Sairaanhoitajaksi vai sosiaalityöntekijäksi? Kokemuksia kummastakin alasta?

Nro 45: paljonko on bruttopalkkasi kuussa?

[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 23:03"]

Veikkaan että nopeasti ja ammattimaisesti opiskelemalla valmistuu maisteriksi samassa ajassa kuin amk:sta. Kunhan ei tavoittele huipputuloksia ja tekee tarvittaessa vaikka avoimessa yliopistossa sivuaineita.

Yliopistosta ei valmistu 3,5 vuodessa. Nykyään ei niitä pakollisia kurssejakaan järjestetä putkessa ja pelkästään senkin takia opinnot kestävät sen 5-6 vuotta. Itse olen sos.työntekijä, mutta en ole tehnyt sitä työtä koskaan vaan siirryin heti opetuspuolelle ja tähän duuniin olen tyytyväinen. Toki piti suorittaa pedagogiset ja koko ajan lisää muuta, mutta sos.töntekijällä on siis mahdollisuuksia muhunkin kuin soisaalitoimistotyöhön, jos se ei nappaa. Onnea!

Mene yliopistoon. Jos myöhemmin aloitat opinnot amk:ssa, saat todennäköisemmin hyväksilukuja yliopisto-opinnoista, kuin yliopistossa amk-opinnoista.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 15:02"]

Turha miettiä kymmenien vuosi päähän mikä ala työllistää  - kukaan ei voi ennustaa sitä. Tällä hetkellä molemmilla aloilla on työvoimapulaa.

Missähän länsimaassa ei muuten ole sosiaalityöntekijöitä? Kuka hoitaa mm. lastensuojelun noissa maissa???

 [/quote]

Siinä mikä ala näistä kahdesta työllistää tulevaisuudessa ei tarvita ennustajan kykyjä vaan päättelykykyä nykytilanteesta. Missään länsimaassa ei ole vastaavaa lastensuojelulakia taikka organisaatiota kuin suomessa. Esim. Englannissa ja Saksassa sikäläisen lain mukaiset laitossijoitukset eivät ole suosittu eikä käytetty kontrollimuoto. Suomessa ne sitävastoin ovat voimakkaassa kasvussa.(etenkin yksityisellä puolella)

Tulokset ovat olleet aika karuja sijoitettujen lapsien tulevaisuuden seurannan osalta, eli suuri totaalisesti syrjäytneiden määrä Suomessa. Edellä mainitut maat käsittelevät ongelmatapaukset rikosoikeudellisen järjestelmän ja nuoririkollisten kuntoutusohjelman piirissä. Suomessa tähän samaan mennään sossun koneiston, huostaantottojen ym. byrokraattisten välivaiheiden kautta, silloin kun mennään. Suomalainen järjestelmä, jossa sekä sosiaaliviranomaiset että oikeusviranomaiset käsittelevät lasten mm. ongelmallisia kotioloja , ei ole johtanut vaikkapa seuraamusten kohtuuttoman kasautumisen välttämiseen, päinvastoin. Mikä tavoitteena lienee pitäisi olla. Tutkinnan paikka.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 16:24"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 23:03"]

Veikkaan että nopeasti ja ammattimaisesti opiskelemalla valmistuu maisteriksi samassa ajassa kuin amk:sta. Kunhan ei tavoittele huipputuloksia ja tekee tarvittaessa vaikka avoimessa yliopistossa sivuaineita.

Yliopistosta ei valmistu 3,5 vuodessa. Nykyään ei niitä pakollisia kurssejakaan järjestetä putkessa ja pelkästään senkin takia opinnot kestävät sen 5-6 vuotta. Itse olen sos.työntekijä, mutta en ole tehnyt sitä työtä koskaan vaan siirryin heti opetuspuolelle ja tähän duuniin olen tyytyväinen. Toki piti suorittaa pedagogiset ja koko ajan lisää muuta, mutta sos.töntekijällä on siis mahdollisuuksia muhunkin kuin soisaalitoimistotyöhön, jos se ei nappaa. Onnea!

Mene yliopistoon. Jos myöhemmin aloitat opinnot amk:ssa, saat todennäköisemmin hyväksilukuja yliopisto-opinnoista, kuin yliopistossa amk-opinnoista.

[/quote]

[/quote]

MItä soopaa tämä taas on? Kaverini valmistui kauppatieteellisestä 1.5 vuodessa yliopistolta. Nopeempia suorituksia en ole kuullut. Ja eräs aikuisopiskelija tuli ulos oikkiksesta papereiden kanssa 2 vuodessa. Hänellä ei ollut aiempia alan opintoja alla. Ne suhteet, ne suhteet. 

