Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olet yh-äideistä?
31.07.2020 |
Minö olen 15v poika ja mulla on 34v yh-äiti. Oli kai vuoden syntymäni jälkeen isäni kanssa yhdessä mutta riitojen takia isäni pahoinpiteli. Näen isääni ehkä pari kertaa vuodessa eikä se kovin tärkeetä ole.
Jos olet yh-äitejä vastaan ok, mutta voistko olla asiallinen? Moni on sanonut minulle että niitä pitäs hakata, sylkeä päälle ja jopa ra****ta.
Tulee melkei itku tuollaisesta.
Kommentit (42)
Kuka sulle noin on sanonut? Onko joku joka haluaa sulle pahan olon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on kiusaamista, mitä olet saanut kuulla. Se ei liity siihen, mitä yh:t on tai ei ole. Joku haluaa sinulle inhottavan olon.
Missä vaiheessa muuten äitisi kertoi sinulle, että isä on pahoinpidellyt? Itsellä sama tilanne, tai vähän eri koska isä pahoinpiteli raskausaikana ja sen takia emme näe häntä ollenkaan.
On niin monenlaisia yh-äitejä.
Tällä hetkellä seurustelen yhden sydämellisen yh-äidin kanssa. Hänellä on jo aikuinen lapsi. Aika raskasta hänellä on ollut, kun jäi nuorena leskeksi ja yksin hoiti lapsen aikuiseksi.
t.mies
Älä tuommoisia edes kuuntele. Jostain syystä haluavat sulle pahan olon. Purkavat omaa pahaa oloaan sinuun. Minä arvostan yksinhuoltajia. Sekä äitejä että isiä. Saavat olla ylpeitä siitä, että kantavat yksin kasvatusvastuun.
Ap-kulta. Ihana viesti sinulta. Järkevät ihmiset eivät tee eroa yksinhuoltajien tai muiden välillä. Ja ymmärtävät kunnioittaa, sillä lapsen kasvattaminen ja käytännön arjen pyöritys yksin on hyvin rankkaa. Yksinhuoltaja on se, joka ei jätä lasta, mutta luopuu monesta asiasta omassa elämässään lapsen edun nimissä. Sillä aika on yksinhuoltajalla kortilla, pientä lastahan ei voi eikä tietysti haluakaan koskaan jättää yksin.
Minä olen 4-vuotiaan pojan yksinhuoltajaäiti. Suureksi surukseni meille tuli pojan isän kanssa ero vauvavuonna. Hänelle tapahtui jotain, mitä en edelleenkään ymmärrä ja vaikka hän oli onnellinen lapsesta, jota olimme kauan toivoneet, hänellä jotenkin naksahti päässään jokin ja hän alkoi juoda ja kännissä kotiin tullessaan pahoinpidellä minut. Jo synnytyslaitoksella hoitajien mentyä raivosi minulle, että vihaa minua. Se oli rankkaa ja vaarallista. Hankin heti apua, lapselleni en sellaista laspuutta halunnut. Lapselle olen puhunut isästä kauniisti, kerron eron syyt, kun hän on aikuinen. Olen nähnyt paljon vaivaa, että heidän suhteensa toimii. Exäni kiukuttelee ja syyttelee edelleen.
Pakenin kotoamme koiran ja vauvan kanssa, minkä hän edelleen kertoo kylillä siten, että olen yrittänyt vedä lapsen häneltä ja vieraannuttaa, vaikka nimenomaan olen anellut olemaan lapsen elämässä. Nyt hän osallistuu jonkin verean lapsen elämään.
Oma terveyteni on romahtanut siitä, että olen joutunut valvomaan öitä pitkään ja jättämä.n esim harrastukseni, jotta aika riittää työntekoon ja lapsen kanssa olemiseen. En tajunnut ennen kuin minusta tuli yksinhuoltaja, että mitä se tarkoittaa. Yksinhuoltajat ovat arkemme sankareita, sillä ainoana aikuisena oleminen pienelle, erityisesti uhmaiässä, on vaativaa, aikaavievää ja raskasta, mutta myös palkitsevaa.
Älä jää sellaisten ihmisten seuraan, jotka puhuvat noin kenestä vain. Maailmassa on paljon hyviä, sivistyneitä ihmisiä. Sinulla on hyvä sydän ja elämä edessäsi. Hakeudu opiskelemaan sinua kiinnostavaa alaa, sitä ennen keskity kouluun riittävästi, että pääset minne haluat.
