Meneekö sinulla lapsuudenkodissasi hermot vanhempiisi ja/ tai talon tapoihin?

Ei äitiini. Onhan kaikissa ihmisissä omat vikansa, mutta äitini ahkeruus, ruoanlaittotaito, kaiken osaavuus (osaa kaiken, pitkä elämä yksinhuoltajana kai opettanut, tosin isäni ei tehnyt mitään kun elivät yhdessä eli työmäärä väheni hänellä yksinhuoltajuuden myötä, yksi pentu vähemmän talossa) jaksaa aina vain hämmästyttää. Lisäksi äitini on lukenut, kielitaitoinen ja älykäs, vaikka tulee ihan maanviljeljiäperheestä.

Harmittaa ehkä se, että kovasti pyytää käymään mutta eipä oikeastaan huomaa lapsia mitenkään kun sinne mennään. Se karsii lähtemistä paljon. Varsinkin kun toinen mummo on samaa maata, ketään ei saa kehua tai huomata.

Mutta muuten äitini kuuluu ihmisiin, joita ihailen, eikä niitä ole paljon. Älykäs, ahkera, taitava. Koti on kaunis ja puhdas ja ruoka on herkullista ja sitä on riittävästi.

Anoppilassa on vähän toinen juttu. Ruoka on einestä ja siinäkin säästellään. tyyliin pikapuurot (ja ovat kyllä paljon varakkaampia kuin äitini, joten rahan puutteesta ei ole kyse vaan pihistä luonteesta). Se yksityisyyden puute on vaikeaa. Aamupalaa ei saa syödä rauhassa lehteä lukien, vaan anoppi katsoo vieressä seisten tai samassa pöydässä syöden, appi myös.Pihiys ilmenee monin tavoin ja ärsyttäähän se.

Isäni ja hänen avopuolison luona  en ole ollut viime aikoina yötä, ei ole pyydetty.

Minulla on ihanat vanhemmat ja tulemme hyvin juttuun. Suurin asia mikä ärsyttää on ruokapuoli. Minusta olisi ihanaa, että kun toiset näkevät sen vaivan, että reissaavat pitkän matkan takaa kylään, niin ei tarvitsisi itse hoitaa ruokia kaupassakäynnistä jokaisen aterian suunnitteluun ja kokkaamiseen. Kun he tulevat meille, heidän ei tarvitse luonnollisestikaan käydä kaupassa ja huolehtia ruuanlaitosta.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2013 klo 19:12"]

Onneksi me emme lapsuudenkodissani käydessämme puhu mistään. Olisi kamalaa, jos tulisi riitaa siitä, että vanhemmilla on mielipide! Toki sitä näin kolmekymppisenä pitää vastustaa ja inttää, että väärässä olette, ihan kaikessa.

En taannu murrosikäiseksi lapsuudenkodissani! Miksi te muut niin teette?

[/quote]

Ehkä sinulla on sellaiset vanhemmat, jotka ymmärtävät etteivät lapset ole ikuisesti lapsia  :)

[quote author="Vierailija" time="12.07.2013 klo 00:08"]

Minä en jaksa yhtään äitiäni, koska hänestä on eläkkeelle jäätyään tullut kauhean ilkeä. Hän haukkuu ja arvostelee minua jatkuvasti ja joka asiasta. "On tainnut taas perse levitä, olit kyllä  paremman näköinen hoikempana", "miten sulla nuori ihminen noin huono ryhtikin on", "hyi kamala pitääkö sitä nenää noin äänekkäästi niistä, eikö voisi mennä vessaan niistämään jos on pakko" jne.

Lisäksi saan kuulla tylyttävään sävyyn annettuja luentoja mm. siivoamisesta, ihan kuin en 39-vuotiaana viimeiset 20 vuotta itsekseni asuneena osaisi. Aina minua siis joko haukutaan tai "ylhäältäpäin" saarnaten opetetaan, ei jaksa.

