Ottaisitko 18 -vuotiaana kihloihin menijän vakavasti?
Kommentit (28)
Mielestäni nuorena sitoutuneet vaikuttavat kypsemmiltä ja ovat valmiita ottamaan vastuuta enemmän. Jos jättää sitoutumisen todella myöhään tulee vain mieleen että ei oikein kelpaa kellekään tai on nirso ja sitten hädissään viimeisenä mahdollisuutena kelpuuttaa vähän kenet vaan, kunhan jaa partnerin. Itse en ole nuorena sitoutunut eli en puolusteli mitenkään itseäni.
Ottaisin tosissani.
Siskoni meni kihloihin 17-vuotiaana ja nyt 26-vuotiaana on naimisissa saman miehen kanssa.
En ottaisi vakavasti en. en kuitenkaan lähtisi suurentelemaan asiaa, saattaahan käydä niinkin, että suhde onkin pitkäikäinen.
Onnittelisin ja mahdollisesti hankkisin kortinj a/tai lahjan. Omat ajatukseni pitäisin mahassani, sillä eihän kihlaus sinällään ole paha asia.
Kyllä, ja jos morsian tai sulhanen on yli 50 vuotias, niin ehdottomasti.
Ottaisin! Miksi ei? Mitä sillä on väliä, vaikka eivät olisikaan yhdessä enää 50-kymppisinä? Miksi elämässä pitäisi tällaisissa asioissa jarrutella iän takia? Jos rakastavat toisiaan ja haluavat kihloihin mennä, niin onnea matkaan. Minä kyllä ottaisin tosissani! Eihän nuoren ihmisen rakastumisen tunne ole yhtään vähempiarvoinen kuin vanhemmankaan ja jos nuori haluaa kihlauksella rakkauttaa ja sitoutumistaan osoittaa, niin go for it! Itse olen alkanut seurustelemaan mieheni kanssa 15-vuotiaana, kihlat vaihdettiin 19-v. ja naimisissa oltiin jo 20-vuotiaana. Yhdessä ollaan nyt oltu jo melkein kaksikymmentä vuotta ja olen onnellinen.
Kyllä. Tunnen useammankin alle 18v kihlautuneen, jotka nyt ovat naimisissa ja lasten vanhempia.
En, varsinkaan jos se toinen osapuoli olis 30v.
Sitähän sä nainen 18v. kysyit?
No itse menin 16-vuotiaana kihloihin. Kaikki sanoivat, että just joo... liian aikasin.
Nyt oon 37 vuotta ja vieläkin tuon suuren rakkauteni kanssa ♥
En koskaan haluaisi eroon hänestä, toivottavasti hänkään ei halua, eikä tule vaarantaa suhdettamme
[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 13:34"]
En ottaisi vakavasti en. en kuitenkaan lähtisi suurentelemaan asiaa, saattaahan käydä niinkin, että suhde onkin pitkäikäinen.
Onnittelisin ja mahdollisesti hankkisin kortinj a/tai lahjan. Omat ajatukseni pitäisin mahassani, sillä eihän kihlaus sinällään ole paha asia.
[/quote]Olet ahdasmielinen. Miksi uskot, että nuorena alkanut suhde ei voi kestää?
Itse menin 18v, seurustelu aloitimme 16v ja nyt on ikää 42v ja suhde on kestänyt ulkomailla asumiset, lapset, talon rakennukset jne. Eli ehkäpä voisi antaa ihmisten tehdä päätökset ihan itse, kukaan ei voi tietää kauanko liitto kestää, aloitti sen 16v tai 26v, tai ehkäpä 46v!!
Itse menin 18v, seurustelu aloitimme 16v ja nyt on ikää 42v ja suhde on kestänyt ulkomailla asumiset, lapset, talon rakennukset jne. Eli ehkäpä voisi antaa ihmisten tehdä päätökset ihan itse, kukaan ei voi tietää kauanko liitto kestää, aloitti sen 16v tai 26v, tai ehkäpä 46v!!
Miten kihlaus pitäisi ottaa vakavasti? Mitä vakavaa siinä on? Lupaus avioliitosta? Jee, miksi kukaan haluaa naimisiin?
Outo kysymys. Vaikka minusta voisi olla liian nuori, niin ottaisin silti vakavasti! Eiväthän nämä ole toisiaan poissulkevia asioita.
Sitä paitsi tunnen useita yli 40v:ta, jotka ovat kihlautuneet tuon ikäisenä puolisonsa kanssa ja yli 20v onnellista taivalta takana. En pidä kihlausta noin nuorena tuhoon tuomittuna. Silti turha kiirehtiä kihloihin ja naimisiin, sitä kyllä ehtii, vaikka ensin seurustelisi ja asuisi avoliitossa pitkäänkin.
Itse kihlauduin 19v ja nyt ollaan kolmekymppisiä kumpikin, joten kai mie ottaisin vakavasti.
Riippuu toki ihmisestä ja siitä onko ennen kihlausta ollut yhdessä kaks viikkoa vai kaks vuotta.
Kyllä kai ottaisin, kun itsekin kihlauduin siinä iässä. Edelleen saman puolison kanssa, yhteistä taivalta takana nyt 16v, josta 12v aviossa.
Jos takana on ikään nähden pitkä ja vakaa parisuhde, niin totta kai. Mutta jos suhde on ennen kihlausta kestänyt esim. 2kk, niin mielestäni on kiirehditty ja kyseessä taitaa olla enemmän "me ollaan siis niin tosissaan!"
riippuu kuinka kauan tämä 18v on seurustellut tulevan kihlattunsa kanssa. Usein huomaan ajattelevani nuorena kihlautumista "teinikihloina".
Tietenkin on useita pareja, jotka menivät kihloihin nuorena ja ovat edelleen yhdessä, mutta usein sitä nuorena ajattelee sen ensirakkauden olevan se the oikea ja haluaa äkkiä kihloihin, ihan vaan siksikin, että saa kaverit kateellisiksi ja vanhemmat haukkomaan henkeä ;)
En ota vakavasti. Itse menin 17-vuotiaana kihloihin samanikäisen pojan kanssa, kihloissa oltiin muutama kuukausi ja erottiin n. puolen vuoden päästä kokonaan. En ottaisi omaa 17 v. itseäni enää todesta. Siinä iässä harvoin tehdään vakavia päätöksiä. Toki ihmiset saa mennä kihloihin vaikka 16-vuotiaina, mutta hääkellojen soittoa en jäisi odottelemaan. Teinikihlat eroaa kyllä oikeista kihloista.
En ainakaan sukulaistyttöä joka suureen ääneen murehti pari viikkoa sitten miten väärin kun kihloissa oleva joutuu sotaleskeksi. Kihlattunsa kun muutaman yön viikossa puolen vuoden ajan armeijassa.
En millään haluaisi olla tuomitseva ihminen, mutta valitettavasti ajattelisin, että on hieman liian aikaista. Ihmiset muuttuvat aikuistuessaan, ja ennen kolmeakymppiä on aika iso vaara, että 18-vuotiaat kasvavat erilleen tai että heille tulee houkutus elää nuoruutta niin, että kokeilee muidenkin kanssa olemista. Lisäksi kun rakastumisvaihe vaaleanpunaisine laseineen menee ohi, voi huomata, ettei rakastakaan toista omana itsenään niin paljon, että haluaisi todella olla hänen kanssaan uskollisesti koko elämän. Aika muuttaa tunteita ja asioita, vaikka miltä tuntuisi 18-vuotiaana.