Joudun parisuhteeni takia tapaamaan ihmistä, joka vie kaikki voimani! Olen asperger, ja tietenkin se vielä vaikeuttaa asiaa.
Olen aina jo etukäteen todella ahdistunut tapaamisista ja niiden jälkeen olen ihan loppu ja pahoinvoiva. Tämä ihminen on vain kaikkea sitä, mitä inhoan. Olemme täysin erilaisia. Arvomme, ja ajatusmaailmamme eivät kohtaa. Hän kertoo liikaa niin liian yksityisiä asioitaan. En haluaisi kuulla niitä.
Olen aivan loppu jo muutaman minuutin jälkeen, kun olen kuunnellut häntä. Hän kutsuu itsensä kylään, eikä tajua milloin on aika lähteä, vaikka koitamme ystävällisesti vihjailla ja alamme tekemään omia juttujamme. Tämä tyyppi vain kököttää kaikessa rauhassa.
Minulla kestää kauan toipua hänen näkemisestään. En tajua, mitä pitäisi tehdä. Joudumme kuitenkin näkemään. Miten pystyisin sietämään häntä paremmin? Jaksan kyllä muita ihmisiä, vaikka en sosiaalinen yhtään olekaan. Mutta tätä yhtä en millään.
Kommentit (27)
Onko hänellä ADHD?
Meiltä löytyy kaikkia extrakirjaimia, myös autistisia piirteitä.
Meidän introvertit autistit ovat ihan loppu kun tapaavat sukunne ADHD een joka on vielä erittäin extrovertti.
Kärvistelevät selvästi nahoissaan.
Tsemppiä sulle.
Jokainen määrittelee omat rajansa omassa kodissaan, vieraluja ei ole mikään pakko sietää. Puoliso hoitakoon itse omat rasitteensa.
Vierailija kirjoitti:
Onko hänellä ADHD?
Meiltä löytyy kaikkia extrakirjaimia, myös autistisia piirteitä.
Meidän introvertit autistit ovat ihan loppu kun tapaavat sukunne ADHD een joka on vielä erittäin extrovertti.
Kärvistelevät selvästi nahoissaan.
Tsemppiä sulle.
Varmaan on, on yliaktiivinen ja ylipuhelias, eikä kykene yhtään olemaan yksin. Hyvin seuraa vaativa tyyppi. Kaikki keskustelu pyörii myös vain hänessä. Huomionkipeä persoona.
Älä kuuntele sitä. Älä yritä ymmärtää. Mieti omia juttujasi. Istut vaan ja nyökkäilet välillä. Ehkä joku oho, hmm, joo tai muu äännähdys välillä.
Puhekoneet on niin täynnä itseään, ettei niitä edes kiinnosta, mitä mieltä olet asiasta. Kunhan saavat puhua tauotta ja kuunnella erinomaista ääntään.
Aivot narikkaan siksi aikaa.
Toinen vaihtoehto on vähentää tapaamisia.
Tai sitten puhutte sille suoraan. Ai niin, vauvalla valittaminen on helpompaa.
Autistit on itse rasittavia. Varmaan se tyyppi on vaan normaali ja sitä sinä autistinen et kykene ymmärtämään.🤭
Vierailija kirjoitti:
Älä kuuntele sitä. Älä yritä ymmärtää. Mieti omia juttujasi. Istut vaan ja nyökkäilet välillä. Ehkä joku oho, hmm, joo tai muu äännähdys välillä.
Puhekoneet on niin täynnä itseään, ettei niitä edes kiinnosta, mitä mieltä olet asiasta. Kunhan saavat puhua tauotta ja kuunnella erinomaista ääntään.
Aivot narikkaan siksi aikaa.
Toinen vaihtoehto on vähentää tapaamisia.
Tai sitten puhutte sille suoraan. Ai niin, vauvalla valittaminen on helpompaa.
No tänne on helpompi purkaa tätä olotilaa. En voi suoraan hänelle sanoa. Sen verran kohtelias olen kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Itse aiheutatte. Sanotte ettei vierailu sovi. Röyhkeille vastataan röyhkeästi.
