Lue keskustelun säännöt.
Miten onnistuu seurustelu vuoroviikkoisän kanssa?
30.07.2020 |
Ikäsilläni kunnon miehillä on kaikilla lapsia ja nykykäytännön mukaan huoltajuus on 50/50. Omat lapseni on jo aikuisia. Harrastusten, töiden ja muiden velvoitteiden takia yhteistä aikaa arkisin olisi aika vähän, ja viikonloppuisin voisi tavata max vain joka toinen viikonloppu. Vähän tylsää...
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ap:n ongelman. Etsin kumppania 45-55-vuotiaista miehistä. On ok että on lapsia, mutta se on ollut yllätys että 50-vuotiaalla miehellä on esim. 4. vuotias lapsi. Kunnioita miehen halua olla lapsensa kanssa kahden lapsiviikot. Mutta se toinen viikko tuntuu menevän palautumiseen ja omiin juttuihin, mm parit dokausillat kavereiden kanssa. Olenkin tavannut nykyistä kumppaniani nämä 4 kk vain 8-14 tuntia(!) kuussa. Tuo 14 tunnin ennätys tuli yhden kerran nyt kesälomalla. Yhteistä aikaa järjestyi siis yhden kerran niin että hän oli luonani peräti yötä. Lapsi-viikoilla hänelle ei saa edes soittaa tai laittaa viestejä. Mielestäni kyllä voisimme joku päivä ulkoilla ja syödä kolmistaan, mutta ei, ex kuulemma suuttuisi.
Ajattelin lopettaa suhteen, sillä nyt ei ole selvästikään hyvä aika tuoda tämän miehen elämään mitään muuta. Joku FB-ratkaisu olisi hänelle varmasti parempi. En kyllä ymmärrä miksi on eronnut, kun perhe noin "uusi".
Tämä kuulostaa kyllä pahasti siltä että mies ei ole joko edes eronnut, tai hänellä on joku toinen vuoroviikkokuvio kuin se lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ap:n ongelman. Etsin kumppania 45-55-vuotiaista miehistä. On ok että on lapsia, mutta se on ollut yllätys että 50-vuotiaalla miehellä on esim. 4. vuotias lapsi. Kunnioita miehen halua olla lapsensa kanssa kahden lapsiviikot. Mutta se toinen viikko tuntuu menevän palautumiseen ja omiin juttuihin, mm parit dokausillat kavereiden kanssa. Olenkin tavannut nykyistä kumppaniani nämä 4 kk vain 8-14 tuntia(!) kuussa. Tuo 14 tunnin ennätys tuli yhden kerran nyt kesälomalla. Yhteistä aikaa järjestyi siis yhden kerran niin että hän oli luonani peräti yötä. Lapsi-viikoilla hänelle ei saa edes soittaa tai laittaa viestejä. Mielestäni kyllä voisimme joku päivä ulkoilla ja syödä kolmistaan, mutta ei, ex kuulemma suuttuisi.
Ajattelin lopettaa suhteen, sillä nyt ei ole selvästikään hyvä aika tuoda tämän miehen elämään mitään muuta. Joku FB-ratkaisu olisi hänelle varmasti parempi. En kyllä ymmärrä miksi on eronnut, kun perhe noin "uusi".
Noinhan se menee. Saa nähdä mikä tämän viikkoviikkosysteemin tulevaisuus on kun miehet tajuavat sen raskauden. Mutta tuossa 45 - 55 ikäryhmässä käy toki myös niin, että testotasojen laskun myötä tarve naisseuralle myös laskee ja kaveriaika alkaa olla arvokkaampaa. Naiset jäävät siksi yksin tuossa ikäryhmässä.
Mitä tässä nyt on tarkoittavinaan "miehet tajuavat sen raskauden"? Kai sen nyt jokainen mies omalla kohdallaan tajuaa, millaista vuoroviikkosysteemissä omien lastensa kanssa on elää omassa elämäntilanteessaan. Ihme höpötystä. En myöskään käsitä, mitä erityistä raskautta tuossa on tajuttavaksi. Tavallista perhearkea joka toinen viikko. Joka toinen sitten ei.
