Minua häiritsee "aina oikeassa" oleva "täydellinen" ystäväni

Mä kokeilisin kuittailua tyyliin: "on se hyvä että SÄ kuitenkin osaat valikoida oikeanlaisia joulukoristeita/kukkia tms."

Tai sitten ihan vaan kevyesti toteaisin oman mielipiteeni vaikkapa niistä omista sormuksistani/koristeistani/kukistani että "jaaa, minusta nämä on ihan kauniit/somat, minä tykkään". Se tyyppi on vissiin vain tottunu siihen että hän saa vapaasti yksinään mellastaa mielipiteineen. Ei taida olla ihan aikuinen vielä.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 19:28"]

"Tyyliin: hän käyttää sävyinä vain pellavaa, beigeä, valkoista, vaaleansinistä, vaalean vihreää. Kaikki muu on hirveää ja mautonta. Jos minulla on vaikka violetti paita ja kävelemme näyteikkunan ohi, jossa on sen värisiä vaatteita, hän huudahtaa, että kamalaa, miten hirveän värisiä vaatteita, violetti on väri, joka ei sovi KENELLEKÄÄN!"

 [/quote]

Niin, ja tähän ei voi sitten vastata (mikä olisi asiallista koska se ystävä ehkä yrittää herättää keskustelua), että: "No, värianalyysiteorian mukaan useat violetin ja lilan sävyt sopivat talvi- ja kesäihmiselle".

Ei tietenkään voi vastata koska onhan nyt paljon se kivempi tulkita kaikki mitä muut ihmiset sanoo jonain vittuiluna ja sitten kerjätä sääliä jostain nettipalstalta. Kuule ap ja muut, katkaise välit tähän ystävääsi. Te ette ikinä tule tulemaan toimeen keskenänne. Sinulle sopiva seura on sellaista joka on yhtä paranoidia kuin sinä itsekin. Sellaista joka kaivaa jokaisesta sanomisesta jonkin vittuilupiilomerkityksen. Te voitte sitten keskenänne  istua hiljaa ja varoa ettei kumpikaan vain katso toista jotenkin väärällä tavalla.

Minusta kuulostaa, että pätijällä on huono itseluottamus eikä usko muiden pitävän hänestä omana itsenään. 

Siis joku ei osta keltaisia kukkia, koska ystävä ei pidä niistä...?

[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 09:10"]

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 22:54"]

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 22:47"]

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 21:32"]

Minullakin on tuollainen ystävä, joo... Tai hänelle ei ehkä niinkään ole tärkeää olla oikeassa vaan korostaa omaa paremmuuttaan ja ennekaikkea varakuuttaan, vaikka ei edes ole mitenkään keskivertoa varakkaampi. Sellaista kuunnellesa tulee itsellekin koko ajan sellainen olo, että pitäisi pistää paremmaksi ja kehuskella sellaisilla asioilla, millä ei normaalisti tulisi mieleenkään kehuskella.

Kaveri esim. osti uuden auton ja siitä on kyllä kuultu! Jo enne kuin autoa oli ostettu, hän linkkaili facebookiin kuvia että tälläinen tulee. Ja nyt kun se seisoo pihassa, saa taas jatkuvasti kuullaa, kuinka hieno bemai heilä on. Tuohon tekisi mieli kommentoida, että joo, meillä ei ehkä oo bemaria mutta ei sentäs oo lainarahalla ostettu meidän auto... Kamalinta tässä on siis se, että itsestäkin nousee esiin ihan kummia piirteitä kun tekee koko ajan mieli kuittailla takaisin.

Itselle on tämän kaverin kohdalla ainakin tullut vähän se fiilis, että kun hän on kotoisin melko varattomasta kodista,  missä ei ilmeisesti ole ollut varaa kovin usein mihinkään luksukseen, niin nyt täytyy jotenkin kompensoida sitä ja ilmaista koko ajan että rahaahan on!

[/quote]

No voi voi. Enää ei ole sopivaa iloita uudesta autostakaan. Minä iloitsin uudesta pyörästäni ja kerroin siitä kaikille etukäteen ja oikein hehkutin sitä kun olin niin rakastunut siihen. Tai siis vanha käytetty romuhan se oli mutta kuitenkin minun uusi kaverini jonka kanssa viiletän uusiin seikkailuihin.

En osannut kuvitellatkaan, että joku voisi pitää minun viatonta iloani kehumisena tai että joku ottaisi siitä nokkiinsa. Joskus tulee tunne, että suurin osa ihmisistä kärsii pahoista henkisistä ongelmista.

