Millainen on unelmiesi elämä?

En mä ainakaan tällä hetkellä saa oikein mitään mistään. Turhaudun tosi nopeasti jos tekeminen ei ole psyykettä kuormittavaa jotta saan rauhan.

Haaveina olisi aviomies, 3 lasta, isompi asunto, enemmän säästöjä ja vakituinen työpaikka. Erinomainen mies löytyy, mutta ei olla naimisissa. 2/3 lasta, ehkä joskus se kolmaskin kunhan nämä pienet kasvavat. Ja nuo kolme vikaa sitoutuvatkin sitten yhteen, saapa nähdä parin vuoden päästä mikä tilanne, kun työelämään palannut (:

Asuisin yksin. Harrastaisin seksiä komeiden miesten kanssa. Ei lapsia.

Yksin asuminen ja lapsettomuus ovat toteutuneet.

3 lasta, kaunis ja kiihkeä vaimo. Toteutunut ja telkkaristakin tulee nhl kiekkoa taas.

Onnellinen mies 40

Olisin katusoittaja (joka tienaisi hyvin). Tätä hommaa tekisin ulkomailla, jossain turistikohteessa. Olen muutaman tällaisen reissun tehnyt, ja sen jälkeen tavallinen matkailu on ollut aika tylsää.

100% omavaraisuus ja täydellinen irtautuminen yhteiskunnasta puolison kanssa. Ongelmaksi muodostuu terveydenhuolto, kuten aina.

Onnellisuus syntymästä kuolemaan. Ei ole toteutunut.

Oma toiveeni on ollut aina se, että minulla on ihana ja iso perhe, lapset terveitä ja onnellisia, koti mahdollisesti ulkomailla ja työ, jonka ansiosta rahasta ei tarvitse murehtia. Kaikki toiveet jo toteutuneet. Lapsia 6, vanhin pojista pelaa Jenkeissä jääkiekkoa, itse asumme Espanjassa, itsellä oma yritys ja täydellinen mies. Jos joku kysyisi, olenko onnellinen, niin onnellisempi ja tyytyväisempi elämääni en edes voisi olla.

Avioliitto, iso talo, paljon rahaa, täydellinen ulkonäkö...

Jos bieneksestä ja rahasta puhutaan niin järkevää on iskeä aina sinne missä on kysyntää. Ja jos ei ole kysyntää niin kannattaa pedata niin että on kysyntää.

Unelmaelämäni olisi juuri tämmöistä kun nytkin, paitsi lapseni olisi terve, eikä hän joutuisi taistelemaan niiden vaikeuksien kanssa, joiden kanssa nyt joutuu, vaan saisi olla vapaasti onnellinen.

Kaiken muun olen kovalla työnteolla saanut, mutta lapseni ei tule koskaan terveeksi. Voi kun hän saisi silti olla onnelinen.

Toive, jonka toteutumista en olisi ikinä uskonut, toteutui viime syksynä todella yllättäen. 6v lapseni on sairastanut vauvasta asti erästä todella harvinaista sairautta, johon ei saanut hoitoa Suomessa. Hän siis joutui olemaan aina sairaalassa, kotona kävi sairaana ollessaan alle 10 kertaa. Amerikassa oli yksi lääkäri, joka osasi hoitaa kyseistä sairautta. Lapsen olisi ollut mahdollista päästä Jenkkeihin tämän lääkärin hoitoon, mutta maksut olivat aivan liian suuret meidän maksettaviksi. Kuin ihmeen kaupalla tämä lääkäri sattui syksyllä tulemaan Länsinaapuriin johonkin konferenssiin. Sairaalan henkilökunta teki kaikkensa saadakseen lääkärin tänne. Itse en uskonut yhtään että se onnistuisi. Mutta kävi kuin kävikin, lääkärillä oli muutama päivä ylimääräistä aikaa, jolloin hän tuli Suomeen. Hän kertoi lapseni lääkäreille sairauden hoidosta ja laittoi hoidot alkuun. Nyt minulla on täällä kotona jo paljon paremmassa kunnossa oleva lapsi, kiitos tämän Jenkkilääkärin♡. Sairas on toki vielä, mutta sitä ei huomaa enää lähes muuten kuin päivittäisistä lääkkeistä. En olisi uskonut tämän päivän tulevan ikinä.

Tiedän että tämä voi kuulostaa jostakusta epätodelliselta, niin sitä se on minustakin. En kuitenkaan halua kertoa enempää sairaudesta tai lääkäristä yksityisyydemme takia.