Jotkut purkavat pahaa oloaan toisiin, heillä on itsellään psyykkisiä ongelmia. Älä myöskään keskity sensaationhakuisiin ohjelmiin harvinaisista yksinhuoltajista, joilla on suuri määrä lapsia epämääräisissä oloissa. Suurin osa yksinhuoltajista on tavallisia ihmisiä, ehkä hieman tavallista urheampia. Yksinhuoltajuuteen on myös monia syitä. Puolisoita kuolee ja puolisot tekevät toisista ykisnhuoltajia vastentahtoisesti. Se halveksittava on se vanhempi, joka ei kanna vastuuta. Ei se, joka kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kiusaamista, mitä oli
et saanut kuulla. Se ei liity siihen, mitä yh:t on tai ei ole. Joku haluaa sinulle inhottavan olon.
Missä vaiheessa muuten äitisi kertoi sinulle, että isä on pahoinpidellyt? Itsellä sama tilanne, tai vähän eri koska isä pahoinpiteli raskausaikana ja sen takia emme näe häntä ollenkaan.
Pari vuotta sitten ku kysyin mitä heidän sugteelle kävi. Tais ihan kunnolla lyödäki.
Sääliksi käy poikaasi, joka joutuu kasvamaan ilman isää. Sillä on koko loppuelämän kestäviä psykologisia vaikutuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Öö" En oikein haluaisi lokeroida ja tunkea yh-äitejä yhteen muotiin tyyliin: Kaikki yh:t sitä tai tätä.
No joo Itselleni (noin 40 vuotialle. lapsettomalle miehelle) yksinhuoltaja äiti voisi nyt vaikka olla (tai olla olematta) potentiaalinen kumppani.
Kummeksun tosinaan kun kohaan kirjoituskia, joissa kirjoittaja antaa ymmärtää, että yh:t olisi jotenkin "helppoja" ja tai "yksinkeriaisia" ja siten mm- vaivattomammin saatavissa kumppaniksi (tms).
Kun taas itse aattelisin, että tilanne olsi aivan päinvastoin. Tai ainakin jos itse olisin sinkkuvanhempi niin olisin huomattavasti tarkempi siitä, kenen kanssa asettusin yksiin ja yrittäisin muodostaa parisuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Sääliksi käy poikaasi, joka joutuu kasvamaan ilman isää. Sillä on koko loppuelämän kestäviä psykologisia vaikutuksia.
Ei minulla tietääkseni ole psykologisia ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän loppuelämän kestäviä psykologisia vaikutuksia tulee, jos lapsi joutuu kasvamaan väkivallan keskellä. Tiesittekö, että parisuhdeväkivalta on syy ottaa lapsia huostaankin. Eli vaikka ei lapsia pahoinpideltäisi niin se, että lapsi joutuu näkemään äitinsä pahoinpitelyä, ei ole terrveellistä ja aiheuttaa lapselle traumoja.
Vierailija kirjoitti:
Sääliksi käy poikaasi, joka joutuu kasvamaan ilman isää. Sillä on koko loppuelämän kestäviä psykologisia vaikutuksia.
Plaah. Voi tätä "psykologisointia" kasvoi ja eli lapsi missä hyvänsä niin elinympäristö ja muun ohessa hänen rinnallaan elävät ja olevat ihmiset vaikuttavat häneen vääjäämättä enemmän ja vähemmän. Siksi minun mielestäni on ensiarvoisen tärkeää, että pyrimme käyttäyymään ja toimimaan lapsia kohtaan ns. asiallisesti ja hyvin. Emme halveksien ja tuomiten lasta sen perusteella, mitä mm heidän vanhempansa ovat tai ovat olematta,
Lapseton, n. 40 vuotias mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kiusaamista, mitä olet saanut kuulla. Se ei liity siihen, mitä yh:t on tai ei ole. Joku haluaa sinulle inhottavan olon.
Missä vaiheessa muuten äitisi kertoi sinulle, että isä on pahoinpidellyt? Itsellä sama tilanne, tai vähän eri koska isä pahoinpiteli raskausaikana ja sen takia emme näe häntä ollenkaan.
Yks k-pää tuttavapiirissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä tuommoisia edes kuuntele. Jostain syystä haluavat sulle pahan olon. Purkavat omaa pahaa oloaan sinuun. Minä arvostan yksinhuoltajia. Sekä äitejä että isiä. Saavat olla ylpeitä siitä, että kantavat yksin kasvatusvastuun.
Kuulostat super kivalta tyypiltä!
Useimmat sitkeitä sissejä jotka pienellä palkalla yrittävät antaa lapsilleen hyvän elämän.
Itse olin 3v 3 lapsen yh joten tiedän mistä puhun. Siihen aikaan ei saanut sossuutukia kuten nyt vaan itse oli pärjättävä.
