Kaikki ikäiseni odottavat innolla lapselapsia, minä en

Kunhan et ripustaudu lapsiisi ja estä heidän itsenäistymistään ja pariutumistaan.

He ovat jo itsenäistyneet ja parituneet. Nähdään kerran, pari kuussa. Kesäisin vähän useammin. Ap

No ei se varmaan sen oudompaa ole kuin että ei halua lapsia tai ei tykkää lapsista.

Kiva nähdä myös toisenlainen mielipide tällä palstalla. Täällä kun onnelliset mummit lähinnä sontivat lapsettomien päälle.

Minusta lisääntymishaluton on mielenkiintoinen olio. Silloin pitää itseään niin arvottomana, että ei halua jatkua ja tehdä maailmaa paremmaksi.

Silti ihan OK, että ei halua lapsia tai lapsenlapsia.

Ehkä olet vain järkevä ja ymmärtänyt, miten lapsesi päättävät itse elämästään? Ettei sinun identiteettisi ole kiinni siitä oletko mummo tai et. Asiat menevät jokaisen elämässä omalla painollaan ja tavallaan.

Usein ne mummouttaan hinkuvat saavat olla sitä jonkun aikaa, kunnes lapsenlapset eivät enää halua tulla mummolaan. Seuraava vaihe onkin sitten, kun on vanhus ja lapsenlapset koettavat jotenkuten sietää ja sääliä muistinsa menettänyttä mummoa. 

Koen usein mummoksi tulleissa ystävissäni lähinnä sen biologisen tarpeen löytää tarkoitusta elämälleen. Miten suku jatkuu. Sellaista hieman omahyväistä ajatusmaailmaa, johon ei mahdu maailman lasten hätä. Miksi sitä mummouden tarvetta ei voi purkaa muidenkin lapsiin?

Poikani on 30+, vaimonsa pari vuotta nuorempi, ovat ilmaisseet etteivät aio koskaan hankkia lapsia ja minulle se sopii erinomaisesti (ei sillä, että minun mielipidettäni tarvitsisi edes ottaa huomioon). En kaipaa lapsenlasta. Työkaverini on poikani ikäinen ja hänellä on tänä syksynä koulun aloittava lapsi. Olen nyt jo muutaman vuoden seurannut, kuinka hankalaa on kesällä, kun äiti voi pitää korkeintaan kuukauden lomaa ja isä ei sitäkään, kun on yrittäjä, ja siksi isovanhempia tarvitaan hoitoavuksi. En ole niin lapsirakas, että haluaisin käyttää vähäisiä vuosilomiani edes oman lapsenlapsen hoitamiseen.

Samat sanat, toivon että poikani ja puolisonsa osaavat nähdä mihin maamme on menossa ja jättävät lapset hankkimatta. Meitä luterilaisen kasvatuksen saaneita ja hyväntahtoisuuttamme sekä kiltteyttämme käytetään törkeästi hyväksi ja annamme itse asiaa myötäauttaen tuhota yhteiskuntamme ja kaiken sen minkä eteen esivanhempamme ovat kovasti uurastaneet.

En odota lapsenlapsia. Salaa toivon että ei tulisikaan ainuttakaan lapsenlasta. En jaksaisi olla hoitoapuna enkä muutenkaan ihastella rääkyviä lapsia.

En todellakaan halua lapsenlapsia. Onneksi sairastan, ja olen jo siinä kohtaa muissa maailmoissa kun tulee ajankohtaiseksi. Sen lisäksi etten ole pikkulapsi-ihmisiä, on tänne aivan järjetöntä enää nykyaikana lisääntyä.

Vierailija kirjoitti:

Kiva nähdä myös toisenlainen mielipide tällä palstalla. Täällä kun onnelliset mummit lähinnä sontivat lapsettomien päälle.

Mummilla on omia ongelmia, jos on tarve käyttäytyä kuvailemallasi tavalla.

Vierailija kirjoitti:

En odota lapsenlapsia. Salaa toivon että ei tulisikaan ainuttakaan lapsenlasta. En jaksaisi olla hoitoapuna enkä muutenkaan ihastella rääkyviä lapsia.

Kuka sinun lapsesi on hoitanut? Monet vanhemmat hoitavat ihan itse jälkikasvunsa.

Mä kuvittelin ennen klikkausta, että syynä on sijais-vanhemmuus, että sinä joudut vahtimaan lapsista vanhempiensa sijaan.

