Lue keskustelun säännöt.
Voinko luottaa että sairaalassa saa tarpeeksi ruokaa?
30.07.2020 |
Mulla tuo sektio aika on tulossa en ole ikinä ennen ollut sairaalassa yötä. Pelkään että jään nälkäiseksi jos ei voi säädellä ruoan määrää. Ja millasta se ruuan laatu ylipäätään on? Että kannattaako ottaa omia eväitä mukaan. Ennen raskautta olin 179cm ja 90kg ja nyt 37rv 179cm ja 105kg että melkein miehinen ruokahalu on.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Se, että sairaalassa tuntee tai olettaa tuntevansa nälkää, johtuu siitä, ettei siellä ole tarjolla välipaloja.
Kotona voi napsia välipää, hedelmiä, karkkeja voileipää sun muuta, myös aterioiden välillä.
Sairaalassa on kiinteät ruokailu-ja kahviajat.
Voihan sitä omia välipaloja mukaan, pähknöitä, manteleita, rusinoita, karkkejakin ja käydä lisäksi ostamassa sairaalan kahvioista hedelmiä ja muuta.
Ja kyllä sairaala-annokiset on laskettu ja suunniteltu valkuaisten ja rasvansaannin kannalta, ei se mitään roskaruokaa ole.
Ruokalistat ovat kiertäviä ja niiden suunnitteluun käytetään aikaan. Erikoisruokavaliot vielä erikseen.
Ei johdu välipalojen puutteesta, vaan ruuan sisällöstä.
Eipä sulla kotonakaan kummoiset sapuskat ole, jos joudut napsimaan yhtenään välipaloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oot syöny kouluruoka niin sairaalan ruoka on vielä pahempaa moskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaalassa voi kyllä pyytää ja saada isommat annokset, kun avaa suunsa ja pyytää hoitajilta. Minullekin merkittiin tietoihin, että saan aamupuuroa 1,3-kertaisen annoksen ja ylimääräisen leipäpalan.
Mutta ainakin minulla tuli synnytyssairaalassa ongelmaksi se, että päivällinen oli tosi aikaisin ja sen jälkeen sai vain niukan iltapalan. Kun taas energiankulutus oli imetyksen aloittamisen vuoksi normaalia suurempi, niin minulla oli öisin hurja nälkä. Silloin ihan oikeasti tarvitsin omia eväitä.
Mainittakoon, että painoin synnyttämään mennessäni 65 kg, joten en todellakaan ollut tottunit muuten syömään ylisuuria annoksia.
Puol desii lisää puuroa ja leivänkannikka? Ei saakeli. Mulla oli omina eväinä voita, juustoa, keitettyjä munia, punaista maitoa, pähkinöitä. Meetvurstia en kehdannut ottaa mukaan kun se tuoksuu aika voimakkaasti.
Niinpä! Munakas olisi kaikille parempi, mut ei tuo ole ainoa asia, mikä mättää... Ootkos lukenut?
https://jamanetwork.com/journals/jamaotolaryngology/article-abstract/62…
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan jatkuvaa syöntiä sairaalassa. Ei siellä äitejä pidetä miinuskaloreilla. Hyvä paikka opetella syömään oikein ja lopettaa lihominen. Eipä ole ikinä nälkä jäänyt. Kuka edes tuntee nälkää tuoreena äitinä saati sektion jälkeen. Kumma jossei kahta päivää kestä ilman mässäämistä.
Kyllä mulla imettäminen lisäsi ruuantarvetta valtavasti, koko ajan oli nälkä, yleensä syön aika vähän.
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan jatkuvaa syöntiä sairaalassa. Ei siellä äitejä pidetä miinuskaloreilla. Hyvä paikka opetella syömään oikein ja lopettaa lihominen. Eipä ole ikinä nälkä jäänyt. Kuka edes tuntee nälkää tuoreena äitinä saati sektion jälkeen. Kumma jossei kahta päivää kestä ilman mässäämistä.
Minulla oli kyllä synnytyksen jälkeisinä päivinä ja viikkoina hirveä nälkä. Siitä huolimatta raskausaikana tulleet 9 lisäkiloa lähtivät synnytyksessä ja parissa kuukaudessa sen jälkeen. Uskon nälän liittyneen jotenkin imetyksen aloituksen aiheuttamiin hormonimuutoksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin synnytyksen jälkeen monta viikkoa sairaalassa. En jaksanu edes syödä kaikkea koska ruokaa tuotiin parin tunnin välein. Sanoin monta kertaa että pienempiä annoksia mutta silti jäi osa syömättä.
Kyllä sun on oma grillattu sika otettaca mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairaalaruoka on tarkoin laskettu kalorimäärältään, ja koostumukseltaankin.
Ei niitä annoksia noin vaan hatusta tempaista. Ne on suunniteltu sen mukaan, että sairaalassa ihminen ei kuluta niin paljon, kuin normaali elämässä.
Sairaalassa on myös runsaasti erikoisruokavalioilla olevai ihmisiä, kuten diabetikot, gluteiininittomat, proteeinottomat jne, sairauksien mukaan.
