Miten jakaisitte perheen kulut tasapuolisesti meidän tapauksessa?

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 20:43"]

Puoliksi, miksi pitäisi enemmän tienaavan laittaa rahaa enemmän? Yhteiset kulut ovat kuitenkin samat. Ruokaa minä miehenä ostan enemmän, koska syönkin enemmän,, kaikki muut kulut puoleksi.

[/quote]

Samaa mieltä. Meillä minä (nainen) tienaan nettona 3100 ja mies 2200. Ihan yhtä paljon molemmat laittaa yhteiseen talouskassaan. Minulle jää paljon enemmän "omaa rahaa" mutta mihinkään muuhun en suostuisi. Parempi koulutus ja kova työnteko pitää näkyä jossain. Minulla on siis parempi auto ja matkustan enemmän lasten/kavereiden kanssa tai yksin.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 20:48"]

Kulutuksen mukaan. Yhteiset kulut esim. asumiseen laitetaan puoliksi, enemmän ja kalliimpaa ruokaa syövä maksaa siitä enemmän jne.

[/quote]

Ja miten tässä mallissa hoidetaan lasten kulut? Jos äiti haluaan Ticket to Heavenin haalarin ja isä kirpputorihaalarin, kumman päätöksen mukaan maksetaan puolet?

Miten kirjanpito pidetään kunnossa; jääkaapilla ruksilistako?

Onpa seiskalla kiva liitto. Laitatteko siis jonkin kiinteän summan talouskassaan? Paljonko teille jää omaa rahaa?

Miten "kulut tasan puoliksi" perheissä hoidetaan äitiys- ja perhevapaat? 

Prosentteina se on tasapuolisempaa. Molemmat laittavat yhtä monta työtuntia lainaan tms. Isompi palkkaiselle jää joka tapauksessa enemän omaan käyttöönkin.  Euroina toinen pääsee paljon vähemmällä. ei ehkä tässä, koska tulot on niin lähellä toisiaan. Samanlailla kuin sakoissakin. Prosentteina se on sekä iso että pienituloiselle yhtä raskasta. Rikesakko ei vaikuta kuin pienituloiseen.

Ensin teidän pitää laskea teidän menot. Jääkö kummallekaan enää mitään omaa rahaa? Onko yhteisiä säästöjä (yllättäviin menoihin, asuntoon, uudempaan autoon)...sinne viimeistään hupenee noista rahoista loput.

Olisi ehkä reilumpaa katsoa että molemmille jää satku-pari omiin menoihin ja lopuilla hoidatte laskut ja säästöt.

En kyllä ikinä alkaisi perheessä jakaa jääkapin sisältöä: sinun Edam, minun Appenzeller ja lapsille puoliksi rahoitettu Oltermanni. Kaikki syö sitä mitä tällä kertaa on ostettu ja kaupasta tuodaan vuorollaan kaikkien lempparijuustoa.

Tämä on ainoa reilu tapa:

Kummankin palkasta siirretään yhteiselle tilille sen verran, että kummallekin jää sama euromääräinen summa omiin menoihin. Esimerkki: 1600 tienaava siirtää yhteiselle tilille 1000 euroa, ja 2000 euroa tienaava siirtää yhteiselle tilille 1400 euroa. Lopputulos on, että kummallekin jää 600 euroa omiin menoihin. Näin kummallakin on sama elintaso. Tässä hoituu tuloerojen tasaaminen perheen sisällä, toisin kuin prosenttiosuusmalleissa.

Tämä kulujen jatkuva puolittaminen on jotain, mitä minä en ymmärrä yhtään. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 21 v ja koskaan meillä ei ole laskettu rahoja puoliksi. Nykyisin rahat menee suunnilleen näin: mies maksaa asuntolainan kokonaan, lisäksi omat puhelinlaskunsa, nettimaksut, tv-kortit, ruoat silloin kun käy kaupassa. Minä maksan sähköt, vesimaksut, jätemaksut, lapsen harrastuksen ja ruokalaskun kun käyn kaupassa (harvoin muuten käydään yhdessä). Muita pieniä laskuja maksetaan kumpi maksaa. Koskaan ei ole ollut riitaa rahasta, että sulla ois enemmän kuin mulla omaa rahaa tms. Ulkomaanreissun maksoin minä, siellä syömiset pääasiassa mies. Näitäkään ei siis puolitettu millään lailla. No, tämä sopii meille ja näillä mennään. Niin, ja meillä on omat tilit olleet aina, yhteistä tiliä ei ole eikä varmaan tule. Jäälkaapin sisältöä ei olla koskaan eritelty myöskään, se mitä siellä on, on kaikkien käytössä.

