Sivut

Kommentit (154)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalinen pääoma ja sen periytyvyys. Hyväosaiset on jo lapsena opetettu marjametsälle, vaikka vauva ei nukkumaan, on risuja ja nokkosia ja vaikka lapsi ei jaksakaan kuin pari tuntia, joten vanhemmat eivät pääsekään ammattipoimijoiden saaliisiin.
Niistä metsässä kompuroivista taaperoista kasvaa kuitenkin teinejä, jotka kerää samaan tahtiin kuin vanhempansa. Ja arvostavat marjaherkkuja. 

Taaperot kompuroivat siksi, ettei niitä ole totutettu muuhun kuin asfaltilla kulkemiseen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Metsään pääsemiseksi tarvitaan auto. Ei ole.

Marjojen säilömiseen tarvitaan pakastin. Ei ole.

Toki osantarvikkeista voi hillota mutta sitä varten pitäisi ostaa tarvikkeita rahalla jota ei ole.

Ei tarvita autoa kaupungissakaan. Vali vali ja seli seli.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole autoa, eikä matkakortilla rahaa. Ei ole hajuakaan missä on lähin metsä. Ei ole ymmärrystä missä siellä niitä marjoja tai sieniä on. Tai miten en eksy metsään. Tai mitkä sienet tai marjat on syötäviä (kanttarellin ja mustikan ehkä tunnistaisin). Kotona pelkkä pakastelokero, eli vaikka sinne pääsisin, en voisi paljoa kerätä.

Mielellään lähtisin, jos olisi joku kaveri joka voisi kaupunkilaista mummotonta tampiota auttaa.

Voi hyvänen aika. Peruskoulussa opetettiin mustikka ja puolukka. Joka paikassa on teitä, mene niiden viereen.

Siis todella terveellistä poimia syötäväksi meneviä marjoja teiden varsilta lol! Kai te tämän tiesitte??

Vierailija

Rollaattorilla kuljen, ei autoa. Kokemusta kyllä enkä eksy metsiin. Hgistä. Juuri viikolla pakastin 10 kg lakkoja, joten älä sinä AP urputa. Seuraavaksi sieneen... tuosta 200 m päästä puistosta aloitan!
- L-Hki

Vierailija

Ei ole autoa, pitää mennä pyörällä. Reppuun mahtuu vain muutama marjarasia, ei mitään ämpäreitä tai poimureita saa pyörällä kuljetettua. 

Ei ole arkkupakastinta vaan pakastelokero, niistä muutamasta rasiasta tuli jo pakkanen melkein täyteen ja pitää lopuille ruoille säästää loput pakastimesta. 

Aika monilla meistä köyhistä ei ole myöskään mitään mökkiä tms minkä luo mennä poimimaan. Esimerkiksi itse olen pyöräillyt yli 10 km lenkkejä per suunta mustikkametsiin kun asun melkein helsingin keskustassa. Pyörä minulla onneksi on, halvin mahdollinen mummopyörä ilman vaihteita tai muita mukavuuksia. 

Vierailija

Ihan höpöä, että isoin osa köyhistä vaan makaisi sängyllä eikä siksi jaksaisi lähteä metsään. Kummasti jaksetaan esim hengata kauppakeskuksissa, rannoilla...

Autoakaan ei tarvitse, pk-seudun pohjoispuolella on hyviä marjapaikkoja ihan muutama sata metriä bussipysäkiltä. Itsekin asun tällaisen vieressä.

Kyllä minä aidosti ihmettelen, jos rahasta on pulaa, ettei nyt vaikka kerää mustikoita. Niistä saa kuitenkin FB:ssa sen 50-70e ämpärillisestä, ja sellaisen noukkii aika nopeasti. Ihan kivoille tuntipalkoille pääsee.