Kyllä tuo on käytännössä koettava. Kevyempi systeemi vaikka 35/65 antaa omalle elämälle paljon enemmän mahdollisuuksia ja silti on vielä varsin paljon aikaa lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Entäs sitten avo/avioliitossa elävät, joilla on lapsia..? Eipä ole meillä tuollaisia ”lapsivapaita” viikkoja. Itse en edes haluaisi olla lapsista erossa niin pitkää aikaa .
Mutta varmaan saat viettää puolisosi kanssa kaikki arkiaskareet, viikonloput, yöt, lomat?
Sama kokemus. Mies ei edes halunnut että tapaan lasta, ei vaikka seurusteltu jo vuosi. Koska ex voi suuttua. Heippa vaan.
Tämä ketju on oikeasti hyödyllinen. Niin miesten kommentit, kuin naisten kokemukset. Täytyy siis etsiä nuori FB sillä oman ikäiset eivät kuitenkaan todellisuudessa halua muunlaista suhdetta. Ja miksi ottaa sitten 50-v rakastaja kun voisi saada 35-v rakastajan. Mahdotonta tämä pariutuminen viiskymppisenä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ei mitenkään. Koska miehen eksällä on iltavuorot silloin kun miehellä on omaa aikaa. Eksä hoitaa silloin lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ap:n ongelman. Etsin kumppania 45-55-vuotiaista miehistä. On ok että on lapsia, mutta se on ollut yllätys että 50-vuotiaalla miehellä on esim. 4. vuotias lapsi. Kunnioita miehen halua olla lapsensa kanssa kahden lapsiviikot. Mutta se toinen viikko tuntuu menevän palautumiseen ja omiin juttuihin, mm parit dokausillat kavereiden kanssa. Olenkin tavannut nykyistä kumppaniani nämä 4 kk vain 8-14 tuntia(!) kuussa. Tuo 14 tunnin ennätys tuli yhden kerran nyt kesälomalla. Yhteistä aikaa järjestyi siis yhden kerran niin että hän oli luonani peräti yötä. Lapsi-viikoilla hänelle ei saa edes soittaa tai laittaa viestejä. Mielestäni kyllä voisimme joku päivä ulkoilla ja syödä kolmistaan, mutta ei, ex kuulemma suuttuisi.
Ajattelin lopettaa suhteen, sillä nyt ei ole selvästikään hyvä aika tuoda tämän miehen elämään mitään muuta. Joku FB-ratkaisu olisi hänelle varmasti parempi. En kyllä ymmärrä miksi on eronnut, kun perhe noin "uusi".
Noinhan se menee. Saa nähdä mikä tämän viikkoviikkosysteemin tulevaisuus on kun miehet tajuavat sen raskauden. Mutta tuossa 45 - 55 ikäryhmässä käy toki myös niin, että testotasojen laskun myötä tarve naisseuralle myös laskee ja kaveriaika alkaa olla arvokkaampaa. Naiset jäävät siksi yksin tuossa ikäryhmässä.
Mitä tässä nyt on tarkoittavinaan "miehet tajuavat sen raskauden"? Kai sen nyt jokainen mies omalla kohdallaan tajuaa, millaista vuoroviikkosysteemissä omien lastensa kanssa on elää omassa elämäntilanteessaan. Ihme höpötystä. En myöskään käsitä, mitä erityistä raskautta tuossa on tajuttavaksi. Tavallista perhearkea joka toinen viikko. Joka toinen sitten ei.
Kyllä tuo on käytännössä koettava. Kevyempi systeemi vaikka 35/65 antaa omalle elämälle paljon enemmän mahdollisuuksia ja silti on vielä varsin paljon aikaa lasten kanssa.
