Lue keskustelun säännöt.
Millainen on unelmiesi elämä?
Jos nyt saisit päättää, millainen olisi elämäsi? Asuisitko yksin vai olisiko sinulla mies-/naisystävä? Olisiko sinulla lapsia, montako? Missä asuisit? Mitä tekisit työksesi? Mitä muuta elämässäsi olisi, mitä nyt ei ole?
Kommentit (505)
Niin paljon kuin puhutaankin siitä, että ihmiset haluavat vain lojua sohvilla, tämä ketju osoittaa päinvastaista. Lähestulkoon jokainen kommentoija haluaa tehdä töitä unelmaelämässäänkin.
Itse en siihen joukkoon kuulu. Haluaisin elää ilman töitä, mutta rikas minun ei tarvitse olla. Minulle riittäisi se, että ilman saisin ruokaa pöydälle ja yhtiövastikkeen maksettua, eli alle tonnin kuussa. Voisin elää ok-talossa myös, jos olisi varaa maksaa jollekin toiselle kaikista huoltotöistä. Sitten vain harrastaisin käsitöitä ja kuvataiteita omaksi iloksi. Lukisin ja kirjoittaisin.
Tämä kaikki tuntuu niin pieneltä haaveelta teidän muiden haaveiden rinnalla, ja siltikään sen toteutuminen ei ehkä ole mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkaa olla pohja siihen kunnossa. Hyvä työ, oma talo ja mieleiset harrastukset. Ja kavereita, joilla samat mielenkiinnon kohteet. Ja oma rauha aina kun sitä tarvitsee. Jos jotain vielä haluaisin, niin tehdä lyhyempää työviikkoa. Tosin rahalle on tarvetta, koska sitä uppoaa harrastuksiin. Taas yksi rahareikäprojekti odottelee.
Välillä kaipaa läheisyyttä, jota miespuoliset kaverit eivät tietenkään voi antaa. Minulle sopisi suhde naisen kanssa siten, että asutaan omillaan ja nähdään aina kun molemmat sitä haluavat. Ei varmaan kovin haluttu järjestely, arvelen. Yhden yön jutut ei kuitenkaan kiinnosta minua.
Olisi sellainen iso, hoidettu piha, ja siellä aina puhtaat puutarhakalusteet. Niihin sitten liihoitteleisin perheen ja lastetn kanssa nauttimaan runsaita aterioita. Lierihattu suojaisi häikäisyiltä. Itse en ikinä raataisi enkä tiedo, kuka sen puutarhankin aina hoitaisi, lavastemiehet vissiinkin. Mutta sellaisesta unelmoin vaiikka tajuankin, ettei sellainen vaivaa näkemättä ole mahdollinen.
Saisin olla yksin jossain päin lappia. Kukaan ei asuisi lähellä.
Saisin joka päivä vapaana kasvatetun naudan filee pihvin niin se olisi tarpeeksi luksus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elän sitä parhaillaan. Olen luovan alan freelancer, teen töitä 15-20 tuntia viikossa silloin kun itse haluan eli laadin omat aikatauluni. Herään joka aamu luonnostaan ilman herätyskelloa, vietän rauhallisen ja hitaan aamun, teen töitä pari tuntia jos tuntuu sellaiselta päivältä, joinakin päivinä otan iisisti koko päivän.
Olen parisuhteessa uskomattoman ihanan miehen kanssa, jonka kanssa elämä synkkaa niin hyvin ettei tälle muuta selitystä keksi kuin sielunkumppanuus. Meillä on mielettömän syvä henkinen yhteys, sellainen joka vielä näin monen vuoden jälkeenkin jaksaa edelleen hengästyttää ja pistää sydämen läpättämään niin että täytyy välillä oikein pysähtyä miettimään että miten kaikki voikaan olla näin täydellisesti. Arki hänen kanssaan sujuu kuin unelma, ja seksuaalinen kemia meidän välillä on täydellistä, meillä on seksiä melkein joka päivä ja todella monipuolisesti. Ja mieheni on kinbaku-ekspertti :D
Hänellä on samankaltainen työ kuin minulla, joten olemme molemmat hyvin vapaita päättämään päiviemme kulusta. Meitä yhdistää mm. intohimo matkustamiseen ja maailman näkemiseen, ja vietämme yleensä ainakin pari kk vuodesta jossain kaukomatkalla, työt kun hoituu missä vain missä läppäriin saa nettiyhteyden. Olemme käyneet yhdessä 23 eri maassa, melkein kaikissa maanosissa, ja kokeneet kaikenlaisia ainutlaatuisia seikkailuja milloin missäkin vuoristoissa ja viidakoissa.
