Lue keskustelun säännöt.
Millaisia ovat pakkoajatukset, ja koska lääkäriin?
06.07.2013 |
Itse olen hyvin masennusaltis. Viimeisin masennus puhkesi vuosi sitten, ihmissuhdekriisin seurauksena. Lääkitys on edelleen päällä.
Minulla on ollut vuosia pelottavia ajatuksia, jotka tulevat yhtäkkiä päähän. Ne liittyvät aina itseni tai muiden vahingoittamiseen. Esim. joka kerta bussia tai junaa odottaessa tulee ajatus, että entä jos hyppäisin bussin/junan eteen? Autolla ajaessa tule joka kerta ajatus esim. sillalla,että entä jos nyt ajaisin päin kaidetta. Tai rekan eteen. Korkeilla paikoilla tulee ajatus että hyppäisin. Perheeni seurassa, esim.näiden nukkuessa tulee ajatuksia heidän vahngoittamisestaan. Ja tunnen syyllisyyttä niistä, koska en ikimaailmassa vahingoittaisi rakkaitani, enkä kyllä itseänikään.
En ole koskaan tosissani edes ajatellut itsemurhaa, enkä yrittänyt sitä.
Ovatko nämä pakkoajatuksia, ja pitäisikö näille olla joku eri lääke, kun mielialalääke (Citalopram 20 mg/pv) ei auta?
Nämä häiritsevät ihan oikeasti,joskin olen niihin aika tottunut, enkä noteeraa niitä mitenkään.
Kannattaakohan mennä lääkäriin näistä, vai voiko näille tehdä mitään? Vai onkohan minulle tulossa skitsofrenia tai muu kamala mielisairaus? :-(
Kommentit (16)
Pakko-ajatuksilta kuulostavat. Mene ihmeessä lääkäriin, jonka kautta voisit päästä psykiatrin juttusille. Jonkinlainen terapia voisi hyvinkin auttaa tai ainakin helpottaa oireitasi. Kuulostaa siltä, että oireesi ja sairautesi kaventavat elämänlaatuasi. Avun hakeminen on täysin perusteltua tilanteessasi. Ja mitä pikemmin hakeudut hoitoon, niin paremmin siitä hyödyt ennen kuin oireesi liikaa kroonistuvat ja vaikeutuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 22:55"]
Jos ne sinua häiritsevät kovasti, niin puhu ihmeessä lääkärille.
Itselläni on aina ajoittain ollut tuollaisia, eikä ole masennusta tai vakavampaa mielisairautta. Mutta toisaalta minua ne ajatukset ei häiritse, minä ajattelen että ne nyt vaan on ajatuksia, eikä niistä tarvitse välittää, niitä tulee ja menee. Enkä pelkää että oikeasti tekisin jonkun sellaisen ajatuksen mukaisesti. Pelkistä ajatuksista ei tosiaan ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä, sen enempää kuin vaikka unista.
[/quote]
No, en kuvaillut kaikkia itsekseen päähän tulevia ajatuksia, siis pahimpia. Pahimmista läheisteni vahingoittamiseen liittyvistä ajatuksista tunnen kyllä syyllisyyttä, ja mielestäni ihan aiheesta. Ei ole todellakaan pelkoa siitä että pimahtaisin joskus ja tekisin jotain. Mutta minusta nuo ovat silti kamalia ja ahdistavia ja kärsin niistä. Itseni vahingoittamiseen liittyvistä en niinkään kärsi.
Vai onko sinusta normaalia olla menemättä parvekkeelle vauva sylissä, koska tietää että eka siellä päähän tuleva ajatus on "heitä vauva alas" ?
ap
[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 22:59"]
Pakko-ajatuksilta kuulostavat. Mene ihmeessä lääkäriin, jonka kautta voisit päästä psykiatrin juttusille. Jonkinlainen terapia voisi hyvinkin auttaa tai ainakin helpottaa oireitasi. Kuulostaa siltä, että oireesi ja sairautesi kaventavat elämänlaatuasi. Avun hakeminen on täysin perusteltua tilanteessasi. Ja mitä pikemmin hakeudut hoitoon, niin paremmin siitä hyödyt ennen kuin oireesi liikaa kroonistuvat ja vaikeutuvat.
