Ottaisitko 18 -vuotiaana kihloihin menijän vakavasti?

Enpä voisi ottaa asiaan kantaa tuntematta pariskuntaa tai edes toista heistä.

Itse menin naimisiin 17-vuotiaanaja aika vakavasti tässä on oltu näin kolmenkympin tienoille, toivottavasti samaa rataa jatketaan :)

[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 18:17"]

En ota vakavasti. Itse menin 17-vuotiaana kihloihin samanikäisen pojan kanssa, kihloissa oltiin muutama kuukausi ja erottiin n. puolen vuoden päästä kokonaan. En ottaisi omaa 17 v. itseäni enää todesta. Siinä iässä harvoin tehdään vakavia päätöksiä. Toki ihmiset saa mennä kihloihin vaikka 16-vuotiaina, mutta hääkellojen soittoa en jäisi odottelemaan. Teinikihlat eroaa kyllä oikeista kihloista.

[/quote]

Miten ne muka eroavat? Minä en näe kihloissa mitään eroa, oli kyseessä sitten 17v. tai 55v. Lupaus avioliitosta kummassakin tapauksessa.

Riippuu onko seurusteltu 2 viikkoa vai 2 vuotta.

Riippu paljon siitä minkä oloinen kihloihin menijä on. Onko kovin lapsellinen vielä vai kympsempi ikäisekseen. Kuinka pitkä seurustelu takana, vaihtaako poika/tyttökaveria useammin kuin alushousujaan.

Itse menin kihloihin 17vuotiaana ja sillä tiellä olen edelleen nyt 33vuotiaana

Mieheni meni ton ikäsenä kihloihin ja on sanonut, ettei edes ymmärtänyt sen olevan lupaus avioliitosta. Mä en olisi voinut kuvitellakaan meneväni kihloihin tuossa iässä! Mutta se mikä sopii toiselle ei sovi toiselle... Jokainen tallatkoon tavallaan :)

Ottaisin vakavasti ainakin siinä tapauksessa, jos kihloihin menijä ja hänen tuleva puolisonsa ovat uskossa ja heillä on suunnitelmissa mennä naimisiin ja perustaa perhe.

Uskispiireissä mennään joskus nuorena naimisiin, koska halutaan mennä neitsyinä naimisiin eikä vaihdeta tyttö/poikaystävää kuin paitaa.

Tottakai ottaisin. Ei kukaan pelleilläkseen tee tuollaista. Voihan olla, että suhde ei kestä koettelemuksia, mutta eihän takeita ole kenenkään parisuhteesta.

Itse menin15v. kihloihin, saman miehen kanssa olen ollut nyt 13 vuotta, josta kahdeksan naimisissa. Näin jälkeen päin olen välillä miettinyt sitä, että niin nuorena tein päätöksen loppuelämän sitoumuksesta. Mutta mitä sitten olisi pitänyt tehdä? Antaa (minulle) täydellisen puoliskon kävellä ohi, koska olin "niin nuori"? Ja todennäköisesti katua sitä katkerasti. Muistan kyllä ne sukulaiset, jotka silmiään pyöritteli ja manasi minusta kolmen lapsen yh:ta alle parikymppisenä ;) Sekä ne (pari) sukulaista, jotka vilpittömästi onnittelivat ja olivat puolestani iloisia...

Lukiossa luokallani aikoinaan oli joku buumi 2-3. luokalla mennä kihloihin heti kun 18 tuli täyteen ja osa ennenkin. Yksikään ei ole tietääkseni naimisissa silloisen kihlattunsa kanssa. Mutta pari, jotka eivät menneet kihloihin vielä silloin, ovat naimisissa silloisen seurustelukumppaninsa kanssa. Olin lukiossa 80-luvulla.