Mulla on asuntolainaa 190 000 euroa. Olenko mielestäsi hullu?

Nostanpa keskustelun uudelleen. En tiedä, miksi mies ei ole hakenut työmarkkinatukea. Hänen puolestaan en voi sitä myöskään tehdä.

Voin vielä lisätä, että olen todella kateellinen niille joiden mies käy töissä ja tuo rahaa edes vähän kotiin! Kotiäideille taas sanoisin että ymmärtäkää miehiänne, koska rahan tuominen yksin on kivaa, mutta asettaa melkoisia paineita yhdelle henkilölle :/

tuo lainamäärä on ihan tavallinen, siitä en olis huolissani kun sulla kerran on työ, mutta enemmän huolestuttaisi tuollainen vetelä ukko joka "lupaa etsiä töitä"

No huh. Riittääks teillä rahat vielä sitte kun lasten tarhamaksut lähtee rullaamaan?

ikävää, ettei mies halua tehdä töitä.

ei toi ole ollenkaan hullua. mä otin ton suuruisen asuntolainan 10 v maksuajalla 8 v sitten. olis ollut varaa lyhentää nopeamminkin, mutta tämä ei tunnu missään. paitsi 2 v kuluttua, kun on lähes 2000 €/kk enemmän käytössä.

mä voisin hyvin olla perheen "mies". siis käydä töissä ja mies kotona hoitais kaiken.

Niin, hulluutesi aste riippuu tietysti siitä minkäläiset tulot sulla on........

Aina tapahtuu jotain mikä estää työpaikan saamisen. Lisäksi töitä ei ole ihan joka nurkan takana tarjolla joten tilanne on siinä mielessä kehno. Eniten häiritsee se ajatus että mieheni elää täysin siivelläni vaikka kodista huolta pitääkin. 

Kyllä meillä rahat riittävät tarhamaksuihinkin, mutta vieläkin enemmän korpeaa maksaa niitä kun mies ei tee mitään!

Huhhuh, mahtaa olla hyvät tulot sulla? Toivottavasti työpaikkasi säilyy, mikään kun ei tunnu olevan varmaa...Onko omaisuus vain sun nimissä?

Eli miehesi on käytännössä koti-isä vastoin sinun tahtoasi. Mielenkiintoinen tilanne.

Mikään ei ole varmaa, tiedän sen todella hyvin! Nyt ymmärrän niitä jotka alkavat juoda turruttaakseen tämän tunteen epävarmuudesta.

Omaisuus on vain minun nimissäni, tietenkin. Miehellä ei ole mitään omaisuutta, kaikki on minun hankkimaani: huonekalut, elektroniikka, vaatteet, koti jne. Ei, en ole provo einkä liioittele, kerronpahan vain miten asiat meillä on. Muut eivät tätä tiedä.

No huh! Siis ymmärrän, että on aloja, joilla on tällä hetkellä käytännössä mahdotonta saada töitä, mutta en ymmärrä tuollaista vastuun pakoilua ja velttoilua. Jos ei löydy oman alan töitä, etsiköön vaikka siivoajan hommia, kyllä nyt jotain aina kuitenkin on. Mies ulkoruokintaan, sehän vain siipeilee.

Laina ei ole paha, sellainen meilläkin on ja meilläkin vain yksi töissä tällä hetkellä. Lainaa enemmän ihmetyttää tuollainen haluttomuus kantaa taloudellista vastuuta perheestään.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 11:18"]

Eli miehesi on käytännössä koti-isä vastoin sinun tahtoasi. Mielenkiintoinen tilanne.

[/quote]

Juuri näin. Olen toki seurannut keskusteluja jossa tilanne on päinvastainen. Ei kovin mieltä ylentävää.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 11:18"]

Eli miehesi on käytännössä koti-isä vastoin sinun tahtoasi. Mielenkiintoinen tilanne.

[/quote]

Juuri näin. Olen toki seurannut keskusteluja jossa tilanne on päinvastainen. Ei kovin mieltä ylentävää.

Rakastatko miestäsi? Kurja tilanne, miehesi ei varmaan saa työttömyysturvaakaan sinun tulojesi perusteella. Mutta toisaalta avioliitto on sitä, että puolisot elättävät toisiaan tarpeen vaatiessa.

No nythän töihin menemistä mutkistaa se, että miehen työ pitäisi olla säännöllistä jotta hän ehtisi viedä ja hakea lapset tarhasta. Itse käyn kolmivuorotöissä (jonka vuoksi palkkakin on oikein hyvä). 

Olen itse tunnollistakin tunnollisempi duunari, en ole koskaan ollut vailla töitä. Olen elättänyt itseni aina, opiskelujenkin aikana itse, enkä ole käynyt vanhempieni kukkarolla eikä minulla ole koskaan ollut ketään jonka siivellä olisin voinut olla. Asunnon olen maksanut aina itse ja yksin.

Nyt olen saanut sellaisen työpaikan jossa palkka ja työmäärä vastaavat toisiaan, olen toisin sanoen oikein tyytyväinen työhöni. Olen siis tavallaan loukussa: työni on kolmivuorotöitä ja vaatii sen, että joku hoitaa sillä aikaa kodin ja lasten viemisen tarhaan. En voi alkaa etsiä säännöllistä työtä (pienemmällä palkalla) koska en voi luottaa siihen että mies "jaksaa" tehdä töitä vaikka jotain löytäisikin.

Helpottaa oloa kummasti kun saa kirjoittaa jotain. Kukaan muu kuin te ei tiedä meidän perheen tilanteesta. 

Nosto

On muuten vähän eri asia sanoa "minulla" kuin "meillä on 190000 euron asuntolaina". 

Minä ymmärrän sinua. Joskus itsellenikin netti oli ainoa paikka, jossa saatoin kertoa mieheni vastuuttomuudesta raha-asioissa. Mieheni on kuitenkin aina käynyt töissä (palkka vain ei aiemmin millään riittänyt puoleen meidän pakollisista menoista, koska hänellä harrastusmenot menivät niiden edelle, joten minä jouduin olemaan se, joka varmisti, että myös loppukuussa on rahaa ruokaan), joten ihan täysin en ole joutunut taloudestamme huolehtimaan.

Tsemppiä sinulle. Yritä puhua miehelle tunteistasi. Tiedän, että loukkaantumista ja riitaa on tiedossa (ainakin meillä oli niin), mutta kyllä puhumisella vaikutustakin oli, sillä mieheni on nykyisin vastuullisempi raha-asioissa. Yhteistä tiliä en kuitenkaan varmaan koskaan voi harkita, sillä säästäminen ei mieheltäni onnistu. Tuntuu olevan ihan mahdotonta hyvinä kuukausina säästää, koska "elämästä pitää nauttiakin". Juu, kyllä, mutta elämästä nauttii minusta enemmän, kun on jotakin säästössä pahanpäivän varalle.

Minkälaiset tulot sinulla on? Jos sinun tulosi riittävät sen lainan maksuun niin et varmaankana ole hullu.

Itse otin muutama vuosi sitten 130 000€ lainaa yksin. Mutta minulla ei olekaan mitään lusmua miestä, ainoastaan lapsi. Joten asunto on yksin minun minissä ja alunperinkin olen suhteuttanut lainan ainoastaan minun tuloihini.