Millä pääsisin itsekkyydestä eroon?

tulisiko susta rauhallisempi, mutta mukavampi ainakin :)

Itse olen aika epäitsekäs ja on täytynyt opetella tervettä itsekkyyttä.

Se on mielestäni sitä, että voi välillä ajatella ihan itseäänkin. Itse aina ostan vaatteita lapsille, enkä itselle vaikka niitä tarvitsisin. Mietin aina miten voin ilahduttaa muita, vaikka välillä voisi ilahduttaa ihan itseäänkin. Joka asiaan ei tarvitse suostua.



Mutta kyllä mussa edelleen on halu tehdä hyvää saamatta siitä mitään vastalahjaksi. Olen ollut sellainen lapsesta saakka, eikä kyseessä ole mielistely, sellaisesta en tykkää itsekään.



Miksi mkoet että olisit itsekäs ihminen?

Nopeat ja vahvimmat jäävät viidakossa henkiin. Ei siellä muille anneta etua, paitsi omista jälkeläisistä huolehditaan.



t. ap

Ihmisyhteisö toimii vastavuoroisuuden, ei itsekkyyden periaatteella.

epäitsekkyys on sellaista sydämen sivistystä, jota ei opeteta missään, mutta toki sen voi oppia elämän aikana. Mielestäni olet jo oikealla tiellä, kun huomaat ajatella tuollaista asiaa.

Kyynärpäätekniikalla uralla eteenpäin, kadulla makaavaa ei auteta, vanhukset kuolee koteihinsa ilman että kukaan huomaa, ruokaa syödään kun eihän sitä koskaan tiedä milloin sitä saa lisää jne.



Jos olenkin itse tiedostamatta samanlainen?

oletko linkolalainen?uskotko darwinismiin 2000-luvulla?

Jos kaikki käyttäytyisivät kuten itsekäs ihminen, palattaisiin tosiaan vahvimmat syö selvimmät -tasolle. Haluaako joku sitä?

Linkolaa en tässä ajatellut ollenkaan. Darwinismistä en tiedä mitään. Kertoisitko tarkemmin mitä tarkoitat?

oletko linkolalainen?uskotko darwinismiin 2000-luvulla?

ettei tiedä mitään linkolalaisuudesta ja Darwinismista, mutta hienolta kuulostaa :)

Täytyykö kaikessa olla jokin ajatus tai liike takana, kun voi itsekin aivojaan käyttää

voiko siinäkin ajatella olevansa jotenkin parempi ihminen, "katsokaa mua, mä uhraudun". Kai oikeasti vilpittömillä ihmisillä on joku muu motiivi teoilleen. Ja tuntevatko he olonsa rauhallisiksi, mistä se rauhallisuus tulee?

Tässä ajatuksia herättävä kirjoitus, todella! http://elaparemmin.fi/blogi/vieraskyna-itsekkyys-totuuden-tiena/

Aloin itse googlaamaan itsekkyydestä, sillä tämä aihe on häirinnyt minua jo pitkään. Etenkin sosiaaliset suhteeni, jopa suhteeni pieneen lapseeni, ovat menneet vaikeiksi. Tunnen itseni itsekkääksi monessa tilanteessa, aina syytellen itseäni ja toruen, että teen kuitenkin väärin.

Tekstin luettuani tajusin, etten ole ymmärtänyt itsekkyyden luonnetta ollenkaan.

Jään pohtimaan tätä edelleen...hautomaan muutosta.

Miksi kukaan haluaisi olla vähemmän itsekäs? Itsekkyys on todella hyödyllinen ominaisuus.

Sekin on jo paljon, että ymmärtää olevansa itsekäs. Epäitsekkyyttäkin on monenlaista. Se, että elää elämäänsä muiden kautta, muiden tarpeita miettien, ei usein ole epäitsekkyyttä vaan keino paeta itseään ja vastuuta omasta itsestään.