Kun ei rakasta omaa lastaan.

Surullista. Todella surullista jos lapsi joutuu olemaan äidin kanssa joka ei rakasta häntä. Eroa ja jätä lapsi miehelle.

Tiedän tunteen, oma 12v vie mehut minusta täysin, enkä muista, milloin hänen seurassaan olisin aidosti nauttinut, varmaan ekaluokkalaisena? Kyllä mä rakastan, mutta silti tuntuu todella raskaalta elämä hänen kanssaan, joo, ei ole ihan tavallisesta lapsesta kyse...

Ota ero. Ja huoltajuus isälle = ihana vapaus! Ei sun ole mikään pakko kärsiä. Vaihtoehtoja on jos vain uskallat niihin tarttua. Ihmiset tulevat sinut leimaamaan, mutta se on sinun elämäsi ja sinun valintasi. Tsemppiä.

Omassa voinnissa on mielestäni tuollaisessa tilanteessa jotain vialla.... Uupumusta, mielenterveyden ongelmia, parisuhteen ongelmia????  Kannattaa hakea apua!!  Ei asiat voivottelemalla muutu, ei ainakaan paremmaksi.  Pienenä lapset ovat välillä uuvuttavia kaikenlaisina vaatimuksineen, mutta kasvaessaan tilanteen pitäisi siltä osin helpottua.  Minkäikäinen lapsi?  Onko erityislapsi?  Saatko apua lähipiiriltä? 

[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 10:52"]

Surullista. Todella surullista jos lapsi joutuu olemaan äidin kanssa joka ei rakasta häntä. Eroa ja jätä lapsi miehelle.

[/quote]

Minä rakastan miestäni ja silloin kun lapsen isä on paikalla niin kaikki menee ok. Sitten kun olen yksin niin on vaikeaa.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 10:57"]

Omassa voinnissa on mielestäni tuollaisessa tilanteessa jotain vialla.... Uupumusta, mielenterveyden ongelmia, parisuhteen ongelmia????  Kannattaa hakea apua!!  Ei asiat voivottelemalla muutu, ei ainakaan paremmaksi.  Pienenä lapset ovat välillä uuvuttavia kaikenlaisina vaatimuksineen, mutta kasvaessaan tilanteen pitäisi siltä osin helpottua.  Minkäikäinen lapsi?  Onko erityislapsi?  Saatko apua lähipiiriltä? 

[/quote]

5v ei ole erityislapsi enkä saa lähipiiriltä apua. Ei ole sellaisia mummoja,kummeja tms jotka joskus hoitaisivat.

Kaikkien lasten tulee saada elää rakastettuna ja toivottuna. Jos ei niin ole niin järjestä asia toisin, tuo on väärin lasta kuin itseäsikin kohtaan. Et varmaan ole ainoa aika moni tuntuu olevan hermona kun ei voi lasta viedä päiväkotiin lomalla, pois tieltä pois silmistä, aika surullista.

Eli siis, kun olet yksin et rakasta lastasi, mutta kun miehesi on paikalla, niin rakastat lastasi.  Kummallinen yhtälö.

No joo, 5v on juuri melkoisen haastava ikä vanhemman näkökulmasta.  Meillä poika 4v ja on myös välillä hyvin haastava.  Tuossa iässä uhma näkyy vielä, oma tahto on raudanluja, pettymyksiä ei siedetä yhtään jne.   On välillä hyvin kuluttavaa olla vanhempi tuon ikäiselle.  Mutta hei, se menee kyllä ohi.  Tämän ajan pitää yrittää jaksaa ja tehdä elämä sellaiseksi, ettei kaikesta tarvitse vääntää.  Onko lapsella kavereita, joiden luokse mennä päivisin?  Meidän 4v ainakin rakastaa ikäistensä seuraa ja tuonikäisen voi jo päästää yksin kaverin luo kylään.  Kunhan siis kaverin luona on aikuinen paikalla...  Kotiin lapselle mieleistä puuhaa, pihalle tekemistä, lähipuistoon retki eväiden kanssa päivittäin, paljon energiaakuluttavaa tekemistä, niin nukahtaa iltaisin ajoissa ja nukkuu hyvin.  Sinusta itsestäsi tämä homma tuntuu nyt olevan kiinni!!  Muuta elämäsi, niin voit paremmin ja samalla lapsesi voi paremmin.