[/quote]

Totta kai saa ja pitääkin olla iloinen siitä mitä on. Mutta viaton ilo on eri asia kuin kehuminen. On eri asia kommentoida "niin joo kun meil on nyt se bemari" kun kysyny että mitä haluaisit syödä kun tulet kylään.

[/quote]

Ja kehuminen on moraalisesti tuomittavaa koska...sinulle tulee paha mieli kun sinulla ei ole bemaria?

[/quote]

Ei moraalisesti tuomittavaa, mutta raskasta ystävälle. Jos se kehuminen on siis jatkuvaa, liittyyen ihan kaikkeen ja kaikissa keskusteluissa toinen osapuoli keksii heittää jonkun itseään jalustalle nostavan kommentin. Toki aina välillä olen joistain jutuista kateellinen, mutta useimmiten se kaverin kehu ei ole mikään kovin erityinen juttu, mistä olisi tarpeen olla kade. Mutta tämä tästä, sinun on ilmeisestri ollut ,melko hankala tavoittaa pointtiani.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 22:14"]

Lisäksi minua kiinnostaa, mistä näet tai tiedät tämän: "Sehän olet sinä jolle on niin kauhean tärkeää, että harrastuksesi, mieltymyksesi ja mielenkiinnonkohteesi herättävät muissa arvostusta. Se olet sinä joka arvostaa ihmisiä sen perusteella mitä he harrastavat. Se on sinun ajatuksesi, että jotakuta edes voi arvottaa harrastusten perusteella."

?

[/quote]

No mikset voi vaan hyväksyä sitä, että kaverisi arvostaa jotain muuta kuin sinun harrastuksiasi ja silti olla ystäviä? Tai jos haluat, että kaverisi ymmärtäisi miten hienoja harastuksesi ovat, niin sitten sinun varmaan pitäisi kertoa mitä hienoa niissä on. Eiku ai niin. Juuri niin ei saanut tehdä koska mielipiteiden kertominen on väärin.

Minä vielä mietin, mitä pahaa (tai siltä se ainakin tuntui) minä olen tehnyt hänelle saamalla asioita, jotka tuntuivat saavan hänet huonolle tuulelle. Jos minulle kävi jotain onnekasta, hän tuntui pahoittavan oman mielensä ja kertoi katkeralla äänellä, mikä asiassa oli vikana. Miksi minun onneni oli hänelle vain harmillinen asia? 

Siksikö, että minä en hänen mielestään ollut taidoiltani asian veroinen  ja hänen mielestään jonkun taitavamman olisi kuulunut saada ne asiat? Hän halusi, että minä ymmärrän, että en ollut taidoiltani riittävä? 

Ja samalla, ei hätää, koska HÄN välittää minusta?

Mikään ei siis olisi saanut olla tärkeämpää kuin hän? Tai paremmin kuin hänellä? 

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 22:48"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 22:14"]

Lisäksi minua kiinnostaa, mistä näet tai tiedät tämän: "Sehän olet sinä jolle on niin kauhean tärkeää, että harrastuksesi, mieltymyksesi ja mielenkiinnonkohteesi herättävät muissa arvostusta. Se olet sinä joka arvostaa ihmisiä sen perusteella mitä he harrastavat. Se on sinun ajatuksesi, että jotakuta edes voi arvottaa harrastusten perusteella."

?

[/quote]

No mikset voi vaan hyväksyä sitä, että kaverisi arvostaa jotain muuta kuin sinun harrastuksiasi ja silti olla ystäviä? Tai jos haluat, että kaverisi ymmärtäisi miten hienoja harastuksesi ovat, niin sitten sinun varmaan pitäisi kertoa mitä hienoa niissä on. Eiku ai niin. Juuri niin ei saanut tehdä koska mielipiteiden kertominen on väärin.

[/quote]

"No mikset voi vaan hyväksyä sitä, että kaverisi arvostaa jotain muuta kuin sinun harrastuksiasi ja silti olla ystäviä?"

No mielellään siksi, että olisi ollut kivaa vaikka jakaa harrastus tai edes siitä puhuminen hänen kanssaan. Minä jo aloitin hänen kanssaan muutaman hänen harrastuksensa (Tanssi, kävely) Hän vain nauroi minun harrastukselleni (ratsastus, partio)

"Tai jos haluat, että kaverisi ymmärtäisi miten hienoja harastuksesi ovat, niin sitten sinun varmaan pitäisi kertoa mitä hienoa niissä on." Ai ihmiselle, joka pitää minun harrastuksiani naurettavina? 

"Eiku ai niin. Juuri niin ei saanut tehdä koska mielipiteiden kertominen on väärin." Loukkaavien mielipiteiden kertominen mielestäni on. Miksi mä yrittäisin vaikuttaa hänen mielipiteisiinsä? Hänellähän on omansa. 