Mikä on omaa rahaa.? Oikeassa liitossa on yhteistä kaikki ja kumpikin osaa käyttää sitä yhteistä tiliä siten, että sieltä tietysti menee ne ns omat kulut.

Tämän toimivuudesta on yli 40-v kokemus

Minulla on miestäni selvästi paremmat tulot, mutta meillä pitkään mentiin niin että

molemmat laitto yhteiselle tilille saman summan joka kuukausi. Se tietty johti siihen että mulle jäi selvästi enempi rahaa säästöön jolloin minä sitten tein isommat hankinnat, esim maksoin lomamatkan, uuden sängyn tms. Eikä mulla ollu mitään sitä vasaan kun tietty jos ite halusin sinne lomalle tai sen uuden sängyn eikä ukolla olisi ollu niihin varaa niin ne ois sitte jääny multaki saamatta.

kht:n aikana maksettiin myös kaikki puoliksi, minä elin siis käytännössä säästöilläni, mikä oli sekin ihan ok kun sillä tavalla pysttimme ylläpitämään ns normaalia elintasoa, matkustella jne mitä muutoin ei kht:lla olisi voinut tehdä. 

Sitten kun palasin töihin otimme isomman asunnon ja tällä kertaa on sovittu niin että minä lyhennän lainaa isommalla summalla kuiN mies, muuten olisimme joutuneet ottamaan selvästi pidemmän lainan mitä en taas halunnut. 

No, omaa rahaa on se mitä ei tarvita yhteisen arjen (ja loman) pyörittämiseen. Eli tämä ei ole niiden ongelma joilla tilit on tyhjät ennen palkkapäivää ja jotka palstan mukaan maksaa "se kummalla on ylipäätään euroja jäljellä".

Meillä mies tienaa  1100€ netto vähemmän kuin minä.... silti hänellä on suuremmat säästöt vaikka maksaa noman puolikkaansa niistä yhteisistä menoista :)

Hän ei juurikaan tee heräteostoja, ei kaipaa viimeisintä elektoniikkaa tai muotia, ajelee mieluummin vanhemmalla autolla ja rassaa sitä itse tallissa. Ja ostaa aina halvinta.

Siksi hän ei tee meidän ruokaostoksia... mä haluan muutakin kuin lauantaimakkaraa ja makaronia.

Enkä minäkään tuhlaa, mutta ostan kalliimpaa jos koen sen paremmaksi tai laadukkammaksi vaihtoehdoksi. Haluan auton, jota ei tarvitse kesken työmatkan käydä säätämässä konepellin alta "vähän tuosta". Mulla on pieniä sijoitusharjoitteluja...mies ei taivu määräaikaistalletusta riskisempään juttuun. Ja tuolla ylempänä olikin tuo lasten haalari.... Tarjoustalosta saa ihan toimivat vetimet, mutta musta on kiva valita pipot ja kengät haalarin kanssa mätsääviksi... joten niitä on enemmän kuin välttämättä tarvittaisiin.

Ja vaikka on ne omat rahaat, perhe on silti yhteisyritys. Talous toimii niillä pareilla jotka oikeasti halutaa pitää kumppanistaan huolta.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 21:11"]

Tämä on ainoa reilu tapa:

Kummankin palkasta siirretään yhteiselle tilille sen verran, että kummallekin jää sama euromääräinen summa omiin menoihin. Esimerkki: 1600 tienaava siirtää yhteiselle tilille 1000 euroa, ja 2000 euroa tienaava siirtää yhteiselle tilille 1400 euroa. Lopputulos on, että kummallekin jää 600 euroa omiin menoihin. Näin kummallakin on sama elintaso. Tässä hoituu tuloerojen tasaaminen perheen sisällä, toisin kuin prosenttiosuusmalleissa.