Miksi täällä eroa ehdotellaan kun rakastan miestäni? silloin kun mies on paikalla kaikki on helpompaa ei lapsi ole niin uhmakas yms. mä en vaan ole erityisen lapsirakas en oikeastaan koskaan ole lapsia halunnut. En kyllä usko että lapsi mitenkään huomaa etten häntä rakasta koska useat vieraat ihmiset ovat sanoneet kuinka hyvin hoidettu yms hän on.

Herättele rakkauttasi. Tee lapsen kanssa asioita, joista nautit itsekin. Ruoki hyvää mieltä. Kiinnitä yhä enemmän huomiota asioihin, jotka toimivat. Mistä piirteissä lapsessasi pidät? Kiinnitä huomiosi niihin.

Niin no lapsella se ongelma kun hänellä ei ole kavereita,naapurien lapset yms eivät halua häntä leikkimään syitä en tiedä.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 11:09"]

Miksi täällä eroa ehdotellaan kun rakastan miestäni? silloin kun mies on paikalla kaikki on helpompaa ei lapsi ole niin uhmakas yms. mä en vaan ole erityisen lapsirakas en oikeastaan koskaan ole lapsia halunnut. En kyllä usko että lapsi mitenkään huomaa etten häntä rakasta koska useat vieraat ihmiset ovat sanoneet kuinka hyvin hoidettu yms hän on.

[/quote]

No sitten ei auta kuin kärsiä. Teit valinnan kun hankkiuduit raskaaksi.

Sinun tulee ottaa selvää syistä, miksi leikki naapurin lasten kanssa ei suju!!  Haloo, vanhemmuus on juuri tätä, pirun kovaa duunia aamusta iltaan!!  Jos lapsella on jokin ongelma, vanhemman tehtävä on yrittää löytää siihen ratkaisu ja auttaa lasta!  Nyt mua alkoi oikeasti pistää vihaksi!!  Lapsesi on tullut sosiaaliseen ikään, jolloin kaverit alkavat olla yhä tärkeämpiä.  Aiotko seurata sivusta, kun lapsestasi tulee yksinäinen ja hän alkaa oireilla sitä?  Niin siinä nimittäin käy, ellei ole jo käynyt.  Perheneuvola voisi olla kova sana teille.... Nyt ryhtiä tuohon hommaan!

[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 10:50"]

Mulla sellainen tunne että tuo lapsi tuntuu enemmän riipalta kuin iloa tuovalta asialta. Isänsä tekee pitkää päivää ja oli vain viikon lomalla nyt kesällä hän kun on yrittäjä. Itse kun pitkäaikaistyöttömänä kotona niin pidän tai oikeastaan joudun päiväkodin tahdosta pitämään 2,5 kk kesälomalla. No ei tämä minusta lomalta tunnu. Helpompaa on syksyisin ja talvisin kun on osa-aika hoidossa.

[/quote]Oletko kentie masentunut???  Hae apua. Ellet masiksessa niin asennoidu oikein. Lapsi on hetken aikaa pieni. Aika menee nopeesti.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 11:23"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 10:50"]

Mulla sellainen tunne että tuo lapsi tuntuu enemmän riipalta kuin iloa tuovalta asialta. Isänsä tekee pitkää päivää ja oli vain viikon lomalla nyt kesällä hän kun on yrittäjä. Itse kun pitkäaikaistyöttömänä kotona niin pidän tai oikeastaan joudun päiväkodin tahdosta pitämään 2,5 kk kesälomalla. No ei tämä minusta lomalta tunnu. Helpompaa on syksyisin ja talvisin kun on osa-aika hoidossa.

[/quote]Oletko kentie masentunut???  Hae apua. Ellet masiksessa niin asennoidu oikein. Lapsi on hetken aikaa pieni. Aika menee nopeesti.