[/quote]

Näin meilläkin :(

Äitini jatkuva negatiivisuus on todella raskasta. Jos hän ei hauku ja arvostele minua, arvostelee hän jotain muuta, vaikka naapuriaan tai lähikaupan myyjää.

Joskus hyvänä hetkenä saattaa kyllä kehuakin. Mutta ei sekään kivaa ole. Tekee kehuessaankin selväksi, että vain hänen tapansa toimia ja ajatella on oikea,  ja koska nyt osasin toimina hänen hyväksymällään tavalla, saan häneltä kehuja. Ne kehut tulee niin voimakkaasti ylhäältä alaspäin, että saan siitä kylmät väreet.

Kehut ovat usein myös varsin outoja. Esim. jos hän tulee luokseni kylään aamulla, enkä ole ehtinyt vielä kampaamaan hiuksia tai mitenkään ehostamaan itseäni, saan ihan varmasti mahdottomasti kehuja siitä kuinka 'nythän sulla hiukset hyvin ja kasvotkin niin kauniisti laitettu'. Ja se kehu tulee ihan ilman ivaa tai sarkasmia.

Mitä ihmettä Suomessa on tapahtunut yhteisöllisyydelle ja sukukeskeisyydelle, jos omien vanhempien luona vierailu on loisimista?! Herranen aika! Vai onko tämä taas av-ominaisuus, että provo pitää saada aikaiseksi joka ketjuun?

Sehän on selvä, että omiin vanhempiin liittyy monisyinen tunnesidos, jolloin lapsuudenkotona voi ärsyttää monikin asia. Ei se välttämättä ole paha asia, jos tiedostaa, mikä hermostuttaa. Vanhemmat ovat varttuneet jo iäkkäiksi, joten heidän muuttaminen ei onnistune. Omaa asennettaan voi kyllä muuttaa.

Minä käyn usein lapsien kanssa yökylässä vanhempieni luona, vaikka välimatkaa ei ole kuin 20 km. Minusta siellä on ihanaa käydä! Lapsuudenkotiini ei liity (erityisen) ahdistavia muistoja enkä näe vanhempiani erilaisessa valossa nyt aikuisenakaan. Äitini on sivistynyt ja pysyy ajantasalla maailman tapahtumista. Isäni on harvasanaisempaa sorttia ja puhuu mielellään lähinnä kalastamisesta tai metsällä käymisestä - tai ruuanlaitosta, kun on intohimoinen kokki ja kaikki saalis päätyy pannulle ja uuniin.

Lapset ovat silloin tällöin omineenkin siellä yökylässä. Äitini saattaa kysyä, tulisivatko pojat taas, kun on heitä ikävä. Toki vanhempani ovat vielä verrattain nuoria ja jaksavat touhuta lasten kanssa.

Hermo saattaa joskus mennä isäni edesottamuksiin. Oluen tissuttelu ja siihen yhdistyvät höpinät rasittavat joskus varsinkin, jos menee selvän humalan puolelle. Hän oli nuorena hyvin temperamenttinen ja taipumus nostaa vieläkin joskus päätään enkä tykkää, jos hän purkaa sen äitiin vaikka ärähtämällä. Hyvää isässäni on se, että hän jaksaa puuhata tuntikaupalla poikien kanssa. On sellainen näpertelijäluonne ja pojathan tykkäävät, kun pappa rakentaa kaikkea kivaa.

Oi kyllä! Tai pikemminkin harmittaa heidän itsensä puolesta, että eivät "elä" elämäänsä, kun kaikki edellytykset siihen kuitenkin olisi (runsaasti rahaa, aikaa, terveyttäkin vielä sen verran).