Ei vastauksesi kyllä yhtään mitään avannut. Olen kokenut käytännössä enkä koe mitenkään raskaaksi. En tiedä, mikä on 35/65.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ei kannata. Valitettavasti. Nyt jo kaksi kertaa tuota kuviota kokeilleena voin kertoa. Vaikka mies olisi alkuun kuinka rakastunut ja lupailisi kuut taivaalta. Minä olen tällaiselle tyypille nyt raskaana ja kuinka ollakaan, kuviosta tuli liian vaikea. Siis miehelle. Kun ne omat lapset ja exän oikut ja aikataulut on lopulta kaikki kaikessa. Siinä ei nähtävästi uusi parisuhde eikä edes yhteinen lapsi paina mitään. Älkää koskaan menkö tähän ansaan! Älä mene rakastumaan vuoroviikkoisään, siitä ei seuraa kuin pahaa oloa ja särkynyt sydän lopulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ap:n ongelman. Etsin kumppania 45-55-vuotiaista miehistä. On ok että on lapsia, mutta se on ollut yllätys että 50-vuotiaalla miehellä on esim. 4. vuotias lapsi. Kunnioita miehen halua olla lapsensa kanssa kahden lapsiviikot. Mutta se toinen viikko tuntuu menevän palautumiseen ja omiin juttuihin, mm parit dokausillat kavereiden kanssa. Olenkin tavannut nykyistä kumppaniani nämä 4 kk vain 8-14 tuntia(!) kuussa. Tuo 14 tunnin ennätys tuli yhden kerran nyt kesälomalla. Yhteistä aikaa järjestyi siis yhden kerran niin että hän oli luonani peräti yötä. Lapsi-viikoilla hänelle ei saa edes soittaa tai laittaa viestejä. Mielestäni kyllä voisimme joku päivä ulkoilla ja syödä kolmistaan, mutta ei, ex kuulemma suuttuisi.
Ajattelin lopettaa suhteen, sillä nyt ei ole selvästikään hyvä aika tuoda tämän miehen elämään mitään muuta. Joku FB-ratkaisu olisi hänelle varmasti parempi. En kyllä ymmärrä miksi on eronnut, kun perhe noin "uusi".
Noinhan se menee. Saa nähdä mikä tämän viikkoviikkosysteemin tulevaisuus on kun miehet tajuavat sen raskauden. Mutta tuossa 45 - 55 ikäryhmässä käy toki myös niin, että testotasojen laskun myötä tarve naisseuralle myös laskee ja kaveriaika alkaa olla arvokkaampaa. Naiset jäävät siksi yksin tuossa ikäryhmässä.
Mitä tässä nyt on tarkoittavinaan "miehet tajuavat sen raskauden"? Kai sen nyt jokainen mies omalla kohdallaan tajuaa, millaista vuoroviikkosysteemissä omien lastensa kanssa on elää omassa elämäntilanteessaan. Ihme höpötystä. En myöskään käsitä, mitä erityistä raskautta tuossa on tajuttavaksi. Tavallista perhearkea joka toinen viikko. Joka toinen sitten ei.
Kyllä tuo on käytännössä koettava. Kevyempi systeemi vaikka 35/65 antaa omalle elämälle paljon enemmän mahdollisuuksia ja silti on vielä varsin paljon aikaa lasten kanssa.
Ei vastauksesi kyllä yhtään mitään avannut. Olen kokenut käytännössä enkä koe mitenkään raskaaksi. En tiedä, mikä on 35/65.
35/65 = 5 päivää kahdessa viikossa. Kyllä se kuule kun viikon vedät yksin lapsiperherumbaa miehenä käy voimien päälle. Ja kuten yllä naiset ovat sanoneetkin, niin toinen viikko menee sitten palautuessa. 35/65 on jo merkittävästi helpompi. Esim. ke koulun jälkeen ´- ma aamu. Vain parit läksyt tarkastettavana ja viikonlopun voi ottaa rennosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ukko37 kirjoitti:
Mikä siinä on että lapsilta pitää piilotella potentiaalista seurustelukumppania?
On ihan normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä, että tavataan uusia ihmisiä.