Joitakin ihmisiä on vain pakko välillä tavata, vaikka ei haluaisi.
Voitko mennä jonnekin muualle siksi aikaa, kun puolisosi tapaa häntä? Minäkään en koskaan tapaa puolisoni sukulaisia tai kavereita, eikä ole mikään pakko.
Vierailija kirjoitti:
Itse aiheutatte. Sanotte ettei vierailu sovi. Röyhkeille vastataan röyhkeästi.
Ei ole mitään syytä olla röyhkeä, täysin asiallisestikin voi todeta ettei nyt sovi vierailla.
Vierailija kirjoitti:
Voitko mennä jonnekin muualle siksi aikaa, kun puolisosi tapaa häntä? Minäkään en koskaan tapaa puolisoni sukulaisia tai kavereita, eikä ole mikään pakko.
Tätä olen miettinyt, mutta jotenkin hävettää ja tuntuu hullulta lähteä omasta kodista. En haluaisi ketään kuitenkaan loukata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aiheutatte. Sanotte ettei vierailu sovi. Röyhkeille vastataan röyhkeästi.
Ei ole mitään syytä olla röyhkeä, täysin asiallisestikin voi todeta ettei nyt sovi vierailla.
Asiallinen mutta jämäkkä lähestymistapa on varmasti paras. "Valitettavasti meille ei sovi." Jos henkilö alkaa inttää vastaan tai tivata perusteluja, niin vastaukseksi voi heittää edelleen "Meille ei nyt sovi, meillä on muuta menoa. Jutellaan joskus myöhemmin. Heippa". Sen jälkeen ette reagoi mitenkään, vaikka hän jatkaisi pommittamista ja kyselyjä, milloin voi tulla kylään. Hän kuulostaa henkilöltä, jonka ei ymmärrä normaaleja ihmissuhteisiin kuuluvia rajoja ja jonka kanssa on sen takia parasta viestiä mahdollisemman suoraan, yksinkertaisesti ja neutraalisti.
Eikö teidän olisi mahdollista välillä tavata hänen luonaan? Silloin voisitte itse jämptisti päättää milloin vierailu päättyy. Tuollainen on rasittavaa että pitää ruveta kohteliaasti vihjailemaan omassa kodissa että vieras lähtisi.
Kyseessä on puolison omainen? Jää pois tapaamisista vaikka joka kolmas kerta.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko mennä jonnekin muualle siksi aikaa, kun puolisosi tapaa häntä? Minäkään en koskaan tapaa puolisoni sukulaisia tai kavereita, eikä ole mikään pakko.
Tätä olen miettinyt, mutta jotenkin hävettää ja tuntuu hullulta lähteä omasta kodista. En haluaisi ketään kuitenkaan loukata.
Olet aivan liian kiltti, jos tämä ihminen kerran aiheuttaa noin voimakkaita oireita sinussa. Lähde kotoa, rajaa kunnolla, mitä vain. Tee mitä täytyy, että voit itse hyvin. Mieti mitä neuvoisit hyvälle ystävällesi vastaavassa tilanteessa En usko, että sanoisit, että pitää nyt vaan kestää, vaikka oma pääsi hajoaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kuuntele sitä. Älä yritä ymmärtää. Mieti omia juttujasi. Istut vaan ja nyökkäilet välillä. Ehkä joku oho, hmm, joo tai muu äännähdys välillä.
Puhekoneet on niin täynnä itseään, ettei niitä edes kiinnosta, mitä mieltä olet asiasta. Kunhan saavat puhua tauotta ja kuunnella erinomaista ääntään.
Aivot narikkaan siksi aikaa.
Toinen vaihtoehto on vähentää tapaamisia.
Tai sitten puhutte sille suoraan. Ai niin, vauvalla valittaminen on helpompaa.
No tänne on helpompi purkaa tätä olotilaa. En voi suoraan hänelle sanoa. Sen verran kohtelias olen kuitenkin.
Ei ole epäkohteliasta sanoa, että on kuormittunut eikä jaksa vierailua. Eihän siinä toista syytetä. Sinä tosin tässä aloituksessa syytät häntä. Arvaan että kyse on miehen äidistä eli ANOPISTA! Tämä ei olisi yllätys, sillä anoppi on harvoin oikeanlainen. Edes neurotyypillisten neurotyypillinen anoppi, jolle kehitellään kyllä kaikenlaisia diagnoosejakin.