En ole erityisen innostunut ajatyksesta lapsenlapsista. Työn kanssa on sen verran vaativaa tämä elo ja olo, että hoitoavuksi minusta ei ainakaan ole. Tämä maailmakin on mennyt sellaiseksi, että hirvittää koko tulevaisuus ilmastonmuutoksineen ja kansainvaelluksineen. Kaksi veonmaksajaa olen tähän maahan kasvattanut ja heidänkin tuloillaan verotus on sen verran kovaa, että oma elättiperhe taitaa heillä olla jo entuudestaan.

Äsh - tuleepa kirjoitusvirheitä. Ajatys on tietysti ajatus ja veonmaksaja veronmaksaja. Alkaa tämä näppis olla myös loppuun hakattu.

En myös toivo ja odota erityisemmin lastenlapsia. En jaksaisi olla ainakaan jatkuvana hoitoapuna, mulla on omakin elämä. Sitä paitsi tää on niin hullu maailma että enpä tiedä kannattaako tänne lapsia tehdä..

Omat lapseni eivät ole vielä edes täysi-ikäisiä, työkaverinni tuli kuitenkin vuosi sitten mummoksi. Olihan se liikuttavaa katsoa, miten innoissaan ja hurmaantunut oli vauvasta, mutta itselleni se tuntui kyllä jopa vähän ahdistavalta. Työkaverini oli tosin jo pitkään haaveillut vauvasta ja vasta nuorimmainen lapsista sellaisen teki päälle kolmikymppisenä eli odotusaikaa oli ollut jonkin verran. Lisäksi hän itse oli saanut lapsensa (3 kpl) reilu parikymppisenä putkeen eli pikkulapsiajasta on mennyt jo melkein se 30 vuotta.

En itse koe mitään tarvetta mummoiluun, en haaveile siitä enkä mieti sitä. Omasta pikkulapsiajasta ei ole edes 10 vuotta, joten varmaan se on ihan ymmärrettävääkin. Esikoinen voisi toki vauvoja alkaa tekaista muutaman vuoden päästä, mutta toivottavasti ei. En halua, että hänestä tulee nuori isä vaan toivon, että hän saa rauhassa opiskella ja etsiä itseään, sopivaa uraa ja sopivaa puolisoa ilman paineita perheen elättämisestä. Lapsia voi - jos haluaa - harkita sitten kolmikymppisenä. Minä taas olen silloin jo 60+ ja pikkulapsiajasta on mennyt se 25 vuotta, niin voi olla, että ajatuksetkin lapsenlapsista olisi muuttuneet.

Mutta ei kiitos nyt eikä seuraavan 10 vuoden aikana ainakaan. Ja silloinkin vain sillä mentaliteetilla, että minä mummona osallistun, jos osallistun ja ne lapset tehdään vanhempiensa hoidettaviksi, ei mummon.

Täällä sit toinen outo ap:n lisäksi. Minun esikoistytär ilmoitti jo varhaisteininä ettei halua lapsia. Nyt aikuinen, eikä mieli ole muuttunut. Ei ole ongelma minulle. Joskus ahdistaa toisten puolesta, kun isovanhemmat (ja ehkä muut sukulaiset) ihan täpinöissä odottaa lapsenlapsia, vihjaillaan, kysellään ja lähes painostetaan ja hoetaan "kyllä se mieli vielä muuttuu, mieli muuttuu..", ihan niinkuin niitä lapsia olisi ihan pakko tehdä. Antaa aikuisten ihmisten päättää itse.

Minulla esikoinen on 21v. Vielä ei ole parisuhdetta ollut. Toivon, ettei niitä lastenlapsia ainakaan viiteen vuoteen vielä tulisi.

Lapsilleni olen sanonut, ettei ole vielä mitään kiirettä perheen perustamisen kanssa, eikä minulla ole mitään toivomuksia sen asian suhteen. Lasteni isä on samoilla linjoilla.

Vierailija kirjoitti:

Täällä sit toinen outo ap:n lisäksi. Minun esikoistytär ilmoitti jo varhaisteininä ettei halua lapsia. Nyt aikuinen, eikä mieli ole muuttunut. Ei ole ongelma minulle. Joskus ahdistaa toisten puolesta, kun isovanhemmat (ja ehkä muut sukulaiset) ihan täpinöissä odottaa lapsenlapsia, vihjaillaan, kysellään ja lähes painostetaan ja hoetaan "kyllä se mieli vielä muuttuu, mieli muuttuu..", ihan niinkuin niitä lapsia olisi ihan pakko tehdä. Antaa aikuisten ihmisten päättää itse.

Mieli voi tosiaan muuttua, mutta varmimmin ei muutu, jos koko suku painostaa lastentekoon.