[/quote]
Pelkäänpä että ovat kroonistuneet jo, niitä on ollut noin 25 vuotta, enemmän tai vähemmän. Ja silloinkin kun ei ole masennusta. Masennuksia minulla on ollut 3-4 kpl, kestäneet ihan muutaman kk, koska lääkitys ja psyk.sairaanhoitajan kanssa juttelu on aina auttanut hyvin. Kaikki masennukseni ovat johtuneet erilaisista kriiseistä. Minulla muuttuu normaali suru helposti masennukseksi, niin että menetän toimintakykyni kokonaan.
ap
[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 22:59"]
[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 22:55"]
Jos ne sinua häiritsevät kovasti, niin puhu ihmeessä lääkärille.
Itselläni on aina ajoittain ollut tuollaisia, eikä ole masennusta tai vakavampaa mielisairautta. Mutta toisaalta minua ne ajatukset ei häiritse, minä ajattelen että ne nyt vaan on ajatuksia, eikä niistä tarvitse välittää, niitä tulee ja menee. Enkä pelkää että oikeasti tekisin jonkun sellaisen ajatuksen mukaisesti. Pelkistä ajatuksista ei tosiaan ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä, sen enempää kuin vaikka unista.
[/quote]
No, en kuvaillut kaikkia itsekseen päähän tulevia ajatuksia, siis pahimpia. Pahimmista läheisteni vahingoittamiseen liittyvistä ajatuksista tunnen kyllä syyllisyyttä, ja mielestäni ihan aiheesta. Ei ole todellakaan pelkoa siitä että pimahtaisin joskus ja tekisin jotain. Mutta minusta nuo ovat silti kamalia ja ahdistavia ja kärsin niistä. Itseni vahingoittamiseen liittyvistä en niinkään kärsi.
Vai onko sinusta normaalia olla menemättä parvekkeelle vauva sylissä, koska tietää että eka siellä päähän tuleva ajatus on "heitä vauva alas" ?
ap
[/quote]
No, minulla on tullut joskus esimerkiksi peilin edessä ajatus puhkoa omat silmäni saksilla. Tai ajaa auto alas sillalta kun lapset on kyydissä.
Mutta minä en pidä noita siis mitenkään kovin ihmeellisenä, minusta on ihan luonnollista että niitä kauheimpia pelkojaan kuten että lapsille sattuisi jotain, voi noinkin oireilla, että mieli pyörittelee uhkakuvia kaikesta mitä voisi tapahtua, mukaanlukien että äiti pimahtaa ja pistää koko porukan kuutioina pakastimeen. Minulla on oikeasti niin mielettömän vilkas fantasia- ja uhkakuvatoiminta päällä päässä aina kun en tietoisesti jotain ajattele, että en kyllä mistään pelkistä ajatuksista järkyty. Se on kuin jotain unta tai filmiä vaan pyörisi siellä, mutta tiedän tasan tarkkaan ettei minun tarvitse niiden mukaan toimia, en pelkää toimivani niiden mukaan.
Lekurin juttusille. Mulla ei auttanut tuo lääke kuin alkuun, vaihdettiin Cymbaltaan ja johan kaikki katosi! Se on vain niin äärettömän ihana tunne kun huomaa, että ajatukset ei ahdista tai pyöri kehää.
Varmaan sullakin vaihdettaisiin lääke. Mulla ystävä, jolla ollut masennusta, söi tuota tosi pitkään ja kun mainitsin mun lääkkeen vaihdosta, rupesi itsekin miettimään lekurille menoa, kokeilivat juuri tuota lääkettä ja hänenkin olo helpottui. Joten kokeilemaan muita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 23:04"]
Lekurin juttusille. Mulla ei auttanut tuo lääke kuin alkuun, vaihdettiin Cymbaltaan ja johan kaikki katosi! Se on vain niin äärettömän ihana tunne kun huomaa, että ajatukset ei ahdista tai pyöri kehää.
Varmaan sullakin vaihdettaisiin lääke. Mulla ystävä, jolla ollut masennusta, söi tuota tosi pitkään ja kun mainitsin mun lääkkeen vaihdosta, rupesi itsekin miettimään lekurille menoa, kokeilivat juuri tuota lääkettä ja hänenkin olo helpottui. Joten kokeilemaan muita!
[/quote]
Kiitos, varaan ajan lääkärille heti maanantaina!!
[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 23:08"]
[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 23:04"]
Lekurin juttusille. Mulla ei auttanut tuo lääke kuin alkuun, vaihdettiin Cymbaltaan ja johan kaikki katosi! Se on vain niin äärettömän ihana tunne kun huomaa, että ajatukset ei ahdista tai pyöri kehää.