Lapsista tuli onnellisia, menestyviä ja koulutettuja. Kaikilla hyvät työpaikat, parisuhteet ja omia lapsia. Välit todella läheiset
Sinä joka kerroit sääliväsi lasta, joka joutuu kasvamaan ilman isää ja sanot siitä tulevan psykologisia ongelmia. Kyllä se voi jonkun jäljen jättää ja avoimuus asioissa ja asioiden läpi käyminen joskus auttaa varmasti paremmin eteenpäin. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että väkivaltaisesti käyttäytyvä isä, jota joutuisit sietämään ja pelkäämään päivästä toiseen, jättäisi hurjan paljon suuremman möykyn ihmisen mieleen. Jos vielä joudut katsomaan vierestä, kun rakasta äitiä pienestään, niin se voi hyvinkin johtaa jossain vaiheessa elämää väkivaltaiseen tekoon myös sillä lapsella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kiusaamista, mitä olet saanut kuulla. Se ei liity siihen, mitä yh:t on tai ei ole. Joku haluaa sinulle inhottavan olon.
Missä vaiheessa muuten äitisi kertoi sinulle, että isä on pahoinpidellyt? Itsellä sama tilanne, tai vähän eri koska isä pahoinpiteli raskausaikana ja sen takia emme näe häntä ollenkaan.Yks k-pää tuttavapiirissä
Varmaan sellainen joka keksi sitten jonkun muun aiheen kiusata jos ei tuota olisi?
Tunnen yhden lapsen jonka molemmat vanhemmat kuoli kun hän oli pieni. Tämän tuttavapiiristä löytyy yksi kiusaaja joka käyttää tätä vanhempien kuolemaa kiusaamiseen. Enemmän kuin ala-arvoista käytöstä mutta noille kiusaajille se voi olla vanhemmat tai vaikka "väärän" väriset kengät, kunhan jostain pääsee kiusaamaan.
Jätä se ihminen omaan arvoonsa, ei se välitä millainen äiti sinulla on vaan vain siitä että saa pahoittaa mielesi.
Onhan se naisten ja miesten elämä hieman erilaista, eikä yh-äiti voi mitenkään tarjota poikalapsille sellaista tekemistä mitä minä yh-isänä voin tarjota. Poikia kiinnostaa vähän erilaiset jutut ja itse miehenä tiedän miesten jutut. Korjataan ruohonleikkurin kaasutinta autotallissa tai rakennetaan laituria. 10v poika kysyy että saako hän ajaa traktoria kun vedetään mursketta tielle ja minä vastaan "totta kai".
Meillä tuli ero pari vuotta sitten ja exä meinasi että minä saisin tavata omaa poikaani vain kahden viikon välein viikonloppuisin. Aika naurettava idea. Vuoroviikoin on nyt huoltajuus, mutta poika asuu silti kanssani jopa 10 vuorokautta siitä kahden viikon jaksosta. Ei halua olla äitinsä luona koska siellä on niin tylsää.
Olihan se ydinperhe hienoa aikaa kun oli kaksi tekemässä juttuja. Yksin se on aika paljon rankempaa, mutta eipä tulisi mieleenkään hylätä omaa lasta ja pilata tällä tavalla hänen lapsuuttaan ja ehkä koko loppuelämää.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se naisten ja miesten elämä hieman erilaista, eikä yh-äiti voi mitenkään tarjota poikalapsille sellaista tekemistä mitä minä yh-isänä voin tarjota. Poikia kiinnostaa vähän erilaiset jutut ja itse miehenä tiedän miesten jutut. Korjataan ruohonleikkurin kaasutinta autotallissa tai rakennetaan laituria. 10v poika kysyy että saako hän ajaa traktoria kun vedetään mursketta tielle ja minä vastaan "totta kai".
Meillä tuli ero pari vuotta sitten ja exä meinasi että minä saisin tavata omaa poikaani vain kahden viikon välein viikonloppuisin. Aika naurettava idea. Vuoroviikoin on nyt huoltajuus, mutta poika asuu silti kanssani jopa 10 vuorokautta siitä kahden viikon jaksosta. Ei halua olla äitinsä luona koska siellä on niin tylsää.
Olihan se ydinperhe hienoa aikaa kun oli kaksi tekemässä juttuja. Yksin se on aika paljon rankempaa, mutta eipä tulisi mieleenkään hylätä omaa lasta ja pilata tällä tavalla hänen lapsuuttaan ja ehkä koko loppuelämää.
Olisihan tuo kieltämättä todella hauskaa puuhaa isän kanssa
Äitini oli ja minä olen.
Ihan ok jos vaihtoehtona jotain pahaa.