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 12:58"] Jos minulla on vaikka violetti paita ja kävelemme näyteikkunan ohi, jossa on sen värisiä vaatteita, hän huudahtaa, että kamalaa, miten hirveän värisiä vaatteita, violetti on väri, joka ei sovi KENELLEKÄÄN!

Käymme puutarhamyymälässä. Ihailen keltaisia kukkia. Toinen ystävämme tulee myös ihailemaan niitä ja on jo aikeissa ostaa. Tämä tyyliniekka tulee paikalle, sanomme katso, onpa elinvoimaisen oloisia taimia. Hän toteaa: niin, onhan ne, mutta niissä on KELTAISET kukat, kamalaa, mä EN KOSKAAN voisi laittaa pihalleni keltaisia kukkia. Ihan hirveetä. Ostoaikeissa ollut ystävä sanoo vaisusti: niin, en mäkään tykkää keltaisista kukista - ja jättää ne siihen.

Tämä ystävä mesoaa, että käyttää aina ja vain keltakultaisia koruja. Hän ei voi sietää hopeaa tai valkokultaa! (Kihla- ja vihkisormukseni ovat valkokultaisia.) Puolen vuoden päästä hänellä killuu korvissa hopeiset korvakorut...

Ystävä kauhistelee, kun käyn hiihtämässä. Ulkoliikunta ja varsinkaan talvella ei ole häntä varten! Miten mä saatan! Vuoden päästä hän menee juoksukouluun, alkaa lenkkeillä keskellä lunta ja jäätä ja hehkuttaa, miten mahtavaa on, kun reidet jäätyy -15 asteen pakkasella.

Meillä on uusi koti ja uusia huonekaluja. Ystävä tulee kylään ja tokaisee, että meillä on hänen makuunsa liian talonpoikaista (?). Hän pitää enemmän blingblingistä! Ja muuten, HÄNEN joulukoristeensa ei ole perinteisiä tonttuja vaan sellaisia, jotka ei oikeastaan ole edes joulukoristeita - ja se vasta on hienoa![/quote]

1. Kysy että "Sanoitsä mua rumaksi vai?"

2. Sano "Me tykätäänki pissaleikeistä."

3. Sano "Mulla ei oo varaa minkäänlaisiin koruihin."

4. Sano "No mä en ookkaa mikää vitun kermaperse."

5. Sano "Me ei ollakaan pyrkimässä seiskalehden sisustusosioon."

Yleisenä sääntönä vois sanoo, et aina ku kaverisi koittaa nostaa omaa häntäänsä, ala haukkumaan itseäsi. Jos se vaik hehkuttaa omaa omenatarhaansa, totea, että menee varmaan työpaikka itseltäsi alta ja joudutte muuttamaan yksiöön kontulaan. Tai omenat on nykyään niin kalliita, ettei oo varaa ostaa, voisko ystäväs antaa niitä ens syksynä?

[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 09:10"]

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 22:54"]

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 22:47"]

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 21:32"]

Minullakin on tuollainen ystävä, joo... Tai hänelle ei ehkä niinkään ole tärkeää olla oikeassa vaan korostaa omaa paremmuuttaan ja ennekaikkea varakuuttaan, vaikka ei edes ole mitenkään keskivertoa varakkaampi. Sellaista kuunnellesa tulee itsellekin koko ajan sellainen olo, että pitäisi pistää paremmaksi ja kehuskella sellaisilla asioilla, millä ei normaalisti tulisi mieleenkään kehuskella.

Kaveri esim. osti uuden auton ja siitä on kyllä kuultu! Jo enne kuin autoa oli ostettu, hän linkkaili facebookiin kuvia että tälläinen tulee. Ja nyt kun se seisoo pihassa, saa taas jatkuvasti kuullaa, kuinka hieno bemai heilä on. Tuohon tekisi mieli kommentoida, että joo, meillä ei ehkä oo bemaria mutta ei sentäs oo lainarahalla ostettu meidän auto... Kamalinta tässä on siis se, että itsestäkin nousee esiin ihan kummia piirteitä kun tekee koko ajan mieli kuittailla takaisin.

Itselle on tämän kaverin kohdalla ainakin tullut vähän se fiilis, että kun hän on kotoisin melko varattomasta kodista,  missä ei ilmeisesti ole ollut varaa kovin usein mihinkään luksukseen, niin nyt täytyy jotenkin kompensoida sitä ja ilmaista koko ajan että rahaahan on!

