"En minä hyödy vanhempieni ammatista" -valehtelijat

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun aihe EI ollut:

"Minua ärsyttää kun jotkut saa apua vanhemmilta"

Keskustelun aihe oli:

"Minua ärsyttää kun jotkut valehtelevat ettei vanhemmista ollut apua, vaikka selvästi on ollut"

Mutta jos jo keskustelun aihetta on niin vaikea ymmärtää, niin ehkä tälle keskustelulle tosiaan on tarvetta. Ei ketään kehoteta häpeämään taustaansa, vaan tunnistamaan se tuki ja merkitys omassa elämässä.

Mua hämmentää se että aloittaja näyttää vilpittömästi kuvittelevan että lähes jokainen jonka vanhemmilla hyvä ammatti olisivat saaneet työpaikkoja vanhempien kautta. Ei se kyllä ihan noin yleistä ole. Ehkä jotkut saa, suurin osa ei.

Ensimmäisen kesätyöpaikkani sain ihan itse ilmoituksen perusteella. Kolme seuraavaa sain eräästä valtion laitoksesta, jossa isäni työskenteli. Itse työskentelen alalla, jossa en voinut ” järjestää” kesätöitä jälkeläisilleni muuten kuin neuvomalla, mistä kannattaa hakea ja joskus on onnistunut ja joskus ei.

Eräälle jälkeläiselleni poiki monivuotisen ilta- ja viikonlopputyön, kun kysyin samalla paikkakunnalla opiskelleelta työkaverilta, mistä kannattaa kysyä ja hän kertoi henkilön ja työpaikan, josta kannattaa kysyä ja jälkeläiseni kysyi ja kertoi sitten tuntevansa tämän työkaverini, jota ei ollut edes koskaan nähnyt. Onko tämä suhteilla pelaamista, varmaan on? Niin se vain toimii.

Melkein alalla kuin alalla on monen polven ihmisiä. Tosiaan teatteri ja myös armeija sekä yliopisto ja opetusala ovat sellaisia, jonne tuntuu pääsevän helpommin, jos vanhemmat ovat alalla. Tietenkin alalla olevat vanhemmat voivat tasoittaa polkua, mutta esimerkiksi lääkikseen ja oikikseen pitää ensin päästä. Tuskin tunnetut vanhemmat opiskelemaan pääsyyn voivat näillä aloilla vaikuttaa. Mutta, jos onnistuu saamaan opiskelupaikan, voivat alalla olevat vanhemmat suhteillaan edesauttaa sopivien harjoittelu- yms. paikkojen saamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Niin just, ja mikä etu siitä on jos vanhempinas on lääkäri ja vaikka opettaja. Ei siinä yksinhuoltaja siivoojan lapsi voi edes koulussa kilpailla mitenkään, sanoitte mitä sanoitte. Koulutetut vanhemmat auttaa ja neuvoo ihan kaikessa.

Duunarisiskoni kehuskeli aina ettei ikinä pakota lapsiaan tekemään mitään, läksyjä, ei edes neuvonut hakeutumaan paremmin palkatulle uratielle, lukioon , ei mihinkään. Kauhuissani katsoin vierestä tätä. Huonostihan siinä kävi. Ei lapsi itse ymmärrä lapsuuden valintojen seurauksia ja tragedioita jotka edessä.

Mä olen duunari, tosin opiskelen, ja tavoitteena vaihtaa alaa vähän parempiin ansioihin ja haasteellisempiin hommiin.

Lapset todellakin opiskelevat ja heitä tuetaan ja kannustetaan. Itsekin opin kun pitää ensin tutustua aiheeseen, että voi auttaa lapsia :) mä en kyllä pidä itseäni ihan perinteisenä duunaria, koska olen kiinnostunut kaikesta, rakastan uuden oppimista ja asioiden tutkimista enkä tyydy liukuhihnahommiin, vaikka niitä joudunkin nyt palkan takia tekemään. Vanhempien tuki on kullanarvoista, olisinpa itse saanut edes osan siitä tuesta mitä omille lapsilleni annan.

Ei me kaikki duunarit olla välinpitämättömiä lastemme koulutuksesta.

Palaan taas ketjun aiheeseen, itse hommasin vanhimmalle lapselle parin viikon pätkän työpaikallani. Siinähän oppi mitä se suorittava työ on. Tylsää. Mutta on tulossa uudestaan palkan takia. Ja voi laittaa siihen orastavaan ansioluetteloon tuonkin.