Luonteesi puolesta saatat sopia paremmin sosiaalityöntekijäksi, pääset ammattiin jossa tarvitaan toisen ihmisen ymmärtämistä ja empaattisuutta. Hoitotyö on liukuhihnalta kiireessä vaihtuvia valittajia, ei tee empaattisuudella mitään. Ja työllisyysnäkymät on sossuilla paremmat, et valmistu työttömäksi.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 16:42"]

Luonteesi puolesta saatat sopia paremmin sosiaalityöntekijäksi, pääset ammattiin jossa tarvitaan toisen ihmisen ymmärtämistä ja empaattisuutta. Hoitotyö on liukuhihnalta kiireessä vaihtuvia valittajia, ei tee empaattisuudella mitään. Ja työllisyysnäkymät on sossuilla paremmat, et valmistu työttömäksi.

[/quote]

VOI että tuntuu hoitajana aina kivalta lukea tällaista. Varsinkin kun viime yönkin istui kainalossa sohvalla ahdistuneisuushäiriöistä ja paniikkikouhtauksista kärsivä murkkupoika.  Siitä vain me hoitajat liukuhihnalla näitäkin hoidetaan ja ei välitetä mistään. Hohhoijaa

Olisit itse ollut näkemässä pojan tilan ja paniikin ja olisit itse ollut häntä pitämässä kasassa. Pitäisit suusi kiinni sen jälkeen hoitajien haukkumisesta.

Myös sosiaalityöntekijä voi jatkaa samalla tavalla psykoterapiaopintoihin kun psykiatrinen sairaanhoitaja! Yliopistossa voit opiskella sivuaineena myös psykologiaa ja muita ihmistieteitä, auttaa ymmärtämään itseä ja ympäröivää maailmaa. Minusta yliopistosta tulee sivistyneempää porukkaa kuin amkista.

En miettis tuossa vaiheessa kumpaan valmistuu nopeammin, työelämässä ehtii olla sen 40vuotta, mitä jos nauttisit opiskeluajasta, se on hyvää aikaa myös nauttia nuoruudesta kun ei ole perheellisen vastuita jne. Ei kannata ajaa itseään loppuun jo opiskeluaikana. Vaikka varnaan pystyy opiskella kieli vyön alla uupumuksen rajamailla 4 vuoteen maisteriksi, en silti suosittele.

Ja joka höpisi että hyvinvointijärjestelmä ajettaisiin alas, p*puhetta! Just on tullut uusia suosituksia että pitää laajentaa, koska nykyisillä työntekijämitoituksilla ei pärjätä. Varsinkin lastensuojelussa tulee olemaan jatkossakin töitä, perheiden huono-osaisuus/ongelmat ja lasten pahoinvointi ikävä kyllä ei ole vähenemässä...

Minäkään en miettisi opintojen pituutta, sillä jälkikäteen et kyllä edes muista, kuinka monta vuotta opiskelit, työelämä on se mikä merkitsee. Valitsisin empimättä sosiaalityön, sillä sairaanhoitajan työ on yleensä fyysisesti raskasta kolmivuorotyötä, perheelliselle se ei ole niitä helpoimpia. Lisäksi palkka vuorolisineenkin on yleensä matalampi kuin sosiaalityöntekijällä, jolla myös uramahdollisuudet ovat parempia. 

Millaisia muita uravaihtoehtoja sosiaalityöntekijöillä on kuin työskennellä kunnan sosiaalitoimistossa? Mitäs sitten, kun kuntien lukumäärä tippuu kuntauudistuksen myötä puoleen nykyisestä, siirtyykö joka toinen sosiaalitantta kortistoon?

Minulla on molemmat tutkinnot. Opiskelin ensin sairaanhoitajaksi ja erikoistuinkin vieläpä. Mutta en ole käsistäni näppärä, en halua olla välittömässä vastuussa ihmisten hengestä..Sen takia ahdistuin kamalasti siinä työssä, en myöskään sovellu vuorotyöhön.  Olen hyvä teoriassa, mutta silti käytännön ihminenkin. Opiskelin sitten yliopistossa sosiaalityöntekijäksi, ja en ole sitä katunut. En avaa asioita enempää, koska täällä on tullut alastamme niin kurjia mielipiteitä. Ja en työskentele lastensuojelussa. 

Sairaanhoitajan työ on sellaista että sitä on vaikea kirjoista ja luennolta oppia. työharjoitteluissa ja kesätyöpaikoissa oppii parhaiten ja eniten. ja oppiminen jatkuu koko uran ajan. Itse olen ollut aina sellaisissa työpaikoissa joissa tulee aina jotain uutta vastaan. 

Noita kahta en osaa verrata keskenään kun en ole sos.työtä koskaan tehnyt. Yhtäläisyytenä molemmissa on pieni palkka, pienethenkilökuntamäärät suhteessa asiakkaiden määrään, töitä on paljon tarjolla. nämä nyt päällimmäisinä tulee mieleen.

Sosiaalityön opintoja ei voinut ainakaan mun opiskeluaikaan suorittaa osallistumatta lainkaan kuten täällä väitetään. Vaati kyllä istumista luennoilla, oli 12 ov:n asiakastyön harjoittelukin. Ja sen ohella pakolliset kokoontumiset, en enää muista millä nimellä. Vei aikaa ainakin puoli vuotta. Kovaa työtä se opiskeluaika oli.

