Lue keskustelun säännöt.
Rajuin influenssakokemuksesi? Onko täällä joku jolla on ollut oikeasti influenssa?
Kausi lähestyy
29.07.2020 |
Listataanpa kokemuksia.
Pls ei flunssia, ei edes kovia.
Kommentit (815)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
joka talvi yliopistollisissa on nuoriakin tehohoidossa influenssan takia. en halua pelotella, mutta influenssassa todella on riskejä. se ei ole mikään flunssa.
Nyt siis joka vuosi karanteenit ja kulkurajoitukset päälle heti kun influenssa uhkaa tulla! Eikös influenssa kadonnut kokonaan nyt keväällä?
Jännästi tää käsien pesu ynnä muut hävitti influenssan kokonaan. Tehos siis paremmin kun rokote.
Meni muuten rokotevalmistajalta tämä rokotekoe nyt pieleen.
Viime syksynähän testattiin tähän meidän vanhusväestöön tätä tehokkaampaa tutkimusrokotetta. Nyt eivät pysty todistamaan että tehosiko vai ei kun influenssa katosi muista syistä.
Tai sitten vain toteavat että rokote tehosi hienosti kun influenssa katosi kokonaan!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1998 talven A-influenssa, joka jyräsi varuskunnissa. Meiltä kaatui puolet porukasta ja itse olin varuskuntasairaalassa 5 päivää, niistä 3 käytännössä taju kankaalla. Helvetin kipeä olin, samoin ne huonekaverit, joita oli tungettu 4 hengen huoneeseen tuplamäärä. Senkin jälkeen on ollut pari influenssaa, mutta ei kyllä noin kovia. En kyllä yhtään ihmettele jos vanhempia kuolee tuohon, kun normaalikuntoinen parikymppinenkin oli ihan lopussa. Saa nähdä minkälainen tuo korona on, jos tulee.
Oliko teihin törkätty influenssarokote?
Ei ollut.
Montako rokotetta sait kun aloitit armeijan?
Muistaakseni neljä piikkiä pistivät kun menin sinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1998 talven A-influenssa, joka jyräsi varuskunnissa. Meiltä kaatui puolet porukasta ja itse olin varuskuntasairaalassa 5 päivää, niistä 3 käytännössä taju kankaalla. Helvetin kipeä olin, samoin ne huonekaverit, joita oli tungettu 4 hengen huoneeseen tuplamäärä. Senkin jälkeen on ollut pari influenssaa, mutta ei kyllä noin kovia. En kyllä yhtään ihmettele jos vanhempia kuolee tuohon, kun normaalikuntoinen parikymppinenkin oli ihan lopussa. Saa nähdä minkälainen tuo korona on, jos tulee.
Oliko teihin törkätty influenssarokote?
Ei ollut.
Montako rokotetta sait kun aloitit armeijan?
Muistaakseni neljä piikkiä pistivät kun menin sinne.
Ja sen tiedän että yksikään ei ollut influ.rokote.
Pahin flunssa ollut sellainen, että henki ei kulkenut kunnolla, keuhkoista kuului vihellystä ja uloshengitys tuli viiveellä. Kuumetta 38,5-39. Yskänpuuskissa tuntui, että ei saa enää henkeä. Lekuri epäili kehukokuumetta. Toipuminen kesti viikkoja ja silti töihinpaluu / liikkuminen otti niin voimille, että meinasi taju välillä lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ollut 3-4 influenssaa, pari niistä todella paskoja. Saapa nähdä saako niistä suojaa koronaa vastaan, niin kuin jossain on lukenut.
No eihän terveellä korona ole läheskään niin raaka kokemus kuin influenssa. Koronavirukset aiheuttavat flunssamaisen taudin. Influenssa tekee ihan hervottoman kuumeen ja se kestää ja kestää.
