Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pelkään, että kaveri syö itsensä hengltä... :(
04.07.2013 |
Mitä ihmettä tässä voi tehdä? Näin viikonloppuna toisella paikkakunnalla asuvaa kaveria, ja voi luoja että meinasin tipahtaa tuolilta. Tyttö oli paisunut viime kesästä vähintään 20-30 kiloa. Ja kun ei alkujaankaan ollut mitenkään hoikka, niin pahalta tuntuu. On vasta 25 v, nuori ihminen, mutta hengästyi jo siitäkin, kun käveli huoneen poikki, ehkä 15 metriä. Puuskutti pahasti, kun käveltiin muutaman korttelin väli ihan tosi hitaasti. Olimme piknikillä, ja tyttö veti napaan viisi pasteijaa ja ison Fazerin sinisen suklaalevyn ja puolentoista litran Cokiksen. Kertoi syöneensä edellisenä iltana kokonaisen perhepizzan yksinään.
Tiedän, että asia ei minulle kuulu, mutta tosi pahaa tekee, kun nuori ihminen tekee itselleen jotain tuollaista! En itsekään ole mikään soppaluu, ja tiedän, että painon tarkkailu ja/tai laihduttaminen voi olla todella vaikeaa, itsekin saman ongelman kanssa kamppailevana. Jos asuisin samalla paikkakunnalla, yrittäisin houkutella mukaan liikkumaan tai jotain, mutta kun sekään ei nyt onnistu. Pahaa tekee, kun toivoisi ihmiselle parasta.
Olenko vaan hiljaa, ja katson kun kaveri syö itsensä hengiltä?
Kommentit (45)
[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 19:03"]
Anna kuule olla.
Olen itse satakiloinen ja tietysti minullakin on taustalla ongelma mielenterveydessä, omassa tapauksessani kotoa opittu malli syödä tunteisiin + ahdistus, jota olen kesyttänyt ahmimalla. Olin vuosia yksinäinen ja ruoasta tuli kaveri, odotettu seuralainen. Nyt opettelen pois tästä kaikesta mutta painossa se ei vielä näy juurikaan, vaikka pään sisällä raksuttaakin kovasti.
Jos joku tulisi "avautumaan kaikella ystävällisyydellä", menisin varmaan sanattomaksi: luuletko, etten itse ole katsonut peiliin? Käynyt vaa'alla? Todennut vaatekaupassa että koko 52 alkaa olla helvetin iso? Mitä oikein yrität saada minut tekemään, sanomalla itsestäänselvyyksiä? Jos se olisi noin helposti tehty, enköhän olisi sen jo itse tehnyt!
[/quote]
Etko yksinaisyyteen ja ahdistunesuuteen olisi sitten kaivannut apua? Kaveria joka on tukena vaikeina hetkina? Ei semmoista joka painostasi valittaa. Edelleen sita mielta etta olisi puututtava, ei painoon vain siihen aiheuttaviin seikkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
22, olisin varmaan mutta ulkopuolinen apu ei ole mielestäni sitä että ollaan huolissaan painosta. Ja siitä tuntui olevan kyse ap:n tapauksessa.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 18:36"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 18:15"]
Puhutko itse ikinä painostasi reilusti ja suoraan vai vältteletkö koko aihetta? Yritätkö vähätellä syömisiäsi ja liioitella liikkumisiasi? Yirtätkö puolustella, että paino johtuu isoista luista tai sairauksista tai geeneistä?
[/quote]
Huutelen täältä sivusta, että oma ylipaino olisi helvetin paljon helpompi ottaa vain yhtenä hoidettavana asiana, jos joka puolelta ei annettaisi ymmärtää kuinka saatanan huono ihminen minä olen läskieni kanssa ja kuinka minun tulisi hävetä. Syyllistäminen ei auta niin tippaakaan, onko selvä?
Toitotteletko sinä iloisena pitkin maita ja mantuja, jos olet vaikka saanut tippurin? Samalla tavalla siinä on huonoista elämäntavoista kyse. Tuskin, vaan häpeillen ja luimuillen menet gynelle ja mumiset, että "kondomi meni rikki", vaikka olisit vaan ollut kännissä tai yksinkertaisesti tyhmä etkä olisi kondomia ikinä nähnytkään.
Sen takia me läskit näitä läskejämme puolustellaan, koska siitä on tehty niin valtava, hävettävä ja nolo asia. Toisin kuin esim. sukupuolitauti, tämä häpeä vaan on kaikkien nähtävillä. Ja kun aina kuulet vaan syyllistämistä ja ivaa tai tuollaista "no eksä tajuu kuinka ruma sä oot" asennetta, niin kyllä siinä pikkuhiljaa oppii oman paikkansa ja ne valeet, joita täytyy kertoa muille ja itselleen selvitäkseen saatana edes järjissään tässä pinnallisessa maailmassa. Kyllä suurin osa läskeistä tasan sen tietää (ei meidän anneta sitä unohtaa), että liikaa on tullut mätettyä, mutta miksi vitussa sitä täytyisi sinun kaltaisesti ihmisen kanssa ruotia?
[/quote]
Tätä on vaikea selittää mutta yritän kuitenkin. Ajatellaan nyt, että pidät itse itseäsi ällöttävä läskinä ja häpeät läskejäsi ja toivoisit laihtuvasi. Sitten menet treffeille jonkun miehen kanssa. Eli sinä tarjoat sille miehelle jotain mikä sinusta on itsestäkin ällöttävää. Sinun mielestäsi sille miehelle pitäisi kelvata jokin mikä ei kelpaa sinulle itsellesikään. Tekeekö se sinusta hyvän ihmisen? No ei todellakaan. Ihminen, joka tyrkyttää muille jotain jota itsekin pitää ällöttävänä, on kusipää joka ei arvosta sitä toista ihmistä. Eli se mies ei pidä sinua vittupäänä läskien takia vaan sen takia, että sinä kuvittelet ettei muita häiritsisi ne samat asiat jotka sinua itseäsi häiritsevät. Että se mies on niin alhainen sika, että sille pitäisi kelvata jokin mikä ei kelpaa sinulle. Tajuatko?
Onko sulla mittasuhteet hukassa vai missä linnassa sä asustat?
15 metriä huoneen poikki?
ohis, joka puuttuu olennaiseen!
Alue: Aihe vapaa
Anna kuule olla.
Olen itse satakiloinen ja tietysti minullakin on taustalla ongelma mielenterveydessä, omassa tapauksessani kotoa opittu malli syödä tunteisiin + ahdistus, jota olen kesyttänyt ahmimalla. Olin vuosia yksinäinen ja ruoasta tuli kaveri, odotettu seuralainen. Nyt opettelen pois tästä kaikesta mutta painossa se ei vielä näy juurikaan, vaikka pään sisällä raksuttaakin kovasti.
Jos joku tulisi "avautumaan kaikella ystävällisyydellä", menisin varmaan sanattomaksi: luuletko, etten itse ole katsonut peiliin? Käynyt vaa'alla? Todennut vaatekaupassa että koko 52 alkaa olla helvetin iso? Mitä oikein yrität saada minut tekemään, sanomalla itsestäänselvyyksiä? Jos se olisi noin helposti tehty, enköhän olisi sen jo itse tehnyt!