[/quote]

No voi voi. Enää ei ole sopivaa iloita uudesta autostakaan. Minä iloitsin uudesta pyörästäni ja kerroin siitä kaikille etukäteen ja oikein hehkutin sitä kun olin niin rakastunut siihen. Tai siis vanha käytetty romuhan se oli mutta kuitenkin minun uusi kaverini jonka kanssa viiletän uusiin seikkailuihin.

En osannut kuvitellatkaan, että joku voisi pitää minun viatonta iloani kehumisena tai että joku ottaisi siitä nokkiinsa. Joskus tulee tunne, että suurin osa ihmisistä kärsii pahoista henkisistä ongelmista.

[/quote]

Totta kai saa ja pitääkin olla iloinen siitä mitä on. Mutta viaton ilo on eri asia kuin kehuminen. On eri asia kommentoida "niin joo kun meil on nyt se bemari" kun kysyny että mitä haluaisit syödä kun tulet kylään.

[/quote]

Ja kehuminen on moraalisesti tuomittavaa koska...sinulle tulee paha mieli kun sinulla ei ole bemaria?

[/quote]

Jos kehumisen tarkoitus on nostaa itsensä toisen yläpuolelle, niin kyllä, mielestäni se on "moraalisesti tuomittavaa". Tai ainakin se on myrkkyä ystävyydelle, jonka useimmat kuitenkin odottavat olevan tasa-arvoinen ihmissuhde.

Omista onnistumisista tai uusista ostoksista iloitseminen on sitten ihan toinen juttu, mutta näitä kahta on harvemmin kovin vaikea erottaa toisistaan. "Ai sulla on vaan tollanen Toyota... me ostettiin just miehen kans uudet BMW:t ku me ei todellakaan kehdata ajaa muilla ku premium-autoilla"-tyylisistä kommenteista ei jää epäselväksi, mistä on kyse. Ei edes siellä kuuluisassa "muualla ku Suomessa", jossa kateutta ei ole edes sanakirjassa.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 22:58"]

"No mikset voi vaan hyväksyä sitä, että kaverisi arvostaa jotain muuta kuin sinun harrastuksiasi ja silti olla ystäviä?"

No mielellään siksi, että olisi ollut kivaa vaikka jakaa harrastus tai edes siitä puhuminen hänen kanssaan. Minä jo aloitin hänen kanssaan muutaman hänen harrastuksensa (Tanssi, kävely) Hän vain nauroi minun harrastukselleni (ratsastus, partio)

"Tai jos haluat, että kaverisi ymmärtäisi miten hienoja harastuksesi ovat, niin sitten sinun varmaan pitäisi kertoa mitä hienoa niissä on." Ai ihmiselle, joka pitää minun harrastuksiani naurettavina? 

"Eiku ai niin. Juuri niin ei saanut tehdä koska mielipiteiden kertominen on väärin." Loukkaavien mielipiteiden kertominen mielestäni on. Miksi mä yrittäisin vaikuttaa hänen mielipiteisiinsä? Hänellähän on omansa. 

[/quote]

Eli sinä toivot, että teillä olisi ollut samat harrastukset jotta olisitte olleet samiksia ja otat sen loukkauksena jos hän haluaa kulkea omia polkujaan. Hän varmaan ajattelee eri tavalla. Ehkä hän ajattelee, että jotkut harrastukset ovat parempia kuin jotkut toiset ja hän haluaa harrastaa kaikkein parhaimpia harrastuksia. Hänen käsityksen mukaan ilmeisesti kävely ja tanssi ovat parhaita.

Sori nyt vaan mutta kuulostat ihan epäloogiselta. Itse sanoit, että olisi ollut kullan arvoista jos ystäväsi olisi arvostanut harrastuksiasi mutta sitten et kuitenkaan kerro hänelle mitään sellaista tietoa miksi hänen pitäisi arvostaa niitä. Oletko sitä mieltä, että hänen pitäisi arvostaa asioita joista hän ei tiedä mitään ihan vain sen takia, että ne ovat sinun harrastuksiasi? Muuten, minustakin partio on naurettava harrastus koska kaikki ne partiolaiset joihin olen tutustunut ovat olleet jollakin tavalla kusipäitä mutta jos et halua oikoa tätä käsitystäni, niin sitten sinun täytyy vain hyväksyä se etten pidä partiosta tai partiolaisista. 

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 22:50"]

Minä vielä mietin, mitä pahaa (tai siltä se ainakin tuntui) minä olen tehnyt hänelle saamalla asioita, jotka tuntuivat saavan hänet huonolle tuulelle. Jos minulle kävi jotain onnekasta, hän tuntui pahoittavan oman mielensä ja kertoi katkeralla äänellä, mikä asiassa oli vikana. Miksi minun onneni oli hänelle vain harmillinen asia? 