Piilotteletteko te sellaisia kavereita tai sukulaisia, joita näette tosi harvoin, ettei vaan pikkupiltin mieli järky kun joku ihminen katoaa yhtä yllättäen kuin on tullutkin?
Siinähän sen näkee heti, miten kemiat sopivat yhteen.
Siinä on se riski että lapsi kiintyy siihen seurustelukumppaniin ja se on sitten lapselle suru jos se suhde ei kestäkkään. Sitten tulee taas uusi ja lapsi on että ”mutta Minttu pelasi minun kanssa Afrikan tähteä ja oli paljon kivempi”. Siitä tulee tilanteita.
No voi ei, lapselle tulee ihan suru. Ajattelitko pumpulissa kasvattaa lapsesi muutoinkin, että sitten ainakaan ei pärjää elämässä eikä kestä pettymyksiä? Onhan niitä kavereita ja ystäviä ihan normaalia olla aikuisillakin, eikä lapsi siitä mene rikki jos niitä ei sitte näekään enää. Ei uutta seurustelukumppania tarvitse lapselle esitellä niin että tässä on sinun uusi äitipuoli ja isin loppuelämän kumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tajusin ensimmäisen eron jälkeisen suhteeni jälkeen olla ottamatta lapsiani lainkaan kuvioon mukaan. Toisella kierroksella naisten mieli muuttuu todella nopeasti "elämän rakkaudesta" "ei enää tunnukaan siltä"- vaiheeseen.
Eipähän tarvitse lasten kärsiä yllättäen päättyvistä tärkeistä ihmissuhteista sen enempää. Sillä ekalla eron jälkeisellä exällä vähän eri mentaliteetti. Esitellyt lapsensa jo kuudelle eri elämänrakkaudelle.
Nykyisen kumppanini kanssa jo vuosi yhdessä, mutta lapset eivät vieläkään kuviossa. Tähän suhteeseen alan jo luottaa, eli siinä mielessä uskaltaisin jo lapsille esitellä. Joka tapauksessa aion kasvattaa lapseni täyikäisiksi itse ennen mitään yhteenmuuttoa.
Vuoroviikkovanhemmuus ei ole este parisuhteelle, ap:n kysymykseen vastatakseni.
Mitäköhän ihmettä kumppanisi tästä kuviosta saa? Ei tuo ole mikää oikea suhde jos nähdään vain joka toisella viikolla. Tai ehkä jollekin viidennellä kierroksella olevalle joka ei koskaan haluaisi oikeaa perhettä tai muuttaa yhteen tai edes sitoutua puolitosissaan.
"Kulta rakastan sinua mutta jos nyt ensimmäiset kymmenen vuotta vain seksiä silloin tällöin kun lapset asuvat vielä kotona. Muuten menevät ihan rikki jos edes näkevät sinut".
Mielestäni sellainen voisi toimia, että jos lapsia hankkinut, etenkin vuoroviikkovanhempi, haluaa lapsettoman puolison, tälle täytyy suoda vapaus seurustella/tapailla/harrastaa sitten joka toinen viikko seksiä jonkun muun kanssa. Koska jos toinen käyttää niin paljon aikaa lapseensa ja sulkee sillä omasta tahdostaan toisen ihmisen pois puoleksi ajasta, on kohtuullista että se toinenkin saa elää elämäänsä sillä aikaa.
Koska vaikka vuoroviikkovanhempi teeskentelisi sitoutuvansa niin ei se ole todellista eikä toimivaa. Vasta sitten kun ne lapset muuttaa pois, sitä ennen kaikki on ainakin toiselle osapuolelle epätyydyttävää teeskentelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se edes seurustelua, jos huvitellaan yhtenä iltana parin viikon välein? Kyllä minä naisena haluan enemmän. Ja että suhde etenee kun kuukaudet, saati vuodet kuluu.
