En ymmärrä tätä kerskakulutusyhteiskuntaa, jossa nuorelle kelpaa huono ja halpa ennen kuin hän ostaa "ne oikeat ja mielensä mukaiset" tavarat. Miksi ei ostaa hyvää heti ja käyttää sitä seuraavat 15 vuotta sen sijaan, että aluksi kerätään kasaan äidin kaapeista hylättyä tavaraa tai mennään kirpputorille ostoksille. Nämä sitten viskotaan roskiin viimeistään 5 vuoden kuluttua, kun halutaan oman maun mukaista ja kunnollista.
Olen muuttanut pois kotoa 1980-luvun lopussa ja minulle ostettiin kaikki ihan uutta. Silloisesta kodistani on matkassa kulkenut niin huonekalut (Artek ja Muurame) kuin astiat (Arabia). Eipä ole tarvinnut missään vaiheessa elää romun keskellä ja koti on alusta alkaen ollut minun eikä tehty hylkytavarasta.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 17:41"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 16:20"]
voivoi tätä kateuden määrää. ei todellakaan pärjää noin pienellä pyyhemäärällä. ei alkuunkaan. kyllä nuorelle voi ostaa kaiken uutena, miksi tyytyä huonoon jos on varaa parempaan? mitä se sua haittaa jos nuori asuu isossa asunnossa?
[/quote]
Miksi ihmeessä nuorelle pitäisi opettaa, että tavara tipahtaa taivaasta ilman mitään omaa panosta?
[/quote]
Niin, voihan sille nuorelle opettaa vaikka sen, että isä ja äiti välittävät sinusta ja haluavat, että sinulla on kaikki tarvittava, kun muutat pois kotoa.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 16:24"]
ymmärrätkö että kaikki eivät ole rutiköyhiä? monet perheen äidit käyvät ansiotyössä ja saavat PALKKAA. kyllä siitä nuoren vuokrat ja eläminen maksetaan helpostikin. ei nuoren tartte itseä laskujaan yms maksaa.
[/quote]
Tottakai pitää maksaa omat laskut, tai maksaa sen minkä pystyy ja vanhemmat auttaa siinä missä nuoren rahat loppuvat. Jos haluaa omaan talouteen, se on sitten oma ja sitä pitäisi pystyä pyörittämään itse.
Vähän eri asia jos on pakko muuttaa koska opinnot, mutta silti - jos itsenäistyy niin itsenäistyy, sillä vain lellii lapsen piloille jos opettaa sen siihen että kaikki maksetaan valmiiksi ja omat tulot voi käyttää levyihin, keikkoihin ja baariin.
Muistan itse pari tälläistä tapausta omilta opiskeluvuosilta, ja voin sanoa että on aika helkkarinmoinen karhunpalvelus lapselle opettaa tämä siihen, että vaikka on "itsenäinen" omia menoja ei tarvitsekaan maksaa, vaan isukki ja äityli hoitavat laskut, "omat" rahat voi huoletta liki kaikki pämmätä opiskelijaelämään, mitä sitä budjettia miettimään vaikka omia tuloja ei juuri ole. Sama syvään juurtunut asenne näkyy sitten luottovelkoina ja suurina rahanhallinnan tai budjetoinnin vaikeuksina myöhemmin elämässä, mutta mitäs siitä kunhan meidän mussukalla on kaikki uutta koko ajan, vai mitä?
Alue: Aihe vapaa
ja soluun ei missään nimessä kannata nuorta ohjata, kyllä nuori aikuinen voi ihan hyvin yksiössä asua. en tajua näitä kurjuuden rakastajia joita tässäkin ketjussa on muutama :)