Miten onnistuu seurustelu vuoroviikkoisän kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Olen itse vuoroviikkoäiti ja salaa tyytyväinen siihen, että lapsia voi käyttää tekosyynä siihen, ettei tarvitse nähdä niin usein. Haluan olla nimittäin paljon myös itsekseni, tehdä omia juttuja ja nähdä omia ystäviä ja sukulaisia (ilman kumppania mukana). En usko, että enää koskaan haluan niin tiivistä seurustelua, että pitää olla yhdessä melkein joka päivä.

Miksi edes seurustelet? Ja lapset taitaa olla niin isoja, etteivät tarvitse sinua koko ajan?

Luulin, etten eron jälkeen halua enää ketään miestä vaivoikseni ja riittäisi vähän harvemminkin näkeminen. Mutta sitten tapasin miehen, ja on aivan käsittämättömän ihanaa nukahtaa kainaloon. Joka toinen viikonloppu tapaaminen olisi ihan kauheaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse vuoroviikkoäiti ja salaa tyytyväinen siihen, että lapsia voi käyttää tekosyynä siihen, ettei tarvitse nähdä niin usein. Haluan olla nimittäin paljon myös itsekseni, tehdä omia juttuja ja nähdä omia ystäviä ja sukulaisia (ilman kumppania mukana). En usko, että enää koskaan haluan niin tiivistä seurustelua, että pitää olla yhdessä melkein joka päivä.

Miksi edes seurustelet? Ja lapset taitaa olla niin isoja, etteivät tarvitse sinua koko ajan?

Seurustelen ihan samoista syistä kuin muutkin, mutta olen sellainen ihminen, että haluan olla myös itsekseni. Minulla on myös kunnianhimoinen taideharrastus, jonka tekeminen vaatii sitä, että saan keskittyä omassa rauhassa. Lapset eivät tosiaan enää ihan ihan pieniä, toinen jo teini, toinenkin melkein, eli hekin ovat paljon esim. kavereiden kanssa (toki nyt korona-aikana vähemmän).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse vuoroviikkoäiti ja salaa tyytyväinen siihen, että lapsia voi käyttää tekosyynä siihen, ettei tarvitse nähdä niin usein. Haluan olla nimittäin paljon myös itsekseni, tehdä omia juttuja ja nähdä omia ystäviä ja sukulaisia (ilman kumppania mukana). En usko, että enää koskaan haluan niin tiivistä seurustelua, että pitää olla yhdessä melkein joka päivä.

Miksi edes seurustelet? Ja lapset taitaa olla niin isoja, etteivät tarvitse sinua koko ajan?

Seurustelu on ihan kivaa, mutta ei 24/7.

-eri-

En halua lasteni elämään mitääön karusellia, joten tutustun ihmisiin rauhassa ja jos syntyy tunteita sekä suhde, mihin itse uskoo niin lapset tapaavat kumppanin.  

Vierailija kirjoitti:

Huonosti toimii vuorovk-systeemit, etenkin kun ne miehet tosiaan harvoin tuntuvat haluavankaan mitään oikeaa suhdetta ja perhe-elämää, vaan tosiaan vain sellaista "juhlahetki"eloa. 

Mä en koe sitä oikeaksi suhteeksi, jos ei jossain kohtaa tutustuttua ole ajatus että arkikin jaetaan yhdessä.

Lähinnä nämä vuoroviikkoisät haluavat oikeasti vain FWB-suhteita, vaikka muuta antaisivat ymmärtää. Samalla on näppärä pitää homma sen verran löysänä, että voi vilkuilla helposti muitakin.

Ja JOS homma etenisikin lopulta siihen, että saisitte "hynttyyt yhteen", tietysti niin että sinä ja SINUN lapset muuttavat ja vaihtavat koulut, kaverit ja paikkakunnat, huomaisit että asetelma on edelleen se, että miehen lapset menee kaiken edelle läsnäollessaan, ja tasavertaista perhe-elämää ja parisuhdetta ei saa silti aikaan.

Been there, done that.

Joo, näitä miehiä on paljon. Voi olla naisiakin mutta heistä ei ole naisena kokemuksia.

Itse luovutin 3vk jäljeen. Miehellä 6v lapsi vuoroviikoin ja sitten 2 teiniä aikaisemmasta liitosta, joita tapaa tarpeen mukaan. Mutta kun ne tarpeet tuli miten sattui. Mopo hajosi, korjattava tänään, kyyti sinne, haku tuolta, jotain tarviketta ostamaan. Totesin, etten mahdu kuvioon.

Olen 37v ja lapseni 18v asuu jo omillaan. Kaksi vuotta olin sinkkuna ja treffailin. Monella oman ikäisellä miehellä vielä pieniä lapsia ja heidän kanssa treffailu oli hankalaa enkä halunnut enää sellaista lapsirumbaa. Lapset ovat aina numero 1 tottakai mutta kaikki piti aina tehdä miesten aikataulun mukaan. Kun lapset olivat äidillä mies halusi harrastaa, omaa aikaa minkä ymmärsin mutta omaan elämäntilanteeseen liian monimutkaista sähläämistä.

Ne miehet joilla olisi ollut aikuiset lapset olivat taas liian setämiehiä omaan makuun.

Onneksi löysin sitten lapsettoman(eikä halua lapsia) miehen jonka kanssa asiat sujunu todella mutkattomasti.

Up

Ukko37 kirjoitti:

Mikä siinä on että lapsilta pitää piilotella potentiaalista seurustelukumppania?

On ihan normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä, että tavataan uusia ihmisiä.

Piilotteletteko te sellaisia kavereita tai sukulaisia, joita näette tosi harvoin, ettei vaan pikkupiltin mieli järky kun joku ihminen katoaa yhtä yllättäen kuin on tullutkin?

Siinähän sen näkee heti, miten kemiat sopivat yhteen.

Niin just. Ukko 37 kerää ensin pisteitä eksänsä vaivoin kasvattamien lasten esittelyllä uudelta naiselta. Uusi nainen saa tykästyä lapsiin ja näin ukko 37 koukuttaa naista kuvioonsa, lapset ovat kokeneet vanhempien eron, heihin on saanut tutustua, en hentoisi hevillä lähteä ja jättää ukko 37... Parasta jos uudesta naisestas saisi vähän piikomisapuja. On se niin kätevää ja musta selitetään valkoiseksi. Ihan mies.

Up

Up

Up