[/quote]

Mikä tuossa on reilua? Sekö, että paremmin tienaavan tulee kustantaa sen vähemmän tienaavan elintaso, vaikka tämä ei panisi tikkua ristiin?

Ainoa reilu tapa on sellainen, jossa katsotaan aidosti yhteiset menot esim. sähkö, asuntoon kohdistuvat menot jne ja ne maksetaan puoliksi, Kaiken muun kumpikin maksaa itse. Tällöin toinen ei voi heittäytyä rakkauteen vedoten siivelläeläjäksi.

Tämä teidän systeemin on kyllä harvinaisen typerä:

Mies siis maksaa asuntolainaa, joka oletettavasti on hänen nimissään. Näin ollen sinä et omista asunnosta samaa osuutta kuin mies. Eron tullessa miehelle jää asunto, sulle ei mitään!

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 21:18"]

Tämä kulujen jatkuva puolittaminen on jotain, mitä minä en ymmärrä yhtään. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 21 v ja koskaan meillä ei ole laskettu rahoja puoliksi. Nykyisin rahat menee suunnilleen näin: mies maksaa asuntolainan kokonaan, lisäksi omat puhelinlaskunsa, nettimaksut, tv-kortit, ruoat silloin kun käy kaupassa. Minä maksan sähköt, vesimaksut, jätemaksut, lapsen harrastuksen ja ruokalaskun kun käyn kaupassa (harvoin muuten käydään yhdessä). Muita pieniä laskuja maksetaan kumpi maksaa. Koskaan ei ole ollut riitaa rahasta, että sulla ois enemmän kuin mulla omaa rahaa tms. Ulkomaanreissun maksoin minä, siellä syömiset pääasiassa mies. Näitäkään ei siis puolitettu millään lailla. No, tämä sopii meille ja näillä mennään. Niin, ja meillä on omat tilit olleet aina, yhteistä tiliä ei ole eikä varmaan tule. Jäälkaapin sisältöä ei olla koskaan eritelty myöskään, se mitä siellä on, on kaikkien käytössä.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 21:40"]

Mikä tuossa on reilua? Sekö, että paremmin tienaavan tulee kustantaa sen vähemmän tienaavan elintaso, vaikka tämä ei panisi tikkua ristiin?

Ainoa reilu tapa on sellainen, jossa katsotaan aidosti yhteiset menot esim. sähkö, asuntoon kohdistuvat menot jne ja ne maksetaan puoliksi, Kaiken muun kumpikin maksaa itse. Tällöin toinen ei voi heittäytyä rakkauteen vedoten siivelläeläjäksi.

[/quote]

No meistä ainakin olisi aivan älytöntä, että perheen jäsenillä olisi eri elintaso. Kumman elintason mukaan lasten sitten pitäisi elää, köyhemmän vai rikkaamman? Vai olisiko hyvä, että rikkaampi kustantaisi lapsilleenkin oman tasoisensa elintason, muttei puolisolleen eli lapset olisivat toista vanhempaa paremmin toimeen tulevia? En tajua mihin sen rikkaamman puolison pitäisi niitä varojaan jemmata ja jos niitä käyttää vain itseensä, auttamatta perheessä on kaksi eri elintasoa.

Meillä mies tienaa enemmän pitkälti siksi, että tekee huomattavasti pidempaa työpäivää kuin minä eli toisin sanoen lapsen ja arjen pyörittäminen on minun vastuullani. Minä toisin sanoen mahdollistan sen, että hän pystyy pitämään korkeaa tulotasoaan. Tällöin on meidän mielestämme myös reilua, että hyöty tästä järjestelystä tulee koko perheelle, ei vain miehelle. Minä olen meistä myös paljon säästäväisempi ja huolehdin siitä, että tienatuista rahoista jää myös yhteiseen säästöön.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 08:27"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 20:58"]

Miten "kulut tasan puoliksi" perheissä hoidetaan äitiys- ja perhevapaat? 