Vierailija

Tuleeko nämä hyväosaiset pelkistä marjoista ja sienistä täyteen? Jos ei ole mt-ongelmia tai rahahuolia niin varmaan onkin energiaa sitten etäpäivän jälkeen ajaa työsuhdeautolla sinne metikköön rentoutumaan. :) Itse mieluummin selaan päivät mollia, teen työhakemuksia ja käyn hakemassa ruokani kaupasta. Metsään menen vain kävelylle enkä raatamaan muutamien eurojen säästön takia.

Vierailija

Köyhät on aina sairaita ja kyvyttömiä liikahtamaan mihinkään kun on se aika vuodesta, että kerättävänä olisi ilmaista ruokaa säilöön tai myyntiin. Mutta jo vain jalka nousee jammailemaan jos olisi ilmaisia festarilippuja jaossa ja tai lasten kanssa pitäisi päästä lintsille muiden piikkiin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei ole autoa, pitää mennä pyörällä. Reppuun mahtuu vain muutama marjarasia, ei mitään ämpäreitä tai poimureita saa pyörällä kuljetettua. 

Ei ole arkkupakastinta vaan pakastelokero, niistä muutamasta rasiasta tuli jo pakkanen melkein täyteen ja pitää lopuille ruoille säästää loput pakastimesta. 

Aika monilla meistä köyhistä ei ole myöskään mitään mökkiä tms minkä luo mennä poimimaan. Esimerkiksi itse olen pyöräillyt yli 10 km lenkkejä per suunta mustikkametsiin kun asun melkein helsingin keskustassa. Pyörä minulla onneksi on, halvin mahdollinen mummopyörä ilman vaihteita tai muita mukavuuksia. 

Sinulla on todella pieni reppu ilmeisesti. Reppuja on olemassa aina 100 litran kokoon asti.

Sitä paitsi marjoista voi tehdä hilloa ja mehua.

Vierailija

Syyt miksi itse köyhänä ja työttömänä en marjasta on nämä: omasta pihasta tulee marjoja ja hedelmiä niin paljon että eivät mahdu pakastimeen. Asunto on niin pieni että lisäpakastinta ei mahdu eikä ole varaa ostaakaan just nyt. Osan sadosta saan myytyä/lahjoitettua. Mustikoista en tykkää, hillasoille en uskaltaudu yksin ja sinnekin on pyöräillen matkaa yli 15 km yhteen suuntaan, en siis omista autoa. Voisin poimia myyntiin jos olisi ostajat tiedossa etukäteen. Meillä ainoa marjoja ostava taho on 20 km päässä eri suunnassa kuin marjametsät. En ole ihan niin innokas pyöräilijä että ensin 30 km metsäreissu ja päälle 40 km vientireissu yhden tai kahden ämpärin kanssa. Entä jos ei kukaan ostaisikaan poimimiani marjoja, itku silmässä joutuisi biojätteeseen laittamaan kun ei voi säilöä itse. Oman pihan antimilla saan pakastimen täyteen ja niitä riittää kevääseen saakka kun yksin syön. Olenhan minä tietysti kaikkien mielestä patalaiska kun en mene metsään ja kerää (biojätettä) kotiin. Käytän mieluummin aikani käsitöiden tekemiseen, niillä kun tienaa saman kuin marjanpoiminnalla, eikä ole pelkoa purevista ötököistä, sateesta, loukkantumisista ym. Elämä on valintoja.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole autoa, pitää mennä pyörällä. Reppuun mahtuu vain muutama marjarasia, ei mitään ämpäreitä tai poimureita saa pyörällä kuljetettua. 

Ei ole arkkupakastinta vaan pakastelokero, niistä muutamasta rasiasta tuli jo pakkanen melkein täyteen ja pitää lopuille ruoille säästää loput pakastimesta. 

Aika monilla meistä köyhistä ei ole myöskään mitään mökkiä tms minkä luo mennä poimimaan. Esimerkiksi itse olen pyöräillyt yli 10 km lenkkejä per suunta mustikkametsiin kun asun melkein helsingin keskustassa. Pyörä minulla onneksi on, halvin mahdollinen mummopyörä ilman vaihteita tai muita mukavuuksia. 