Sitten kun töitä alkaa oikeasti tulla, alkupään pikkupätkät voi niputtaa yhteen. Vuosina se ja se harjoittelija, kesätöitä ja keikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ruikuta vaan

- verkostoidu

- hanki itsellesi taitoja, joista on hyötyä työelämässä - koulutuksen kautta ja harrastusten kautta.

Toki voit jäädä mutristelemaan ja ruikuttamaan, miten epäreilua x ja y  ja z on, mutta se tuskin asemaasi paljoakaan parantaa. Ne, joilla on osaamista ja iloinen naama, menevät heittämällä ohitsesi.

Ap totesi jo aloituksessa, että omilla ansioilla voi yhtä lailla menestyä. Se vain vie kauemmin aikaa. Ja pitää olla tavallista parempi.

Lahjakas mutta ilman perheen tukea voi olla sitä paitsi aika kusessa. Vähemmillä ansioilla asemansa saaneet näkevät lahjakkaan ihmisen uhkana itselleen. Aika montaa työtä pystyy tekemään hyvä ja huippuhyvä yhtä hyvin. Tällaiselle ihmiselle jää vain ne vaihtoehdot, joissa todella tarvitaan huippuosaamista.

Olennaista on, että jää mieleen ja erottuu siitä muusta suuresta hakijoiden massasta. 

Jos olet vaikka hoitanut 6000 partiolaisen ohjelmaviikon suunnittelun ja toteutuksen tai vetänyt koskenlaskusafareita.

Ei ainakaan partioleiriä pääse nuori ihminen suunnittelemaan tuolla lailla, jos ei ole ollut mukana vuosikausia, ja luultavasti myös vanhempi on partiolainen. Käytännössä siis vanhemmat ovat taas taustalla. Eikö ole mitään aidosti omilla ansioilla mahdollista esimerkkiä?

Sun mielestäsi siis on huonokin homma, jos joku on harrastanut pitkäjänteisesti jotain lapsesta aikuiseksi? :D

Ei tietenkään, mutta ketjussa puhuttiin vanhempien tarjoamista työpaikoista. Jos vanhemmat ovat auttaneet lasta tarjoamalla hyödyllisen harrastuksen ja kannustamalla siinä, ehkä jopa tietäen että se auttaa työelämässä, se on ihan samalla lailla vanhempien kautta saatu etu kuin ensimmäinen kesäduuni.

Ketjussa puhutaan vanhempien ammatin/aseman kautta saadusta vipuavusta. Ainakin otsikon perusteella.

Tietysti jokainen meistä on jollain tavalla vanhempien kasvatustyön tuote hyvässä tai pahassa. Ja tottakai elämässä (myös työelämässä) pärjää paremmin yleensä ne, joita on kannustettu ja jotka on saaneet hyvän kotikasvatuksen. Mutta tämä ei kyllä mun mielestä liity juurikaan vanhempien ammattiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ruikuta vaan

- verkostoidu

- hanki itsellesi taitoja, joista on hyötyä työelämässä - koulutuksen kautta ja harrastusten kautta.

Toki voit jäädä mutristelemaan ja ruikuttamaan, miten epäreilua x ja y  ja z on, mutta se tuskin asemaasi paljoakaan parantaa. Ne, joilla on osaamista ja iloinen naama, menevät heittämällä ohitsesi.

Ap totesi jo aloituksessa, että omilla ansioilla voi yhtä lailla menestyä. Se vain vie kauemmin aikaa. Ja pitää olla tavallista parempi.

Lahjakas mutta ilman perheen tukea voi olla sitä paitsi aika kusessa. Vähemmillä ansioilla asemansa saaneet näkevät lahjakkaan ihmisen uhkana itselleen. Aika montaa työtä pystyy tekemään hyvä ja huippuhyvä yhtä hyvin. Tällaiselle ihmiselle jää vain ne vaihtoehdot, joissa todella tarvitaan huippuosaamista.

Olennaista on, että jää mieleen ja erottuu siitä muusta suuresta hakijoiden massasta. 

Jos olet vaikka hoitanut 6000 partiolaisen ohjelmaviikon suunnittelun ja toteutuksen tai vetänyt koskenlaskusafareita.

