Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä pidät nukutuksesta?
30.07.2020 |
Minut on kerran nukutettu ja pelotti ihan hemmetisti. Kun anestesiahoitaja sanoi, että nyt lähtee nukutusaine tulemaan niin päätin pitää kiven kovaa silmät auki viimeiseen asti, etteivät vaan ala leikkaamaan ennen kuin on taju kankaalla. Tää oli se viimeinen ajatus ja sit hupsheijaa olinkin jo heräämössä (5h myöhemmin). Oli ihana raukea olo lämpimän peiton alla mihin oli puhallettu lämmintä ilmaa. Ei kipuja, ei pahaa oloa. Olin raukea ja unelias, mut pystyin kommunikoimaan silti ihan normaalisti ja ekana katsoin kelloa. Nyt on tulossa toinen leikkaus ja huomaan jopa vähän odottavani nukutusta. sairaala on eri, joten toivon että seuraavassa sairaalassa homma toimisi yhtä hyvin.
kerro oma kokemuksesi nukutuksesta?
Kommentit (24)
Mullakin tulee leikkaus syksynä ja odotan nukutusta, ihanaa kun yhtäkkiä taju pois ja sitten onkin jo heräämössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut parissa leikkauksessa, ja nukutuksesta herätessä sattui niin saatanasti, vaikka tuli kipulääkitystä ja puudutusta selkäytimeen. Nukutuspöhnän hälvetessä siellä sängyssä maaten, sattui koko ajan vain enemmän. Ilmeisesti ap puhuu jostain kitarisojen leikkauksesta tms. pienestä päiväkirurgiasta.
t. mies
Olen 70 v eikä minua ole koskaan nukutettu. Äitini eli 94 vuotiaaksi, eikä koskaan ollut tarvetta nukuttaa.
Tunnen ainoastaan yhden ihmisen, joka on nukutettu ennen leikkausta.
Ymmärrän hyvin miksi sellaiset superjulkkikset joilla on oma lääkäri, ja rajoittamaton pääsy lääkkeisiin, jäävät koukkuun nukutusaineisiin.
Onhan se helpoin tapa saada unta. Ikävä kyllä se ei ole se terveellisin tapa, kuten on nähty kuolinuutisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä ihmisiä jotka pelkää nukutusta. Se ei satu ja jos siihen tuppaa kuolemaan niin nukuit jo pois. Paras tapa lähteä maailmalta.
Mut on nukutettu vain kerran, kun olin joutunut rattijuopon yliajamaksi ja jouduin suoraan leikkaukseen, jossa korjailtiin katkenneita ja pirstaleiksi menneitä luita erilaisilla metallilevyillä jne. Ensimmäinen muisto nukutukessa herättyä oli järkyttävä kipu, joka oli paljon pahempaa kuin edes kipu ennen sairaalaan pääsyä. Kipu oli sitä luokkaa että tuntuii ettei sitä voi kestää sekuntiakaan, että jos olisi ase, ampuisin itseni vain päästäkseni siitä. Sain lisää kipulääkkeitä mutta ne auttoivat vain melko vähän.
Mutta vähänpä tiesin, että seuraavana päivänä en saisi enää mitään kunnollisia kipulääkkeitä vaan tyyliin buranatasoa. Eikä kivut olleet juurikaan vähentyneet. Ironisesti sairaalahuoneen seinällä oli juliste, jossa muistutettiin leikkauskivun hyvän hoidon merkityksestä. Mutta kun pyysin jotain kipuun, kiemurrellen tuskasta siellä sängyssä sen verrna kuin pystyy kiemurtelemaan 30 eri luuta hajonneena ja leikkauskorjattuna, minuun suhtauduttiin lähinnä kun olisin narkomaani joka haluaa vain pöhnät opiaattilääkkeistä. Ei kuullemma voi enää sattua paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ihmisiä jotka pelkää nukutusta. Se ei satu ja jos siihen tuppaa kuolemaan niin nukuit jo pois. Paras tapa lähteä maailmalta.
Tämä.
Nukutuksessa on vaan se huono puoli, ettei siitä voi nauttia, kun sitä ei oikeastaan huomaa. Itseä kyllä väsyttää kovasti seuraavan vuorokauden.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ihmisiä jotka pelkää nukutusta. Se ei satu ja jos siihen tuppaa kuolemaan niin nukuit jo pois. Paras tapa lähteä maailmalta.
