Lue keskustelun säännöt.
"Oma aika" lasten kasvettua olikin suuri pettymys!!
03.07.2013 |
Voi hyvänen aika, kuinka lasten ollessa pieniä odotin, että vähän kasvaisivat, jotta saisin enemmän aikaa itselleni, enemmän aikaa harrastaa, pääsisin käymään kaikissa paikoissa, ihan vaan siis vaikka rauhassa kahvilassa tai ostoksilla, matkustella. Lukea kirjoja kaikessa rauhassa kotona, katsoa telkkaria keskeytysettä.
Odotin siis malttamattomana, että lapset kasvavat ja saan taas "oman elämän" takaisin.
Ja mikä pettymys ja tyhjyys, nyt kun lapseni ovat isompia (ei vieläkään siis aikuisia, nuorempi ei vielä edes teini-ikäinen) ja mulla on sitä omaa aikaa ja itsenäistä elämää.... mitä hittoa mä sillä teen? Kyllä on tylsää katsoa telkkaria ja istua hiljaisessa kodissa miettimässä, että lähtisikö sitä lenkille vai keittäiskö kahvit. Tätä mä siis odotin? Matkustelukaan ei enää kiinnosta. Eipä tästä "itselleen elämisestä" mitään elämänsisältöä pidemmäksi aikaa löydä. Ensin oli hienoa noin vuoden ajan, mutta nyt...
Onneksi olen kuitenkin vielä sen ikäinen, että ei ole myöhäistä tehdä lisää lapsia! Taidetaan tehdä toinen satsi, vielä kun ehditään.
Tyhjä elämä saa odottaa vielä...
Kommentit (66)
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 18:53"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 18:50"]
Ihan saat syyttää itseäs että sulla on noin tylsä elämä!
[/quote]
Niin no, mä tajusin vasta nyt, että lapset ovat se tärkein ja ihanin asia elämässäni. Ja kyllä, itseäni saan syyttää, että elämäni on tylsää, siispä teen vielä lisää lapsia kun se on mahdollista :)
ap
[/quote]
Oot varmaan oikeilla jäljillä, siskoseni :) Mä nimittäin tein niin päin, että tein esikoisen 36 vuotiaana ja kuopuksen kaksi vuotta myöhemmin. Aiemmin ei voinut muka ajatella, kun oli kivaa ja halusi touhuta ja mennä ja harrastaa ja matkustaa ja olla kavereiden kanssa ja heilua missä vaan.
Ja sitten kun sain lapsen, olin ihan että ei helvetti, mä oon tuhlannu elämästäni miljoona vuotta ja se oikea elämä onkin tämä tässä, lapsi sylissä, perhe kotona ja rauha maassa. Nyt ottaa pattiin, että vetkuttelin. Olisin varmaan muuten tehnyt neljä lasta... Joten kyllä - minäkin väitän, että pienet lapset ovat mahtavia ja tuovat sen parhaan sisällön elämään! Haluaisin niin olla taas raskaana, synnytttää, imettää ja saada lisää pienokaisia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 20:36"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 18:53"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 18:50"]
Ihan saat syyttää itseäs että sulla on noin tylsä elämä!
[/quote]
Niin no, mä tajusin vasta nyt, että lapset ovat se tärkein ja ihanin asia elämässäni. Ja kyllä, itseäni saan syyttää, että elämäni on tylsää, siispä teen vielä lisää lapsia kun se on mahdollista :)
ap
[/quote]
Oot varmaan oikeilla jäljillä, siskoseni :) Mä nimittäin tein niin päin, että tein esikoisen 36 vuotiaana ja kuopuksen kaksi vuotta myöhemmin. Aiemmin ei voinut muka ajatella, kun oli kivaa ja halusi touhuta ja mennä ja harrastaa ja matkustaa ja olla kavereiden kanssa ja heilua missä vaan.
Ja sitten kun sain lapsen, olin ihan että ei helvetti, mä oon tuhlannu elämästäni miljoona vuotta ja se oikea elämä onkin tämä tässä, lapsi sylissä, perhe kotona ja rauha maassa. Nyt ottaa pattiin, että vetkuttelin. Olisin varmaan muuten tehnyt neljä lasta... Joten kyllä - minäkin väitän, että pienet lapset ovat mahtavia ja tuovat sen parhaan sisällön elämään! Haluaisin niin olla taas raskaana, synnytttää, imettää ja saada lisää pienokaisia :)
[/quote]
Yök. Mitä vittua mä just luin.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 19:12"]
Ja on mulla ystäviä (montakin) ja harrastuksia, vapaaehtoistyötäkin olen tehnyt, mutta en mä koe saavani heistä/niistä samanlaista merkityksellisyyttä elämääni, kuin omista lapsista. Lapset vaan taitaa olla enempi mun juttu. Ja äitiys. Miksi täällä on niin nihkeä suhtautuminen siihen..? Voisiko joku perustella vähän?
ap
[/quote]
Koska ajatusmaailmasi vaikuttaa todella lapselliselta. Käsittämätön kommentti, että teet lisää lapsia, koska äitiys on "sun juttu"..... Siis sinullahan on jo niitä lapsia, joista nuorinkaan ei vielä edes teini-ikäinen.....