Opiskeluaikana 15 vuotta sitten iski rajummat flunssa oireet, ihan tarkalleen en enää muista mikä oli olo mutta olin sen verran kipeä että menin lääkäriin YTHS:lle. Lääkäri diagnosoi että "influenssa B sitä on liikkeellä" ja lätkäisi jonkin reseptin käteen (oletettavasti Tamiflu). Oli sen verran järeät tropit että näkökenttään ilmestyi sokea täplä (niinkuin olisi katsonut suoraan aurinkoon, mutta laajempi) joka seuraavan parin kuukauden kuluessa hiljalleen pieneni ja lopulta hävisi kokonaan.
Kuume oli korkealla, mutta muuten olen sairastanut pari kertaa pahemminkin. Elämäni hirvein sairauskokemus oli synnytyksen jälkeinen kohtutulehdus joka alkoi vasta kotiutumisen jälkeen. Kuume nousi 42 asteeseen vaikka antibiootit oli jo aloitettu ja olin aivan hämärän rajamailla, ja tajusin että juuri tällä lailla naisia kuoli synnytyksen jälkeen ennen kuin antibiootit ja muu moderni lääketiede kehitettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri oli jouluna. Järkyttävän kova kurkkukipu, en kärsinyt niellä edes sylkeä, joten ämpäri koko ajan vieressä jonne syljeskelin, ällöttävää. Syöminen oli ihan tuskaa, vaikka oli sileää jogurttia. Kuume nousi 5minuutissa 40 asteeseen, onneksi Buranan avulla tipahti tunnin päästä 39 asteeseen. Vuoroin tärisin kylmästä ja vuoroin hikoilin, aivot tuntui koko ajan olevan ihan sumussa. Vessaan en mennyt ellei ollut pakko, hengästyin 7m matkalla niin pahasti ja jouduin pysähtymään 6 kertaa tasaamaan hengitystä. Kaikkia paikkoja särki aivan tajuttomasti koko ajan enkä oikein ymmärtänyt mistään mitään. Hengittäminen oli koko ajan kivuliasta ja raskasta, ja herran jumala sitä kipua, kun oli pakko yskiä. Kun pelkkä hengittäminenkin viiltää niin syvältä keuhkoista, voitte vaan kuvitella mitä yskiminen teki. Mies onneksi huolehti 3-vuotiaasta, kunnes hänkin sairastui.
3-vuotiaalla autistisella lapsella oli tietenkin kauhea uhmaikä juuri tuolloin ja kävi kaivamassa kissojen hiekkalaatikkoa, tyhjensi kaikki kaapit, juoksi, kirkui ja hakkasi minua, vaati jatkuvasti jotakin, kun kaikki mitä jaksoin, oli maata sängyssä. Puhelimeni oli täynnä herätyksiä ja muistutuksia, että muistin antaa lapselle ruokaa, vaihtaa vaipan, laittaa päikkäreille, käyttää suihkussa, pestä hampaat ja laittaa nukkumaan jne. En edes pystynyt nukkumaan ensimmäiseen kolmeen yöhön, toisena yönä torkahtelin kymmenen minuutin pätkissä. Kolmantena jo vartin pätkissä. Reilun viikon oli tuollaista, sitten alkoi helpottaa itselläni, kunnes kahden paremman päivän jälkeen tauti iski takaisin. Viimein liki 3 viikon sairastamisen jälkeen tauti alkoi hellittää ja tervehdyin, mieskin alkoi tervehtyä hiljalleen pian minun jälkeeni, eikä saanut tautia enää takaisin.
Sairastin tosiaan joulukuussa ja vasta toukokuussa yskä loppui, keuhkot kipuilivat vielä hetken sen jälkeen. Miehellä loppui jo maaliskuussa. Ihmeen kaupalla lapsi ei saanut edes nuhaa tuona aikana.