Kyllä kai mitä tahansa yliopisto-opintoja voi suorittaa omaan tahtiin, jopa verkko-opintoina!

Onko kellään vielä kokemuksia näistä aloista? Omassa päätöksessäni painavat erityisesti alan työllisyysnäkymät ja toisaalta palkkauskin suhteessa työn määrään ja laatuun. Kumpikin ala kiinnostaa, mikään elämän kurja puoli ei pelota. Haluan tehdä jotain tärkeää ja olla vastuussa ihmisistä! ap

Sairaanhoitajan työ on erittäin antoisaa mutta välillä myös todella raskasta, henkisesti kun fyysisestikkin. Vuorotyössä elämän rytmi menee helposti sekaisin ja varsinkin näin kesäaikaan kun päteviä sijaisia on vaikea saada olen joutunut tekemään 5-7pvän työputkia koko ajan...eipä sitä kotona kerkeä muuta käydä kun nukkumassa ja vapaatkin menee koomatessa. Vastuu on myös kova: saatan olla yövuorossa vastuussa koko osaston (25potilasta) hoidosta jos työparina on lähihoitaja. Iltavuorossa vastuullani on vaan puolet tuosta...ja palkkaus ei ole kummoinen verojen jälkeen käteen jää n. 1600e + myöhemmin tulevat lisät 100-300e riippuen miten paskoja vuoroja on tehny. Olen ollut alalla vasta puoli vuotta ja alanvaihto on jo mielessä. Sinullekkin suosittelen lämpimästi jotain muuta kun sairaanhoitajan työtä. Töitä kyllä tällä alalla riittää, mutta vastuu, työajat ja palkka ei vaan kohtaa.

Lisää?

Sairaanhoitajana tienaat enemmän: Puoskarina jopa 50e/5min, kun harrastat kaukoparannusta sairaanhoitajan nimikkeellä. Lue kirja: Simon Flint. Uskomushoitokritiikkiä viisaille, Nordbooks 2014.

lähtisin yliopistoon, mutta pitäisin sen sh:n varalla taustalla, eli suorittelisin sielläkin opintoja. todennäköisesti sh:n kautta saisi heti jotain töitä viikonlopuiksi ja illoiksi niin halutessaan.

Sosiaalialalla on useimmiten siisti päivätyö (esim. lastensuojelu), mutta enemmän vastuuta kun joutuu tekemään juurikin vaikka huostaanottopäätöksiä. Pätevistä sosiaalityöntekijöistä on ainakin nyt pulaa, veikkaanpa että tulevaisuudessa myös. Palkka yliopistopohjaiseksi kehnohko (alkaa kuitenkin kolmosella, joten kyllähän silläkin elää).

Sairaanhoitajan työ on enempi kenttätyötä sairaaloissa, työvuoroja voi olla miten sattuu. Työ voi olla fyysisesti melko raskastakin, mutta luulisin ettei henkisesti niin kuormittavaa kuin sosiaalityöntekijällä.

Onnea opiskelupaikkojen johdosta! Molemmat ammatit ovat arvostettuja ja kumman vain valitset, niin hyvin teet. Olen itse sosiaalityöntekijä niin osaan paremmin kertoa siitä. Opinnot yliopistossa ovat akateemisiksi opinnoiksi hyvin käytännönläheiset ja työelämään sidotut, useita harjoitteluja jne, saat opiskeltua maisterin tutkinnon n 5-6 vuodessa, ellei työelämä imaise jo ennen sitä ja opinnot venähtävät. Palkka pyörii siinä n 3000euron kieppeillä, oma palkkani ikä+hlökoht lisineen on n 3500e/kk. Työllisyysnäkymät ovat hyvät, kun saat opiskeltua itsesi maisteriksi (eli päteväksi sosiaalityöntekijäksi) voit itse valita mistä vakituisen viran haluat ottaa vastaan, pätevistä sossuista on tosi kova pula. Ja jo opiskeluaikana pääset helposti kesätöihin ja sijaisuuksia hoitamaan. Työ on päivätyö, liukuvalla työajalla n 8-16, tietysti esim sosiaalipäivystyksessä työ on kolmivuorotyötä. Erilaisia työnkuvia on paljon mitä sosiaalityöntekijä voi tehdä. Ystäväni on sairaanhoitaja, mitä olen kuullut niin vakituisen työpaikan saaminen ei ole niin itsestäänselvää, on paljon pätkätöitä, vuorotyötä pääsääntöisesti jne. Toki sairaanhoitajillakin on monenlaisia tehtäviä joissa voivat toimia esim psykiatrinen sairaanhoitaja jne. Katsele vaikka mol.fi sivuilta hakusanalla "sosiaalityöntekijä" ja "sairaanhoitaja" millaisia paikkoja on avoinna.

Onnea valitsemallasi koulutusalalla ja uralla, tsemppiä opintoihin! :)