Tee toki lisää lapsia, mutta jotenkin sitä toivoisi ihmisillä olevan todella tahtoa olla äiti lapselle koko lapsen (edes) lapsuuden ajan, ei vain vauva- ja pikkulapsiajan.
Jotenkin siis vaikuttaa, ettei se äitiys kuitenkaan ole juttusi.
Ootko varma, ettet elä "sitku"-elämää? Ensin se kuului niin, että sitten kun lapset ovat isompia, alkaa se oikea elämä. Nyt kun olet saavuttanut sen, on löydettävä uusi "maali", eli sitten kun on taas pieniä lapsia. Vaikka oikeasti elämä on täysin hyvä ja ehjä tällaisenaan, tuli niitä lapsia lisää tai sitten ei. Ei sun onnesi ole siitä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme ryöpytyksen on ap saanut niskaansa. Ei ole olemassa mitään oikeutettuja tai vääriä syitä tehdä lapsia. Jos AP haluaa lisää lapsia, niin se on hieno homma. Minäkin haluan.
Mikä tekee teidän haukkujien lapsentekosyistä yhtään jalompia kuin AP:n?
Jos ajattelee nuorempia, ensimmäistä lastaan suunnittelevia naisia, niin ihan yhtä itsekkäät ovat heidän syynsä. Elämä alkaa tuntua tyhjältä, nuoruuden juoksut on juostu ja vauvakuumetta pukkaa -> halutaan tehdä lapsia. Oma itse ei tunnu kokonaiselta ilman lasta.
Miksi moni täällä ihmettelee, että ap saa negatiivisia vastauksia, kun otsikko on, että oma aika oli pettymys? Ja sitten ap:n mielestä ratkaisu tuohon pettymykseen on hankkia lisää lapsia, ettei olisi tuota epämiellyttävää omaa aikaa?
45 on varmaan aika hyvin jäljillä siitä, mistä on kyse. Koskaan ei ole hyvä se, mitä on nyt, vaan kaikki on paremmin "sitten kun"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ainakin kaipaan juuri kaikkea, mitä ap:kin kaipasi ja lapset ovat vasta 3- ja 5- vuotiaat. Ja sain esikoiseni 35-vuotiaana. Odotan sitä, että lapset ovat niin isoja, ettei tarvitse koko ajan reagoida heidän tarpeisiinsa. Minusta tämä pikkulasiaika on tosi kuluttavaa, ja olisi ihan hullua, jos en osaisi olla sitten taas yksin, kun lapset ovat isoja.
Onhan lasten kanssa toki hyviäkin juttuja, mutta... elämä on, kaikkea ei saa yhtäaikaa, eli noita pikkuisia ja riittävästi omaa aikaa. Varmaan kaipaan lasteni lapsuusaikoja sitten kun he ovat isoja. Silti tiedän, että vaikka se olisi 10v päästä minulle biologisesti mahdollista, en lähtisi hommaan enää uudestaan. On se sen verran raskasta. Ja olin tosiaan 35 asti omillani, joten siinä on paljon tuttua minulle, itseasiassa paljon enemmän, kuin tässä sitovassa lapsivaiheessa. (15 vuotta yksin, nyt 5 vuotta lapsellisena).
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 21:31"]
Miksi moni täällä ihmettelee, että ap saa negatiivisia vastauksia, kun otsikko on, että oma aika oli pettymys? Ja sitten ap:n mielestä ratkaisu tuohon pettymykseen on hankkia lisää lapsia, ettei olisi tuota epämiellyttävää omaa aikaa?
45 on varmaan aika hyvin jäljillä siitä, mistä on kyse. Koskaan ei ole hyvä se, mitä on nyt, vaan kaikki on paremmin "sitten kun"...