Siksikö, että minä en hänen mielestään ollut taidoiltani asian veroinen  ja hänen mielestään jonkun taitavamman olisi kuulunut saada ne asiat? Hän halusi, että minä ymmärrän, että en ollut taidoiltani riittävä? 

Ja samalla, ei hätää, koska HÄN välittää minusta?

Mikään ei siis olisi saanut olla tärkeämpää kuin hän? Tai paremmin kuin hänellä? 

[/quote]

Kerro hänen tarkemmin millainen tilanne oli? Jotkut ovat kusipäitä joille toisten onni on myrkkyä. Joskus taas joku ulkopuolinen voi nähdä sellaisia puolia joita asianomainen ei itse onnenhuumassaan huomaa.

kaverit nyt sanoo välillä asioita mitä ei ajatella sen enempää. Ei niitä kande ruveta miettimään tai pähkäilemään, hulluksihan siinä tulee.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 12:58"]

Hän on mielestään aina oikeassa. Hänen tekemänsä ratkaisut ovat aina parhaita. Hänen mieleisensä sisustus, vaatteet, tyyli, jne. on se ainoa oikea tapa. Mikään muu ei voi olla kaunista. Kaikki muu on oikeastaan ihan kamalaa ja tyylitöntä. Niin, maailma olisi parempi paikka hänelle, jos kaikki tekisivät hänen esimerkkinsä mukaan.

Tyyliin: hän käyttää sävyinä vain pellavaa, beigeä, valkoista, vaaleansinistä, vaalean vihreää. Kaikki muu on hirveää ja mautonta. Jos minulla on vaikka violetti paita ja kävelemme näyteikkunan ohi, jossa on sen värisiä vaatteita, hän huudahtaa, että kamalaa, miten hirveän värisiä vaatteita, violetti on väri, joka ei sovi KENELLEKÄÄN!

Käymme puutarhamyymälässä. Ihailen keltaisia kukkia. Toinen ystävämme tulee myös ihailemaan niitä ja on jo aikeissa ostaa. Tämä tyyliniekka tulee paikalle, sanomme katso, onpa elinvoimaisen oloisia taimia. Hän toteaa: niin, onhan ne, mutta niissä on KELTAISET kukat, kamalaa, mä EN KOSKAAN voisi laittaa pihalleni keltaisia kukkia. Ihan hirveetä. Ostoaikeissa ollut ystävä sanoo vaisusti: niin, en mäkään tykkää keltaisista kukista - ja jättää ne siihen.

Tämä ystävä mesoaa, että käyttää aina ja vain keltakultaisia koruja. Hän ei voi sietää hopeaa tai valkokultaa! (Kihla- ja vihkisormukseni ovat valkokultaisia.) Puolen vuoden päästä hänellä killuu korvissa hopeiset korvakorut...

Ystävä kauhistelee, kun käyn hiihtämässä. Ulkoliikunta ja varsinkaan talvella ei ole häntä varten! Miten mä saatan! Vuoden päästä hän menee juoksukouluun, alkaa lenkkeillä keskellä lunta ja jäätä ja hehkuttaa, miten mahtavaa on, kun reidet jäätyy -15 asteen pakkasella.

Meillä on uusi koti ja uusia huonekaluja. Ystävä tulee kylään ja tokaisee, että meillä on hänen makuunsa liian talonpoikaista (?). Hän pitää enemmän blingblingistä! Ja muuten, HÄNEN joulukoristeensa ei ole perinteisiä tonttuja vaan sellaisia, jotka ei oikeastaan ole edes joulukoristeita - ja se vasta on hienoa!

Arvatkaa mitä? Mä en jaksa enää. Kyseisen ihmisen seura on alkanut tympiä ja isosti.

[/quote]

Jos olisi kysymys YSTÄVÄSTÄ, ei tälläistä kirjoitusta olisi. Asiat puhuttaisiin suoraan. Käsitteet ystävä/tuttava/kaveri näemmä vaihtelee aika paljon..

[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 12:24"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 22:58"]

"No mikset voi vaan hyväksyä sitä, että kaverisi arvostaa jotain muuta kuin sinun harrastuksiasi ja silti olla ystäviä?"

No mielellään siksi, että olisi ollut kivaa vaikka jakaa harrastus tai edes siitä puhuminen hänen kanssaan. Minä jo aloitin hänen kanssaan muutaman hänen harrastuksensa (Tanssi, kävely) Hän vain nauroi minun harrastukselleni (ratsastus, partio)

"Tai jos haluat, että kaverisi ymmärtäisi miten hienoja harastuksesi ovat, niin sitten sinun varmaan pitäisi kertoa mitä hienoa niissä on." Ai ihmiselle, joka pitää minun harrastuksiani naurettavina? 