Vierailija kirjoitti:
Juuri oli jouluna. Järkyttävän kova kurkkukipu, en kärsinyt niellä edes sylkeä, joten ämpäri koko ajan vieressä jonne syljeskelin, ällöttävää. Syöminen oli ihan tuskaa, vaikka oli sileää jogurttia. Kuume nousi 5minuutissa 40 asteeseen, onneksi Buranan avulla tipahti tunnin päästä 39 asteeseen. Vuoroin tärisin kylmästä ja vuoroin hikoilin, aivot tuntui koko ajan olevan ihan sumussa. Vessaan en mennyt ellei ollut pakko, hengästyin 7m matkalla niin pahasti ja jouduin pysähtymään 6 kertaa tasaamaan hengitystä. Kaikkia paikkoja särki aivan tajuttomasti koko ajan enkä oikein ymmärtänyt mistään mitään. Hengittäminen oli koko ajan kivuliasta ja raskasta, ja herran jumala sitä kipua, kun oli pakko yskiä. Kun pelkkä hengittäminenkin viiltää niin syvältä keuhkoista, voitte vaan kuvitella mitä yskiminen teki. Mies onneksi huolehti 3-vuotiaasta, kunnes hänkin sairastui.
3-vuotiaalla autistisella lapsella oli tietenkin kauhea uhmaikä juuri tuolloin ja kävi kaivamassa kissojen hiekkalaatikkoa, tyhjensi kaikki kaapit, juoksi, kirkui ja hakkasi minua, vaati jatkuvasti jotakin, kun kaikki mitä jaksoin, oli maata sängyssä. Puhelimeni oli täynnä herätyksiä ja muistutuksia, että muistin antaa lapselle ruokaa, vaihtaa vaipan, laittaa päikkäreille, käyttää suihkussa, pestä hampaat ja laittaa nukkumaan jne. En edes pystynyt nukkumaan ensimmäiseen kolmeen yöhön, toisena yönä torkahtelin kymmenen minuutin pätkissä. Kolmantena jo vartin pätkissä. Reilun viikon oli tuollaista, sitten alkoi helpottaa itselläni, kunnes kahden paremman päivän jälkeen tauti iski takaisin. Viimein liki 3 viikon sairastamisen jälkeen tauti alkoi hellittää ja tervehdyin, mieskin alkoi tervehtyä hiljalleen pian minun jälkeeni, eikä saanut tautia enää takaisin.
Sairastin tosiaan joulukuussa ja vasta toukokuussa yskä loppui, keuhkot kipuilivat vielä hetken sen jälkeen. Miehellä loppui jo maaliskuussa. Ihmeen kaupalla lapsi ei saanut edes nuhaa tuona aikana.
Tuota sanon 90%:n todennäköisyydellä influenssaksi. Ihan normaalioireet eli selvisit ilman sairaalahoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri oli jouluna. Järkyttävän kova kurkkukipu, en kärsinyt niellä edes sylkeä, joten ämpäri koko ajan vieressä jonne syljeskelin, ällöttävää. Syöminen oli ihan tuskaa, vaikka oli sileää jogurttia. Kuume nousi 5minuutissa 40 asteeseen, onneksi Buranan avulla tipahti tunnin päästä 39 asteeseen. Vuoroin tärisin kylmästä ja vuoroin hikoilin, aivot tuntui koko ajan olevan ihan sumussa. Vessaan en mennyt ellei ollut pakko, hengästyin 7m matkalla niin pahasti ja jouduin pysähtymään 6 kertaa tasaamaan hengitystä. Kaikkia paikkoja särki aivan tajuttomasti koko ajan enkä oikein ymmärtänyt mistään mitään. Hengittäminen oli koko ajan kivuliasta ja raskasta, ja herran jumala sitä kipua, kun oli pakko yskiä. Kun pelkkä hengittäminenkin viiltää niin syvältä keuhkoista, voitte vaan kuvitella mitä yskiminen teki. Mies onneksi huolehti 3-vuotiaasta, kunnes hänkin sairastui.
3-vuotiaalla autistisella lapsella oli tietenkin kauhea uhmaikä juuri tuolloin ja kävi kaivamassa kissojen hiekkalaatikkoa, tyhjensi kaikki kaapit, juoksi, kirkui ja hakkasi minua, vaati jatkuvasti jotakin, kun kaikki mitä jaksoin, oli maata sängyssä. Puhelimeni oli täynnä herätyksiä ja muistutuksia, että muistin antaa lapselle ruokaa, vaihtaa vaipan, laittaa päikkäreille, käyttää suihkussa, pestä hampaat ja laittaa nukkumaan jne. En edes pystynyt nukkumaan ensimmäiseen kolmeen yöhön, toisena yönä torkahtelin kymmenen minuutin pätkissä. Kolmantena jo vartin pätkissä. Reilun viikon oli tuollaista, sitten alkoi helpottaa itselläni, kunnes kahden paremman päivän jälkeen tauti iski takaisin. Viimein liki 3 viikon sairastamisen jälkeen tauti alkoi hellittää ja tervehdyin, mieskin alkoi tervehtyä hiljalleen pian minun jälkeeni, eikä saanut tautia enää takaisin.