[/quote]

Noita ei edes pitäisi olla. En ikinä suostuisi siihen että jompi kumpi jäisi kotiin.

[/quote]

Ahaa? Eli vauva suoraan synnäriltä päikkäriin?

[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 01:39"]

Tulojen suhteessa tietenkin. Eli laskette, kuinka paljon teillä on yhteisiä menoja kuussa keskimäärin. Sitten lisäätte satasen tai pari yllättäviä menoja varten. Kerro tämä summa 0,6:lla. Se on miehesi osuus. Kerro se sama summa 0,4:llä. Tämä on sinun osuutesi. Kumpikin siirtää oman osuutensa yhteiselle tilille aina palkkapäivänä. Tätä varten kannattaa luoda verkkopankissa toistuva automaattinen tilisiirto. Loput rahat voi kumpikin käyttää mielensä mukaan, eikä teidän tarvitse koskaan riidellä rahasta.

[/quote]

Näin juuri, tulojen suhteessa on kaikkein oikeudenmukaisinta, sillä tällöin enemmän tienaava osallistuu hiukan enemmän kuluje kattamiseen, mutta hänelle jää silti enemmän omaa käyttörahaa kuin huonommin tienaavalle (eli saa näin hyötyä esim. koulutuksestaan). 

Yllä olevassa viestissä tosin on väärät prosenttiosuudet: sun osuus on 1600/3600=44%, miehesi osuus 2000/3600=56%. Eli jos teillä pakolliset kulut olisi vaikka 1000€, sinä maksat niistä 440€ ja miehesi 560€. Sulle jäisi siis omaa rahaa 1160€ ja miehelle 1440€. 

Tulojen suhteessa-laskutapa ei välttämättä toimi vanhempainvapaalla silloin voi olla reilua että työssäkäyvä maksaa vielä suuremman osuuden jos toiselle ei muuten jää mitään omaa rahaa.

Minusta on reilua, että molemmille jää ns. "omaa rahaa" käyttöön, kun yhteiset menot on maksettu (jos vaan talous antaa myöten ylipäätään). Tämä voidaan saavuttaa yhteistilillä, tai omilla tileillä prosenttijärjestelmän kautta, tai omilla tileillä euromääräisen järjestelmän kautta, tai muutenkin, ihan mikä vaan kaikille sopii. Ap:n tapauksessa minun mielestäni hyvin pieni tasaus riittäisi, esim. jos on lapsia niin ap saisi lapsilisät tai mies maksaisi 60% yhteisistä menoista ja ap 40 %,

Minusta ei ole epäreilua, että paremmin tienaavalle jää jonkin verran enemmän omaa rahaa käyttöön. On ihan ok, että se, joka on uravalinnassaan ajatellut rahan hankkimista ja siinä onnistunut, myös saa nauttia valintojensa hedelmistä. Mutta elintasot eivät perheen sisällä saisi muodostua erilaisiksi. Vaikka kuinka pitäisi tätä objektiivisesti reiluna, niin erittäin harva parisuhde sitä kestää. Kyse on siis käytännön syistä, ei moraalista. Jos haluaa elää pienempituloisen kanssa, ei voi kiinnittää liikaa huomiota jokaiseen penniin, jonka tienaa.

Hoitovapaat ovat asia erikseen. Silloin (kun on alle 3v lapsia) työssäkäyvän tulee maksaa selkeästi suurempi osuus yhteisistä menoista. Jos työssäkäyvä ei pidä tästä, hän voi valita, että ei hanki lapsia.

Ja jos toinen puoliso panostaa uraansa niin paljon, että lasten edun vuoksi toisen puolison on tingittävä omasta työnteostaan ylipäätään, myös pikkulapsivaiheen jälkeen tai joutuu pitämään enemmän hoitovapaita kuin haluaisi (ts. toinen puoliso ei suostu pitämään hoitovapaata yhtään), niin silloin rahojen pitäisi olla yhteisiä. Tämä voi olla eksplisiittisesti sovittu juttu tai "vain tapahtuva" juttu.

Näin se on!