"Eiku ai niin. Juuri niin ei saanut tehdä koska mielipiteiden kertominen on väärin." Loukkaavien mielipiteiden kertominen mielestäni on. Miksi mä yrittäisin vaikuttaa hänen mielipiteisiinsä? Hänellähän on omansa. 

[/quote]

Eli sinä toivot, että teillä olisi ollut samat harrastukset jotta olisitte olleet samiksia ja otat sen loukkauksena jos hän haluaa kulkea omia polkujaan. Hän varmaan ajattelee eri tavalla. Ehkä hän ajattelee, että jotkut harrastukset ovat parempia kuin jotkut toiset ja hän haluaa harrastaa kaikkein parhaimpia harrastuksia. Hänen käsityksen mukaan ilmeisesti kävely ja tanssi ovat parhaita.

Sori nyt vaan mutta kuulostat ihan epäloogiselta. Itse sanoit, että olisi ollut kullan arvoista jos ystäväsi olisi arvostanut harrastuksiasi mutta sitten et kuitenkaan kerro hänelle mitään sellaista tietoa miksi hänen pitäisi arvostaa niitä. Oletko sitä mieltä, että hänen pitäisi arvostaa asioita joista hän ei tiedä mitään ihan vain sen takia, että ne ovat sinun harrastuksiasi? Muuten, minustakin partio on naurettava harrastus koska kaikki ne partiolaiset joihin olen tutustunut ovat olleet jollakin tavalla kusipäitä mutta jos et halua oikoa tätä käsitystäni, niin sitten sinun täytyy vain hyväksyä se etten pidä partiosta tai partiolaisista. 

[/quote]

Sanot: "Oletko sitä mieltä, että hänen pitäisi arvostaa asioita joista hän ei tiedä mitään ihan vain sen takia, että ne ovat sinun harrastuksiasi?"

Mistä päättelet, ettei hän tiedä niistä mitään? Missä sanoin niin? Jos joku haukkuu minun harrastukseni, niin sekö tarkoittaa, ettei hän tiedä niistä mitään?

Kuinka niin ei tiedä niistä mitään? Ihan hyvin hän voi tietää ja sitten päätti haukkua ne minulle.

Minua ei kiusaa se, että sinusta partiolaiset ovat kusipäitä, koska et ole ystäväni. Jos olisit, niin minusta tuollaisen ääneensanominen olisi loukkaavaa, enkä ymmärrä, miksi ystävä haluaa loukata toista. 

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 02:00"]

Jos kehumisen tarkoitus on nostaa itsensä toisen yläpuolelle, niin kyllä, mielestäni se on "moraalisesti tuomittavaa". Tai ainakin se on myrkkyä ystävyydelle, jonka useimmat kuitenkin odottavat olevan tasa-arvoinen ihmissuhde.

Omista onnistumisista tai uusista ostoksista iloitseminen on sitten ihan toinen juttu, mutta näitä kahta on harvemmin kovin vaikea erottaa toisistaan. "Ai sulla on vaan tollanen Toyota... me ostettiin just miehen kans uudet BMW:t ku me ei todellakaan kehdata ajaa muilla ku premium-autoilla"-tyylisistä kommenteista ei jää epäselväksi, mistä on kyse. Ei edes siellä kuuluisassa "muualla ku Suomessa", jossa kateutta ei ole edes sanakirjassa.

[/quote]

Niin paitsi että mikään missään esitetyssä esimerkissä ei viittaa siihen, että kukaan olisi pitänyt ketään toista huonompana.

Tätäkään en oikeastaan ymmärrä. Miksi se , että ystävyyssuhteen toinen osapuoli olisi jotenkin huonompi olisi este ystävyydelle? Osaatko kuvitella, että on olemassa ihmisiä joiden mielestä ihmisarvo ei riipu siitä kuinka kaunis, rikas, hyvä, tyylikäs tai osaava ihminen on. Tuo sinun pakonomainen tarve häivyttää erot, vertailut ja yrittää kaikki saada näyttämään samalta viittaa siihen, että sinä itse halveksit ihmisiä jotka ovat "huonompia" kuin sinä itse. Tässä ap:n tapauksessa joku toinen olisi voinut myöntää, että joo, minulla ei ole värisilmää enkä niin kauheasti välitäkään väreistä.