Vakavaa munuaissairautta poteva ihminen ei voi syödä samaa ruokaa kuin muut jne. jne.
Yleensä odottavat ja imettevät äidit ja insuliini diabetikot saavat osaston jääkaapista välipalaa tarvittaessa.
Aivan turhaa mollata sairaalaruokaa, perussairaalaruoka on samaa ruokaa jota myös henkilökunta syö omassa ruokalassaan.
Jos ei maistu eikä riitä, voi toki tilata omat annokset ravintolasta, ulkopuolelta.
Muuten hyvä, mutta sektiosta toipuvan äidin energiankulutus on todella hurjaa. Elimistön pitäisi sekä toipua leikkauksesta että käynnistää maidontuotanto, joten nälkä on jatkuva. Eikä sen ruuan sisältöä ole todellakaan laskettu. Esim. päivällinen oli useampana päivänä käytännössä proteiiniton (riisipuuroa tai kirkasta kasviskeittoa??). Lounaaksi lohipastaa, jossa ei luonnollisesti ollut lohta lainkaan. Kasviksina pari kurkkusiivua. Olin sektion vuoksi sairaalassa neljä päivää ja nälkä oli koko ajan järjetön. Mies kantoi mehua ja suklaata, jotta selvisin edes jotenkin.
Meillä oli ainakin mammaosastolla jääkaappi, mistä sai hakea leipää ja jogurtteja jos hiuko iski vaikka keskellä yötä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varmasti ole viime aikoina Suomen sairaaloissa kukaan kuollut nälkään sen takia, ettei olisi osastolla saanut riittävästi ruokaa. Kyllä sitä siis saa "tarpeeksi", joskaan se harvalle tulee sellaisina määrinä ja rytmissä mihin on itse tottunut.
Ei ole huono idea ottaa jotain naposteltavia mukaan oman mukavuuden tähden jos on tottunut syömään paljon ja/tai tiuhaan, mutta siitä ei tarvitse murehtia etteikö sitä ruokaa tarpeeksi saisi niin, että hyvinvointinsa puolesta pärjää.
Sairaalaruuasta tuli mieleeni seuraavaa:
Meidän esikoinen syntyi kolmekymmentä vuotta sitten ja vauvaa ihastelemassa kävivät tuoreet isovanhemmat, miehen ja minun sisarukset, sekä tulevat kummit.
Esikoisellemme valittu kummi tiesi makutottumukseni ruuan suhteen, sekä sen, että sairaalan ruuat eivät ole mitenkään kulinaristille sopivia. Kummi oli käynyt pizzahutissa ja toi minulle ihanalta tuoksuvan supremepizzan, sekä konditoriasta ostetun valtavan katkarapuleivään. Hän haki vielä sairaalan kanttiinista kahvia ja tuo jäi mieleeni, että olipa ihanasti tehty ja lisäksi nälkäiselle tuoreelle äidille se paras tuominen, kukkia oli pöydälläni jo tungokseksi asti.
Rapuleivän söin heti ja pizzaa pitkin iltaa, palaset siitä annoin huonekavereillekin, kun en yksin olisi jaksanut. Olivat iloisia, ruokana oli sinä päivänä ollut kasvissosekeittoa, joka ei oikein kenellekään pudonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaalaruoka on tarkoin laskettu kalorimäärältään, ja koostumukseltaankin.
Ei niitä annoksia noin vaan hatusta tempaista. Ne on suunniteltu sen mukaan, että sairaalassa ihminen ei kuluta niin paljon, kuin normaali elämässä.
Sairaalassa on myös runsaasti erikoisruokavalioilla olevai ihmisiä, kuten diabetikot, gluteiininittomat, proteeinottomat jne, sairauksien mukaan.
Vakavaa munuaissairautta poteva ihminen ei voi syödä samaa ruokaa kuin muut jne. jne.
Yleensä odottavat ja imettevät äidit ja insuliini diabetikot saavat osaston jääkaapista välipalaa tarvittaessa.
Aivan turhaa mollata sairaalaruokaa, perussairaalaruoka on samaa ruokaa jota myös henkilökunta syö omassa ruokalassaan.
Jos ei maistu eikä riitä, voi toki tilata omat annokset ravintolasta, ulkopuolelta.
Muuten hyvä, mutta sektiosta toipuvan äidin energiankulutus on todella hurjaa. Elimistön pitäisi sekä toipua leikkauksesta että käynnistää maidontuotanto, joten nälkä on jatkuva. Eikä sen ruuan sisältöä ole todellakaan laskettu. Esim. päivällinen oli useampana päivänä käytännössä proteiiniton (riisipuuroa tai kirkasta kasviskeittoa??). Lounaaksi lohipastaa, jossa ei luonnollisesti ollut lohta lainkaan. Kasviksina pari kurkkusiivua. Olin sektion vuoksi sairaalassa neljä päivää ja nälkä oli koko ajan järjetön. Mies kantoi mehua ja suklaata, jotta selvisin edes jotenkin.