Nämä tulee ekana mieleen:

- tyhmyyteen asti vedetty nuukuus, syödään homeista ja pahasti pilaantunutta ruokaa, toisaalta ei myös huolehdita ruoan kylmäsäilytyksestä (jauhelihakeitto voi olla yli vuorokauden pöydällä ja sitten taas lämmitetään "pöpöt pois"), syödään hammasta purren pahasti pohjaan palanut kaurapuuro (hinta noin 3 senttiä), paheksutaan ja ylenkatsotaan samalla heitä (meitä) jotka näin eivät toimi

- toisaalta rahaa käytetään typerään halpakauppa-rihkamaan, vaikka sama kapistus löytyisi jo kotoa eikä sitä olisi koskaan käytetty, mutta kun pakko ostaa kauppojen viimeiset tavarat, kun niissä on punainen hintalappu, ettei joku muu saa niin halvalla ostettua

- ostetaan maanisesti alennusmyynnistä kaikkea "arvotavaraa, josta me lapset sitten perinnönjaossa kyllä riidellään" eli sängynaluset, kaapit ja hyllyt pursuavat vanhoja rumia mattoja, pöytäliinoja, astioita (ei mitään merkkiä), juhlavaatteita, lakanoita, tusinatauluja, patsaita ja muita koriste-esineitä a la Tiimari, jopa huonekaluja, kattiloita ja aterimia. Sellaista kamaa, jota en kotiini ottaisi, vaikka minulle vähän maksettaisi. Ja samaan aikaan siis syövät niitä mätiä pilaantuneita ruokia nuukuuksissaan ja valittavat epäjärjestystä ympärillään.

- jatkuva pahan puhuminen kaikista, etenkin niistä ikätovereista, jotka vielä osaavat nauttia elämästä normaalisti eli käyvät joskus ravintolassa syömässä tai käyvät joskus elokuvissa tai heittävät vanhan huonekalun pois uuden kauniimman tieltä tai juovat joskus kupin kahvia kahvilassa

- jatkuva vikojen etsiminen ja niistä huomauttaminen meille lapsille, aiheena ulkonäkömme, aviopuolisomme, lapsemme, kasvatustapamme, rahankäyttömme, pukeutumisemme, elämänvalintamme, kotimme, kaikki..

Nro 30!

Kykkä, leipä säilyy paremmin jääkaapissa tuoreena ja hyvänä! säilytän aina leivän jääkaapissa ja olen miehenikin opettanut tähän. Hän tapasi saäilyttää eivät huoneenlämmössä kuin sinä mutta kuivaksihan ne menivät parissa päivässä. Vanhempasi ovat siis aivan oikeassa!!

Hassua, kun vanhemmat ei ala tottelemaan lapsiaan ja toimi, kuten he haluavat. 

Ja vielä kehtaavat omassa kotonaan käyttäytyä niin kuin ovat aina käyttäytyneet,'

On se häpeällistä.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2013 klo 11:08"]

Nro 30!

Kykkä, leipä säilyy paremmin jääkaapissa tuoreena ja hyvänä! säilytän aina leivän jääkaapissa ja olen miehenikin opettanut tähän. Hän tapasi saäilyttää eivät huoneenlämmössä kuin sinä mutta kuivaksihan ne menivät parissa päivässä. Vanhempasi ovat siis aivan oikeassa!!

Ei todellakaan säily paremmin jääkaapissa. Leipä säilyy joko huoneenlämmössä tai sitten pakastettuna.

http://www.leipatiedotus.fi/tietoa_leivasta/leivan_tuotanto/leivan_sailytys

Leivästä tulee parissa päivässä "vanha", vaikka se on edelleen syömäkelpoinen. Fysikaalinen vanheneminen on nopeinta viileässä, -4 - +4 °C lämpötilassa.