Kai muuten tämä henlilö tietää, että olet kirjolla? Kerro asia niin päin, että vika on sinussa. It's not you, it's ME.
Mulla vähän sama anopin kanssa. En enää vaan yksinkertaisesti kestä hänen läsnäoloaan. Ollaan oltu miehen kanssa 20 vuotta yhdessä, mutta nyt mulla on jotenkin tullut raja vastaan. Kuitenkin häntä luonnollisesti pitää tavata, enkä todellakaan voi antaa miehen vaan hoitaa tapaamisia ja olla koskaan niihin osallistumatta, sen nyt pitäisi olla ihan itse kullekin selvää.
Olen nyt joka tapauksessa jo vuosia sitten kokonaan lakannut soittamasta hänelle, enkä enää tavatessamme kuuntele häntä kuin puolella korvalla, koska en halua kannustaa häntä juttelemaan minulle. Pyrin vastaamaan hänen kysymyksiinsä kohteliaasti, mutta lyhyesti ja siirtymään sitten muihin juttuihin.
Pahinta tässä on se, että miehen sukupuoli on tottunut viettämään osan lomista yhdessä. Minä en vaan enää pysty nukkumaan saman katon alla tuon naisen kanssa, siis en vaan yksinkertaisesti pysty. Vähän kauhulla odottelen ensi vuotta ja miten pystyn luistamaan asiasta. Onneksi lapset alkavat olla jo niin isoja, että heitäkin joku sukuloma vaan lähinnä ärsyttää.
Mietin vaan, että olettaako anoppi, että me vietämme sitten lomaa aikuisten kesken hän, me ja miehen sisarukset. Apua, mulla alkaa mahassa kiertää pelkästä ajatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aiheutatte. Sanotte ettei vierailu sovi. Röyhkeille vastataan röyhkeästi.
Ei ole mitään syytä olla röyhkeä, täysin asiallisestikin voi todeta ettei nyt sovi vierailla.
Mutta jos koskaan ei sovi, noin sanominen ei ole rehtiä. Kerro oikea syy. Ja kerro puolisollesi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän sama anopin kanssa. En enää vaan yksinkertaisesti kestä hänen läsnäoloaan. Ollaan oltu miehen kanssa 20 vuotta yhdessä, mutta nyt mulla on jotenkin tullut raja vastaan. Kuitenkin häntä luonnollisesti pitää tavata, enkä todellakaan voi antaa miehen vaan hoitaa tapaamisia ja olla koskaan niihin osallistumatta, sen nyt pitäisi olla ihan itse kullekin selvää.
Olen nyt joka tapauksessa jo vuosia sitten kokonaan lakannut soittamasta hänelle, enkä enää tavatessamme kuuntele häntä kuin puolella korvalla, koska en halua kannustaa häntä juttelemaan minulle. Pyrin vastaamaan hänen kysymyksiinsä kohteliaasti, mutta lyhyesti ja siirtymään sitten muihin juttuihin.
Pahinta tässä on se, että miehen sukupuoli on tottunut viettämään osan lomista yhdessä. Minä en vaan enää pysty nukkumaan saman katon alla tuon naisen kanssa, siis en vaan yksinkertaisesti pysty. Vähän kauhulla odottelen ensi vuotta ja miten pystyn luistamaan
Terapiaa suosittelen sinulle. Nyt on semmoiset psykoosit tulilla.
Sulla on ongelma itselläs jos kuvittelet että on pakko. Ei ole paikkoja. Edes parisuhteen vuoksi. Sulla on oma tahto, käytä sitä. Ota oma elämä ja hyvinvointi takaisin. Älä miellytä liikaa muita.
Parisuhteessa on vain kaksi. Ei toisen koko suku tai kaverit. Lapset eri jos omia. Jos toisen, eri asunnot.
Itse aiheutatte. Sanotte ettei vierailu sovi. Röyhkeille vastataan röyhkeästi.