[/quote]Siis et jaksiais olla lapsesi kanssa 2,5 kuukautta. Muuten pidät päiväkodissa. Ryhdistäydy.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 10:50"]

Mulla sellainen tunne että tuo lapsi tuntuu enemmän riipalta kuin iloa tuovalta asialta. Isänsä tekee pitkää päivää ja oli vain viikon lomalla nyt kesällä hän kun on yrittäjä. Itse kun pitkäaikaistyöttömänä kotona niin pidän tai oikeastaan joudun päiväkodin tahdosta pitämään 2,5 kk kesälomalla. No ei tämä minusta lomalta tunnu. Helpompaa on syksyisin ja talvisin kun on osa-aika hoidossa.

[/quote]Tosi surullista.

Rakkautta kun ei voi pakottaa. Jäi epäselväksi minkä ikäiset olette, sinä ja lapsesi. Jos olet itsekin hyvin nuori eikä lähellä ole muita auttamassa on tilanne tiukka. Itse tulin äidiksi kolmekymppisenä. Mies on matkatyöläinen ja poissa kotoa joskus jopa puolikin vuotta. Kyllä minä lapsiani rakastin, rakastan edelleen. Silti alkuaikoina oli hetkiä kun "teki mieli" heittä vauva seinää. Onneksi äitivaisto pelasi vielä ja selvisin siitä. Olkoon mainittu, että asuimme kaukana muita läheisiä ja tuttavia. Päivät olin vaan lasteni kanssa,ei minkäänlaista tukea neljään vuoteen. En kehdannut pyytää. 

Vaikkei tunne erityistä rakkautta lastasi kohta yritä kohdella häntä hyvin, hän kun ei ole syyllinen tilanteeseen. Toivotan sinulle jaksamista, asioilla on tapana järjestyä!

[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 11:00"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 10:57"]

Omassa voinnissa on mielestäni tuollaisessa tilanteessa jotain vialla.... Uupumusta, mielenterveyden ongelmia, parisuhteen ongelmia????  Kannattaa hakea apua!!  Ei asiat voivottelemalla muutu, ei ainakaan paremmaksi.  Pienenä lapset ovat välillä uuvuttavia kaikenlaisina vaatimuksineen, mutta kasvaessaan tilanteen pitäisi siltä osin helpottua.  Minkäikäinen lapsi?  Onko erityislapsi?  Saatko apua lähipiiriltä? 

[/quote]

5v ei ole erityislapsi enkä saa lähipiiriltä apua. Ei ole sellaisia mummoja,kummeja tms jotka joskus hoitaisivat.

[/quote]Ota lapsesi mukaan ruoanlaittoon, leipokaa, retkeiltää metsässsä ja eväät mukaan, kesällä opettele lasta uimaan,. tehkää palapelejä, jutelkaa, lapsi osaa välillä yksinki leikkiä. Eiks oo mummilaa???  Viisi vuotias on just mukavassa iässä. Lue paljon , lisää keskittymiskykyä ja sanavarasto rikastuu. Voi kun saisi sen ajanki takaisin.

Oliko sinulle etukäteen jotenkin epäselvää, että vanhemmuus voi olla vaikeaa ja raskasta? Toivottavasti et ottanut muiden äitien "sen tietää vasta kun on oma lapsi" -jankutuksia tosissasi, koska vanhemmuudesta on todellakin saatavilla paljon tietoa, sekä tutkimuksia että muiden kokemuksia. Vanhemmuus on aina riskialtista puuhaa, mitä tulee omaan hyvinvointiin, onnellisuuteen ja parisuhdetyytyväisyyteen. Eivät kaikki vanhemmat rakasta lapsiaan tai, vaikka rakastaisivatkin, eivät lapset välttämättä tee heitä onnelliseksi.

Itse olen aina ajatellut, että kaikissa asioissa tunteet tulee ja menee, mutta niiden mukaan ei eletä. Eli vaikka kyllä, lapsetkin on välillä voineet uuvuttaa ja kyllästyttää, niin niiden tunteiden mukaan ei ole eletty vaan aina on ollut itsestäänselvää, että ne lapset hoidetaan hyvin vaikka tuntuisi miltä. Ja että kyllä ne tuntemukset taas muuttuu aikanaan, kunhan sinnittelee vaikean jakson yli. 

Samaa olen soveltanut avioliiton suhteen, välillä on tympäännyttänyt ja ahdistunut, mutta olen ajatellut että kun on naimisiin menty niin ollaan. Siinähän se oma tunnemaailma on elänyt ja rakkaus on aina palannut tunnemaailmaan ajallaan.