Nyt ainoa toiveeni on, että hänen tilansa pysyy samana, ja että hän voi elää lähes normaalia elämää aina.

Olisi mukavia ihmisiä kenen kanssa viettää aikaa viikottain. Asua ulkomailla hienossa kämpässä. Tehdä paljon mukavia asioita ja juhlia.

Vierailija kirjoitti:

Toive, jonka toteutumista en olisi ikinä uskonut, toteutui viime syksynä todella yllättäen. 6v lapseni on sairastanut vauvasta asti erästä todella harvinaista sairautta, johon ei saanut hoitoa Suomessa. Hän siis joutui olemaan aina sairaalassa, kotona kävi sairaana ollessaan alle 10 kertaa. Amerikassa oli yksi lääkäri, joka osasi hoitaa kyseistä sairautta. Lapsen olisi ollut mahdollista päästä Jenkkeihin tämän lääkärin hoitoon, mutta maksut olivat aivan liian suuret meidän maksettaviksi. Kuin ihmeen kaupalla tämä lääkäri sattui syksyllä tulemaan Länsinaapuriin johonkin konferenssiin. Sairaalan henkilökunta teki kaikkensa saadakseen lääkärin tänne. Itse en uskonut yhtään että se onnistuisi. Mutta kävi kuin kävikin, lääkärillä oli muutama päivä ylimääräistä aikaa, jolloin hän tuli Suomeen. Hän kertoi lapseni lääkäreille sairauden hoidosta ja laittoi hoidot alkuun. Nyt minulla on täällä kotona jo paljon paremmassa kunnossa oleva lapsi, kiitos tämän Jenkkilääkärin♡. Sairas on toki vielä, mutta sitä ei huomaa enää lähes muuten kuin päivittäisistä lääkkeistä. En olisi uskonut tämän päivän tulevan ikinä.

Tiedän että tämä voi kuulostaa jostakusta epätodelliselta, niin sitä se on minustakin. En kuitenkaan halua kertoa enempää sairaudesta tai lääkäristä yksityisyydemme takia.

Nyt ainoa toiveeni on, että hänen tilansa pysyy samana, ja että hän voi elää lähes normaalia elämää aina.

Tuli itku tätä lukiessa. Tiedän niin hyvin, miltä tuntuu katsoa oman lapsen kärsivän. Oma rakkaani pääsi kivuistaan pari vuotta sitten, 13v eli vakavan sairauden kanssa, jolle ei parannuskeinoa ole. Toivon todella puolestasi, että lapsesi selviää vahvana ikuisesti, eikä hänen tilansa huonone!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toive, jonka toteutumista en olisi ikinä uskonut, toteutui viime syksynä todella yllättäen. 6v lapseni on sairastanut vauvasta asti erästä todella harvinaista sairautta, johon ei saanut hoitoa Suomessa. Hän siis joutui olemaan aina sairaalassa, kotona kävi sairaana ollessaan alle 10 kertaa. Amerikassa oli yksi lääkäri, joka osasi hoitaa kyseistä sairautta. Lapsen olisi ollut mahdollista päästä Jenkkeihin tämän lääkärin hoitoon, mutta maksut olivat aivan liian suuret meidän maksettaviksi. Kuin ihmeen kaupalla tämä lääkäri sattui syksyllä tulemaan Länsinaapuriin johonkin konferenssiin. Sairaalan henkilökunta teki kaikkensa saadakseen lääkärin tänne. Itse en uskonut yhtään että se onnistuisi. Mutta kävi kuin kävikin, lääkärillä oli muutama päivä ylimääräistä aikaa, jolloin hän tuli Suomeen. Hän kertoi lapseni lääkäreille sairauden hoidosta ja laittoi hoidot alkuun. Nyt minulla on täällä kotona jo paljon paremmassa kunnossa oleva lapsi, kiitos tämän Jenkkilääkärin♡. Sairas on toki vielä, mutta sitä ei huomaa enää lähes muuten kuin päivittäisistä lääkkeistä. En olisi uskonut tämän päivän tulevan ikinä.

Tiedän että tämä voi kuulostaa jostakusta epätodelliselta, niin sitä se on minustakin. En kuitenkaan halua kertoa enempää sairaudesta tai lääkäristä yksityisyydemme takia.

Nyt ainoa toiveeni on, että hänen tilansa pysyy samana, ja että hän voi elää lähes normaalia elämää aina.

Tuli itku tätä lukiessa. Tiedän niin hyvin, miltä tuntuu katsoa oman lapsen kärsivän. Oma rakkaani pääsi kivuistaan pari vuotta sitten, 13v eli vakavan sairauden kanssa, jolle ei parannuskeinoa ole. Toivon todella puolestasi, että lapsesi selviää vahvana ikuisesti, eikä hänen tilansa huonone!