Entäs kun ne lapset on 12-18 vuotiaita, eikä silti haluta esitellä naiselle. Eivät ole mitään pilttejä enää
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni sellainen voisi toimia, että jos lapsia hankkinut, etenkin vuoroviikkovanhempi, haluaa lapsettoman puolison, tälle täytyy suoda vapaus seurustella/tapailla/harrastaa sitten joka toinen viikko seksiä jonkun muun kanssa. Koska jos toinen käyttää niin paljon aikaa lapseensa ja sulkee sillä omasta tahdostaan toisen ihmisen pois puoleksi ajasta, on kohtuullista että se toinenkin saa elää elämäänsä sillä aikaa.
Koska vaikka vuoroviikkovanhempi teeskentelisi sitoutuvansa niin ei se ole todellista eikä toimivaa. Vasta sitten kun ne lapset muuttaa pois, sitä ennen kaikki on ainakin toiselle osapuolelle epätyydyttävää teeskentelyä.
Pitäisi siis hankkia 2 vuoroviikkoisää, parillisille ja parittomille viikoille oma
Mikset vaan poimisi rusinat pullasta? Tapaat miestä joka toinen vko, ja muut ajat harrastat / vietät aikaa ystävien kanssa jne. Jos suhde miehen kanssa etenee ja muuttuu vakavaksi, niin sovitte sitten yhdessä kuinka usein tulet viettämään aikaa heidän kanssaan niin että lapsetkin on mukana.
Tutustukaa rauhassa toisiinne, ja ajallaan sitten lapsiinkin. Ei noita kannata etukäteen sen kummemmin miettiä eikä suunnitella, antaa vaan asioiden edetä omalla painollaan. Varsinkin kun asiat harvoin menee niin kuin on etukäteen suunnitellut.
Vierailija kirjoitti:
Onko se edes seurustelua, jos huvitellaan yhtenä iltana parin viikon välein? Kyllä minä naisena haluan enemmän. Ja että suhde etenee kun kuukaudet, saati vuodet kuluu.
Tottakai saat haluta enemmän. Tässä ketjussa käsitellään nyt, että ovatko tuon kaltaiset toiveet realistisia viikkoviikkoisän kanssa. Ketjun perusteella eivät ole. Olen itse joutunut toteamaan että aina lopuksi naiset ovat kiittämättömiä ja tyytymättömiä. En halua sellaisia muistoja enää lisää. Tarjoan ja otan sen, mitä itse tarvitsen.
Joillakin on helpompaa. Minä olin alle 30 vuotias ja lapsi oli n. 9. Uusi mies muutti meille asumaan. Pojasta oli hauskaa. Jos on tehty päätös muuttaa yhteen , ei sitten kannata aikailla. Tosin me olimme aikaisemmin olleet 4 vuottat työtovereita. Nyt meidän lapsemme ovat aikuisia ja me paimennamme viikonloppuisin lapsenlapsia. Tärkeintä on tietenkin se ihminen. Aikuiselle järjestyy aikaa jos ihan oikeasti sitä tahtoo. Kun asia pitkistyy se vain mutkistuu.
Huonosti toimii vuorovk-systeemit, etenkin kun ne miehet tosiaan harvoin tuntuvat haluavankaan mitään oikeaa suhdetta ja perhe-elämää, vaan tosiaan vain sellaista "juhlahetki"eloa.
Mä en koe sitä oikeaksi suhteeksi, jos ei jossain kohtaa tutustuttua ole ajatus että arkikin jaetaan yhdessä.
Lähinnä nämä vuoroviikkoisät haluavat oikeasti vain FWB-suhteita, vaikka muuta antaisivat ymmärtää. Samalla on näppärä pitää homma sen verran löysänä, että voi vilkuilla helposti muitakin.
Ja JOS homma etenisikin lopulta siihen, että saisitte "hynttyyt yhteen", tietysti niin että sinä ja SINUN lapset muuttavat ja vaihtavat koulut, kaverit ja paikkakunnat, huomaisit että asetelma on edelleen se, että miehen lapset menee kaiken edelle läsnäollessaan, ja tasavertaista perhe-elämää ja parisuhdetta ei saa silti aikaan.
Been there, done that.