[/quote]
Ei se näin ole. Kyse on ennemminkin siitä, että olen nyt vasta kunnolla tajunnut, että se mitä minulla oli (pienet lapset) oli parasta, mitä elämässäni on ollut. Yleensähän jonkun asian arvon tajuaa, vasta kun sen menettää? TIETENKIN olen äiti isommille lapsilleni edelleen, kyllä hekin vielä tarvitsevat minua ja antavat merkitystä elämääni, mutta tokihan isommat lapset vähemmän äitiä enää tarvitsevat, vähemmänhän heitä kotona enää näkyykään, kun menevät kavereillaan ja harrastuksissaan. Ei siinä äitiä niin KOKO aikaa tarvita (eikä tuon ikäisten enää pitäisikään).
Mä olen kuitenkin siitä onnellisessa asemassa, että mun kohdalla ei ole myöhäistä tehdä lisää lapsia. Miksi ei saisi tehdä sitä/palata siihen, mikä tekee onnellisimmaksi? Varsinkin, kun se ei ole myöhäistä?
Itse teen (teemme mieheni kanssa) päätöksemme, ja nyt näyttää siltä, että me ryhdytään yrittämään josko saataisiin lisää lapsia :)
Lueskelen kuitenkin mielelläni, jos nyt jotain asiallisia kommentteja vielä tähänkin tulee.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kuulostat pakkomielteiseltä. Ja tuo lapsien tekeminen särähtää ihan hirveästi korvaan. Ei niitä niin vaan tehdä. Niitä saadaan, jos saadaan.
Onkohan ap:n miehellä äänioikeutta tässä lisälasten hankintapäätöksessä. Ketjusta ei ainakaan käy ilmi, että miehen mielipiteellä olisi ap:lle mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 21:43"]
Ap kuulostat pakkomielteiseltä. Ja tuo lapsien tekeminen särähtää ihan hirveästi korvaan. Ei niitä niin vaan tehdä. Niitä saadaan, jos saadaan.
[/quote]
Samaa minäkin ajattelin. Lisäksi tulee vielä se käsitys, että lapset menettävät merkityksensä, kun kasvavat isommiksi ja itsenäisemmiksi, ja siksi ap nyt haluaa elämäänsä uusia häntä tarvitsevia ihmisiä.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 21:44"]
Onkohan ap:n miehellä äänioikeutta tässä lisälasten hankintapäätöksessä. Ketjusta ei ainakaan käy ilmi, että miehen mielipiteellä olisi ap:lle mitään merkitystä.
[/quote]
Kappas, ap:ltä olikin tullut ensimmäinen miestä koskeva kommentti vähän ennen kuin sain tämän omani lähetettyä. Aika kuvaavaa kuitenkin, että se on suluissa...
Tietenkin teet itse päätöksesi, miehen kanssa tai ilman, (vaikka tietenkin tarvitset miehen hoitamaan osuutensa.) Et liioin ole meistä kenellekään selitysvelvollinen. Mutta halusit kommentteja ja nyt olet niitä saanut.
Älä kuitenkaan unohda, että jos päädyt hankkimaan lapsia, et hanki ainoastaan sitä pikkulapsiaikaa, vaan parinkymmenen vuoden huolehtimisen ja loppuelämän sitoumuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos AP et viihdy itsesi kanssa, niin mites sitten miehesi kanssa? Eikö teillä olisi nyt mahdollisuus nauttia toisistanne? Harrastaa yhdessä jotain? Vai ovatko ne lapset (pieninä) todella ainoita elämääsi sisältöä tuovia henkilöitä? Minä olen siinä mielessä samassa tilanteessa kuin sinä AP, että lapsi (ainokainen) alkaa jo olla niin iso (ei vielä teini kuitenkaan), että omia menoja ja tekemisiä on paljon ja omaa aikaa minulla yllin kyllin. Olen itsekin vielä siinä iässä, että lisää lapsia voisi tehdä. Erona sinuun on kuitenkin se, että minä nautin omasta ajasta ja nautin myös siitä, että saan viettää aikaa mieheni kanssa ilman, että täytyy aina järjestää lapselle hoitaja, jos halutaan käydä yhdessä lenkillä, moottoripyöräajelulla tai ostoksilla. Lähipiirissäni on kuitenkin ihmisiä, joille tämä tuntuu olevan kummallinen tilanne ja kuulenkin varsin usein vihjailuja siitä, että ehtisimme vielä hyvinkin tehdä lisää lapsia. Miksi ihmeessä pitäisi aloittaa alusta, kun olemme varsin tyytyväisiä näin? Raskaana oli ihan kiva olla, mutta en todellakaan kaipaa synnytyksen jälkeisiä hormonimyrskyjä, imetyksen tuskaa, yöherätyksiä tai edes äitiyslomaa. Enkä usko, että uhmaikäisen ja murkun yhdistelmä johtaa seesteiseen perhe-elämään ja parisuhteeseen. Mieluummin nautin ainokaisestani (ainakin toistaiseksi, murrosikää odotellessa...), parisuhteestani, ystävistäni, harrastuksistani ja työstäni...
