Millainen on unelmiesi elämä?

Olisi rahaa sen verran ettei sitä tarvitsisi miettiä. Olisin vapaa velvollisuuksista ja saisin tehdä mitä huvittaa ja milloin huvittaa.

Jotain töitä voisin tehdä, esim. talvet ja nekin mielellään etänä jostain palmun alta.

Oravanpyöriin ja vakituiseen työhön en enää kaipaa.

Unelmaa olisi elää vapaana omien aikataulujensa ja sääntöjensä mukaan.

Vastauksista huomaa miksi rikkailla miehillä käy flaksi.

Naisten unelma on aina korkea elintaso, matkustelua ja kansainvälisyyttä. Kuitenkin ilman stressiä.

Ei ihme että kun nainen kuulee miehen olevan (tähän korkean statuksen ammatti), treffeillä on alusta saakka eri tunnelma kun naisen alitajunta maalailee tarinoita tulevasta Ihanasta Elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuisin jollain saarella, jossa kanssani asuisi 2-10 kissaa, ja pari koiraa, vuohia jokunen kana ehkä, (kukko oisi pakko olla, niistä en muuten piittaisi, kanat vaan tykkää että on).

Asunto olisi joku hirsitalontapainen jossa iso lasi kuisti jossa voisi olla kuin istuisi mättäällä. Iso tupa ja kammari ja studio ja mukavuudet tietty:).

Asuisin itsekseni, maalaisin ja kirjoittelisin, voisi olla saven ja lasitöiden pajakin, mutta kerran viikossa joku silverfox kävisi ja pitäisi hyvänä.  Ystäviä ympärillä joo (mutta ei lian lähellä, ehkä 10-20km etäisyydellä.) Muuten ei ketään)ja grillikota sekä vene ja maasturi jne.  Tietenkään ei tarvitsi huolehtia rahasta, mutta ajatuksella; rikkaudet ei onnea takaa.

Olisin terve ja iloinen ja minulla olisi kukaties oma pieni rukousluola johon vetäytyisin aika ajoin.

Voisit asua mun unelmasaareni naapurisaaressa. Kuitenkin niin, että kummallakin on reippaasti yksityisyyttä, eikä äänet kantaudu. Kirjoitin tuon viestin 51 (M32). Tulisin soutamalla tai jäätä pitkin hiihtämällä ostamaan sulta savi-ja lasitöitä ja kananmunia. Voisin tuoda kalaa, kasvimaani antimia ja ruisleipää.

Ehkä voitaisiin joskus käydä katsomassa toisiamme. Että onkos se naapuri hengissä. Se on hyvä juttu. Varsinkin, kun alkaa tulla vanhaksi. Toki tarjoaisin aina kahvit ja murkinat, jos paikalle sattuisit. Itsekin myös maalaan ja kirjoitan. Puheenaihetta ja nähtävää varmaan riittäisi kummankin saaressa.

M32

Mikä upea ehdotus, kiitos. Harmi vain että tää oli "unelmapalsta":).

Toivottavasti joskus ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin toiveeni on, että lapseni pahanlaatuinen syöpä parantuisi. Lapsi on 5v. Syöpä ilmeni hänen ollessaan 2v ja nyt se on uusiutunut jo kahdesti.

Tsemppiä teille, täällä myös 3v tyttö taistelee syöpää vastaan. Tällä hetkellä näyttää että sytot auttavat, mutta hoidot vasta puolivälissä. Sama toive täälläkin.

Mikäli usko on ollenkaan osa kummankaan elämää, hengelliset tv ohjelmat ja lehdet ja seurakuntalainen täällä netissä jne ottavat vastaan rukouspyyntöjä.  Joskus niinkin parannutaan.  Itsellä parani selkä. Joten kannattanee koittaa.