Omalta kohdaltani täytyy sanoa, että vaikka siellä hermo välillä meneekin, niin ei se ole sellaista hermojen menettämistä kuin täällä moni tuntuu ajattelevan. En yritä muuttaa vanhempiani tai ala heille naputtamaan tai huutamaan. Olemme heillä heidän sääntöjen mukaan, syödään äidin tekemään ruokaa narisematta (vaikka se onkin sitä voissa käristettyä suolapommia) ja otetaan pullaa sen seitsemännen kerran, kun niin kerta käsketään. Okei, joskus saatan sanoa, että kannattaisi sitä voita/suolaa/sokeria vähän vähentää. Joka kerta jompi kumpi vanhemmista sanoo, että "mutta kun se on niin hyvää!" ja asia on sitten sillä selvä.

Meillä on vanhempieni kanssa hyvät välit. Se hermojen menettäminen on sellaista, että jupisen ohimennen, että "ei hyvän tähden teidän kanssa" tai jos kunnolla tökkii, niin puhisen itsekseni, että ei voi ymmärtää ja sitten pitääkin jo alkaa miettiä, että jokohan olisi aika lähteä kotiin.

Sitä kun toivoo, että vanhemmat huolehtisivat itsestään, olisivat iloisia ja onnellisia, niin kai se hermojen menettäminen on pientä pelkoa, että miksi tekevät noin vaikka se ei ole hyväksi. Alitajunnassa pelkää, että menetänkö heidät nyt sitten liian aikaisin, kun eivät liiku/syö terveellisesti/ole positiivisia/jne. jne.

Tuollainen vanhemmilta tuleva haukkuminen ja aliarviointi on sitten tietenkin eri asia.

Jotkut pienet tavat ovat sellaisia jotka ärsyttävät, kuten että vessa vedetään vasta kahden pissan jälkeen, hyi! Mutta ihania ihmisiä ovat, hermot ei heillä käydessä mene :)

Äidilläni on sietämätön tapa toistaa kaikki vähintään viidesti kuin pikkulapselle puhuisi. Ja sitä puhuttavaa riittäisi ilman toisteluakin, koska kaikesta pitää huomauttaa (takissa on tahra), kaikki yksityiskohdat täytyy kuulla (mistä kaupasta ostit takin, paljonko maksoi, olitko ostoksilla yksin vai lapsen kanssa, miten paljon olet käyttänyt) ja juorut kaikista vanhoista tutuista ja eksien kummeista pitää vaihtaa. Tänään viimeksi käydessään äiti muisti ilmoittaa stalkanneensa facebookista että esiteiniaikaisen poikaystäväni äiti on muuttanut.

Järjettömän epäterveelliset elämäntavat. Makaronilaatikko on monipuolisinta ruokaa mitä he osaisivat itse laittaa. Ei siinä mitään, käydessäni kokkaan aina koko porukalle, mutta kun ruokakaapit avaa niin ne on täytetty kaupan pullalla ja sipseillä. Kasviksia menee kyllä, mutta tomaatti, kurkku ja lehtisalaatti on ainoat perheessä tunnetut kasvikset. Liikuntaa ei harrasteta vaan 200m työmatka mennään autolla. Voivotellaan kun pitäisi joku päivä vaivautua diabetestesteihin.

Tavaran hamstraaminen. Hukkuvat materiaan, koska (suora lainaus:) "pakkohan se oli ostaa kun halvalla sai!" Jokaiseen arpajaiskojuun pitää pysähtyä pokkaamaan joku ruma vaasi tai avaimenperä, ja tämä oikeutetaan sillä että arpajaisten tulot menevät yhdistyksille, mutta kun niille yhdistyksille voisi myös lahjoittaa rahaa ihan ilman että vastineeksi pitää varastoida muoviroskaa kotiin.

Siivoamisen filosofia: pinnat pyyhitään ja imuroidaan mutta tavaraa ei tarvitse siirtää. Sekasorto on ok kunhan pölyä ei näy. Aina lapsuudenkotiin tullessani alan järjestellä kaappeja ja heittämään pois vanhentuneita ruokia ja lääkkeitä, ja he valittavat että olisi sitä fiksumpaakin siivottavaa jos siivota haluan, kuten vaikka pölyjen pyyhkiminen tai moppaus.

