Lue keskustelun säännöt.
"Oma aika" lasten kasvettua olikin suuri pettymys!!
03.07.2013 |
Voi hyvänen aika, kuinka lasten ollessa pieniä odotin, että vähän kasvaisivat, jotta saisin enemmän aikaa itselleni, enemmän aikaa harrastaa, pääsisin käymään kaikissa paikoissa, ihan vaan siis vaikka rauhassa kahvilassa tai ostoksilla, matkustella. Lukea kirjoja kaikessa rauhassa kotona, katsoa telkkaria keskeytysettä.
Odotin siis malttamattomana, että lapset kasvavat ja saan taas "oman elämän" takaisin.
Ja mikä pettymys ja tyhjyys, nyt kun lapseni ovat isompia (ei vieläkään siis aikuisia, nuorempi ei vielä edes teini-ikäinen) ja mulla on sitä omaa aikaa ja itsenäistä elämää.... mitä hittoa mä sillä teen? Kyllä on tylsää katsoa telkkaria ja istua hiljaisessa kodissa miettimässä, että lähtisikö sitä lenkille vai keittäiskö kahvit. Tätä mä siis odotin? Matkustelukaan ei enää kiinnosta. Eipä tästä "itselleen elämisestä" mitään elämänsisältöä pidemmäksi aikaa löydä. Ensin oli hienoa noin vuoden ajan, mutta nyt...
Onneksi olen kuitenkin vielä sen ikäinen, että ei ole myöhäistä tehdä lisää lapsia! Taidetaan tehdä toinen satsi, vielä kun ehditään.
Tyhjä elämä saa odottaa vielä...
Kommentit (66)
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 21:31"]
Mä ainakin kaipaan juuri kaikkea, mitä ap:kin kaipasi ja lapset ovat vasta 3- ja 5- vuotiaat. Ja sain esikoiseni 35-vuotiaana. Odotan sitä, että lapset ovat niin isoja, ettei tarvitse koko ajan reagoida heidän tarpeisiinsa. Minusta tämä pikkulasiaika on tosi kuluttavaa, ja olisi ihan hullua, jos en osaisi olla sitten taas yksin, kun lapset ovat isoja.
Onhan lasten kanssa toki hyviäkin juttuja, mutta... elämä on, kaikkea ei saa yhtäaikaa, eli noita pikkuisia ja riittävästi omaa aikaa. Varmaan kaipaan lasteni lapsuusaikoja sitten kun he ovat isoja. Silti tiedän, että vaikka se olisi 10v päästä minulle biologisesti mahdollista, en lähtisi hommaan enää uudestaan. On se sen verran raskasta. Ja olin tosiaan 35 asti omillani, joten siinä on paljon tuttua minulle, itseasiassa paljon enemmän, kuin tässä sitovassa lapsivaiheessa. (15 vuotta yksin, nyt 5 vuotta lapsellisena).
[/quote]
Mä niin allekirjoitan tämän! Pikkulapsiaika on raastavaa! Voi, miten kaipaankaan sitä, että saisin lukea ja neuloa rauhassa. Keskittyä töihin. Viettää aikaa mieheni kanssa. Siivota edes joskus keskeytyksettä. Olla vain hiljaa. Käydä yksin vessassa ilman, että joku väkisellä työntyy mukaan tai hakkaa ovea ja huutaa. Saisi syödä oman mielensä mukaan milloin sattuu. Jäädä lorvimaan kaupungille. Ottaa päiväkännit kavereiden kanssa terassilla.
Ja silti näiden penskojen kanssa on ihaninta, mitä koskaan on ollut. Parasta.