Kaunis vaimo, ihanat lapset, omakotitalo Helsingissä, pari saksalaista laatuautoa, hyväpalkkainen ja kiinnostava työ, aikaa pelata golfia, lenkkeillä ja käydä salilla...

Kiva huomata, että unelmat on toteutunut.

Mulla oli unelmana että saavutan suvustani poiketen akateemisen tutkinnon ja saan hyväpalkkaisen työpaikan. Nämä saavutin, joten siitä olen iloinen. Työ on mielekästä, mutta myös haastavaa ja ikävä kyllä huomata että isomman palkan eteen joutuu tekemään myös enemmän töitä.

Nyt en tiedä mitä haaveilisin, ehkä siitä että saisin opintolainan maksettua pois, lapsista kasvatettua kelpo kansalaisia ja että olisi koronat ohi niin pääsisi matkustelemaan ja näkemään maailmaa, johon ei nuorempana ollut rahaa. Toisaalta myös kesämökki järven rannalta voisi olla kiva paikka rauhoittua. Mikään näistä ei kuitenkaan tunnu samanlaiselta unelmalta, mitä tuo akateeminen tutkinto oli minulle. Ehkä hieman tyhjä olo..

Olisin työssä kuten nytkin, mutta tekisin koulutustani vastaavaa työtä. Asuisin yksin lemmikin kanssa, mutta olisi miesystävä, jonka kanssa aina välillä tavattaisiin ja reissattaisiin. Olisi varaa pieniin nautintoihin, eikä koko palkka menisi elämiseen.

Tulinen latinorakastaja, mmmm..joka olisi myös rikas

Unelmieni elämä näillä korteilla olisi sopivan kokoinen kämppä (2-3h) jostain maalta, okt tai rivari, ihana mies ja paljon eläinvauvoja (koira tai kaks, kissa, jyrsijöitä tms.)! :) Tasainen ja sujuva arki.

Olisin työkykyinen ja työskentelisin tutkijana. Saisin yhdyntäseksiä omalta mieheltä 2-3 krt päivässä. Asuisin miehen ja kissan kanssa ja tekisin yhteiskunnallisesti merkittävää järjestötyötä miehen kanssa. Kutsuisimme toisinaan kavereita syömään. Kävisimme kirkossa yhdessä. Olisi voimia harrastaa.

Jos nyt saisit päättää, millainen olisi elämäsi? Asuisitko yksin vai olisiko sinulla mies-/naisystävä? Olisiko sinulla lapsia, montako? Missä asuisit? Mitä tekisit työksesi? Mitä muuta elämässäsi olisi, mitä nyt ei ole?

Asuisin todennäköisimmin yksin tai miehen kanssa, mikäli maailmassa sattuisi olemaan oikeasti yksiavioinen, minua rakastava ja kunnioittava mies (ei ole vielä tullut vastaan). En kävisi töissä, eli olisin varmaankin lottovoittaja tai jotenkin muuten rikastunut ainakin sen verran, että tulen toimeen ilman töitä. Asuisin omassa viihtyisässä talossani syrjässä kaikesta ja täyttäisin päiväni tekemisellä, josta nautin: ruuanlaitosta, puutarhanhoidosta, lukemisesta, lemmikkikissojeni hoivaamisesta. Ottaisin hoitaakseni hylättyjä kissanpentuja ja mahdollisesti myös muita eläimiä. Jos olisin oikein rikas, testamenttaisin omaisuuteni eläinsuojelutyöhön, lahjoittaisinpa varmaan elinaikanani jo jotain. Näkisin ystäviä ja sukulaisia harvakseltaan, silloin kun hyvältä tuntuu. 

Verkkaista, yksinkertaista elämää ilman pakkoa käydä töissä. Olisi ihanaa. 

Koska kysytään UNELMAA, niin pistän revitellen:

Asun jossain ikuisen auringon maassa, mutta suht lähellä Suomea (Kanaria voisi tulla kysymykseen) uima-altaallisessa villassa joka olisi sisustettu skandinaaviseen tyyliin kuitenkin. Mökki tietysti Suomessa järven rannalla.