Tämä on jotenkin niin tyypillistä nykyajalle. Ei saa sanoa, että ihmiset eivät ole kaikki taidoiltaan yhtä hyviä, yhtä älykkäitä tai että kaikilla ei ole yhtä hyvä värisilmä. Että se on jotenkin kohteliaisuutta teeskennellä, että kaikki ovat kaikessa yhtä hyviä. Jotnekin toivoisin, että palaisimme aikoihin jolloin ihmisarvo oli kaikilla eikä tarvinnut lunastaa sitä olemalla jotain.

Enkä ajatellut, että meillä pitäisi olla samat harrastukset. Ei olleet, kun tutustuimme. Hänellä olisi saanut olla omansa, minulla omani. Se, mikä loukkasi, oli minun harrastusteni haukkuminen minulle ääneen niin, että siitä sai sen käsityksen, että halveksimalla niitä hän halveksii samalla minua tai sitä osaa minusta, joka niitä harrastaa. En mielelläni olisi ollut missään asiassa huono ystäväni silmissä, voin sen myöntää. Paha mielihän siitä tulee. Tai sitten olisi pitänyt olla tosi ymmärtäväinen ystävä, joka ei silti tuomitse minua, mutta tämän seikan ystäväni jätti sanomatta ääneen. Ehkä se oli hänelle itsestään selvää, mutta minulle ei meidän välillämme ollut. 

En mielelläni olisi tehnyt mitään sellaista, josta ystäväni ei pidä, mutta toisaalta ei ollut kivaa rajoittaa omaa itseäänkään. Minun piti valita joko oman elämäni elämisen tai tämän ystävän välillä. Yritin kolme vuotta tasapainoilla tässä sopassa, mutta lopulta minun oli pakko valita oma elämäni ja rauhassa eläminen ilman valintojeni (ennakkoluuloihin perustuvaa?) arvostelua. Oli siellä välillä ihan järkevääkin arvostelua, mutta valtaosin turhaa pahan mielen aiheuttamista vaan. Jos arvostelee koko ajan, arvostelun soisi perustuvan muuhunkin kuin mututuntumaan, eikö?

Ei kai omia käsityksiään tarvitse joka asiasta ääneen sanoa, jos niillä vain loukkaa toista? 

Kirjoitit aiemmin, että hän ei kelvannut minulle. Minulle tuli sellainen tunne, että minun harrastukseni (ja sitä kautta osa minusta) eivät kelpaa hänelle. Eikä tämä tunne rajoittunut vain harrastuksiin, vaan kuten aloittajan viestissä kävi ilmi, pukeutumiset, kaverit jne arvosteltiin. Kaikissa näissä kohdissa minulle tuli tunne, että en kelpaa hänelle, vaikka muuten kelpasinkin.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 13:47"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 02:00"]

Jos kehumisen tarkoitus on nostaa itsensä toisen yläpuolelle, niin kyllä, mielestäni se on "moraalisesti tuomittavaa". Tai ainakin se on myrkkyä ystävyydelle, jonka useimmat kuitenkin odottavat olevan tasa-arvoinen ihmissuhde.

Omista onnistumisista tai uusista ostoksista iloitseminen on sitten ihan toinen juttu, mutta näitä kahta on harvemmin kovin vaikea erottaa toisistaan. "Ai sulla on vaan tollanen Toyota... me ostettiin just miehen kans uudet BMW:t ku me ei todellakaan kehdata ajaa muilla ku premium-autoilla"-tyylisistä kommenteista ei jää epäselväksi, mistä on kyse. Ei edes siellä kuuluisassa "muualla ku Suomessa", jossa kateutta ei ole edes sanakirjassa.

[/quote]

Niin paitsi että mikään missään esitetyssä esimerkissä ei viittaa siihen, että kukaan olisi pitänyt ketään toista huonompana.

Tätäkään en oikeastaan ymmärrä. Miksi se , että ystävyyssuhteen toinen osapuoli olisi jotenkin huonompi olisi este ystävyydelle? Osaatko kuvitella, että on olemassa ihmisiä joiden mielestä ihmisarvo ei riipu siitä kuinka kaunis, rikas, hyvä, tyylikäs tai osaava ihminen on. Tuo sinun pakonomainen tarve häivyttää erot, vertailut ja yrittää kaikki saada näyttämään samalta viittaa siihen, että sinä itse halveksit ihmisiä jotka ovat "huonompia" kuin sinä itse. Tässä ap:n tapauksessa joku toinen olisi voinut myöntää, että joo, minulla ei ole värisilmää enkä niin kauheasti välitäkään väreistä.