Ei ainakaan partioleiriä pääse nuori ihminen suunnittelemaan tuolla lailla, jos ei ole ollut mukana vuosikausia, ja luultavasti myös vanhempi on partiolainen. Käytännössä siis vanhemmat ovat taas taustalla. Eikö ole mitään aidosti omilla ansioilla mahdollista esimerkkiä?

Sun mielestäsi siis on huonokin homma, jos joku on harrastanut pitkäjänteisesti jotain lapsesta aikuiseksi? :D

Ei tietenkään, mutta ketjussa puhuttiin vanhempien tarjoamista työpaikoista. Jos vanhemmat ovat auttaneet lasta tarjoamalla hyödyllisen harrastuksen ja kannustamalla siinä, ehkä jopa tietäen että se auttaa työelämässä, se on ihan samalla lailla vanhempien kautta saatu etu kuin ensimmäinen kesäduuni.

Ketjussa puhutaan vanhempien ammatin/aseman kautta saadusta vipuavusta. Ainakin otsikon perusteella.

Tietysti jokainen meistä on jollain tavalla vanhempien kasvatustyön tuote hyvässä tai pahassa. Ja tottakai elämässä (myös työelämässä) pärjää paremmin yleensä ne, joita on kannustettu ja jotka on saaneet hyvän kotikasvatuksen. Mutta tämä ei kyllä mun mielestä liity juurikaan vanhempien ammattiin.

Ahkeran partiolaisten tai urheilijan pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että harrastus voi edesauttaa kesätöihin pääsemisessä sellaiseen verrattuna, joka pitää koneella roikkumista ja luuseri aikatauluja tärkeämpänä.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisen kesätyöpaikkani sain ihan itse ilmoituksen perusteella. Kolme seuraavaa sain eräästä valtion laitoksesta, jossa isäni työskenteli. Itse työskentelen alalla, jossa en voinut ” järjestää” kesätöitä jälkeläisilleni muuten kuin neuvomalla, mistä kannattaa hakea ja joskus on onnistunut ja joskus ei.

Eräälle jälkeläiselleni poiki monivuotisen ilta- ja viikonlopputyön, kun kysyin samalla paikkakunnalla opiskelleelta työkaverilta, mistä kannattaa kysyä ja hän kertoi henkilön ja työpaikan, josta kannattaa kysyä ja jälkeläiseni kysyi ja kertoi sitten tuntevansa tämän työkaverini, jota ei ollut edes koskaan nähnyt. Onko tämä suhteilla pelaamista, varmaan on? Niin se vain toimii.

Melkein alalla kuin alalla on monen polven ihmisiä. Tosiaan teatteri ja myös armeija sekä yliopisto ja opetusala ovat sellaisia, jonne tuntuu pääsevän helpommin, jos vanhemmat ovat alalla. Tietenkin alalla olevat vanhemmat voivat tasoittaa polkua, mutta esimerkiksi lääkikseen ja oikikseen pitää ensin päästä. Tuskin tunnetut vanhemmat opiskelemaan pääsyyn voivat näillä aloilla vaikuttaa. Mutta, jos onnistuu saamaan opiskelupaikan, voivat alalla olevat vanhemmat suhteillaan edesauttaa sopivien harjoittelu- yms. paikkojen saamisessa.

Kyllä opiskeluun pääsyynkin voi vaikuttaa vanhempien kokemustieto, mitä aineita valita, apu läksyissä, valmennuskurssit tottakai ja mahdollisuus näihin keskittyä, henkinen tuki. Ihan kuulolta saatu tieto, itse esim. lääkärivanhempien kotona käymien keskuteluiden puolesta tiedän yhtä ja toista latinankielisistä termeistä, hoitokäytännöistä, alan haasteista ja sillä vaadituista ominaisuuksista ym., vaikken itse alalle hakeutunutkaan. On ollut helppo sopeutua sairaalamaailmaan, vaikka työskentelen eri ammatissa. Voin kuvitella, että auttaa hirvittävästi, jos ennalta tietää lainalaisuudet ja tavat ns. automaattisesti verrattuna johonkin tilanteeseen puskista tulleeseen.

Tuki ja odotukset voivat toisaalta aiheuttaa paineita, entä jos en pärjääkään yhtä hyvin tai lunasta odotuksia. Monta epävarmuutta jää kuitenkin harjoittelussa ja työelämässä pois, kuinka sopeudun, hyväksytäänkö minut, kuinka erotun edukseni jne., jos joku kulkee vaikka esittelemässä tai suhtaudutaan lähtökohtaisesti jo myönteisesti.