Ei muuten ole välttämättä kivutonta. Toki kanyylin laitto itsessään käy monille kipeää, ja sitä voi joutua sietämään useita pistoja ennen kuin sopiva suoni löytyy. Myös nukutusaine eli propofoli kirvelee ja aiheuttaa polttavaa tunnetta monille, mutta tätä tietysti ei joudu kovin kauaa sietämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukutuksessa pelottaa se, että ei ole 100% varmaa että herää nukutuksesta leikkauksen jälkeen.
Ennen kanyylin laittoa, olen pyytänyt emla-voidetta, jo ennen leikkaussaliin menoa, niin ei satu pistäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen kanyylin laittoa, olen pyytänyt emla-voidetta, jo ennen leikkaussaliin menoa, niin ei satu pistäminen.
Miksei tälläisia laiteta pyytämättä? Miksi ei haluta antaa potilaalle mahdollisimman kivutonta hoitoa?
Kokemukseni oli muuten samanlainen kuin aloittajalla, mutta en pelännyt enkä yrittänyt pysyä hereillä. Heräämössä oli tosiaan miellyttävää, etenkin kun sain luvan vielä jatkaa unia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On nukutettu useita kertoja niin tapaturman kuin sairauden vaatimia operaatioita varten.
Herätessä on aina ollut todella raukea ja rauhallinen olo, on kuin leijailisi pumpulissa ja tuuli kuljettaisi hiljaa eteenpäin. Lämmin ja rauhallinen olo, ei ajantajua eikä tajua oikein mistään, on vaan.
On nukutettu vain kerran lapsena enkä muista siitä yhtään mitään. Menin jo esilääkityksestä tillintallin enkä muista myöskään mistään heräämöstä tms yhtään mitään. Vain sen että kun piti lähteä sairaalasta kotiin ja olisin vain halunnut edelleen jatkaa unia.
Se nukahtamisen tunne on ihana. Jos kuolema tuntuu samalta, ei pelota. Kuin laitettaisiin virrat pois ja hups vaan tietoisuus on poissa.
Itseni on leikattu useasti. Viimeisin oli tänä vuonna, iso vatsan alueen syöpäleikkaus. Toivoin ennen leikkausta, että jos minun on tarkoitus tähän kuolla, niin nukutus olisi paras tilanne.
En sitten kuollut, toistaiseksi. Joten jotain tehtäväähän minulla täällä vielä on.
Nukutus on tosi lempeä tapa hoitaa, kivutkaan jälkeenpäin eivät olleet sietämättömiä. Siksi näin toipumisaikana nukkuminen on "luxusta", voi unohtaa...., ja elimistö lepää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kanyylin laittoa, olen pyytänyt emla-voidetta, jo ennen leikkaussaliin menoa, niin ei satu pistäminen.
Miksei tälläisia laiteta pyytämättä? Miksi ei haluta antaa potilaalle mahdollisimman kivutonta hoitoa?
Koska Suomessa kärsimys kirkastaa. Olen ollut ulkomailla sairaalahoidossa ja tuntui melkein hassulta se hyysäämisen ja kivuista huolehtimisen määrä. Ei mitkään vakuutussairaalat kyseessä, ihan tavalliset sairaalat. Suomessa ollaan vaan, että Paracetamolia ja kyllä se siitä. Viimeksi verikokeen ottaja kysyi, tuntuuko pahalta, että otetaan näyte, vaikka ihan rauhallisesti olin. Humautuksiakin pantataan Suomessa.
Mut on nukutettu neljä kertaa viimeisten viiden vuoden aikana. Pelottamaan rupesi kolmannella kerralla, kun kanyylia ei meinattu millään saada paikalleen ja anestesialääkäri lipsautti, että kun oli sen hengityksen kanssa ollut ongelmia viimeksikin. Eipä ollut sellaista kerrottu.
Rintojen poiston jälkeen oli todella kivuliasta olla kaikesta oksikodonista huolimatta. Aiemmat osapoistot olivat siihen operaatioon verrattuna huomattavasti helpompia. Havahduin heräämössä siihen, että puhuin jotain sekavaa.
Alue: Aihe vapaa
Av mammaa ei nukuteta lääkkeillä, vaan nuijalla