Tämä on jotenkin niin tyypillistä nykyajalle. Ei saa sanoa, että ihmiset eivät ole kaikki taidoiltaan yhtä hyviä, yhtä älykkäitä tai että kaikilla ei ole yhtä hyvä värisilmä. Että se on jotenkin kohteliaisuutta teeskennellä, että kaikki ovat kaikessa yhtä hyviä. Jotnekin toivoisin, että palaisimme aikoihin jolloin ihmisarvo oli kaikilla eikä tarvinnut lunastaa sitä olemalla jotain.

[/quote]

En kommentoinut suoraan ap:n tapausta, sillä ulkopuolisena on mahdoton sanoa tilanteesta mitään, vaan pohdin asiaa yleisemmällä tasolla.

Tarkastellaanpa väitteitäsi kahdenlaisen kehumisen välille tekemäni jaon valossa.

"Miksi se , että ystävyyssuhteen toinen osapuoli olisi jotenkin huonompi olisi este ystävyydelle?"

Ei se olekaan, jos tätä huonommuutta ei käytetä keppihevosena toisen saattamiseksi alisteiseen asemaan.

"Osaatko kuvitella, että on olemassa ihmisiä joiden mielestä ihmisarvo ei riipu siitä kuinka kaunis, rikas, hyvä, tyylikäs tai osaava ihminen on."

Kyllä, mutta esimerkiksi rikkaudella on yleisesti tunnustettu yhteiskunnallinen status. Jos toinen haluaa sitä statustaan minulle erityisesti osoittaa, niin tulkitsen, että hän haluaa nostaa itsensä minun yläpuolelleni.

"Tuo sinun pakonomainen tarve häivyttää erot, vertailut ja yrittää kaikki saada näyttämään samalta viittaa siihen, että sinä itse halveksit ihmisiä jotka ovat "huonompia" kuin sinä itse."

Hevonpaskaa. En sanonut tuollaista, eikä johtopäätöksesi ole mitenkään perusteltu.

"Että se on jotenkin kohteliaisuutta teeskennellä, että kaikki ovat kaikessa yhtä hyviä."

Ainakaan kohteliaisuutta ei ole pyrkiä osoittamaan toiselle hänen huonommuuttaan.

Kenties et allekirjoita tekemääni jakoa tai ainakaan et ole sitä mieltä, että tietoinen paremmuuden osoittaminen toiseen nähden olisi haitallista ystävyydelle. Se on ihan ok, mutta älä kuitenkaan yritä kylmästi sovittaa "Suomessa ei saa olla hyvä ku kaikki on kateellisia"-korttia tapauksiin, joihin se ei sovi.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 12:27"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 22:50"]

Minä vielä mietin, mitä pahaa (tai siltä se ainakin tuntui) minä olen tehnyt hänelle saamalla asioita, jotka tuntuivat saavan hänet huonolle tuulelle. Jos minulle kävi jotain onnekasta, hän tuntui pahoittavan oman mielensä ja kertoi katkeralla äänellä, mikä asiassa oli vikana. Miksi minun onneni oli hänelle vain harmillinen asia? 

Siksikö, että minä en hänen mielestään ollut taidoiltani asian veroinen  ja hänen mielestään jonkun taitavamman olisi kuulunut saada ne asiat? Hän halusi, että minä ymmärrän, että en ollut taidoiltani riittävä? 

Ja samalla, ei hätää, koska HÄN välittää minusta?

Mikään ei siis olisi saanut olla tärkeämpää kuin hän? Tai paremmin kuin hänellä? 

[/quote]

Kerro hänen tarkemmin millainen tilanne oli? Jotkut ovat kusipäitä joille toisten onni on myrkkyä. Joskus taas joku ulkopuolinen voi nähdä sellaisia puolia joita asianomainen ei itse onnenhuumassaan huomaa.

[/quote]

En halua kertoa tarkemmin, ettei kukaan tunnista, mutta kyseessä olivat ihan ensireaktiot alulla oleviin asioihin, ennen kuin mitään oli alkanutkaan. Taiteeseen ja mediaan liittyviä, harrastuspohjalta. Myös kun kokemattomana tapasin erään pojan diskossa joka kutsui minut  puistokonserttiin (en muista enää miten ystäväni tuli mukaan, olikohan sillä pojallakin kaveri) niin tämä poika kysyi, voiko ostaa minulle jäätelön niin näin kun ystäväni pyöritteli silmiään ja näytti ihan siltä kuin olisi ajatellut, että "voi helvetti". Ja siis suhtautuminen siihen että halsin tutustua tähän poikaan, joka oli aivan normaali oli todella nuivaa. No, onneksi ei ollut mikään oikea ihastus minullekaan, mutta olisi ollut ihan kivaa vaikka tutustua, mutta se jäi. 

Lapsellinen ja pieni anekdootti vain, mutta ihan huvikseen minusta hän siinä "kiilana" oli.