Anteeksi vain, että jotakuta ärsyttää että käytän sanaa "tekeminen" kun lisääntymishaaveista puhun. Totta kai tiedän (kukapa ei nykyään tietäisi, lapsettomuudesta niin paljon jo puhutaan) että lapsia tulee JOS on tullakseen, lapset ovat lahjoja ja lapsia SAADAAN jos saadaan, mutta minun mielestäni tämä "lasten TEKO" sanaparin käyttäminen on ihan turhaan tuomittu ja siihen yhteen sanaan takerrutaan ihan liikaa. Jos aktiivisesti yritetään saada lapsia, niin eikö voi ilman sievistelyä sanoa että tekee lapsia, varsinkin, jos on ennenkin niitä lapsia ihan "tekemällä" saanut?
Ja mitä mieheen tulee, hän on lapsirakas ja sanonut jo ajat sitten, että olisi mielellään isä useammallekin lapselle.
Ja joku kirjoitti: "Älä kuitenkaan unohda, että jos päädyt hankkimaan lapsia, et hanki ainoastaan sitä pikkulapsiaikaa, vaan parinkymmenen vuoden huolehtimisen ja loppuelämän sitoumuksen." Tämä kuulostaa mielestäni pelkästään hyvältä :) Mitä enemmän rakkaita ihmisiä elämässäni, mitä pidemmän aikaa, sen parempi!
Ja lapseni eivät isoksikaan kasvettuaan menetä merkitystään elämässäni, niinkuin joku tuolla epäili. Ovat vaan fyysisesti vähemmän lähelläni, vähemmän saman katon alla, mikä on mielestäni haikeaa. Tällä en kuitenkaan tarkoita, että haluaisin ripustautua, ymmärrän ja hyväksyn kyllä lasten itsenäistymisen. Tämä nyt taas selvyyden vuoksi, kun sitä on jaksettu jankata ;)
ap
Kai se on AP ihan normaalia mitä tunnet,itse pesen vielä 7 koneellista pyykkiä joka vkl t mummoäiyi
Mä olen onnistuneesti keksinyt käyttöä omalle ajalleni jo 34 lapsettoman vuoden ajan. Tilanne, jolloin mulla ei olisi ollut kerrassaan mitään mielekästä ja antoisaa tekemistä, on ollut viimeksi 1990-luvulla. En voi lainkaan samastua aloittajan ongelmaan. Joka viikko ajattelen, että vitsit kun ei taaskaan ehdi kaikkea mielenkiintoista mitä elämällä olisi tarjota.
Tiedän, että tämä on epäreilua, mutta päällimmäisenä tunteena tuota aloitusviestiä lukiessa on sääli.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 23:39"]
Mä olen onnistuneesti keksinyt käyttöä omalle ajalleni jo 34 lapsettoman vuoden ajan. Tilanne, jolloin mulla ei olisi ollut kerrassaan mitään mielekästä ja antoisaa tekemistä, on ollut viimeksi 1990-luvulla. En voi lainkaan samastua aloittajan ongelmaan. Joka viikko ajattelen, että vitsit kun ei taaskaan ehdi kaikkea mielenkiintoista mitä elämällä olisi tarjota.
Tiedän, että tämä on epäreilua, mutta päällimmäisenä tunteena tuota aloitusviestiä lukiessa on sääli.
[/quote]
Tuskin ap:ta haittaa, varmaan suakin säälitään aika paljon.
Ohis
Ap:n viesti lohduttaa mua, kun vilistän uhmaikäisen ja vauvan kanssa. Välillä ei jaksaisi, mutta on lohdullista tietää, että joskus tulee ikävä, kun nämä pienet lähtevät maailmalle.
Mulla sama tilanne. Pojat 9 ja 11v. Syksyllä alkaa treenit niin saan olla toisen pojan kanssa. Käyn kipuilu lävitse. Mullakin tylsä elämä. En ole ehtinyt kun omistautua pojille. Nyt on vaan löydettävä jotain uutta sisältöä. Ottaisiko vaikka koiran. Nyt kuopuskaan ei ota mua mukaan kaverinsa kanssa. Olen säälittävä, tiedän sen.