Sinulla on todella pieni reppu ilmeisesti. Reppuja on olemassa aina 100 litran kokoon asti.

Sitä paitsi marjoista voi tehdä hilloa ja mehua.

Hilloja ja mehuja ei kukaan tervejärkinen syö/juo, sokerihöttöä joka pilaa terveyden. Pakastamalla ei tarvitse sokeria ollenkaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole autoa, pitää mennä pyörällä. Reppuun mahtuu vain muutama marjarasia, ei mitään ämpäreitä tai poimureita saa pyörällä kuljetettua. 

Ei ole arkkupakastinta vaan pakastelokero, niistä muutamasta rasiasta tuli jo pakkanen melkein täyteen ja pitää lopuille ruoille säästää loput pakastimesta. 

Aika monilla meistä köyhistä ei ole myöskään mitään mökkiä tms minkä luo mennä poimimaan. Esimerkiksi itse olen pyöräillyt yli 10 km lenkkejä per suunta mustikkametsiin kun asun melkein helsingin keskustassa. Pyörä minulla onneksi on, halvin mahdollinen mummopyörä ilman vaihteita tai muita mukavuuksia. 

Sinulla on todella pieni reppu ilmeisesti. Reppuja on olemassa aina 100 litran kokoon asti.

Sitä paitsi marjoista voi tehdä hilloa ja mehua.


Köyhällä on harvoin rahaa ostaa niitä 100 litran reppuja.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalinen pääoma ja sen periytyvyys. Hyväosaiset on jo lapsena opetettu marjametsälle, vaikka vauva ei nukkumaan, on risuja ja nokkosia ja vaikka lapsi ei jaksakaan kuin pari tuntia, joten vanhemmat eivät pääsekään ammattipoimijoiden saaliisiin.
Niistä metsässä kompuroivista taaperoista kasvaa kuitenkin teinejä, jotka kerää samaan tahtiin kuin vanhempansa. Ja arvostavat marjaherkkuja. 

Taaperot kompuroivat siksi, ettei niitä ole totutettu muuhun kuin asfaltilla kulkemiseen.

Näin on. Mutta on se metsä haastava kuljettava 80cm hukkapätkälle vaikka olis saanut ulkoilla vaativammassakin maastossa. 

Meidän lapset on marjastaneet pienestä pitäen. Jo alle 1v oli metsässä, hereillä ollessaan istui mättään vieressä ja poimi mustikkaa suuhun, sitten kun tuli uniaika nappasin kantoreppuun unille. Just eilen teini muisteli, miten marjastusastia on muuttunut vuosien varrella.  Ensin kerättiin pieneen mukiin, sit isompaan ja kuulemma niin aikuiseksi ei aio kasvaa että ottaisi ison ämpärin. Partisämpärit on käteviä, täyttyy suht nopeasti ja voi sitten kipata isompaan ämpäriin. Meillä on ollut tapana että metsään lähdetään, saalista ei ole pakko saada. Eli saa syödä niin paljon kun tahtoo, leikkiä tms.

Vierailija

Osa ihmisistä ei tykkää marjoista eikä syö niitä. Miksi siis kerätä? Ja onhan kerääminen työlästä ja fyysistä, kaikki eivät siihen pysty. Itsekin olen aika kipeä jaloista keräämiseen jälkeen. Ja selästä, kun on pidempään kerännyt roskaa marjoista.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole autoa, pitää mennä pyörällä. Reppuun mahtuu vain muutama marjarasia, ei mitään ämpäreitä tai poimureita saa pyörällä kuljetettua. 

Ei ole arkkupakastinta vaan pakastelokero, niistä muutamasta rasiasta tuli jo pakkanen melkein täyteen ja pitää lopuille ruoille säästää loput pakastimesta. 

Aika monilla meistä köyhistä ei ole myöskään mitään mökkiä tms minkä luo mennä poimimaan. Esimerkiksi itse olen pyöräillyt yli 10 km lenkkejä per suunta mustikkametsiin kun asun melkein helsingin keskustassa. Pyörä minulla onneksi on, halvin mahdollinen mummopyörä ilman vaihteita tai muita mukavuuksia. 