Varmaan sullakin vaihdettaisiin lääke. Mulla ystävä, jolla ollut masennusta, söi tuota tosi pitkään ja kun mainitsin mun lääkkeen vaihdosta, rupesi itsekin miettimään lekurille menoa, kokeilivat juuri tuota lääkettä ja hänenkin olo helpottui. Joten kokeilemaan muita!
[/quote]
Kiitos, varaan ajan lääkärille heti maanantaina!!
[/quote]
Tämä olin siis minä, ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsempit ap! Mullakin vuosia ollut pakkoajatuksia, nyt oli pahempia kun sain vauvan..Mutta Optipar on auttanut.
Kannattaa ehkä vaihtaa lääkitystä, se tuli minullakin mieleen. Itselläni on ollut vaihteleva masennus- ja pakko-oireinen tausta ja Cymbalta on auttanut myös minua. Tosin olemme kaikki yksilöitä emmekä tiedä mikä auttaa juuri sinun kohdalla. Mutta ainahan voi kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmiset ottaa lääkkeitä muttei käy terapiassa? Itse olen kokenut hyvin vaavan elämänvaiheen, siitä palautuminen kesti muutaman vuoden ennenkö elämä alkoi tasaantua ja pystyi taas rauhoittua mutta kävin terapiassa miettimässä asioita enkä ottanut lääkkeitä. Lääkkeitä moni melkein tuputti pitkin matkaa mutta ne olisi vieneet vaan piikin kivulta.
Asiat pitää käsitellä. Sinä tarvitset terapiaa ja sitä on monenlaista, etsi sinulle sopiva terapeutti ja hakemus Kelaan. Jos sinulla on lapsi joka käy neuvolassa niin neuvolan kautta saat terapeutin, myös kirkolla on palveluja yms. Kannattaa oikeasti panostaa itseensä ja siihen että alkaa tekemään asian eteen, koska et sinä vaan herää joskus ja totea että ah, nyt elämä onkin mallillaan.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 23:33"]
Miksi ihmiset ottaa lääkkeitä muttei käy terapiassa? Itse olen kokenut hyvin vaavan elämänvaiheen, siitä palautuminen kesti muutaman vuoden ennenkö elämä alkoi tasaantua ja pystyi taas rauhoittua mutta kävin terapiassa miettimässä asioita enkä ottanut lääkkeitä. Lääkkeitä moni melkein tuputti pitkin matkaa mutta ne olisi vieneet vaan piikin kivulta.
Asiat pitää käsitellä. Sinä tarvitset terapiaa ja sitä on monenlaista, etsi sinulle sopiva terapeutti ja hakemus Kelaan. Jos sinulla on lapsi joka käy neuvolassa niin neuvolan kautta saat terapeutin, myös kirkolla on palveluja yms. Kannattaa oikeasti panostaa itseensä ja siihen että alkaa tekemään asian eteen, koska et sinä vaan herää joskus ja totea että ah, nyt elämä onkin mallillaan.
[/quote] No, ihan siksi en käy, koska minulle ei ole sellaista koskaan suositeltu, yksityiseen ei ole varaa. Olen kyllä psyk.polilla käynyt juttelemassa psyk.sairaanhoitajan kanssa, yhteensä kolme 1,5-2 vuoden pätkää elämäni aikana, ja siitä on ollut paljon apua. mutta pakkoajatukset eivät ole lähteneet.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heippa ap!
En jaksa lukea ihan kaikkia ketjun viestejä, joten voi tulla vähän toistoa. Minulla on juurikin pakko-oireinen häiriö sekä siihen liittyvä pakko-ajatus. Oireeni on todella erikoinen ja toivon, että joskus vielä parannun täysin. Minulla pakko-oire/ajatus liittyy hiuksiin ja tarkemmin pelkoon siitä että hiukseni lähtevät. Pahimmillani olen laskenut joka ikisen päivän aikana päästäni lähteneen hiuksen(jonka siis havaitsin) ja päässänion pyörinyt vain yksi ajatus, mitä jos hiukseni harvenevat ja harvenevat ja minusta tulee kalju. En jaksa kertoa koko stooria. Kysyä saa lisää jos kiinnostaa. Minulla ollut pitkään citalopram 40mg, mutta se on depressiolääke, joten ei riitä vakavan pakko-oireen hoitamiseen. Minulla on kokeiltu todella paljon erilaisia lääkevaihtoehtoja, Ketipinor, Risperdal olivat minulla jonkin aikaa käytössä, mutta tekevät minut niin toimintakyvyttömäksi väsymyksen takia etten voinut jatkaa. Nykyisin minulla on Peratsin, joka sopiikin hyvin.