Kyllähän nyt ainakin riisipuurossa on proteiinia. Ja melkoista järjen köyhyyttä kantaa nälkäiselle mehua ja suklaata, kun olisi voinut tuoda sinulle jotain ravitsevaa, kuten pähkinöitä ja vaikka voileipiä, mikä ettei ihan noutoruokaakin.
Omakohtainen kokemus toisessa sektiossa oli, että ruokaa oli liian vähän. Se tuotiin tarjottimella ja ehkäpä olisi voinut pyytää isompaa annosta kuten joku yllä jo vinkkasi. Maku ei ollut kummoinen.m esim. Työpaikan lounasruokailuun tottuneelle.
Sektion jälkeen vatsa saattaa olla kovalla. Eli omien eväiden kansss kannattaa olla varovainen. Ei sokereita rai höttöhiilaria suolta tukkimaan.
Kannattaa ottaa ulosten pehmennystä, jota yl. Tarjoavat automaattisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kehonrakentaja ja en tosiaan saanut tarpeeksi kaloreita sairaalaruoasta. laihduin kilokaupalla. Päivittäinen kaloritarpeeni on noin 4000.
Toki treenasit myös sairaalahoidon aikana...
Lapsivuodeosastolla haettiin oma tarjotin kärrystä päiväsalista tms. ja aamupalala tehtiin itse, jos olit vähänkin myöhässä niin eipä siellä ollut juuri mitään jäljellä, mehutölkit tyhjänä ja pelkkää voita (siis Menu halpispaskaa margariinia) sait sipaista löysän paahtoleivän (parhaimmat jyväleivät tietty menneet myös) päälle kun muissa leivänpäällisissä vain tyhjät rasiat jossa kurkku- ja tomaattiliemet.. Tämä oma kokemus (ja juu annoin palautetta). Jouduin olla nälässä synnärillä. Siksi sieltä halusinkin mahd pian kotiin.
Sairaaloiden potilaruokalistat on laadittu sairaalaruoka suositusten mukaan.
Sairaaloissa työskentelee ravintoterapeutteja laatimassa ruokalistoja.
Ruuissa saa olla tietty määrä suolaa ja rasvaa ja niiden tulee täyttää ravintosuositukset.
Koska ruokaa ei juurikaan maustetta mitenkään, saattaa se useiseimpien mielestä olla mautonta.
Se on perusruokaa, ei mitään gourmet juttua.
Et voi luottaa, mutta pari päivää nyt menee vaikka syömättä. Eri asia sitten jos olet neljä kuukautta, niin kuin minä aikanaan ja ainoa tarjonta koostuu 800 kalorin matalaenergisestä ruokavaliosta, jonka tarjoaminen lopetettiin sairaaloissa 00-luvun loppupuolella. 800 kaloria ei paljon isoa miestä naurata, kun lepokulutus on jo 2600. Sain aamulla puuroa, ja iltapäivällä sellaista mössöä missä oli perunoita ja kanaa, ilman suolaa. Ei muuta. Onneksi suku toi pizzoja, joille hoitsut sitten tuhahtelivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaalaruoka on tarkoin laskettu kalorimäärältään, ja koostumukseltaankin.
Ei niitä annoksia noin vaan hatusta tempaista. Ne on suunniteltu sen mukaan, että sairaalassa ihminen ei kuluta niin paljon, kuin normaali elämässä.
Sairaalassa on myös runsaasti erikoisruokavalioilla olevai ihmisiä, kuten diabetikot, gluteiininittomat, proteeinottomat jne, sairauksien mukaan.
Vakavaa munuaissairautta poteva ihminen ei voi syödä samaa ruokaa kuin muut jne. jne.
Yleensä odottavat ja imettevät äidit ja insuliini diabetikot saavat osaston jääkaapista välipalaa tarvittaessa.
Aivan turhaa mollata sairaalaruokaa, perussairaalaruoka on samaa ruokaa jota myös henkilökunta syö omassa ruokalassaan.
Jos ei maistu eikä riitä, voi toki tilata omat annokset ravintolasta, ulkopuolelta.
Muuten hyvä, mutta sektiosta toipuvan äidin energiankulutus on todella hurjaa. Elimistön pitäisi sekä toipua leikkauksesta että käynnistää maidontuotanto, joten nälkä on jatkuva. Eikä sen ruuan sisältöä ole todellakaan laskettu. Esim. päivällinen oli useampana päivänä käytännössä proteiiniton (riisipuuroa tai kirkasta kasviskeittoa??). Lounaaksi lohipastaa, jossa ei luonnollisesti ollut lohta lainkaan. Kasviksina pari kurkkusiivua. Olin sektion vuoksi sairaalassa neljä päivää ja nälkä oli koko ajan järjetön. Mies kantoi mehua ja suklaata, jotta selvisin edes jotenkin.
Valitat proteiinin vähyyttä ja mies kantaa mehua ja suklaata. Ok.
On aivan sama saako sieltä osaston kaapista hakea välipalaa, jos ei pääse sektion jälkeen sängystä ylös
Pelkkää hiilaria koko päivä.