Sinulla on todella pieni reppu ilmeisesti. Reppuja on olemassa aina 100 litran kokoon asti.

Sitä paitsi marjoista voi tehdä hilloa ja mehua.


Köyhällä on harvoin rahaa ostaa niitä 100 litran reppuja.

Käytetty rinkka maksaakin oikein monta kymppiä. Kenties jopa yhtä paljon kuin kokonaisen viikon pakastepitsat.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole autoa, eikä matkakortilla rahaa. Ei ole hajuakaan missä on lähin metsä. Ei ole ymmärrystä missä siellä niitä marjoja tai sieniä on. Tai miten en eksy metsään. Tai mitkä sienet tai marjat on syötäviä (kanttarellin ja mustikan ehkä tunnistaisin). Kotona pelkkä pakastelokero, eli vaikka sinne pääsisin, en voisi paljoa kerätä.

Mielellään lähtisin, jos olisi joku kaveri joka voisi kaupunkilaista mummotonta tampiota auttaa.

Voi hyvänen aika. Peruskoulussa opetettiin mustikka ja puolukka. Joka paikassa on teitä, mene niiden viereen.

Tossa meidän vieressä menee kehä3, sen varrella ei saa kävellä, enkä siitä mitään söisikään. Ojat on täynnä pikaruokaroskia ja ties mitä muuta, en todellakaan kerää sieltäkään. Pyörää ei ole varaa ostaa ja muutenkin mieluummin kävelen, niin en tarvitse. Korsoonkin pitäisi ostaa kallis junalippu, taidan ostaa vaan ruokaa täksi ensi viikoksi sillä vitosella :/

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minä ihan oikeasti haluaisin mennä marjaan ja sieneen ja menisinkin, mutta ongelmana on:

1. En tiedä mihin päin lähteä ja minne uskaltaa yksin lähteä naisena.
2. Ei ole mitään varustuksia, eli sangosta lähtien pitäisi ostaa keräilytarvikkeet.
3. En omista autoa, niin en tiedä miten pääsisin näihin kohteisiin, jossa vielä olisi marjoja / sieniä.

On siis varmasti paljon köyhiä, jotka haluaisivat, mutta meiltä puuttuu tietämys ja tottakai varustus ja tapa päästä sinne hyville keräilypaikoille.

Ämpäreitä kai tässä maassa jaetaan milloin missäkin jonottajille. Mä asun alle 3km Tampereen keskustasta ja mulla on auto, jota en ole tänä kesänä kertaakaan tarvinnut mennäkseni marjaan. Naapuritalon nurkalta alkaa metsikkö, kooltaan ehkä 200x300 m. Sieltä olen kerännyt tänä kesänä yli 20 litraa vadelmia ja toista litraa kanttarelleja. Tästä kilometrin etäisyydellä on lisäksi ainakin kymmenkunta vadelmapusikkoa, ihan kävelyteiden varsilla ja aukeilla paikoilla. Mihinkään näistä ei kukaan voi eksyä, vaikkei ole metsässä tottunut kulkemaan. Mustikoiden ja lakkojen poimitaan olen mennyt pyörällä, matkaa kuitenkin alle 2 km. Ei pitkästi metsäpolkua sinnekään, saaliina ihan mukavasti tatteja, ämpärillisen mustikoita ja liki 3 kg lakkoja. Ja sellainen hyväosainen olen, siis siinä mielessä, että hyvin olisi varaa ostaa ne marjat kaupastakin.

Vierailija

Hyväosaisita suurimmalla osalla elämäntapana on tekeminen. Varsinkin kaupungeissa monilla vähäosaisilla elämäntapana on oleminen. Tekeminen nähdään rasitteena, jonka hyödyllisyyttä punnitaan pitkään. Hyväosainen tekee rentoutuakseen.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla