Lue keskustelun säännöt.
IS: Miksi ylipainosta ei saa puhua? Lääketieteen tohtori lataa suorat sanat vaietusta ongelmasta
01.08.2020 |
Lääketieteen tohtori TellervoSeppälän vuonna 2017 julkaistussa väitöskirjassa kävi ilmi, että 42 prosenttia potilaista oli sitä mieltä, etteivät elämäntavat tai ylipainosta puhuminen kuulu lääkärin vastaanotolle.
Asiasta mainitseminen koetaan usein hyökkäyksenä. Monet painonsa kanssa kamppailevat ajattelevat, etteivät he voi mitään asialle. Hyvin usein he kuitenkin syövät enemmän kuin kuluttavat. – Vastaanotolla käy hyvin usein ihmisiä, jotka ajattelevat että heidän jatkuvan lihomisensa taustalla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Monesti ihmiset tuntuvat vähän pettyneiltä, kun otetaan kokeet ja kaikki onkin kunnossa, Seppälä kuvaa ristiriitaista tilannetta.
Ylipainosta puhuminen on tabu myös palstalla ja johtaa yleensä ketjun poistoon. Sen sijaan täällä on jatkuvasti pitkiä keskusteluketjuja suklaista, roskaruoasta jne.
Kommentit (884)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ihminen voi ostaa yhden sipsipussin ja syödä sen päivässä, jos on nälkä ja ei ole lompsassa kuin se 2 euroa. kilokaloreita tulee varmasti yli tarpeen, rasvaa ja suolaakin. perunalastuista saa kaliumia, juuri muuta hyvää niissä ei ole. mutta sillä elää. voisi ostaa sillä kaksieuroisella vaikka kuivattuja papuja ja keittää ne, tai perunaa 2 eurolla, mutta veikkaan, että jos ihmisellä on valittavana, että syökö papuja vai sipsejä ja ihmisellä on jo valmiiksi nälkä ja mieli maassa köyhyytensä vuoksi, hän valitsee ne sipsit, koska aivojen mielihyväkeskus. Aivot ohjaavat meitä.
olisi parempi, jos ihmiset auttaisivat köyhiä.
minulla on tapana tuoda mökiltäni ilmaista ruokaa ihmisille naapurustossani. se on minulle hävikkiruokaa. esimerkiksi tänä keväänä tuli raparperiä reippaasti yli tarpeen. tunsin itseni laiskaksi enkä viitsinyt myydä niitä, joten keräsin kakkossadon autoon ja toin mukanani kupunkiin. Joskus käyn antamassa ne paikkallisseurakuntaan, jossa jakavat köyhille ilmaista ruokaa, mutta nyt heillekin oli tullut liikaa raparperia, sanoivat että köyhät kyselee nykyisin muutenkin enemmän mikroaterioiden perään.
Laitoin tekstarit parille naapurille, että nyt saa ilmaista raparperia. 10 minuuttia ja auton takakontillinen raparperiä oli kadonnut.
Täälläkin moni köyhä tekee typeriä ostosvalintoja, minun mielestäni, mutta on ymmärrettävä, että ihminen toimii siten miten aivonsa ovat ohjelmoituneet. Ei muutoksia tehdä sekunnissa, se on pitkä tie. jos on jatkuvassa stressitilassa, ei sitä ehkä jaksa hakea kaupan kuivaaineshyllyltä pussillista kuivattuja papuja, laittaa ne likoamaan 12 tunniksi, jonka jälkeen keittää niitä kaksi tuntia, jottasaisi jotain syötävää. Silloin voi olla helpompaa napata kaksi euron makkarapakettia tai se yksi sipsipussi.
Tämän päivän ruokani maksoivat 14 euroa. aamulla kaurapuuroa, kananmuna ja leipä, lounaaksi lohikeittoa ja leipä, jäkiruoaksi porkkanaraastetta, kahvitauolla salaatti, illlallisella hirvipataa karjalanpaistityyliin. Käytän paljon rahaa ruokaan,mutta olen oppinut syömään vain laatulihaa, koska tulen maaseudulta. kaikki oli riistaa ja kalaa. nyt elän kaupungissa, mutta ostan edelleen riistaa ja kalaa. Varmasti hyvin nuuka ihminen saisi syötyä päivän ruoat neljälläkin eurolla ja terveellisesti, mutta jos ihminen on köyhä ja joutuu elämään koko ajan jatkuvassa stressitilassa, niin on vähän kohtuutonta alkaa vaatia supersuoritusta ruokakaupassa.
En minä valinnut sipsejä kun olin köyhä, mieli maassa, ahdistunut ja masentunut. Tiesin kokemuksesta että se sipsipussin mättäminen olisi vain pahentanut oloa. En toki jaksanut mitään terveellisiä salaatteja väsätä, mutta ostin halvimpia omenoita ja halvinta pakastepyttipannua, jota söin ihan pieniä annoksia. Jotkut sanovat köyhien lihovan, kun esim. ostavat halpoja lihapiirakoita. Ostin minäkin, mutta söin vain yhden päivässä.
Pointtina se, että ei kannata siirtää vastuuta olosuhteille. Kyllä, ihmisellä voi olla vaikeaa elämässä. Mutta ei se tarkoita, että tilannetta ei voisi yhtään hallita eikä varsinkaan että ei kannata edes yrittää.
Jos ruokasi oli lihapiirakka se ei olisi ollut epäterveellisempää vaikka olisit syönyt yhden raa’an porkkanan, tomaatin, kurkkua, ruisleipää ja raejuustoa. Ne olisivat valmistuneet jopa nopeammin kuin mitä lihapiirakkasi olisi lämmennyt. Mutta ravintoarvot huomattavasti paremmat.
Mutta kun monesti puhutaan terveellisestä ruuasta sen pitäisi olla superterveellistä, että tuosta epäterveellisestä suostutaan luopumaan.
En ymmärrä pointtiasi terveellisyydestä. Mutta lihapiirakka valmistuu kyllä mikrossa nopeammin kuin edes kuorit porkkanan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa puhua muiden puolesta, mutta itse koen ja kaksi ystävää samoin (normaalipainoinen, lievästi ylipainoinen ja ylipainoinen), että ruuanlaitto yhdelle ei motivoi. Ruoka ei maistu, vaiva on kohtuuton panokseen nähden, kivempi syödä ihmisten ilmoilla jne.
Laitan mielelläni ruokaa kahdelle, yhdelle koen sen välttämättömäksi pahaksi. Kaksi ystävää ovat myös mielellään ruokkineet perheet, mutta eivät nyt enää pelkästään itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JhS kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksais tuota "terveellinen ruoka maksaa niin paljon" -paskapuhetta. Kausivihanneksia, -hedelmiä ja -juureksia saa todella halvalla, jos kiinnostusta on etsiä. Usein voi saada jopa ilmaiseksi näihin aikoihin metsästä, sukulaisilta tai facebookin paikallisilta sivuilta marjoja ja omenoita tms. mitä kelläkin kasvaa.
Mut ku ne ei maistu fazerin siniselle....
Tjaa, no jos ei tartte muuta tehdä? Aika hektistä on monen elämä ja muutakin pitäisi tehdä ku ruokaa etsiä. Samaa mieltä kyllä, mutta ymmärrän ihmisten resurssien rajallisuuden. Vie todella paljon enemmän aikaa alkaa vääntämään sitä ruokaa jos ensin etsii, sitten pesee, pilkkoo..
Sulla saattaa olla aikaa, mutta monella muulla ei ole. Ei pahalla ja oikeassa olet - ei se sen kalliimpaa vältsiin ole jos ei omalle ajalleen mitään rahallista arvoa laske.
Sinkun myös on tehtävä ihan kaikki itse. Ei voi jakaa vaivaa ja hyötyä toisen ihmisen kanssa. Yhden ihmisen ruuan vuoksi hoidettava itse kaikki vaiheet kaupasta pesemiseen, pilkkomiseen ja tiskiin. Ja hyöty on yhden ihmisen ravinto eli paljon vaivaa vähällä tuotoksella. Lisäksi kun pitää hoitaa kaikki muutkin velvoitteet yksin jakamatta ja sosiaaliset suhteet hoidettava arkiaskareiden ulkopuolella, ei sitä aikaa mitenkään liikaa ole.
Keskimäärin sinkulla ihan yhtä paljon tekemistä kuin perheellisellä. Perheellinen vaan tekee suhteessa enemmän, koska lapset ei usinkaan osallistu täydellä painolla kotitöihin.
Sinkku ei myöskään sotke joten ei juurikaan siivottavaa. Odotan oikein aikaa kun pääsen tekemään vain itselle ruokaa (+miehelle). Alkaa laihtuminen kun saa elää pelkällä salaatilla tai vhh:llä.
Kovin kauan et elä pelkällä salaatilla. (ainakaan terveenä)
Ihminen voi elää loppuelämänsä pelkällä salaatilla. Vähän samaan tapaan kuin lentokoneesta voi hypätä ilman laskuvarjoa ja nauttia loppuelämänsä maisemista ja vapaapudotuksen hurmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JhS kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksais tuota "terveellinen ruoka maksaa niin paljon" -paskapuhetta. Kausivihanneksia, -hedelmiä ja -juureksia saa todella halvalla, jos kiinnostusta on etsiä. Usein voi saada jopa ilmaiseksi näihin aikoihin metsästä, sukulaisilta tai facebookin paikallisilta sivuilta marjoja ja omenoita tms. mitä kelläkin kasvaa.
Mut ku ne ei maistu fazerin siniselle....
Tjaa, no jos ei tartte muuta tehdä? Aika hektistä on monen elämä ja muutakin pitäisi tehdä ku ruokaa etsiä. Samaa mieltä kyllä, mutta ymmärrän ihmisten resurssien rajallisuuden. Vie todella paljon enemmän aikaa alkaa vääntämään sitä ruokaa jos ensin etsii, sitten pesee, pilkkoo..
Sulla saattaa olla aikaa, mutta monella muulla ei ole. Ei pahalla ja oikeassa olet - ei se sen kalliimpaa vältsiin ole jos ei omalle ajalleen mitään rahallista arvoa laske.
Sinkun myös on tehtävä ihan kaikki itse. Ei voi jakaa vaivaa ja hyötyä toisen ihmisen kanssa. Yhden ihmisen ruuan vuoksi hoidettava itse kaikki vaiheet kaupasta pesemiseen, pilkkomiseen ja tiskiin. Ja hyöty on yhden ihmisen ravinto eli paljon vaivaa vähällä tuotoksella. Lisäksi kun pitää hoitaa kaikki muutkin velvoitteet yksin jakamatta ja sosiaaliset suhteet hoidettava arkiaskareiden ulkopuolella, ei sitä aikaa mitenkään liikaa ole.
Keskimäärin sinkulla ihan yhtä paljon tekemistä kuin perheellisellä. Perheellinen vaan tekee suhteessa enemmän, koska lapset ei usinkaan osallistu täydellä painolla kotitöihin.
Sinkku ei myöskään sotke joten ei juurikaan siivottavaa. Odotan oikein aikaa kun pääsen tekemään vain itselle ruokaa (+miehelle). Alkaa laihtuminen kun saa elää pelkällä salaatilla tai vhh:llä.
Ai sinkku ei sotke? Et selvästikään koskaan vieraillut opiskelijaboksissani 90-luvulla.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JhS kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksais tuota "terveellinen ruoka maksaa niin paljon" -paskapuhetta. Kausivihanneksia, -hedelmiä ja -juureksia saa todella halvalla, jos kiinnostusta on etsiä. Usein voi saada jopa ilmaiseksi näihin aikoihin metsästä, sukulaisilta tai facebookin paikallisilta sivuilta marjoja ja omenoita tms. mitä kelläkin kasvaa.
Mut ku ne ei maistu fazerin siniselle....
Tjaa, no jos ei tartte muuta tehdä? Aika hektistä on monen elämä ja muutakin pitäisi tehdä ku ruokaa etsiä. Samaa mieltä kyllä, mutta ymmärrän ihmisten resurssien rajallisuuden. Vie todella paljon enemmän aikaa alkaa vääntämään sitä ruokaa jos ensin etsii, sitten pesee, pilkkoo..
Sulla saattaa olla aikaa, mutta monella muulla ei ole. Ei pahalla ja oikeassa olet - ei se sen kalliimpaa vältsiin ole jos ei omalle ajalleen mitään rahallista arvoa laske.
Sinkun myös on tehtävä ihan kaikki itse. Ei voi jakaa vaivaa ja hyötyä toisen ihmisen kanssa. Yhden ihmisen ruuan vuoksi hoidettava itse kaikki vaiheet kaupasta pesemiseen, pilkkomiseen ja tiskiin. Ja hyöty on yhden ihmisen ravinto eli paljon vaivaa vähällä tuotoksella. Lisäksi kun pitää hoitaa kaikki muutkin velvoitteet yksin jakamatta ja sosiaaliset suhteet hoidettava arkiaskareiden ulkopuolella, ei sitä aikaa mitenkään liikaa ole.
Jos teet yhdelle ihmiselle ruokaa, niin pilkot tietenkin vain sen yhden ihmisen vihannekset ja juurekset. Yksi peruna, yksi porkkana, yksi kanafile, tomaatti, yksi yksi lautanen ja yksi muki jne.
Lihavat alkavat vaikuttamaan todella mukavuudenhaluisilta, kun edes sitä omaa lautasta ei jakseta tiskata. Ja ehkä yhtä kattilaa tai vuokaa ja veistä ja haarukkaa.
Mieti näitä äitejä, jotka kykenevät ruokkimaan ehkä neljä lasta ja puolison terveellisesti? He sentään pilkkovat viiden muunkin ihmisen vihannekset omiensa lisäksi, mutta sinkku ei jaksa edes omiaan. Puhumatta jonkun suuremman perheen kodin siivouksesta.Monella on vääristynyt ajan käyttö. Nyt käytetään enemmän aikaa syömiseen ja vähemmän sen tekemiseen. Vaikka ehkä pikemminkin pitäisi käyttää vähemmän aikaa syömiseen ja enemmän sen tekemiseen.
Jos ruoka on vain polttoainetta elimistölle, niin miksi siihen kannattaisi tuhlata enemmän aikaa kuin esimerkiksi auton tankkaamiseen? Kyllä pari minuuttia/viikko täytyy riittää. Kaikki muu on hifistelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ihminen voi ostaa yhden sipsipussin ja syödä sen päivässä, jos on nälkä ja ei ole lompsassa kuin se 2 euroa. kilokaloreita tulee varmasti yli tarpeen, rasvaa ja suolaakin. perunalastuista saa kaliumia, juuri muuta hyvää niissä ei ole. mutta sillä elää. voisi ostaa sillä kaksieuroisella vaikka kuivattuja papuja ja keittää ne, tai perunaa 2 eurolla, mutta veikkaan, että jos ihmisellä on valittavana, että syökö papuja vai sipsejä ja ihmisellä on jo valmiiksi nälkä ja mieli maassa köyhyytensä vuoksi, hän valitsee ne sipsit, koska aivojen mielihyväkeskus. Aivot ohjaavat meitä.
olisi parempi, jos ihmiset auttaisivat köyhiä.
minulla on tapana tuoda mökiltäni ilmaista ruokaa ihmisille naapurustossani. se on minulle hävikkiruokaa. esimerkiksi tänä keväänä tuli raparperiä reippaasti yli tarpeen. tunsin itseni laiskaksi enkä viitsinyt myydä niitä, joten keräsin kakkossadon autoon ja toin mukanani kupunkiin. Joskus käyn antamassa ne paikkallisseurakuntaan, jossa jakavat köyhille ilmaista ruokaa, mutta nyt heillekin oli tullut liikaa raparperia, sanoivat että köyhät kyselee nykyisin muutenkin enemmän mikroaterioiden perään.
Laitoin tekstarit parille naapurille, että nyt saa ilmaista raparperia. 10 minuuttia ja auton takakontillinen raparperiä oli kadonnut.
Täälläkin moni köyhä tekee typeriä ostosvalintoja, minun mielestäni, mutta on ymmärrettävä, että ihminen toimii siten miten aivonsa ovat ohjelmoituneet. Ei muutoksia tehdä sekunnissa, se on pitkä tie. jos on jatkuvassa stressitilassa, ei sitä ehkä jaksa hakea kaupan kuivaaineshyllyltä pussillista kuivattuja papuja, laittaa ne likoamaan 12 tunniksi, jonka jälkeen keittää niitä kaksi tuntia, jottasaisi jotain syötävää. Silloin voi olla helpompaa napata kaksi euron makkarapakettia tai se yksi sipsipussi.
Tämän päivän ruokani maksoivat 14 euroa. aamulla kaurapuuroa, kananmuna ja leipä, lounaaksi lohikeittoa ja leipä, jäkiruoaksi porkkanaraastetta, kahvitauolla salaatti, illlallisella hirvipataa karjalanpaistityyliin. Käytän paljon rahaa ruokaan,mutta olen oppinut syömään vain laatulihaa, koska tulen maaseudulta. kaikki oli riistaa ja kalaa. nyt elän kaupungissa, mutta ostan edelleen riistaa ja kalaa. Varmasti hyvin nuuka ihminen saisi syötyä päivän ruoat neljälläkin eurolla ja terveellisesti, mutta jos ihminen on köyhä ja joutuu elämään koko ajan jatkuvassa stressitilassa, niin on vähän kohtuutonta alkaa vaatia supersuoritusta ruokakaupassa.
En minä valinnut sipsejä kun olin köyhä, mieli maassa, ahdistunut ja masentunut. Tiesin kokemuksesta että se sipsipussin mättäminen olisi vain pahentanut oloa. En toki jaksanut mitään terveellisiä salaatteja väsätä, mutta ostin halvimpia omenoita ja halvinta pakastepyttipannua, jota söin ihan pieniä annoksia. Jotkut sanovat köyhien lihovan, kun esim. ostavat halpoja lihapiirakoita. Ostin minäkin, mutta söin vain yhden päivässä.
Pointtina se, että ei kannata siirtää vastuuta olosuhteille. Kyllä, ihmisellä voi olla vaikeaa elämässä. Mutta ei se tarkoita, että tilannetta ei voisi yhtään hallita eikä varsinkaan että ei kannata edes yrittää.
Jos ruokasi oli lihapiirakka se ei olisi ollut epäterveellisempää vaikka olisit syönyt yhden raa’an porkkanan, tomaatin, kurkkua, ruisleipää ja raejuustoa. Ne olisivat valmistuneet jopa nopeammin kuin mitä lihapiirakkasi olisi lämmennyt. Mutta ravintoarvot huomattavasti paremmat.
Mutta kun monesti puhutaan terveellisestä ruuasta sen pitäisi olla superterveellistä, että tuosta epäterveellisestä suostutaan luopumaan.En ymmärrä pointtiasi terveellisyydestä. Mutta lihapiirakka valmistuu kyllä mikrossa nopeammin kuin edes kuorit porkkanan.
Voihan sen lihapiirakan syödä kylmänäkin, jos on ihan hirveä kiire. Ehkä jopa vetää sen suoraan kaupan parkkipaikalla, jos et ehdi edes kotiin ruokailemaan.
Tarkoitukseni oli sanoa, että nopeita terveellisiä ruokia on kyllä,olemassa. Koska jos katsomme, vaikka setin appelsiinimehu, raejuusto ja valmiiksi viipaloitu ruisleipä, jonka päälle on ruiskutettiaan oliiviöljyä ja vertaamme sitä vaikka siihen lihapiirakkaan tuo ensimmäinen vaihtoehto on ehkä 30 sekunttia hitaampi laittaa lasiin ja lautaselle, kuin se lihapiirakan laittaminen lautaselle ja mikroon, mutta ravintoarvoiltaan tuo ensimmäinen on siltikin parempi valinta ja tietenkin vähäkalorisempi. Jos koko pysyy kohtuudessa.
Vaikeaa se terveellinen syöminen näyttää olevan kun sen ruuan pitäisi olla valmista 50 sekunnissa ja kynnyskysymykseksi nousee se, että porkkanan kuorimisen mene 90 sekuntia ja siksi se jää valitsematta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JhS kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksais tuota "terveellinen ruoka maksaa niin paljon" -paskapuhetta. Kausivihanneksia, -hedelmiä ja -juureksia saa todella halvalla, jos kiinnostusta on etsiä. Usein voi saada jopa ilmaiseksi näihin aikoihin metsästä, sukulaisilta tai facebookin paikallisilta sivuilta marjoja ja omenoita tms. mitä kelläkin kasvaa.
Mut ku ne ei maistu fazerin siniselle....
Tjaa, no jos ei tartte muuta tehdä? Aika hektistä on monen elämä ja muutakin pitäisi tehdä ku ruokaa etsiä. Samaa mieltä kyllä, mutta ymmärrän ihmisten resurssien rajallisuuden. Vie todella paljon enemmän aikaa alkaa vääntämään sitä ruokaa jos ensin etsii, sitten pesee, pilkkoo..
Sulla saattaa olla aikaa, mutta monella muulla ei ole. Ei pahalla ja oikeassa olet - ei se sen kalliimpaa vältsiin ole jos ei omalle ajalleen mitään rahallista arvoa laske.
Sinkun myös on tehtävä ihan kaikki itse. Ei voi jakaa vaivaa ja hyötyä toisen ihmisen kanssa. Yhden ihmisen ruuan vuoksi hoidettava itse kaikki vaiheet kaupasta pesemiseen, pilkkomiseen ja tiskiin. Ja hyöty on yhden ihmisen ravinto eli paljon vaivaa vähällä tuotoksella. Lisäksi kun pitää hoitaa kaikki muutkin velvoitteet yksin jakamatta ja sosiaaliset suhteet hoidettava arkiaskareiden ulkopuolella, ei sitä aikaa mitenkään liikaa ole.
Jos teet yhdelle ihmiselle ruokaa, niin pilkot tietenkin vain sen yhden ihmisen vihannekset ja juurekset. Yksi peruna, yksi porkkana, yksi kanafile, tomaatti, yksi yksi lautanen ja yksi muki jne.
Lihavat alkavat vaikuttamaan todella mukavuudenhaluisilta, kun edes sitä omaa lautasta ei jakseta tiskata. Ja ehkä yhtä kattilaa tai vuokaa ja veistä ja haarukkaa.
Mieti näitä äitejä, jotka kykenevät ruokkimaan ehkä neljä lasta ja puolison terveellisesti? He sentään pilkkovat viiden muunkin ihmisen vihannekset omiensa lisäksi, mutta sinkku ei jaksa edes omiaan. Puhumatta jonkun suuremman perheen kodin siivouksesta.Monella on vääristynyt ajan käyttö. Nyt käytetään enemmän aikaa syömiseen ja vähemmän sen tekemiseen. Vaikka ehkä pikemminkin pitäisi käyttää vähemmän aikaa syömiseen ja enemmän sen tekemiseen.
Jos ruoka on vain polttoainetta elimistölle, niin miksi siihen kannattaisi tuhlata enemmän aikaa kuin esimerkiksi auton tankkaamiseen? Kyllä pari minuuttia/viikko täytyy riittää. Kaikki muu on hifistelyä.
NI miksi se ei sitten kelpaa, että syö vihannekset raakoina ja jonkun säilykepurkkikalan tai jotain vähärasvaisia juustoa, Jonkan laittaminen lautaselle kestää minuutin ja niiden vihannesten peseminen toisen. Ei niitä tarvitse edes pilkkoa, jos ei jaksa. Omat hampaat vaan käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen entinen lihava. Tunnistan tuon asenteen mikä monella lihavalla on.
Lihavuus voi olla kuin alkoholismi; aina löytyy syy miksi pitää syödä sitä epäterveellistä, lihottavaa ruokaa. Ja miksi ei voi harrastaa liikuntaa.
Minä laihduin 65 kg! Siis sairaalloisesta lihavuudesta normaalipainoon, oli pakko. Olisin muutoin sairastunut vakavasti. Valitsin ennen aikaisen kuoleman sijaan terveyden.
Ensimmäinen asia mitä piti tehdä oli sisäinen muutos. Oli henkisesti tajuttava, etten voi jatkaa entiseen malliin. Pitää muuttua. Ja että minun on PAKKO luopua haitallisista ruokatottumuksista jotta muutos on mahdollinen.
Tähän seikkaan kompastuu moni ruokariippuvainen. Ei haluta tunnustaa että minulla on addiktio. Vähätellään sitä riippuvuutta, vaikka oikeasti ruokaa käytetään väärin; sitä syödään kun halutaan viihdyttää itseään, syödään kun halutaan lohduttaa itseään, syödään kun halutaan piristää itseään, syödään kun halutaan juhlistaa, syödään suruun, ahdistukseen, yksinäisyyteen, erotiikan nälkään, rakkaudettomuuden....Syödään ja syödään. Ja EI tietenkään mitään terveellistä vaan kaikkea epäterveellistä, joista aivot saa sen dopamiini annoksensa. Ruoan ei pitäisi toimia tunne-elämän sääntelystä!! Se on ruoan väärinkäyttöä! Ruokaa pitäisi syödä koska on nälkä. Tunnenälkään syöminen on pohjaton kaivo: ihminen ei tule tunnesyöppönä koskaan kylläiseksi; koska ruoka ei voi korvata seksiä, rakkautta, seuraa, onnellisuutta.
Toisekseen moni lihava on henkisesti hyvin mukavuuden haluinen jopa laiska. Miksi ei haluta nähdä vaivaa kunnon, terveellisen ruoanlaittoon?? Moni muu näkee, se kuuluu elämään. Välillä pitää siivota kotia ja välillä laittaa ruokaa. Mutta lihava ihminen haluaa että se lihapiirakka on mikrossa lämmitettynä niin paljon helpompaa kuin broilerin fileen paistaminen ja kasvisten wokkaus.
Toisekseen lihava ei halua luopua, ei kokea muutoksen aiheuttamaa kipua. Sillä muutos vaatii vaivannäköä, ahkeruutta toistaa päivästä toiseen terveitä elintapoja. Ei. Lihava haluaa edelleen löhötä sohvalla ja katsoa lempisarjaa, ja edelleen juoda litra jääkylmää kokista ja syödä sipsejä! Koska se on mukavaa, koska se on viihdyttävää.
Kyllähän tässäkin ketjussa puhutaan miten laihduttaminen on kallista, stressaavaa, työlästä etc.
Niin. Alkoholistilla on myös vaikeaa lopettaminen. Mitä dokaamisen tilalle? Maailma tuntuu tyhjältä ja tylsältä jos ei saa ikinä enää tuntea päihtymystä. Niin. Miettikääpä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JhS kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksais tuota "terveellinen ruoka maksaa niin paljon" -paskapuhetta. Kausivihanneksia, -hedelmiä ja -juureksia saa todella halvalla, jos kiinnostusta on etsiä. Usein voi saada jopa ilmaiseksi näihin aikoihin metsästä, sukulaisilta tai facebookin paikallisilta sivuilta marjoja ja omenoita tms. mitä kelläkin kasvaa.
Mut ku ne ei maistu fazerin siniselle....
Tjaa, no jos ei tartte muuta tehdä? Aika hektistä on monen elämä ja muutakin pitäisi tehdä ku ruokaa etsiä. Samaa mieltä kyllä, mutta ymmärrän ihmisten resurssien rajallisuuden. Vie todella paljon enemmän aikaa alkaa vääntämään sitä ruokaa jos ensin etsii, sitten pesee, pilkkoo..
Sulla saattaa olla aikaa, mutta monella muulla ei ole. Ei pahalla ja oikeassa olet - ei se sen kalliimpaa vältsiin ole jos ei omalle ajalleen mitään rahallista arvoa laske.
Sinkun myös on tehtävä ihan kaikki itse. Ei voi jakaa vaivaa ja hyötyä toisen ihmisen kanssa. Yhden ihmisen ruuan vuoksi hoidettava itse kaikki vaiheet kaupasta pesemiseen, pilkkomiseen ja tiskiin. Ja hyöty on yhden ihmisen ravinto eli paljon vaivaa vähällä tuotoksella. Lisäksi kun pitää hoitaa kaikki muutkin velvoitteet yksin jakamatta ja sosiaaliset suhteet hoidettava arkiaskareiden ulkopuolella, ei sitä aikaa mitenkään liikaa ole.
Jos teet yhdelle ihmiselle ruokaa, niin pilkot tietenkin vain sen yhden ihmisen vihannekset ja juurekset. Yksi peruna, yksi porkkana, yksi kanafile, tomaatti, yksi yksi lautanen ja yksi muki jne.
Lihavat alkavat vaikuttamaan todella mukavuudenhaluisilta, kun edes sitä omaa lautasta ei jakseta tiskata. Ja ehkä yhtä kattilaa tai vuokaa ja veistä ja haarukkaa.
Mieti näitä äitejä, jotka kykenevät ruokkimaan ehkä neljä lasta ja puolison terveellisesti? He sentään pilkkovat viiden muunkin ihmisen vihannekset omiensa lisäksi, mutta sinkku ei jaksa edes omiaan. Puhumatta jonkun suuremman perheen kodin siivouksesta.Monella on vääristynyt ajan käyttö. Nyt käytetään enemmän aikaa syömiseen ja vähemmän sen tekemiseen. Vaikka ehkä pikemminkin pitäisi käyttää vähemmän aikaa syömiseen ja enemmän sen tekemiseen.
Jos ruoka on vain polttoainetta elimistölle, niin miksi siihen kannattaisi tuhlata enemmän aikaa kuin esimerkiksi auton tankkaamiseen? Kyllä pari minuuttia/viikko täytyy riittää. Kaikki muu on hifistelyä.
NI miksi se ei sitten kelpaa, että syö vihannekset raakoina ja jonkun säilykepurkkikalan tai jotain vähärasvaisia juustoa, Jonkan laittaminen lautaselle kestää minuutin ja niiden vihannesten peseminen toisen. Ei niitä tarvitse edes pilkkoa, jos ei jaksa. Omat hampaat vaan käyttöön.
Siksi, että säilykekalat on poikkeuksetta huonossa öljyssä (rypsi/auringonkukka) ja vähärasvainen juusto on feikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ihminen voi ostaa yhden sipsipussin ja syödä sen päivässä, jos on nälkä ja ei ole lompsassa kuin se 2 euroa. kilokaloreita tulee varmasti yli tarpeen, rasvaa ja suolaakin. perunalastuista saa kaliumia, juuri muuta hyvää niissä ei ole. mutta sillä elää. voisi ostaa sillä kaksieuroisella vaikka kuivattuja papuja ja keittää ne, tai perunaa 2 eurolla, mutta veikkaan, että jos ihmisellä on valittavana, että syökö papuja vai sipsejä ja ihmisellä on jo valmiiksi nälkä ja mieli maassa köyhyytensä vuoksi, hän valitsee ne sipsit, koska aivojen mielihyväkeskus. Aivot ohjaavat meitä.
olisi parempi, jos ihmiset auttaisivat köyhiä.
minulla on tapana tuoda mökiltäni ilmaista ruokaa ihmisille naapurustossani. se on minulle hävikkiruokaa. esimerkiksi tänä keväänä tuli raparperiä reippaasti yli tarpeen. tunsin itseni laiskaksi enkä viitsinyt myydä niitä, joten keräsin kakkossadon autoon ja toin mukanani kupunkiin. Joskus käyn antamassa ne paikkallisseurakuntaan, jossa jakavat köyhille ilmaista ruokaa, mutta nyt heillekin oli tullut liikaa raparperia, sanoivat että köyhät kyselee nykyisin muutenkin enemmän mikroaterioiden perään.
Laitoin tekstarit parille naapurille, että nyt saa ilmaista raparperia. 10 minuuttia ja auton takakontillinen raparperiä oli kadonnut.
Täälläkin moni köyhä tekee typeriä ostosvalintoja, minun mielestäni, mutta on ymmärrettävä, että ihminen toimii siten miten aivonsa ovat ohjelmoituneet. Ei muutoksia tehdä sekunnissa, se on pitkä tie. jos on jatkuvassa stressitilassa, ei sitä ehkä jaksa hakea kaupan kuivaaineshyllyltä pussillista kuivattuja papuja, laittaa ne likoamaan 12 tunniksi, jonka jälkeen keittää niitä kaksi tuntia, jottasaisi jotain syötävää. Silloin voi olla helpompaa napata kaksi euron makkarapakettia tai se yksi sipsipussi.
Tämän päivän ruokani maksoivat 14 euroa. aamulla kaurapuuroa, kananmuna ja leipä, lounaaksi lohikeittoa ja leipä, jäkiruoaksi porkkanaraastetta, kahvitauolla salaatti, illlallisella hirvipataa karjalanpaistityyliin. Käytän paljon rahaa ruokaan,mutta olen oppinut syömään vain laatulihaa, koska tulen maaseudulta. kaikki oli riistaa ja kalaa. nyt elän kaupungissa, mutta ostan edelleen riistaa ja kalaa. Varmasti hyvin nuuka ihminen saisi syötyä päivän ruoat neljälläkin eurolla ja terveellisesti, mutta jos ihminen on köyhä ja joutuu elämään koko ajan jatkuvassa stressitilassa, niin on vähän kohtuutonta alkaa vaatia supersuoritusta ruokakaupassa.
En minä valinnut sipsejä kun olin köyhä, mieli maassa, ahdistunut ja masentunut. Tiesin kokemuksesta että se sipsipussin mättäminen olisi vain pahentanut oloa. En toki jaksanut mitään terveellisiä salaatteja väsätä, mutta ostin halvimpia omenoita ja halvinta pakastepyttipannua, jota söin ihan pieniä annoksia. Jotkut sanovat köyhien lihovan, kun esim. ostavat halpoja lihapiirakoita. Ostin minäkin, mutta söin vain yhden päivässä.
Pointtina se, että ei kannata siirtää vastuuta olosuhteille. Kyllä, ihmisellä voi olla vaikeaa elämässä. Mutta ei se tarkoita, että tilannetta ei voisi yhtään hallita eikä varsinkaan että ei kannata edes yrittää.
Jos ruokasi oli lihapiirakka se ei olisi ollut epäterveellisempää vaikka olisit syönyt yhden raa’an porkkanan, tomaatin, kurkkua, ruisleipää ja raejuustoa. Ne olisivat valmistuneet jopa nopeammin kuin mitä lihapiirakkasi olisi lämmennyt. Mutta ravintoarvot huomattavasti paremmat.
Mutta kun monesti puhutaan terveellisestä ruuasta sen pitäisi olla superterveellistä, että tuosta epäterveellisestä suostutaan luopumaan.
Laskepa paljonko esimerkkisi maksaa verrattuna halvimpiin lihiksiin joita saa 6 kpl eurolla. Toki yhteen leipäannokseen ei mene paljon, mutta kun nuo säilyvät huonosti, niin yksineläjä syö sitten koko viikon noita pelkkiä raikkarileipiä jos on kalliit ainekset mennyt ostamaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen entinen lihava. Tunnistan tuon asenteen mikä monella lihavalla on.
Lihavuus voi olla kuin alkoholismi; aina löytyy syy miksi pitää syödä sitä epäterveellistä, lihottavaa ruokaa. Ja miksi ei voi harrastaa liikuntaa.
Minä laihduin 65 kg! Siis sairaalloisesta lihavuudesta normaalipainoon, oli pakko. Olisin muutoin sairastunut vakavasti. Valitsin ennen aikaisen kuoleman sijaan terveyden.
Ensimmäinen asia mitä piti tehdä oli sisäinen muutos. Oli henkisesti tajuttava, etten voi jatkaa entiseen malliin. Pitää muuttua. Ja että minun on PAKKO luopua haitallisista ruokatottumuksista jotta muutos on mahdollinen.
Tähän seikkaan kompastuu moni ruokariippuvainen. Ei haluta tunnustaa että minulla on addiktio. Vähätellään sitä riippuvuutta, vaikka oikeasti ruokaa käytetään väärin; sitä syödään kun halutaan viihdyttää itseään, syödään kun halutaan lohduttaa itseään, syödään kun halutaan piristää itseään, syödään kun halutaan juhlistaa, syödään suruun, ahdistukseen, yksinäisyyteen, erotiikan nälkään, rakkaudettomuuden....Syödään ja syödään. Ja EI tietenkään mitään terveellistä vaan kaikkea epäterveellistä, joista aivot saa sen dopamiini annoksensa. Ruoan ei pitäisi toimia tunne-elämän sääntelystä!! Se on ruoan väärinkäyttöä! Ruokaa pitäisi syödä koska on nälkä. Tunnenälkään syöminen on pohjaton kaivo: ihminen ei tule tunnesyöppönä koskaan kylläiseksi; koska ruoka ei voi korvata seksiä, rakkautta, seuraa, onnellisuutta.
Toisekseen moni lihava on henkisesti hyvin mukavuuden haluinen jopa laiska. Miksi ei haluta nähdä vaivaa kunnon, terveellisen ruoanlaittoon?? Moni muu näkee, se kuuluu elämään. Välillä pitää siivota kotia ja välillä laittaa ruokaa. Mutta lihava ihminen haluaa että se lihapiirakka on mikrossa lämmitettynä niin paljon helpompaa kuin broilerin fileen paistaminen ja kasvisten wokkaus.
Toisekseen lihava ei halua luopua, ei kokea muutoksen aiheuttamaa kipua. Sillä muutos vaatii vaivannäköä, ahkeruutta toistaa päivästä toiseen terveitä elintapoja. Ei. Lihava haluaa edelleen löhötä sohvalla ja katsoa lempisarjaa, ja edelleen juoda litra jääkylmää kokista ja syödä sipsejä! Koska se on mukavaa, koska se on viihdyttävää.
Kyllähän tässäkin ketjussa puhutaan miten laihduttaminen on kallista, stressaavaa, työlästä etc.
Niin. Alkoholistilla on myös vaikeaa lopettaminen. Mitä dokaamisen tilalle? Maailma tuntuu tyhjältä ja tylsältä jos ei saa ikinä enää tuntea päihtymystä. Niin. Miettikääpä sitä.
Kyllä mä ainakin tiedän kaikki mainitsemasi asiat. Mutta en silti pysty laihduttamaan. Kuten joku täällä totesi, itsekuria ei valitettavasti myydä kaupassa.
Kerran luin yhdellä palstalla, miten joku oli ottanut töistä lomaa monta kuukautta ihan vain laihdutusta varten. Hirveä stressi ja kiire eivät muuten mahdollistaneet painonpudotusta, kun se keski-ikäisellä on muutenkin hankalaa. Mielestäni hyvä idea, jos vain on varaa tehdä noin, sillä oma terveys on tärkein asia maailmassa.
Monen ongelma onkin se, että ura on tärkeämpää kuin terveys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki lihavat ole superköyhiä.
Jos on rahaa ostaa roskaruokaa (kebabia, pizzaa, hampurilaisaterioita) perjantaisin ja viikonloppuisin, sekä kaupasta limsaa, sipsiä, suklaata, pullaa, keksejä, karkkeja niin on taatusti rahaa ostaa vihanneksia, juureksia, lihaa niiden tilalle!!
Kyse on vain arvovalinnoista. Nyt kesällä tomaatit ja kurkut maksaa 0,8-1 eur/kg!! Naudanjauhelihaa saa 7-8 eur kg Lidlistä! Porkkanapussin eurolla, salaattia parilla eurolla. EI kuulosta kalliilta, kun jäätelölitra on n 3-5 eur litra! Saat samalla rahalla 400 kg kevyt jauhelihaa paketin.
Kyse ei ole ruoan hinnasta, kyse on siitä ettei haluta myöntää etten halua ostaa salaattia; lihapiirakkaa tekee mieli enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JhS kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksais tuota "terveellinen ruoka maksaa niin paljon" -paskapuhetta. Kausivihanneksia, -hedelmiä ja -juureksia saa todella halvalla, jos kiinnostusta on etsiä. Usein voi saada jopa ilmaiseksi näihin aikoihin metsästä, sukulaisilta tai facebookin paikallisilta sivuilta marjoja ja omenoita tms. mitä kelläkin kasvaa.
Mut ku ne ei maistu fazerin siniselle....
Tjaa, no jos ei tartte muuta tehdä? Aika hektistä on monen elämä ja muutakin pitäisi tehdä ku ruokaa etsiä. Samaa mieltä kyllä, mutta ymmärrän ihmisten resurssien rajallisuuden. Vie todella paljon enemmän aikaa alkaa vääntämään sitä ruokaa jos ensin etsii, sitten pesee, pilkkoo..
Sulla saattaa olla aikaa, mutta monella muulla ei ole. Ei pahalla ja oikeassa olet - ei se sen kalliimpaa vältsiin ole jos ei omalle ajalleen mitään rahallista arvoa laske.
Sinkun myös on tehtävä ihan kaikki itse. Ei voi jakaa vaivaa ja hyötyä toisen ihmisen kanssa. Yhden ihmisen ruuan vuoksi hoidettava itse kaikki vaiheet kaupasta pesemiseen, pilkkomiseen ja tiskiin. Ja hyöty on yhden ihmisen ravinto eli paljon vaivaa vähällä tuotoksella. Lisäksi kun pitää hoitaa kaikki muutkin velvoitteet yksin jakamatta ja sosiaaliset suhteet hoidettava arkiaskareiden ulkopuolella, ei sitä aikaa mitenkään liikaa ole.
Jos teet yhdelle ihmiselle ruokaa, niin pilkot tietenkin vain sen yhden ihmisen vihannekset ja juurekset. Yksi peruna, yksi porkkana, yksi kanafile, tomaatti, yksi yksi lautanen ja yksi muki jne.
Lihavat alkavat vaikuttamaan todella mukavuudenhaluisilta, kun edes sitä omaa lautasta ei jakseta tiskata. Ja ehkä yhtä kattilaa tai vuokaa ja veistä ja haarukkaa.
Mieti näitä äitejä, jotka kykenevät ruokkimaan ehkä neljä lasta ja puolison terveellisesti? He sentään pilkkovat viiden muunkin ihmisen vihannekset omiensa lisäksi, mutta sinkku ei jaksa edes omiaan. Puhumatta jonkun suuremman perheen kodin siivouksesta.Monella on vääristynyt ajan käyttö. Nyt käytetään enemmän aikaa syömiseen ja vähemmän sen tekemiseen. Vaikka ehkä pikemminkin pitäisi käyttää vähemmän aikaa syömiseen ja enemmän sen tekemiseen.
Jos ruoka on vain polttoainetta elimistölle, niin miksi siihen kannattaisi tuhlata enemmän aikaa kuin esimerkiksi auton tankkaamiseen? Kyllä pari minuuttia/viikko täytyy riittää. Kaikki muu on hifistelyä.
NI miksi se ei sitten kelpaa, että syö vihannekset raakoina ja jonkun säilykepurkkikalan tai jotain vähärasvaisia juustoa, Jonkan laittaminen lautaselle kestää minuutin ja niiden vihannesten peseminen toisen. Ei niitä tarvitse edes pilkkoa, jos ei jaksa. Omat hampaat vaan käyttöön.
Niin kauan kun juustossa ei ole riittävästi rasvaa, se aiheuttaa ummetusta. Riittävän rasvaisesta juustosta sitä ei pääse tulemaan. Leivästä kyllä kannattaa luopua ja katsoa mitä tapahtuu;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen entinen lihava. Tunnistan tuon asenteen mikä monella lihavalla on.
Lihavuus voi olla kuin alkoholismi; aina löytyy syy miksi pitää syödä sitä epäterveellistä, lihottavaa ruokaa. Ja miksi ei voi harrastaa liikuntaa.
Minä laihduin 65 kg! Siis sairaalloisesta lihavuudesta normaalipainoon, oli pakko. Olisin muutoin sairastunut vakavasti. Valitsin ennen aikaisen kuoleman sijaan terveyden.
Ensimmäinen asia mitä piti tehdä oli sisäinen muutos. Oli henkisesti tajuttava, etten voi jatkaa entiseen malliin. Pitää muuttua. Ja että minun on PAKKO luopua haitallisista ruokatottumuksista jotta muutos on mahdollinen.
Tähän seikkaan kompastuu moni ruokariippuvainen. Ei haluta tunnustaa että minulla on addiktio. Vähätellään sitä riippuvuutta, vaikka oikeasti ruokaa käytetään väärin; sitä syödään kun halutaan viihdyttää itseään, syödään kun halutaan lohduttaa itseään, syödään kun halutaan piristää itseään, syödään kun halutaan juhlistaa, syödään suruun, ahdistukseen, yksinäisyyteen, erotiikan nälkään, rakkaudettomuuden....Syödään ja syödään. Ja EI tietenkään mitään terveellistä vaan kaikkea epäterveellistä, joista aivot saa sen dopamiini annoksensa. Ruoan ei pitäisi toimia tunne-elämän sääntelystä!! Se on ruoan väärinkäyttöä! Ruokaa pitäisi syödä koska on nälkä. Tunnenälkään syöminen on pohjaton kaivo: ihminen ei tule tunnesyöppönä koskaan kylläiseksi; koska ruoka ei voi korvata seksiä, rakkautta, seuraa, onnellisuutta.
Toisekseen moni lihava on henkisesti hyvin mukavuuden haluinen jopa laiska. Miksi ei haluta nähdä vaivaa kunnon, terveellisen ruoanlaittoon?? Moni muu näkee, se kuuluu elämään. Välillä pitää siivota kotia ja välillä laittaa ruokaa. Mutta lihava ihminen haluaa että se lihapiirakka on mikrossa lämmitettynä niin paljon helpompaa kuin broilerin fileen paistaminen ja kasvisten wokkaus.
Toisekseen lihava ei halua luopua, ei kokea muutoksen aiheuttamaa kipua. Sillä muutos vaatii vaivannäköä, ahkeruutta toistaa päivästä toiseen terveitä elintapoja. Ei. Lihava haluaa edelleen löhötä sohvalla ja katsoa lempisarjaa, ja edelleen juoda litra jääkylmää kokista ja syödä sipsejä! Koska se on mukavaa, koska se on viihdyttävää.
Kyllähän tässäkin ketjussa puhutaan miten laihduttaminen on kallista, stressaavaa, työlästä etc.
