Onko puolisosi paras ystäväsi?

Mies on paras ystäväni. Vanhoilla ystävilläni on perheet ja he asuvat satojen kilometrien päässä.

Ei ole paras ystävä, eikä sellaiseksi koskaan tulekaan. Mutta vaikka tuo ehkä pahalta kuulostaakin, niin ei se ole. :-)

Ei paras, mutta parhaita ehdottomasti.

Kyllä ehdottomasti! Vietän kaikkein mieluiten aikaani hänen kanssaan. Mieheni on töiden takia paljon poissa kotoa, parin-kolmen päivän pätkissä ja veikkaan sen vaikuttavan myös positiivisesti siihen, että viihdymme sitten muutoin tiiviisti yhdessä. Pieni etäisyys tekee sen, että toista arvostaa ihan toisella tavalla. Ja se, että mieheni on paras ystäväni ei vähennä yhtään välillämme vallitsevaa seksuaalista kipinöintiä. 

Olemme olleet yhdessä kymmenen vuotta. En olisi koskaan aijemmin osannut kuvitella, että oma mies voisi olla myös paras ystävä. Minua on lykästänyt ja olen onnellinen siitä!

On ja ei ole.

Mies tuntee mut parhaiten, hänelle kerron arimmatkin asiat jne. Eli siinä suhteessa kyllä.

Ja sitten taas, se on mies ja miehet nyt vaan ei aina tajua ja lisäksi, koska se on mun mies, se aina välillä korpeaa suunnattomasti. Ja näitä juttuja sitten taas puin naispuolisen parhaan ystäväni kanssa.

Tarvitsen siis kaikkia ystäviäni, heillä on vähän eri roolit vaan =)

Joo, on. En osaisi enää kuvitella muuta vaihtoehtoa. Me olemme toisillemme parhaat ystävät, elämän kumppanit ja rakastajat. En ole elämässäni törmännyt toiseen ihmiseen johon voisin luottaa näin täysillä ja ihan kaikessa.

Kaikki entiset naispuoliset parhaat ystäväni ovat jossain vaiheessa pettäneet luottamukseni. Peiliin pitäisi vissiin katsoa ja miettiä, miksi olen valinnut sellaisia tapauksia elämääni kerta toisensa jälkeen. Kavereita on paljonkin, mutta ne suhteet pidän tietoisesti suht pinnallisina.

On. Tai oli. Siksi tämä ero tuntuukin nyt kahta hirvittävämmältä. Meni rakkaus ja paras ystävä samassa paketissa. Kenen kanssa nyt keskustelen?