Meillä on laaja kaveripiiri joka jakaa kanssamme samat arvot, avomielisyyden ja seikkailunhalun.
Kumpikaan ei halua lapsia!
Aina ei ollut näin, olen viettänyt elämästäni pitkiä (10+ vuoden) jaksoja syvässä masennuksessa, burnoutin partaalla itsemurhaa suunnitellen. Kauas on tultu niiltä ajoilta, vuosien terapian ja rankan downshiftaamisen ansiosta.
Hyvä että jotkut maksaa sulle...
Terkuin ex graafisen suunnittelun freelancer, jolle juuri kukaan ei halunnut maksaa pullakahveja enempää. Nyt kituutan työttömyyskorvauksella ja sillä elän herraksi verrattuna yrittäjän arkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persoonallinen vanha talo, ehkä vanha juna-asema tai kartano. Järven rannalla. Tekisin työtä josta nautin, jotain kirjoittamiseen tai tutkimukeeen liittyen. Olisin kirjailija/tutkija/asiantuntija ja saisin tehdä työtä halutessani myös etänä. Meillä olisi koira ja pari lasta. Rahaa myös reissata ulkomailla. Kaikki oltais terveenä. Siinäpä ne oikeastaan olisi suurimmat haaveet.
Niin ja tällä hetkellä teen työtä jota inhoan. Olen maisteri mutta työ suorittavaa työtä ei omalla alalla. Tosin tämäkin pätkätyö kohta loppumassa. Asutaan miehen kanssa kerrostalossa, ei lapsia eikä lemmikkejä vaikka ollaa kolmekymppisia. No terveenä ainaki ollaan.
*High five!* Täällä myös toinen suorittavaa työtä tekevä maisteri. Työsuhde tosin vakinainen. Eipä haittaisi jos irtisanoisivat, elämä ansiosidonnaisella olisi varmasti 100 kertaa tyydyttävämpää kuin nyt vaikka hitusen köyhempää.
Muuta en muuttaisikaan kuin sen, että olisi rahaa niin paljon, ettei koskaan tarvitsisi tehdä töitä, voisi matkustaa mielin määrin ja aikaa paneutua harrastuksiin. Lottovoitto siis tarvittaisiin, tai tuntemattoman, kaukaisen miljonäärisukulaisen jättämä perintö :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyinen oma elämäni.Olen saanut kaiken ,mitä olen toivonutkin.(tosin ei helpolla ole saavutettu).On maksettu ok-talo iso aidattu puutarha.Mersu automaatilla,asuntoauto.Hyvä rakastettava puoliso ja ystävät.Terveyttä ei voi ostaa,mutta elintapamme on terveellinen.Olen /olemme onnellisia.
Elämä on mennyt niin surkeasti että on hankala unelmoida. Mt-ongelmien kanssa kamppailua, työkyky meni ja pohja elämältä. Tuli syötyä paljon psyykenlääkkeitä joista sai lisäharmia. Vieroitus niistä oli kamalaa. Elämä on vähän parempaa ilman niitä.
Kuntoutuminen tuntuu epätodennäköiseltä. Köyhyyttä ja haaveettomuutta. Vaikka olisikin enemmän rahaa, ongelmat haittaa elämää.
Aikanaan haaveilin vaikka mistä mutta nykyään tuntuu, ettei millään niillä asioilla ole mitään väliä loppupeleissä. Lapsuudesta asti elämä ollut surkeaa. Välillä toivon vain että pääsisi pois. Elämä on vain kärsimystä ja menetystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kiitollinen elämässäni. On ollut surua, vastoinkäymisiä ja vähän sairauttakin, mutta enemmän hyvää, suurta onnea, iloa ja rakkautta.
Minulla on ihana oma koti, kohtuullinen eläke, lapseni ovat terveitä ja heillä on hyvät puolisot, työtä ja taloudellista turvaa ja hyvinvointia.
Poikani kaksi pientä lasta ovat elämäni suurin onni tällä hetkellä. Jos jotain saa vielä toivoa, niin terveyttä ja pitkää ikää ja kenties parisuhdetta mukavan miehen kanssa.
Eli tämmöistä se olisi ja on ollut!
#kiitollinenelämälle
Onko jokaisen naisen unelma se sama: tilava, ihana ja laadukas asunto + matkustaminen ulkomaille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastan balettia ja edustan usein Suomea ulkomailla kisoissa, joten toiveeni on päästä jonain päivänä Jenkkeihin balettikouluun ja esiintymään Broadwaylle.
Vierailija kirjoitti:
Onko jokaisen naisen unelma se sama: tilava, ihana ja laadukas asunto + matkustaminen ulkomaille?