Niin. Alkoholistilla on myös vaikeaa lopettaminen. Mitä dokaamisen tilalle? Maailma tuntuu tyhjältä ja tylsältä jos ei saa ikinä enää tuntea päihtymystä. Niin. Miettikääpä sitä.Kyllä mä ainakin tiedän kaikki mainitsemasi asiat. Mutta en silti pysty laihduttamaan. Kuten joku täällä totesi, itsekuria ei valitettavasti myydä kaupassa.
Kerran luin yhdellä palstalla, miten joku oli ottanut töistä lomaa monta kuukautta ihan vain laihdutusta varten. Hirveä stressi ja kiire eivät muuten mahdollistaneet painonpudotusta, kun se keski-ikäisellä on muutenkin hankalaa. Mielestäni hyvä idea, jos vain on varaa tehdä noin, sillä oma terveys on tärkein asia maailmassa.
Monen ongelma onkin se, että ura on tärkeämpää kuin terveys.
Mutta kuitenkin raskaanaollessa olet ilman alkoholia!? Vaikka muutoin joisi satunnaisesti.
Kyse ei kuitenkaan ole mistään ylitsepääsemättömästä muutoksesta; ostat vain terveellisempää ruokaa kotiin. Kyse ei ole itsekurin puutteesta vaan motivaation puutteesta. Ja siitä, ettet ole valmis maksamaan ”hintaa” että laihdut.
Se on vähän kuin olympiavoittaja; hän treenaa tuhansia ja tuhansia kertoja, jotta onnistuisi voittamaan olympiakultaa. Mutta ei se kulta tipahda taivaasta syliin. Sen eteen on tehtävä töitä! On siis hyväksyttävä se, että laihtuminen vaatii työtä.
Ei kyse ole itsekurin puutteesta, vaan siitä että rakastaa ruokaa enemmän kuin laihtumista. Addiktio voittaa. Siitä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JhS kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksais tuota "terveellinen ruoka maksaa niin paljon" -paskapuhetta. Kausivihanneksia, -hedelmiä ja -juureksia saa todella halvalla, jos kiinnostusta on etsiä. Usein voi saada jopa ilmaiseksi näihin aikoihin metsästä, sukulaisilta tai facebookin paikallisilta sivuilta marjoja ja omenoita tms. mitä kelläkin kasvaa.
Mut ku ne ei maistu fazerin siniselle....
Tjaa, no jos ei tartte muuta tehdä? Aika hektistä on monen elämä ja muutakin pitäisi tehdä ku ruokaa etsiä. Samaa mieltä kyllä, mutta ymmärrän ihmisten resurssien rajallisuuden. Vie todella paljon enemmän aikaa alkaa vääntämään sitä ruokaa jos ensin etsii, sitten pesee, pilkkoo..
Sulla saattaa olla aikaa, mutta monella muulla ei ole. Ei pahalla ja oikeassa olet - ei se sen kalliimpaa vältsiin ole jos ei omalle ajalleen mitään rahallista arvoa laske.
Sinkun myös on tehtävä ihan kaikki itse. Ei voi jakaa vaivaa ja hyötyä toisen ihmisen kanssa. Yhden ihmisen ruuan vuoksi hoidettava itse kaikki vaiheet kaupasta pesemiseen, pilkkomiseen ja tiskiin. Ja hyöty on yhden ihmisen ravinto eli paljon vaivaa vähällä tuotoksella. Lisäksi kun pitää hoitaa kaikki muutkin velvoitteet yksin jakamatta ja sosiaaliset suhteet hoidettava arkiaskareiden ulkopuolella, ei sitä aikaa mitenkään liikaa ole.
Jos teet yhdelle ihmiselle ruokaa, niin pilkot tietenkin vain sen yhden ihmisen vihannekset ja juurekset. Yksi peruna, yksi porkkana, yksi kanafile, tomaatti, yksi yksi lautanen ja yksi muki jne.
Lihavat alkavat vaikuttamaan todella mukavuudenhaluisilta, kun edes sitä omaa lautasta ei jakseta tiskata. Ja ehkä yhtä kattilaa tai vuokaa ja veistä ja haarukkaa.
Mieti näitä äitejä, jotka kykenevät ruokkimaan ehkä neljä lasta ja puolison terveellisesti? He sentään pilkkovat viiden muunkin ihmisen vihannekset omiensa lisäksi, mutta sinkku ei jaksa edes omiaan. Puhumatta jonkun suuremman perheen kodin siivouksesta.Monella on vääristynyt ajan käyttö. Nyt käytetään enemmän aikaa syömiseen ja vähemmän sen tekemiseen. Vaikka ehkä pikemminkin pitäisi käyttää vähemmän aikaa syömiseen ja enemmän sen tekemiseen.
Miksi oletat heti että äiti on vastuussa kaikkien, jopa runkkaajan ravinnosta? Mieti nyt vähän. Vaadi miehiltä jotain äläkä stereotypioi naisia.
*pyörittää päätään epäuskoisena tämän kaiken vihan edessä*
Vierailija kirjoitti:
Olen entinen lihava. Tunnistan tuon asenteen mikä monella lihavalla on.
Lihavuus voi olla kuin alkoholismi; aina löytyy syy miksi pitää syödä sitä epäterveellistä, lihottavaa ruokaa. Ja miksi ei voi harrastaa liikuntaa.
Minä laihduin 65 kg! Siis sairaalloisesta lihavuudesta normaalipainoon, oli pakko. Olisin muutoin sairastunut vakavasti. Valitsin ennen aikaisen kuoleman sijaan terveyden.
Ensimmäinen asia mitä piti tehdä oli sisäinen muutos. Oli henkisesti tajuttava, etten voi jatkaa entiseen malliin. Pitää muuttua. Ja että minun on PAKKO luopua haitallisista ruokatottumuksista jotta muutos on mahdollinen.
Tähän seikkaan kompastuu moni ruokariippuvainen. Ei haluta tunnustaa että minulla on addiktio. Vähätellään sitä riippuvuutta, vaikka oikeasti ruokaa käytetään väärin; sitä syödään kun halutaan viihdyttää itseään, syödään kun halutaan lohduttaa itseään, syödään kun halutaan piristää itseään, syödään kun halutaan juhlistaa, syödään suruun, ahdistukseen, yksinäisyyteen, erotiikan nälkään, rakkaudettomuuden....Syödään ja syödään. Ja EI tietenkään mitään terveellistä vaan kaikkea epäterveellistä, joista aivot saa sen dopamiini annoksensa. Ruoan ei pitäisi toimia tunne-elämän sääntelystä!! Se on ruoan väärinkäyttöä! Ruokaa pitäisi syödä koska on nälkä. Tunnenälkään syöminen on pohjaton kaivo: ihminen ei tule tunnesyöppönä koskaan kylläiseksi; koska ruoka ei voi korvata seksiä, rakkautta, seuraa, onnellisuutta.
Toisekseen moni lihava on henkisesti hyvin mukavuuden haluinen jopa laiska. Miksi ei haluta nähdä vaivaa kunnon, terveellisen ruoanlaittoon?? Moni muu näkee, se kuuluu elämään. Välillä pitää siivota kotia ja välillä laittaa ruokaa. Mutta lihava ihminen haluaa että se lihapiirakka on mikrossa lämmitettynä niin paljon helpompaa kuin broilerin fileen paistaminen ja kasvisten wokkaus.
Toisekseen lihava ei halua luopua, ei kokea muutoksen aiheuttamaa kipua. Sillä muutos vaatii vaivannäköä, ahkeruutta toistaa päivästä toiseen terveitä elintapoja. Ei. Lihava haluaa edelleen löhötä sohvalla ja katsoa lempisarjaa, ja edelleen juoda litra jääkylmää kokista ja syödä sipsejä! Koska se on mukavaa, koska se on viihdyttävää.