Mulla olisi sellainen rugby-pelaajan kropalla ja Tokelan naamalla varustettu mies. Meillä olisi kaksi älyttömän söpöä lasta.

Me ansaittaisiin miehen kanssa suurinpiirtein samanverran, sanotaan vaikka molemmat sen 200.000€ vuodessa. Ökyrikkaita ei olla, mutta kivasti menee ja meillä on taloudenhoitaja.

Mä olisin kardiologian erikoislääkäri mutta kunnallisella puolella töissä 60% työajalla. Me ollaan miehen kanssa arvoiltamme samankaltaisia ja annamme toisillemme tilaa tehdä omia juttuja.

Vapaa-ajalla käyn paikallisessa löytöeläinkodissa avustamassa, luen hyviä kirjoja ja tapaan mun ihania ystäviä. Telkkarista tulee RHONY aina kun laitan sen päälle. Pms:ää mulla ei ole koskaan.

Ai niin, ja puhun suomen ja englannin lisäksi sujuvaa espanjaa ja ruotsia. Mulla on myös aivan uskomaton lauluääni ja käyn silloin tällöin hämmästyttämässä ihmisiä jazz-klubilla. Omaan myös pettämättömän tyylitajun jossa ripaus hulluutta mukana, mutta en pröystäile merkeillä.

Vierailija kirjoitti:

Olisin työkykyinen ja työskentelisin tutkijana. Saisin yhdyntäseksiä omalta mieheltä 2-3 krt päivässä. Asuisin miehen ja kissan kanssa ja tekisin yhteiskunnallisesti merkittävää järjestötyötä miehen kanssa. Kutsuisimme toisinaan kavereita syömään. Kävisimme kirkossa yhdessä. Olisi voimia harrastaa.

Mitä miinustettavaa tässä on?

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin työkseni lastenlääkäri. Aviomies ja lapsia 5. Asuisimme Helsingissä meren rannalla isossa itse rakentamassamme talossa, jossa olisi poreamme, elokuvahuone sekä isot makuuhuoneet. Meillä olisi hieno maasturiauto ja valkoinen avomersu sekä oma iso moottorivene. Matkustelisimme paljon ulkomailla (eikä koronasta olisi tietoakaan). Rahaa olisi sen verran, että ei tarvitsisi miettiä mitä ostaa.

Nämä kaikki ovat vielä mahdollisia, sillä pääsin juuri lääkikseen opiskelemaan, ja poikaystävän kanssa ollaan oltu yhdessä jo 6v, lapsia suunnitteilla muutaman vuoden päästä.

Päivystystä riittää ja siltikään Meilahden erikoistuvan palkalla et osta mitään merenrantataloja, apurahoilla toteuteuttu väitöskirjaprojekti lähinnä laskee tulotasoa. viiden lapsen äitiyslomat kyllä hidastavat urakehitystäkin. Talo maksettu kun jäät eläkkeelle, aika moni lääkäri myös eroaa kun perheelle ei jää aikaa.

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin työkseni lastenlääkäri. Aviomies ja lapsia 5. Asuisimme Helsingissä meren rannalla isossa itse rakentamassamme talossa, jossa olisi poreamme, elokuvahuone sekä isot makuuhuoneet. Meillä olisi hieno maasturiauto ja valkoinen avomersu sekä oma iso moottorivene. Matkustelisimme paljon ulkomailla (eikä koronasta olisi tietoakaan). Rahaa olisi sen verran, että ei tarvitsisi miettiä mitä ostaa.

Nämä kaikki ovat vielä mahdollisia, sillä pääsin juuri lääkikseen opiskelemaan, ja poikaystävän kanssa ollaan oltu yhdessä jo 6v, lapsia suunnitteilla muutaman vuoden päästä.

Päivystystä riittää ja siltikään Meilahden erikoistuvan palkalla et osta mitään merenrantataloja, apurahoilla toteuteuttu väitöskirjaprojekti lähinnä laskee tulotasoa. viiden lapsen äitiyslomat kyllä hidastavat urakehitystäkin. Talo maksettu kun jäät eläkkeelle, aika moni lääkäri myös eroaa kun perheelle ei jää aikaa.

Vau. Ilmeisesti koville ottaa kun nuori ihminen on päässyt hienoon opiskelupaikkaan ja uskaltaa unelmoida. Mielessäni piirtyy kyllä kuva minkälainen ihminen tulee pissimään toisen unelman päälle.

Oma unelma: olen talvikaudet syvänmerentutkija Karibialla ja kesät Suomessa lomaillen Hangon huvilallani. Oon arvostettu koirakuiskaaja ja leikin pentujen kanssa päivät pitkät.

Unelmieni elämässä asuisin maaseudulla omakotitalossa ja minulla olisi miesystävä sekä lapsi. Tekisin osa-aikaista tai etätyötä. Minulla olisi muutama hyvä ystävä joiden kanssa voisin viettää sillointällöin aikaa. Olisin onnellinen perheestä, heidän kanssaan voisin tehdä lyhyitä reissuja. En olisi yksinäinen.

Oma elämäni.

Asuisin sinkkuna Eirassa niissä taloissa, joissa on korkeat aaltomaiset lasiseinät merelle päin. Olisin taloudellisesti riippumaton, ja kävisin tekemässä säännöllisesti vapaaehtoistöitä esim. eläintensuojeluun tai ystäväpalveluihin liittyen. Mulla olisi 1-2 maatiaiskissaa, ja varaa käydä ottamassa silloin tällöin yksityistunti jollakin kivalla hevostallilla. Kerran tai pari vuodessa kävisin tekemässä rinkkamatkan Eurooppaan. Vanhemmat olisivat terveitä ja onnellisia. Kävisin säännöllisesti kirkossa. Lauantaisin ja sunnuntaisin olisi aamupalaksi aina cappuccinoa ja croissanteja. Olisin sanavalmis ja aina kykeneväinen loogiseen, viisaaseen ratkaisuun tilanteesta riippumatta. Silloin tällöin kävisin oopperassa, teatterissa tai baletissa. Mulla olisi aina aikaa tehdä kävelylenkkejä meren rannalla, lukea jotakin sivistävää tai näperrellä joitakin omia projekteja. Kävisin säännöllisesti esim. kerran kuussa jossakin ravintolassa syömässä :)

Lähtisin Afrikkaan auttamaan nuoria ja lapsia.

Olisin taloudellisesti riippumaton. Voisin kustantaa lapsilleni heidän haluamansa harrastukset. Elämä olisi tasapainoista ja vakaata. Lapset saavuttaisivat omia unelmiaan. Asuisin rauhallisessa talossa. Kukaan ei kiljuisi yötä myöten pihalla. Näkisin huoneestani taivaan. Koko huoneisto olisi valoisa, eikä siellä olisi mitään liikaa. Huoneet olisivat korkeita. Muuttuisin terveeksi tai ainakin saisin sairauteni tasapainoon. Eläisin puolisoni kanssa yhtä kauan - vielä ehkä 30-40 vuotta. Löytäisin kipinän ja itseluottamuksenkin työhöni uudestaan. Oppisin uusia asioita. Kävelisin metsässä pari kertaa viikossa. Meditoisin enemmän. Minun ei tarvitsisi pelätä niitä asioita, joita nyt pelkään. Sellaisia asioita ei olisi olemassakaan. Oikeastaan haluaisin asua Nangijalassa ilman Tengilin miehiä ja Katlaa, vaikka siellä huonekorkeus olisi paljon matalampi kuin edellä kuvailemassani unelmassa.