Onko meidän liitto auttamattomasti pilalla?

Olemme olleet naimisissa 12 vuotta, yhdessä jo 18 vuotta. Lapsia on kaksi, 7- ja 5-vuotiaat. Mies on oikein hyvä isä ja viettää paljon aikaa lasten kanssa. Fyysistä väkivaltaa suhteessa ei ole, ei myöskään alkoholismia tms. Molemmat olemme töissä.

Kaiken pitäisi olla hyvin, mutta kun minusta tuntuu, ettei mikään ole hyvin. Suurin ongelma omasta näkökulmastani on se, että mieheni ei enää arvosta minua pätkääkään. Teen 95 % kotitöistä, ja silti hän kehtaa huomautella siivoamattomista kaapeista tai pesemättömistä matoista... Lisäksi kommentonti tekemisieni suhteen ei rajoitu kotiin, vaan hän on myös huomautellut minun saavan liian vähän palkkaa, työnantajani urpoutta jne. Vaihdoin juuri työpaikkaa ja luulin kommenttien loppuvan, mutta viime viikolla sainkin kuulla, että teen liikaa töitä. Ota siitä nyt sitten selvää; liian vähän palkkaa vai liikaa töitä, kumpikaan ei ole hyvä.

Mies on myös alkanut ilkeillä entistä useammin. Hermostuu normaalia herkemmin ja tiuskii ja sanoo pahasti. Riidellessä menee usein henkilökohtaisuuksiin ja asian viereen, saattaa raivostua ja haistatella, vaikka nimenomaan olen pyytänyt, että asiat riitelisi, ei ihmiset. (Joo, tosi kliseistä, mutta niin se toimii parhaiten..) On pari kertaa haukkumalla haukkunut minut riidan yhteydessä, mikä on lamauttavaa, koska en olisi voinut kuvitellakaan, että hän ajattelee minusta kaikkea niitä asioita, mitä suustaan päästelee. Jälkikäteen selittelee asiaa sillä, että halusi vain loukata eikä oikeasti tarkoita sanomiaan asioita. 

Menneen kahden viikon aikana oikein ajatuksen kanssa päätin, että nyt olen itse ystävällinen, enkä tiuski tms. ja katson, kuinka mies toimii. No, valehtelematta päivittäin on vittuillut ja tiuskinut. Riitaa ei ole tullut, koska minä en ole sanonut mitään takaisin. Mutta ei siis itse ole yhtään "pehmennyt" tai vähentänyt kettuiluaan.

Aiemmin muisti sanoa minulle useinkin, kuinka nätti ja ihana olen, sen näki myös miehen naamasta, että tykkää. Nykyään ei enää edes silloin jaksa kauniiksi kommentoida, kun olemme johonkin menossa ja olen hieman ehtinyt normaalia enemmän tälläytyä. Ja ei, en ole lihonut 50 kg tai muutenkaan rupsahtanut normaalia ikääntymistä enempää. Joskus olisi vain kiva kuulla, että vielä kelpaa. Läheisyyttä (haleja, suukkoja, kosketuksia) en häneltä enää koskaan saa, paitsi jos hän haluaa seksiä. Ja seksin vähyydestä saan myös säännöllisesti kuulla (meillä 1-2 kertaa viikossa).

Minusta tuntuu, että olen miehelle vain joku sohvapöytä tai muu vastaava itsestäänselvyys. Arvostuksen puute on se pahin ongelma. En käsitä, millä oikeudella mies lähes päivittäin arvostelee tekemisiäni ja moittii puutteita. Pienimmistäkin asioista, kuten väärällä tavalla pakatusta auton takakontista (!) on pakko jäkättää.

Ja olen asiasta puhunut. Ja puhunut. Ja puhunut. Ja pyytänyt kiinnittämään huomiota noihin edellä kerrottuihin, ettei niitä tapahtuisi. Samaa rataa on kuitenkin nyt menty n. 5 vuotta eikä mikään ole muuttunut. Ja nyt minusta tuntuu, ettei tule muuttumaankaan. Olen niin väsynyt tähän ainaiseen riittämättömyyden ja huonommuuden tunteeseen ja mitättömään omanarvontuntoon, että olen jo hetken aikaa miettinyt, että minun olisi vain kertakaikkisen parempi olla yksin, tai siis ilman miestä. Olen jo tilanteessa, jossa ilman lapsia olisin lähtenyt lätkimään aikoja sitten.

Sanokaa, olenko ihan hullu ja tyhjästä valittaja. Onko jollakulla samanlaisia kokemuksia? Mitä minun pitäisi tehdä? Pariterapia ei kuulosta ratkaisulta, koska olen itsekin pystynyt miehelle kertomaan, mikä mättää ja mitä toivoisin, että tilanteessa muuttuisi ja mies on luvannut tehdä asioille jotain, mutta mitään ei ole tapahtunut...

Mua niin surettaa tämä tilanne, koska meillä oli ekat 10 vuotta parisuhteessa tosi hyvää ja kiihkeää ja hommat toimi. Nyt tilanne on kuitenkin ihan lukossa.