Sairastin tosiaan joulukuussa ja vasta toukokuussa yskä loppui, keuhkot kipuilivat vielä hetken sen jälkeen. Miehellä loppui jo maaliskuussa. Ihmeen kaupalla lapsi ei saanut edes nuhaa tuona aikana.
Tuohan on voinu olla koronakin...
Vierailija kirjoitti:
Juuri oli jouluna. Järkyttävän kova kurkkukipu, en kärsinyt niellä edes sylkeä, joten ämpäri koko ajan vieressä jonne syljeskelin, ällöttävää. Syöminen oli ihan tuskaa, vaikka oli sileää jogurttia. Kuume nousi 5minuutissa 40 asteeseen, onneksi Buranan avulla tipahti tunnin päästä 39 asteeseen. Vuoroin tärisin kylmästä ja vuoroin hikoilin, aivot tuntui koko ajan olevan ihan sumussa. Vessaan en mennyt ellei ollut pakko, hengästyin 7m matkalla niin pahasti ja jouduin pysähtymään 6 kertaa tasaamaan hengitystä. Kaikkia paikkoja särki aivan tajuttomasti koko ajan enkä oikein ymmärtänyt mistään mitään. Hengittäminen oli koko ajan kivuliasta ja raskasta, ja herran jumala sitä kipua, kun oli pakko yskiä. Kun pelkkä hengittäminenkin viiltää niin syvältä keuhkoista, voitte vaan kuvitella mitä yskiminen teki. Mies onneksi huolehti 3-vuotiaasta, kunnes hänkin sairastui.
3-vuotiaalla autistisella lapsella oli tietenkin kauhea uhmaikä juuri tuolloin ja kävi kaivamassa kissojen hiekkalaatikkoa, tyhjensi kaikki kaapit, juoksi, kirkui ja hakkasi minua, vaati jatkuvasti jotakin, kun kaikki mitä jaksoin, oli maata sängyssä. Puhelimeni oli täynnä herätyksiä ja muistutuksia, että muistin antaa lapselle ruokaa, vaihtaa vaipan, laittaa päikkäreille, käyttää suihkussa, pestä hampaat ja laittaa nukkumaan jne. En edes pystynyt nukkumaan ensimmäiseen kolmeen yöhön, toisena yönä torkahtelin kymmenen minuutin pätkissä. Kolmantena jo vartin pätkissä. Reilun viikon oli tuollaista, sitten alkoi helpottaa itselläni, kunnes kahden paremman päivän jälkeen tauti iski takaisin. Viimein liki 3 viikon sairastamisen jälkeen tauti alkoi hellittää ja tervehdyin, mieskin alkoi tervehtyä hiljalleen pian minun jälkeeni, eikä saanut tautia enää takaisin.
Sairastin tosiaan joulukuussa ja vasta toukokuussa yskä loppui, keuhkot kipuilivat vielä hetken sen jälkeen. Miehellä loppui jo maaliskuussa. Ihmeen kaupalla lapsi ei saanut edes nuhaa tuona aikana.
Tuohan on voinu olla koronakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut kerran influenssassa. Kuume oli korkea, yli 40 astetta monta päivää. Makasin vain sohvalla enkä jaksanut edes syödä. Puoliväkisin söin pari lusikallista jotain vanukasta. Ero normiflunssaan oli iso, jo pelkästään tuo kuume veti ihan veteläksi.