Ei hitto 52 toi sun eka kappale 😂😂 mä tunnistan jo nyt itseni ja oon vasta 42 v ja lapsi 12 v 😂😂 mutta mä oon just tollanen 😂 muut ei päde muhun todellakaan mutta toi eka kappale mitä kirjoitit... 😂

Anteeksi tyhmä kysymys.Tällä palstalla usein toitotetaan,että täällä käy niin vanhaa porukkaa(no kieltämättä toitotetaan,että liiannuortakin),mutta kun kuuntelee näitä juttuja niin ihmettelen.Tuntuu,että teillä on kauhean vanhoja vanhempia.Tietysti lapsia saadaan monenikäisinä ja miehet voivat saada missä iässä vaan,mutta yleisesti.

Olen äiti ja anoppi ja mummo,just kohderyhmää mistä kirjoitatte.Olen syntynyt-59,en ole nähnyt pula-aikaa,syön välillä epäterveellisesti,välillä terveellisesti,komennan lapsenlapsia tarvittaessa mutta eivät he minua pelkää,päinvastoin.

Kun sanon,että olen vanha,niin vanhimmat etenkin(pojat 15 ja 14)nauravat,että etkä ole.Hoidan heitä,siis pienemmät tytöt nyt enää hoitoa tarttevat),mutta siis ruuat ja muuta,jos tulee sairastapauksia ja n. kerran kuussa pitkä vkl. Vanhemmat saavat tehdä silloin omiaan,on se sitten koti-ilta tai pirskeet.

Toinen mummu on minua neljä vuotta vanhempi,hän pitää hoitokotia toisella puolella Suomea.Eivät voi nähdä niin usein,mutta kun mummo hujauttaa autolla tänne,on lapsenlapset koko ajan kimpussa.Hänellä niitä on vielä enemmän,kun on itsellään useampia lapsia.

En kyllä tunnista itseäni teidän kuvauksista enkä myöskään toista mummoa.Hän on sievä ja huoliteltu ja näpsäkkä.

Vaari on meillä paljon vanhempi ja nyt aika huonossa kunnossa,mutta kaikille yhtä läheinen.Hänenkin luonteensa on aina ollut ikäistään nuorempi,oli kova tanssimaan ja hiihtämään ym.Sitten meni terveys niin että liikkuminen loppui.Hän on kokenut pula-ajan mutta ei luonne ole tuollainen kuin kuvasitte.

Mistä mätäsperästä ne ihmiset on kotoisin.

Joo. Toinen on kontrollifriikki, ja toinen hössöttää kaikesta (missäs sinun lapaset on, no eikös tuo sinun reppusi lukko olekin rikki varo ettei taskuvarkaat varasta sisältöä, onko tuo takki muka tarpeeksi lämmin tähän säähän, millos olet siellä hammaslääkärissä käynyt viimeks...) ja tarjoaa ruokaa, jos ei syö niin loukkaantuu / alkaa niuhittaminen laihduttamisesta "on se kyllä vaarallista jos tosta yhtään laihdutat" (enkä edes laihduta)... mistään normaalista ei voi keskustella, kukaan ei kuuntele jos puhun esim työstä tms. Negatiivisuus, arvostelu, neuvominen. Ja miljoona muuta asiaa, en jaksa edes kirjoittaa. Ei tule käytyä usein.

Onpa täällä ristiriitaisia ketjuja. toisessa vouhkataan suurten ikäluokkien leveästä elämästä ja tässä ketjussa valitetaan heidän pihiydestään ja arvatkaa mitä, te nuoret vanhemmat saatte sen pihiyden tuloksen perinnöksi, joten voitte jatkaa sitä tuhlailevaa elämäntapaanne. Ei teillä ole mitään hätää, kyllä ne ärsyttävät vanhemmat yleensä kuolevat ennen teitä.