Kiitos paljon, samaa toivon itsekin! Ja suuret osanotot sinulle❤ Oman lapsen kipu ja kärsimys on kauheinta, mitä tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin työkseni lastenlääkäri. Aviomies ja lapsia 5. Asuisimme Helsingissä meren rannalla isossa itse rakentamassamme talossa, jossa olisi poreamme, elokuvahuone sekä isot makuuhuoneet. Meillä olisi hieno maasturiauto ja valkoinen avomersu sekä oma iso moottorivene. Matkustelisimme paljon ulkomailla (eikä koronasta olisi tietoakaan). Rahaa olisi sen verran, että ei tarvitsisi miettiä mitä ostaa.

Nämä kaikki ovat vielä mahdollisia, sillä pääsin juuri lääkikseen opiskelemaan, ja poikaystävän kanssa ollaan oltu yhdessä jo 6v, lapsia suunnitteilla muutaman vuoden päästä.

Pinnallinen ajattelutapa tulevaksi lääkäriksi.

Pakko kysyä, millä tavalla pinnallinen ajattelutapa? Itse en nähnyt tuossa mitään pinnallista, saahan lääkäreilläkin olla unelmia.

Itse lääkärinä työskentelevänä olen huomannut, että joidenkin ihmisten mielestä meillä lääkäreillä ei ole tunteita tai muuta elämää kuin hoitaa ihmisiä. Mutta ihan yhtä lailla ihmisiä olemme mekin, kuin muutkin työntekijät.

No mun elämä on kuin hlvetti, että kaikki onni ja autuus on niinkuin siinä edessä mutta käsi ei vain ulota niihin.

Unelmaelämässäni meillä olisi iso kartanotyyppinen talo kauniissa maisemassa maaseudulla, kuitenkin lähellä kaupunkia. Jompi kumpi mieheni tai minä tai molemmat tulisimme vanhasta sivistyneestä suvusta jolla on pitkät juuret ja rahaa, ns. ”vanhaa rahaa”. Meillä olisi tiluksilla joku erityinen feature, esim. omenatarha tms. ja autotallissa vanha 1960-l Aston Martin sunnuntaiajeluja varten, normikäyttöön jotkut BMW maasturit. Meillä olisi 3-4 lasta ja minun ammattini olisi kotirouva. Hoitaisin tiluksia designvaatteissa ja kävisin lasten ollessa koulussa aamupäivisin pilateksessa ja joogassa ja hoidattaisin itseäni erilaisissa kauneushoidoissa. Keskittyisin perheeseen ja saisin elää stressivapaata elämää luonnosta nauttien ilman rahahuolia, ah!

Oikeassa elämässä minulla on mies ja 2 lasta, ahdas rivari, herään kuudelta töihin ja takaisin olen viideltä iltapäivällä, eipä siinä jää kuin pari tuntia päivässä vapaa-aikaa jonka sitten pitäisi riittää perheelle ja omaan hyvinvointiin, olen usein stressaantunut.

En ole koskaan haaveillut mistään muusta kuin että joku mies rakastaisi minua juuri sellaisena kuin olen. Mulle sopisi oikein hyvin, että elämäni jatkuisi yhtä köyhänä kuin tähänkin asti. Kunhan joku mies rakastaisi minua silti.

En ole koskaan haaveillut mistään muusta. Voisimme yhdessä käydä keräämässä mustikoita ja sieniä. Käydä mato-ongella, nukkua vierekkäin ja katsella auringonlaskua.

Muutin nyt kesällä haaveideni kaupunkiin jonne olen jo pitkään halunnut ja vielä unelma-asuntoon, olen eronnut alistavasta suhteesta kuten viime vuodet uhosin ja elän nyt kahdestaan lapseni kanssa, aloitan haaveilemani opinnot ensi kuussa (sellainen ala jossa tunnen olevani ns kotona) ja sain palkankorotuksen nykyisessä työssä. Kaikki nuo ovat toteutuneita toiveita.

Toteutumatta ovat vielä parisuhde sen yhden tietyn unelmieni prinssin kanssa, sekä kaksi lasta hänen kanssaan. Sitten olisin maailman onnellisin nainen enkä kerta kaikkiaan keksi enää mitään muuta mitä toivoa elämältä. Kaikki hienot ja hulppeat talot, autot ja veneet on jo nähty, vain huomatakseni etteivät ne kiinnosta minua enää sentin vertaa.