Viitisen vuotta sitten oli viimeksi. Ensin illalla väsytti ja palelsi ja aamulla herätessä oli kamala olo. Sängystä jaksoi liikkua sohvalle torkkumaan. Mikään ruoka ei maistunut, vaan elin käytännössä parilla Pringles-lastulla ja kotikaljalla sen viikon. Lihaksia särki ja kuume sahasi lääkkeiden takia niin, että vuoroin makasi hikilammikossa ja vuoroin kiskottiin vilttiä viltin päälle.
Lapsena oli influenssa myös mutta siitä en muista paljoa. Ainakin käytiin taksilla verikokeissa, koska hoitamassa olleella mummolla ei ollut ajokorttia. Lisäksi muistan opettajan torut, kun kerroin myöhemmin koulussa leikkineeni kipeänä legoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli, sain sen ensimmäisestä työpaikastani 18 vuotiiana. Ja tähän tarinaan liittyy vielä kamala pomo.
Minulla oli 40 astetta kuumetta, hirveät kurkku, lihaskivut yms. Ilmoitin pomolleni että kävelen läheiseen terveyskeskukseen hakemaan sairaslomaa (asuin pienessä kylässä tk:n matkaa vain 300 metriä.) pomo sanoi ettei käy, että minun on pakko lähteä työterveyteen joka on toisessa kaupungissa. Ja tämä pomo oli todella kamala vanha nainen joka huusi minulle, ujolle nuorelle täyttä kurkkua puhelimessa.
No mikä sitten lähdin kovassa talvipakkadessa, 40 asteen kuumeessa junalla ja kävellen kohti työterveyttä. Pyörryin matkalla lumihankeen. Onneksi sivulliset löysivät minut, olin pitkän aikaa sairaalassa.
Noh
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli, sain sen ensimmäisestä työpaikastani 18 vuotiiana. Ja tähän tarinaan liittyy vielä kamala pomo.
Minulla oli 40 astetta kuumetta, hirveät kurkku, lihaskivut yms. Ilmoitin pomolleni että kävelen läheiseen terveyskeskukseen hakemaan sairaslomaa (asuin pienessä kylässä tk:n matkaa vain 300 metriä.) pomo sanoi ettei käy, että minun on pakko lähteä työterveyteen joka on toisessa kaupungissa. Ja tämä pomo oli todella kamala vanha nainen joka huusi minulle, ujolle nuorelle täyttä kurkkua puhelimessa.
No mikä sitten lähdin kovassa talvipakkadessa, 40 asteen kuumeessa junalla ja kävellen kohti työterveyttä. Pyörryin matkalla lumihankeen. Onneksi sivulliset löysivät minut, olin pitkän aikaa sairaalassa.
Noh
Lisään vielä tähän että minulla ei ollut läheisiä jotka olisivat voineet viedä minut työterveyteen, ja olin liian köyhä käyttämään taksia ja tämä pomo tiesi sen kyllä. Hän selkeästi ajatteli että nuori likka se vaan saikuttaa ei sillä mikään ole.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli, sain sen ensimmäisestä työpaikastani 18 vuotiiana. Ja tähän tarinaan liittyy vielä kamala pomo.
Minulla oli 40 astetta kuumetta, hirveät kurkku, lihaskivut yms. Ilmoitin pomolleni että kävelen läheiseen terveyskeskukseen hakemaan sairaslomaa (asuin pienessä kylässä tk:n matkaa vain 300 metriä.) pomo sanoi ettei käy, että minun on pakko lähteä työterveyteen joka on toisessa kaupungissa. Ja tämä pomo oli todella kamala vanha nainen joka huusi minulle, ujolle nuorelle täyttä kurkkua puhelimessa.
No mikä sitten lähdin kovassa talvipakkadessa, 40 asteen kuumeessa junalla ja kävellen kohti työterveyttä. Pyörryin matkalla lumihankeen. Onneksi sivulliset löysivät minut, olin pitkän aikaa sairaalassa.
