Mikä pakko naisten on saada alituiseen rakkaudentunnustuksia?
Ne ovat voimakkaita sanoja ja niitä ei pidä käyttää liian usein ettei niiden voima heikkene. Olen kertonut sen jo ja lupaan ilmoittaa jos tilanne muuttuu.
Kommentit (44)
Koska itsetunto on lytätty lapsesta asti. Tarvitsee vakuuttelua, että toinen rakastaa. Käytännössä mies saa naisen kun naisen hokemalla rakastavansa, koska suurimmalla osalla on itsetunto pohjamudissa.
Vierailija kirjoitti:
En tajua, olen nainen, kyllä huomaan sen jos joku rakastaa. Haluan käytännöllisiä lahjojakin, vaikka maalipensseleitä.
Heti löytyi miesten mielistelijä tähänkin ketjuun :D Annat varmaan myös joka päivä, esileikki on ajanhukkaa ja teet sekä kaikki kotityöt että maksat puolet kuluista tai enemmänkin.
Sinulla ei taida olla pahemmin kokemusta naisista? Kolmen pitkän ja muutaman lyhyehkön parisuhteen kokemuksella voin sanoa, ettei näin ole. Romanttinen alkuhuuma on asia erikseen, mutta parisuhteen vakiintuessa kukaan nainen ei kaipaa alituista lässyttämistä. Kevyt leikkimielinen naljailu tulee kuvioihin edustamaan rakkauden kieltä. Riittää kun illalla halaa ja sanoo rakastavansa, puolin ja toisin.
M45
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua, olen nainen, kyllä huomaan sen jos joku rakastaa. Haluan käytännöllisiä lahjojakin, vaikka maalipensseleitä.
Heti löytyi miesten mielistelijä tähänkin ketjuun :D Annat varmaan myös joka päivä, esileikki on ajanhukkaa ja teet sekä kaikki kotityöt että maksat puolet kuluista tai enemmänkin.
Oletpa omituisen aggressiivinen.
Ei se rakkaus siitä heikkene, vaikka joskus asiasta sanookin. Sanojen voimasta viis, vai jotain noituuttako niillä harrastat?
Rakkauden sanallista ilmaisua toivotaan yleensä siksi, että sen kuuleminen on mukavaa. Panttaaminen taas voi tuntua tarkoitukselliselta ilkeilyltä, kun ei ne sanat mitään maksa. Ei siinä sen ihmeempiä. Jotkut eivät välitä, toiset välittävät paljonkin.
Rakkaudentunnustus on muuten sitten sitä, kun kertoo salassa pidetyistä rakkauden tunteistaan jotakuta kohtaan ensi kertaa. Eli eri asia.
Minäpä kerron. Olen ollut naimisissa 14 vuotta. Mieheni ei koskaan kerro rakastavansa minua. Jos kysyn niin sanoo että ei ole muuttunut tunteet ja joo joo kyllä rakastaa. Tänä kesänä törmäsin nuoruuden ihastukseeni. Hän kertoi että oli rakastunut minuun silloin joskus ja että voisi helposti rakastua uudelleen. Ja voi pojat, niissä sanoissa todella on voimaa. Olisi ehkä ollut miehelleni kannattavaa käyttää ja kuluttaa niitä vähän, niin että minulla ei mene polvet veteläksi kun joku toinen käyttää niitä. Nyt on ihan vähän vaikeaa saada tuo toinen pois mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei taida olla pahemmin kokemusta naisista? Kolmen pitkän ja muutaman lyhyehkön parisuhteen kokemuksella voin sanoa, ettei näin ole. Romanttinen alkuhuuma on asia erikseen, mutta parisuhteen vakiintuessa kukaan nainen ei kaipaa alituista lässyttämistä. Kevyt leikkimielinen naljailu tulee kuvioihin edustamaan rakkauden kieltä. Riittää kun illalla halaa ja sanoo rakastavansa, puolin ja toisin.
M45
Joka päivä kuitenkin pitäis sanoa?
Mulle kerta riittää jos asiaan tulee muutos voi kirjoittaa -nainen
Pitäkää oikeasti mielessä että niille teidän naisille voi olla muitakin ottajia ja kohdelkaa sen mukaan.
Mikä siinä oikeasti on niin vaikeaa? Toivottavasti saatte edes lapsillenne sanottua.
Vierailija kirjoitti:
Koska itsetunto on lytätty lapsesta asti. Tarvitsee vakuuttelua, että toinen rakastaa. Käytännössä mies saa naisen kun naisen hokemalla rakastavansa, koska suurimmalla osalla on itsetunto pohjamudissa.
Kävin kokeilemassa yhteen instabeibeen ja ennen neljättätoista viestiä pamahti estot.
Olen 19 vuotta saanut joka päivä kuulla, että mieheni rakastaa minua ja sanon itsekin miehelleni samaa. Sanat eivät ole kokeneet inflaatiota, vaan joka kerta tuntuu hyvältä kuulla ne. Ei rakkaudentunnustuksia kannata säästellä. Elämä on paljon ihanampaa näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska itsetunto on lytätty lapsesta asti. Tarvitsee vakuuttelua, että toinen rakastaa. Käytännössä mies saa naisen kun naisen hokemalla rakastavansa, koska suurimmalla osalla on itsetunto pohjamudissa.
Kävin kokeilemassa yhteen instabeibeen ja ennen neljättätoista viestiä pamahti estot.
Vaatii seurakseen tilannetajun.
Jos sitä sanoo jatkuvasti, se ei merkitse mitään silloin kun sen pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Jos sitä sanoo jatkuvasti, se ei merkitse mitään silloin kun sen pitäisi.
Mikä on se hetki kun sen erityisesti pitää merkitä jotain? Kuolinvuoteella?
Olen epävarma, ja myös sitä mieltä ettei se rakkauden tunnustaminen kulu jos sitä nyt ei tyyliin kerran tunnissa pidä tehdä. Voi tehdä paitsi sanallisesti, myös teoilla, pääasia että tekee selväksi että välittää ja arvostaa. Jollekin se voi olla "huomenta rakas", toiselle se että tuo yllätyksenä kaupasta toisen lempparisuklaata, kolmannelle se että korjaa toisen lempparitakin hajonneen vetoketjun. Se, että osoittaa rakastavansa ei vaadi mahtipontisia eleitä, vaan voi olla hyvinkin arkista, eikä se vähennä niiden tunnustusten merkitystä.
En tajua, olen nainen, kyllä huomaan sen jos joku rakastaa. Haluan käytännöllisiä lahjojakin, vaikka maalipensseleitä.