Edelleen siis olen sairas, mutta oire/ajatus on paremmin hallinnassa. Olen sairastanut vuodesta 2010 ja ollut pitkiä jaksoja sairauslomalla, koska olen ollut täysin neuroottinen. Välillä olen ajanut hiukseni koneella kokonaan pois, jotta hiusten sairaalloinen seuraaminen helpottaa edes hetkeksi... Nyt tukka päässä...
Toivottavasti saat apua ettei homma mene näin pahaksi kuin mulla... =(
Suosittelen lääkäriin menemistä minäkin. Ajatukset itsensä vahingoittamisesta kuuluvat vakavaan masennukseen, mutta ne voivat kuulua myös muihin mielenterveydellisiin vaivoihin. On hyvä, että olet tiedostanut sen, ettet halua vahingoittaa itseäsi tai muita, silti ajatuksesi ovat sellaisia, että ne pitää ottaa todesta.
Vielä yksi asia, ap. Mainitsemasi psyk. erikoissh. kanssa jutteleminen on ollut terapiaa. Yleensä käydään psykiatrilla, joka arvioi potilaan tilanteen ja sitten jutellaan psyk.erikoissh:n kanssa. Näin siis ainakin julkisella puolella.
14: oletko maininnut hiuksiin liittyvistä pakkoajatuksistasi lääkärille? Kannattaa kertoa, jotta pääsisit oikeanlaiseen terapiaan. On taatusti rasittavaa vietttää aikansa hiuksia laskemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
14 täällä. Joo olen psykiatrian erikoislääkärin hoidossa, avopuolella. Lisäksi olen käynyt psykologilla. Osastojaksoilla en ole koskaan ollut.
[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 00:49"]
Suosittelen lääkäriin menemistä minäkin. Ajatukset itsensä vahingoittamisesta kuuluvat vakavaan masennukseen, mutta ne voivat kuulua myös muihin mielenterveydellisiin vaivoihin. On hyvä, että olet tiedostanut sen, ettet halua vahingoittaa itseäsi tai muita, silti ajatuksesi ovat sellaisia, että ne pitää ottaa todesta.
Vielä yksi asia, ap. Mainitsemasi psyk. erikoissh. kanssa jutteleminen on ollut terapiaa. Yleensä käydään psykiatrilla, joka arvioi potilaan tilanteen ja sitten jutellaan psyk.erikoissh:n kanssa. Näin siis ainakin julkisella puolella.
14: oletko maininnut hiuksiin liittyvistä pakkoajatuksistasi lääkärille? Kannattaa kertoa, jotta pääsisit oikeanlaiseen terapiaan. On taatusti rasittavaa vietttää aikansa hiuksia laskemalla.
[/quote] Joo tosiaan, kävin joka kerta ensin psykiatrin arviossa. Eli sitten olen aika paljonkin olen käynyt terapiassa.Mulla nämä ongelmat ja ajatukset ovat automaattisia, eikä niihin liity mitään todellista haaveilua itsensä tai muiden tapaamisesta. uskon että ihan lääkityksen vaihtaminen tai toisen lääkkeen lisääminen nykyisen rinnalle voisi auttaa. Terapian en ainakaan usko poistavan näitä pakkoajatuksia, koska niitä on tosiaan ollut lapsuudesta saakka, eikä niihin ole terapiat ennenkään auttaneet.
ap
Jos ne sinua häiritsevät kovasti, niin puhu ihmeessä lääkärille.
Itselläni on aina ajoittain ollut tuollaisia, eikä ole masennusta tai vakavampaa mielisairautta. Mutta toisaalta minua ne ajatukset ei häiritse, minä ajattelen että ne nyt vaan on ajatuksia, eikä niistä tarvitse välittää, niitä tulee ja menee. Enkä pelkää että oikeasti tekisin jonkun sellaisen ajatuksen mukaisesti. Pelkistä ajatuksista ei tosiaan ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä, sen enempää kuin vaikka unista.