Noh
Influenssan erikoispiirre on just tuollainen ihan järkyttävän kova kuume ja melko isolla osalla sairastuneista katoaa liikkumiskyky. 40 astetta on ihan eri juttu kuin esimerkiksi 38,5 astetta joka ei tunnu oikein miltään siihen verrattuna. Ainakin mulla jossain 39 asteen yläpuolella tulee maailmanloppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri oli jouluna. Järkyttävän kova kurkkukipu, en kärsinyt niellä edes sylkeä, joten ämpäri koko ajan vieressä jonne syljeskelin, ällöttävää. Syöminen oli ihan tuskaa, vaikka oli sileää jogurttia. Kuume nousi 5minuutissa 40 asteeseen, onneksi Buranan avulla tipahti tunnin päästä 39 asteeseen. Vuoroin tärisin kylmästä ja vuoroin hikoilin, aivot tuntui koko ajan olevan ihan sumussa. Vessaan en mennyt ellei ollut pakko, hengästyin 7m matkalla niin pahasti ja jouduin pysähtymään 6 kertaa tasaamaan hengitystä. Kaikkia paikkoja särki aivan tajuttomasti koko ajan enkä oikein ymmärtänyt mistään mitään. Hengittäminen oli koko ajan kivuliasta ja raskasta, ja herran jumala sitä kipua, kun oli pakko yskiä. Kun pelkkä hengittäminenkin viiltää niin syvältä keuhkoista, voitte vaan kuvitella mitä yskiminen teki. Mies onneksi huolehti 3-vuotiaasta, kunnes hänkin sairastui.
3-vuotiaalla autistisella lapsella oli tietenkin kauhea uhmaikä juuri tuolloin ja kävi kaivamassa kissojen hiekkalaatikkoa, tyhjensi kaikki kaapit, juoksi, kirkui ja hakkasi minua, vaati jatkuvasti jotakin, kun kaikki mitä jaksoin, oli maata sängyssä. Puhelimeni oli täynnä herätyksiä ja muistutuksia, että muistin antaa lapselle ruokaa, vaihtaa vaipan, laittaa päikkäreille, käyttää suihkussa, pestä hampaat ja laittaa nukkumaan jne. En edes pystynyt nukkumaan ensimmäiseen kolmeen yöhön, toisena yönä torkahtelin kymmenen minuutin pätkissä. Kolmantena jo vartin pätkissä. Reilun viikon oli tuollaista, sitten alkoi helpottaa itselläni, kunnes kahden paremman päivän jälkeen tauti iski takaisin. Viimein liki 3 viikon sairastamisen jälkeen tauti alkoi hellittää ja tervehdyin, mieskin alkoi tervehtyä hiljalleen pian minun jälkeeni, eikä saanut tautia enää takaisin.
Sairastin tosiaan joulukuussa ja vasta toukokuussa yskä loppui, keuhkot kipuilivat vielä hetken sen jälkeen. Miehellä loppui jo maaliskuussa. Ihmeen kaupalla lapsi ei saanut edes nuhaa tuona aikana.
Tuohan on voinu olla koronakin...
koronavirukset harvemmin aiheuttavat influenssatason kuumetta... asteita vähemmän ja kesto paljon lyhyempi.
Influenssa A--->keuhkokuume--->viikko osastolla--> 2kk meni toipumiseen
Ja olen ihan perusterve
Influenssa on melko yleinen. Olen sairastanut sen ainakin kymmenen kertaa elämässäni. Oireet täsmäävät aiempien kuvausten kanssa.
Noin 16v sitten. Meni lähes koko perheen läpi, mies ainoa, jolle ei tullut.
Itse harvemmin sairastan edes flunssia, nekin lievinä, mutta tuolloin influenssa iski oikein kunnolla. Ensi alkuun 3 päivänä kuume kipusi 41 asteeseen. Lihaskivut oli karmeat ja kuumeen nousuvaiheessa vilu ja tärinä yhdistettynä lihassärkyyn oli sanoinkuvaamaton. Kuume jatkui vielä 8 päivää tuosta n.37.5-39 välillä. Lopulta lääkäriin ja antibioottikuuri poskiontelo-ja korvatulehdukseen. Neljällä lapsella oli myös rajuna oireet ja kahdelle (tuolloin) nuorimmalle myös antibiootit lopulta korvatulehdukseen.
Olipahan tauti enkä toisten halua, en itselle enkä muillekaan. Rokotukset otettu joka vuosi.