Lue keskustelun säännöt.
Mikä pakko naisten on saada alituiseen rakkaudentunnustuksia?
31.07.2020 |
Ne ovat voimakkaita sanoja ja niitä ei pidä käyttää liian usein ettei niiden voima heikkene. Olen kertonut sen jo ja lupaan ilmoittaa jos tilanne muuttuu.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Ei minulle ole ollenkaan tärkeää kuulla. Minulle on tärkeää saada sanoa se, ihan kaikille läheisilleni.
Kerronkin siis ihan kaikille läheisilleni, ystävillenikin, että ovat mulle rakkaita ja tärkeitä. Usein. Haluan, että mulle erityiset ihmiset todellakin tietävät ja tuntevat jokainen hetki, epäröimättä, että ovat mulla rakkaina mielessä.
Mitäs jos sun nainen jää auton alle heti huomenna, ap? Kaduttaako, että kerroit rakastavasi vain silloin joskus aikoinaan? Aina ei tule tilaisuutta kertoa uudestaan.
No tässä oikeastaan tullaankin siihen olennaiseen. Sulle on tärkeää SANOA SE. Ja jos vastapuoli ei koskaan sano sitä takaisin, ei se heitä itseään niin haittaa, eikä varmaan sinuakaan. Mutta siinä vaiheessa kun olet poissa, he kyllä katuvat etteivät koskaan sanoneet samaa sinulle takaisin. Sellaisestahan on tehty jopa katkeria biisejäkin paljon. Ylipäätään olen elämässä oppinut, että katumus on kaikkein kamalin inhimillinen tunne mitä ihminen voi kokea. Joten sitä tunnetta kannattaa vältellä viimeiseen asti. Jos teillä on elämässänne edes yksi ihminen, joka on tärkeä, tehkää hänelle selväksi se kuinka tärkeä hän on!
Aina pitää muistaa, ettei kaikilla ole edes sitä yhtäkään tärkeää ihmistä elämässään. Joten älkää ottako läheisiänne itsestäänselvyyksinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska elokuvissa tehdään niin. Ja jos elämä ei mene kuten elokuvissa, niin elämä on pilalla.
Tuskin elokuvat tähän liittyy. Vääränlaiset ihmiset vaan ovat yhdessä. Jotkut on vaan luonteeltaan tunneihmisiä, jotkut järki-ihmisiä. Esimerkiksi itse tunnen montakin ihmistä, joilla on ollut parisuhteita, osalla pitkiä, osalla lyhyitä, mutta kuulemma eivät ole koskaan olleet rakastuneita, eivätkä edes tiedä miltä rakastuminen tuntuu. Kysyvät minulta ihmeissään, että mitä se sellainen on ja miltä se oikein tuntuu.
Minusta taas on ihan käsittämätöntä kuinka ihmiset voivat edes päätyä parisuhteisiin ilman minkäänlaista rakastumisen tunnetta. Ovat kuulemma vain järjellä valinneet itselleen sopivan kumppanin. Minulle sellainen on ihan uskomatonta.
Siis en toki ihan holtittomasti rakastu kehen tahansa itsekään ja monesti olenkin joutunut pakittamaan järjellisistä syistä (esimerkiksi mies on ollut varattu), mutta en silti ymmärrä kuinka joku voi edes päästää toisen koskea itseään ilman rakastumista. Yksikin lapsuudenystäväni on jo lähes 50v ja aina ollut sellainen "kakkosnainen" koska ei hän rakastu miehiin, hän vain on miesten kumppani jotenkin "järjellä ajateltuna" kuten mulle kertoo. Ei osaa rakastua. Mua pitää ihan kummallisena kun olen romantikko. Ei hän ymmärrä mua ollenkaan. No en kyllä minäkään häntä =D
Tämähän menee toki vähän ohi aiheen, mutta myös itse tunnen tuollaisia naisia ja miehiä myös, esimerkiksi veljeni. Parisuhde etsitään täysin rationaalisista syistä, ilman mitään syvempiä tunteita.
Ja sitten pidetään ihan hölmönä mua, joka ei löydä ketään koska etsin jotain syvällisempiä tunteita, joita heidän mielestään ei ole olemassakaan.
Mutta ei helvetti! En minä suostu enkä kykene siihen, että mies pitäisi löytyä jonkun portfolion perusteella. Että tuossa on sopiva mies omaan käyttötarkoitukseeni. Yllättävän monilla tällainen on kuitenkin ihan normaalia. Sukupuoleen katsomatta.
Jotenkin tosi pelottavaa, että sellaisia ihmisiä on nykyään niin paljon. Ja sen huomaa hyvin näissä keskusteluissa netissä, tällä ja kaikilla muillakin keskustelufoorumeilla ettei moni edes kaipaa ihmistä, vaan objektia 😟.
Meitä on moneen junaan. Minä en kaipaa muistutuksia että mies edelleen rakastaa, mutta hän kyllä kaipaa.
Minulla on muuten surkea itsetunto eli mitäs tästä voi nyt sitten päätellä?
Siis ei ollenkaan - tai kuusi kertaa päivässä... koska välimuotojahan ei ole.