Kyllähän tässäkin ketjussa puhutaan miten laihduttaminen on kallista, stressaavaa, työlästä etc.
Niin. Alkoholistilla on myös vaikeaa lopettaminen. Mitä dokaamisen tilalle? Maailma tuntuu tyhjältä ja tylsältä jos ei saa ikinä enää tuntea päihtymystä. Niin. Miettikääpä sitä.
Olisi kiva, jos puhuisit vaan itsestäsi. Ja niin puhutkin. Kerrot, millainen olisit, jos olisit lihava. Älä kuitenkaan kuvittele, että voit yleistää omaa kuvitelmaasi kaikkiin muihinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen entinen lihava. Tunnistan tuon asenteen mikä monella lihavalla on.
Lihavuus voi olla kuin alkoholismi; aina löytyy syy miksi pitää syödä sitä epäterveellistä, lihottavaa ruokaa. Ja miksi ei voi harrastaa liikuntaa.
Minä laihduin 65 kg! Siis sairaalloisesta lihavuudesta normaalipainoon, oli pakko. Olisin muutoin sairastunut vakavasti. Valitsin ennen aikaisen kuoleman sijaan terveyden.
Ensimmäinen asia mitä piti tehdä oli sisäinen muutos. Oli henkisesti tajuttava, etten voi jatkaa entiseen malliin. Pitää muuttua. Ja että minun on PAKKO luopua haitallisista ruokatottumuksista jotta muutos on mahdollinen.
Tähän seikkaan kompastuu moni ruokariippuvainen. Ei haluta tunnustaa että minulla on addiktio. Vähätellään sitä riippuvuutta, vaikka oikeasti ruokaa käytetään väärin; sitä syödään kun halutaan viihdyttää itseään, syödään kun halutaan lohduttaa itseään, syödään kun halutaan piristää itseään, syödään kun halutaan juhlistaa, syödään suruun, ahdistukseen, yksinäisyyteen, erotiikan nälkään, rakkaudettomuuden....Syödään ja syödään. Ja EI tietenkään mitään terveellistä vaan kaikkea epäterveellistä, joista aivot saa sen dopamiini annoksensa. Ruoan ei pitäisi toimia tunne-elämän sääntelystä!! Se on ruoan väärinkäyttöä! Ruokaa pitäisi syödä koska on nälkä. Tunnenälkään syöminen on pohjaton kaivo: ihminen ei tule tunnesyöppönä koskaan kylläiseksi; koska ruoka ei voi korvata seksiä, rakkautta, seuraa, onnellisuutta.
Toisekseen moni lihava on henkisesti hyvin mukavuuden haluinen jopa laiska. Miksi ei haluta nähdä vaivaa kunnon, terveellisen ruoanlaittoon?? Moni muu näkee, se kuuluu elämään. Välillä pitää siivota kotia ja välillä laittaa ruokaa. Mutta lihava ihminen haluaa että se lihapiirakka on mikrossa lämmitettynä niin paljon helpompaa kuin broilerin fileen paistaminen ja kasvisten wokkaus.
Toisekseen lihava ei halua luopua, ei kokea muutoksen aiheuttamaa kipua. Sillä muutos vaatii vaivannäköä, ahkeruutta toistaa päivästä toiseen terveitä elintapoja. Ei. Lihava haluaa edelleen löhötä sohvalla ja katsoa lempisarjaa, ja edelleen juoda litra jääkylmää kokista ja syödä sipsejä! Koska se on mukavaa, koska se on viihdyttävää.
Kyllähän tässäkin ketjussa puhutaan miten laihduttaminen on kallista, stressaavaa, työlästä etc.
Niin. Alkoholistilla on myös vaikeaa lopettaminen. Mitä dokaamisen tilalle? Maailma tuntuu tyhjältä ja tylsältä jos ei saa ikinä enää tuntea päihtymystä. Niin. Miettikääpä sitä.Olisi kiva, jos puhuisit vaan itsestäsi. Ja niin puhutkin. Kerrot, millainen olisit, jos olisit lihava. Älä kuitenkaan kuvittele, että voit yleistää omaa kuvitelmaasi kaikkiin muihinkin.
Menikö tunteisiin? Kuule, ei tarvitse kuin lukea tätä viestiketjua, niin huomaa että tämä kirjoitukseni pitää täsmälleen paikkansa suurella osaa lihavia. Keksitään tekosyitä miksi pitää syödä lihapiirakkaa eikä voida syödä terveellisesti. Pitää kuulemma ihan lomaa ottaa laihdutusta varten!!! Ei ole normaalia. Addiktoituneella ihmisellä on vääristynyt kuva elämästään ja valinnoistaan. Kyllähän mini alkoholistikin selittää että ei joisi, ellei olisi niin vaikeaa elämässä! Addiktoituneet ihmiset valehtelevat itselleen ja muille. Totuutta EI HALUTA tunnustaa tai edes nähdä! Siksi ruoka-addiktoituneet suuttuvat kun heille lataa kylmän totuuden. Ja sitten alkaa se selittely. Miksi on niin vaikeaa syödä terveellisesti ja miksi en voi liikkua. On stressiä, on rauhattomuutta, on kiirettä jne. Silti ne samat ihmiset saavat järjestettyä aikaa esim katsoa televisiota joka päivä 2-5 tuntia, ja on rahaa ostaa hsmpurilaisaterioita ja sipsiä ja jäätelöä!! Kun ei vain haluta tunnustaa, että kyllä! Aikaa ja rahaa on oikeille valinnoille, jos jättäisin väärät valinnat tekemättä sen sijaan. Totuus on ettei haluta luopua herkkuruista ja herkuista ja sohvalla telkkaria katsomisesta.
Ihan turha tulla selittämään. Kun tiedän mikä totuus siellä ruoka addiktin päässä on.
En usko hetkeäkään, että jokainen ylipainoinen olisi ruoka-addikti.
Itselläni on ollut hetki, jolloin oli pakonomaista ruokakäyttäytymistä ja sen syyksi selvisi suolistossa villiintynyt candida albicans. Kun floora saatiin kuntoon (tiukalla ruokavaliolla), katosi pakonomaisuus ja addiktiivinen käytöskin.
Superterveellinen syöminen vaatii itselläni jatkuvaa työtä sen eteen, koska se ei ole rutiini ja koska ruokaa on myös vaikea löytää ja sitten kun löydät jotain, sitä ei enää kahden kuukauden tai puolen vuoden päästä ole saatavilla tai vaihtelun vuoksi pitää muuttaa jotain ja homma pitää keksiä uudelleen.
Keskityin yhden vuoden syömisiin, hyvin meni. Sitten käytin seuraavan vuoden liikenevän ajan mieleni ja kehoni hyvinvointiin, hyvin meni. Ja nyt sitten korona ja sen myötä kaikki meni sekaisin ja paino on noussut 6 kg.
Itsekurin puutteesta en jaksaisi puhua. Allergioiden vuoksi joudun joka ainoa päivä kieltäytymään ruoista, jotka ovat normaalia arkipäivää "muille" ja itsellenikin ennen diagnoosia. Ja töitä olen tehnyt talvesta asti 55-tuntista työviikkoa ilman kesälomaa. Kaikissa töissä ei ole mahdollista kieltäytyä ylitöistä eikä irtisanoutuakaan viitsi ohimenevän tilanteen vuoksi.
Jos ruokasi oli lihapiirakka se ei olisi ollut epäterveellisempää vaikka olisit syönyt yhden raa’an porkkanan, tomaatin, kurkkua, ruisleipää ja raejuustoa. Ne olisivat valmistuneet jopa nopeammin kuin mitä lihapiirakkasi olisi lämmennyt. Mutta ravintoarvot huomattavasti paremmat.
Mutta kun monesti puhutaan terveellisestä ruuasta sen pitäisi olla superterveellistä, että tuosta epäterveellisestä suostutaan luopumaan.