Unohdit kansainvälisen työn ja laajan ystäväpiirin.
Vastaus on kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä hetkellä unelmoituna? Että minulla olisi oma vuokra-asunto, normi työ, lapset ei olisi saaneet kovin pahoja traumoja ja ero olisi jo takana ja siitä varmuus että se oli oikea ratkaisu. Joku auto joka menee ensimmäisellä kerralla katsastuksesta läpi olisi myös tosi kiva.
Vierailija kirjoitti:
Onko jokaisen naisen unelma se sama: tilava, ihana ja laadukas asunto + matkustaminen ulkomaille?
Ei, meistä jotkut on jo eläneet tuon ja huomanneet että se ei ollutkaan se onni ja autuus.
Olisi partneri, jolla voisi olla vaikka lapsia edellisestä suhteesta. Olisi ystäviä. En toivo mitään muuta.
En kyllä unelmaelämässäni haluaisi tehdä töitä. Unelmieni elämässä saan vakaan tuoton hyvin sijoitetuista rahoista. Velkaa ei olisi, eikä korjausvelkaa omakotitaloomme.
Muuten eläisin aika lailla samanlaista elämää kuin nykyisin. Jos en asuisi juuri nykyisessä talossamme, asuisin jossakin melko samanhenkisessä, vanhassa omakotitalossa, jossa on iso puutarha.
Kesämökiksi riittäisi juuri tuo nykyinen mökin reppanamme, vanha, hieman kulahtanut, sähkötön, mutta meille oikein passeli.
Unelmien elämässä pitäisin lapset kotona, hoitaisin kotipuutarhaa ja viljelisin siinä kaikenlaista. Vaimo voisi käydä töissä jos haluaisi. Meillä olisi kaksi autoa, hyvänkokoinen tila-auto, jossa vetokoukku, sekä pikkuinen sähköauto kakkosautona.
Unelmien elämässäni hankkisin kesämökin välittömästä läheisyydestä myös pienen metsäpalstan, n. 5-10 ha, josta tekisin polttopuut talven-kevään aikana käsipelillä. Rakentaisin metsään polttopuukatoksen, jonka vieressä olisi nuotiopaikka ja pieni laavu. Tuonne voisin joskus paeta pahaa maailmaa.
Matkustelu ei kiinnostaisi juurikaan. Tekisin korkeintaan yhden unelmieni matkan: pakkaisin perheen tila-autoon, ajaisin auton Helsingistä lautalla Tallinnaan ja lähtisimme ajelemaan kohti etelää. Baltian maiden jälkeen Puolaan, sitteen Tsekkiin, Slovakiaan, Unkariin, Itävaltaan ja Italiaan. Sieltä alppisolien kautta Sveitsiin, Ranskaan ja Espanjaan. Espanjasta paluumatkalla takaisin Ranskaan, Benelux-maiden kautta Saksaan, Tanskaan, Ruotsiin ja kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elän sitä parhaillaan. Olen luovan alan freelancer, teen töitä 15-20 tuntia viikossa silloin kun itse haluan eli laadin omat aikatauluni. Herään joka aamu luonnostaan ilman herätyskelloa, vietän rauhallisen ja hitaan aamun, teen töitä pari tuntia jos tuntuu sellaiselta päivältä, joinakin päivinä otan iisisti koko päivän.
Olen parisuhteessa uskomattoman ihanan miehen kanssa, jonka kanssa elämä synkkaa niin hyvin ettei tälle muuta selitystä keksi kuin sielunkumppanuus. Meillä on mielettömän syvä henkinen yhteys, sellainen joka vielä näin monen vuoden jälkeenkin jaksaa edelleen hengästyttää ja pistää sydämen läpättämään niin että täytyy välillä oikein pysähtyä miettimään että miten kaikki voikaan olla näin täydellisesti. Arki hänen kanssaan sujuu kuin unelma, ja seksuaalinen kemia meidän välillä on täydellistä, meillä on seksiä melkein joka päivä ja todella monipuolisesti. Ja mieheni on kinbaku-ekspertti :D
Hänellä on samankaltainen työ kuin minulla, joten olemme molemmat hyvin vapaita päättämään päiviemme kulusta. Meitä yhdistää mm. intohimo matkustamiseen ja maailman näkemiseen, ja vietämme yleensä ainakin pari kk vuodesta jossain kaukomatkalla, työt kun hoituu missä vain missä läppäriin saa nettiyhteyden. Olemme käyneet yhdessä 23 eri maassa, melkein kaikissa maanosissa, ja kokeneet kaikenlaisia ainutlaatuisia seikkailuja milloin missäkin vuoristoissa ja viidakoissa.
Meillä on laaja kaveripiiri joka jakaa kanssamme samat arvot, avomielisyyden ja seikkailunhalun.
Kumpikaan ei halua lapsia!
Aina ei ollut näin, olen viettänyt elämästäni pitkiä (10+ vuoden) jaksoja syvässä masennuksessa, burnoutin partaalla itsemurhaa suunnitellen. Kauas on tultu niiltä ajoilta, vuosien terapian ja rankan downshiftaamisen ansiosta.
Hyvä että jotkut maksaa sulle...
Terkuin ex graafisen suunnittelun freelancer, jolle juuri kukaan ei halunnut maksaa pullakahveja enempää. Nyt kituutan työttömyyskorvauksella ja sillä elän herraksi verrattuna yrittäjän arkeen.
Ymmärrän täysin, ja tiedän että asemani on äärimmäisen onnekas. Aiemmin olin graafikkona kokopäivätöissä yhdessä maailman arvostetuimmista mainostoimistoista (asun siis ulkomailla, se jäi alkuperäisestä viestistä pois) ja raadoin siellä melkein 60-tuntista työviikkoa, josta sain kyllä tosi hyvää palkkaa mutta olin täysin onneton ja täys burnout päällä. Se homma melkein tappoi mut (itsemurhan päivämäärä ja menetelmä oli jo tiedossa) mutta ainakin sain sieltä korvaamattoman verkoston, lojaaleja asiakkaita ja huipputason portfolion, joiden avulla freelancer-elämä lähti hyvin käyntiin sitten kun sairaslomaltani pystyin töitä taas ajattelemaan.
En kyllä rikkaaksi koskaan tule nykytuloilla, mutta ei tarvitsekaan. Elämäni on nyt niin henkisesti rikasta itsessään ettei siihen luksusta ja mammonaa tarvita. Riittää että pärjään vähennetyllä työmäärällä vaatimattomassa elämäntyylissä. Matkustelun rahoitan vuokraamalla kotiamme Airbnb:llä kun reissaamme.
En usko, että se on tällä pallolla mahdollista. Eli pitäisi päästä toiseen maailmaan, jossa asuisi vain rauhaa rakastavia ja järkeviä ihmisiä (tai ihmisen kaltaisia olentoja). Vain sellaisessa paikassa voisin olla täysin onnellinen.
Elän sitä parhaillaan. Olen luovan alan freelancer, teen töitä 15-20 tuntia viikossa silloin kun itse haluan eli laadin omat aikatauluni. Herään joka aamu luonnostaan ilman herätyskelloa, vietän rauhallisen ja hitaan aamun, teen töitä pari tuntia jos tuntuu sellaiselta päivältä, joinakin päivinä otan iisisti koko päivän.
Olen parisuhteessa uskomattoman ihanan miehen kanssa, jonka kanssa elämä synkkaa niin hyvin ettei tälle muuta selitystä keksi kuin sielunkumppanuus. Meillä on mielettömän syvä henkinen yhteys, sellainen joka vielä näin monen vuoden jälkeenkin jaksaa edelleen hengästyttää ja pistää sydämen läpättämään niin että täytyy välillä oikein pysähtyä miettimään että miten kaikki voikaan olla näin täydellisesti. Arki hänen kanssaan sujuu kuin unelma, ja seksuaalinen kemia meidän välillä on täydellistä, meillä on seksiä melkein joka päivä ja todella monipuolisesti. Ja mieheni on kinbaku-ekspertti :D
Hänellä on samankaltainen työ kuin minulla, joten olemme molemmat hyvin vapaita päättämään päiviemme kulusta. Meitä yhdistää mm. intohimo matkustamiseen ja maailman näkemiseen, ja vietämme yleensä ainakin pari kk vuodesta jossain kaukomatkalla, työt kun hoituu missä vain missä läppäriin saa nettiyhteyden. Olemme käyneet yhdessä 23 eri maassa, melkein kaikissa maanosissa, ja kokeneet kaikenlaisia ainutlaatuisia seikkailuja milloin missäkin vuoristoissa ja viidakoissa.
Meillä on laaja kaveripiiri joka jakaa kanssamme samat arvot, avomielisyyden ja seikkailunhalun.
Kumpikaan ei halua lapsia!
Aina ei ollut näin, olen viettänyt elämästäni pitkiä (10+ vuoden) jaksoja syvässä masennuksessa, burnoutin partaalla itsemurhaa suunnitellen. Kauas on tultu niiltä ajoilta, vuosien terapian ja rankan downshiftaamisen ansiosta.