Niin ristiriitaista. Luulen, että kun lapset on maailmalla, on outo ja tyhjä olo, kun aikaa olisi ja hiljaisuutta riittäisi. Silti odotan sitä, että saisin edes joskus nukkua puolillepäivin viikonloppuisin ja juoda kahvini rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh heh, täällähän on varsinainen liuta keittiöpsykologeja analysoimassa ap:n motiiveja kun vauvakuume on nostamassa päätään. Samalla voidaan sujuvasti tehdä jo johtopäätökset jopa ap:n parisuhteen tilasta? Jos joku haluaa tässä maassa kasvattaa uusia kansalaisia niin se on hieno ja hatunnoston arvoinen asia. Ja kyllä voi samaan aikaan olla loistava vaimo, hyvä äiti eri-ikäisille terveille tai sairaille lapsille, välillä myös väsynyt äiti, äkäinen vaimo ja varmasti voi myös kaivata omaa aikaa. Kuulostaa elämältä, mitä pahaa siinä on?
Ap:lle tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 00:29"]
Tuskin ap:ta haittaa, varmaan suakin säälitään aika paljon.
[/quote]
Enemmän olen saanut osakseni avointa kadehdintaa kuin säälittelyjä. En tietenkään tiedä, mitä ihmiset yksityisesti ajattelevat elämästäni ja valinnoistani, mutta eipä sillä ole väliäkään. 57
[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 00:57"]
Heh heh, täällähän on varsinainen liuta keittiöpsykologeja analysoimassa ap:n motiiveja kun vauvakuume on nostamassa päätään. Samalla voidaan sujuvasti tehdä jo johtopäätökset jopa ap:n parisuhteen tilasta? Jos joku haluaa tässä maassa kasvattaa uusia kansalaisia niin se on hieno ja hatunnoston arvoinen asia. Ja kyllä voi samaan aikaan olla loistava vaimo, hyvä äiti eri-ikäisille terveille tai sairaille lapsille, välillä myös väsynyt äiti, äkäinen vaimo ja varmasti voi myös kaivata omaa aikaa. Kuulostaa elämältä, mitä pahaa siinä on?
Ap:lle tsemppiä!
[/quote]
No, vauvakuumeita on varmaan erilaisia, mutta ap kyllä aika selvästi aloituksessaan kertoi lasten hankinnan motiiviksi, ettei elämässä tunnu olevan mitään, kun ei ole pikkulapsia. Hän ei koe mielekkääksi mitään muuta, kuin pikkulasten äitinä olemisen. Kyllä se minussa ainakin herättää vähän epäilystä siitä, että kaikki ei ole ihan kohdallaan ja ap ei halua kohdata itseään. Hän tuntuu elävän vain sen kautta, että hänellä on lapsia, jotka tarvitsevat häntä koko ajan.
Mutta jokainenhan tekee omat valintansa, onhan tuokin yksi keino pakoilla omaa itseään ja sitä voi jatkaa niin kauan kuin lasten saanti on mahdollista.
Tosi surullista, että sulla ei ole mitään ilman pikkulapsia.Kun mun lapset olivat koululaisia, musta oli ihanaa, kun pystyin vaikka nikkaroimaan ja askartelemaan kotona ilman keskeytyksiä, tai ihan vaikka puhumaan puhelimessa ilman jatkuvaa "äiti" kiekumista, sittemmin oli ihanaa matkustaa joskus myös ilman lapsia, ja nyt on ihanaa sekä katsoa telkkaria, lähteä leffaan, ajaa moottoripyörällä, matkustaa että remontoida ilman lapsia lähimaillakaan. Olen aina keksinyt itselleni tekemistä mielelläni, enkä osaa edes kuvitella noin seinähullua tilannetta, että ihmisellä eikä pariskunnalla ole MITÄÄN ilman pikkulapsia.
Karmeaa, ei minuutta, ei omaa persoonaa, ei elämää, ei aivoja, elät vain kun olet pienten takertujien äiti. No, onneksi en ole sinä. Eikä moni muukaan.
Tän takia lapset kannattaa tehdä vähän vanhempana. Kun nuorena on mennyt ja kokenut, on tullut elettyä muutenkin kuin lasten kautta eikä iske mikään tyhjyys sit kun ne kasvaa.