Lopen kyllästynyt yh-kaveriini
Olen aivan kypsä kaveriini. Valitusta koko ajan siitä, kuinka raskasta on. Teki pari vuotta sitten lapsen miehelle, joka on naimisissa ja jolla lapsia. Halusi sen lapsen yksin ja oli selvää, että mies ei halua lasta eikä aio erota. Nyt sitten kaverini jatkuvasti kitisee, kuinka mies ei hoida lasta eikä tapaa sitä. Elarit vaan maksaa ja se ei riitä kaverilleni. Joka kerta, kun tapaamme, saan kuulla miten on vaikeaa ja hän ei pääse minnekään ja joutuu töiden jälkeen hoitamaan yksin lasta. Valivalivalivali. Ymmärrän, että on raskasta, mutta se oli tiedossa etukäteen. Koko elämä menee hänellä pilalle, eikä sen lapsen takia vaan sen takia ettei näe mitään hyvää missään. Olisi iloinen, että sai lapsen. Ei tuota jaksa kukaan kuunnella.
Kommentit (5)
Se sun kaverisi pilasi sen miehen koko perheen elämän haluamalla lapsen. Miettisi sitä.
Ei mahdu kaverini päähän miehen elämä, ei ole ikinä miettinyt sitä puolta. Hänen ajatuksiinsa mahtuu vain hän itse ja hänen omat asiansa. Ja valituksesta huolimatta hänellä on kaikki hyvin. Hyvä työ ja palkka ja perusasiat kunnossa. Se mitä hän näkee omasta elämästään on kumminkin vain se mitä hänellä ei ole eli ei sellaista perhettä kuin useimmilla muilla. Hän on kaverini ja olen tukenut ja kuunnellut, mutta vähitellen alkaa rasittamaan. Jos hän näkisi tämän tekstin niin haluaisin vain sanoa, että olen kaverisi mutta älä pilaa elämääsi kadehtimalla muita ja märehtimällä omaa asemaasi.
[quote author="Vierailija" time="29.06.2013 klo 21:10"]
Se sun kaverisi pilasi sen miehen koko perheen elämän haluamalla lapsen. Miettisi sitä.
[/quote]
Mies olisi voinut miettiä perhettään ennenkuin laukeaa paljaalla vieraaseen
Juu en käsitä tällaisia naisia. Minulla on yh-kaveri, joka teki kaksoset jollekin satunnaiselle kulkijalle. Hän ei valita, vaan vaikuttaa oikein onnelliselta, tosin hänellä on kai mummi paljon apuna. Mutta minusta hän suhtautuu asiaan oikein - päätti pitää lapsen (tässä tapauksessa lapset) ja elää asian kanssa, ei itke sitä ettei isä osallistu. Varmaan harmittaa lapsen puolesta, ettei hän opi tuntemaan isäänsä, mutta ei sitä pitäisi lapseen purkaa.
Mutta vähän sympatiaakin - on todella vaikeaa oikeasti tietää ja ymmärtää etukäteen, mitä on olla yksin lapsen kanssa. Tai ylipäätään mitä on olla vanhempi. Pitäisi kuitenkin pystyä se vastuu kantamaan, on väärin tunkea koko ajan lapset hoitoon. Minunkin miehen ex, jolla yksi lapsi miehelleni ja yksi lapsi jollekin toiselle, pistää koko ajan lapsia hoitoon. Kaikki viikonloput joko meillä tai jossain muualla ja lomallakin haluaa lapset meille koko ajan. Oikeasti hän "yksinhuoltajana" hoitaa lapsiaan paljon vähemmän kuin me muut. Kyllä, paheksun.
sama täällä. Lapsi on 2 v ja vähintään kerran viikossa ( kyllä !!! ) on tunkemassa lasta meille. Usein kun käy kysyy lapselta voitko jäädä Maija-tädin luoksen, kun äiti käy kaupassa ja voi olla 5 h sillä reissulla.
Olen oppinut, nähdään vain puistossa ja aina on takataskussa joku suunnitelma valmiina, esim meillä on vaan 3 h aikaa, sitten pitää lähteä viemään kirjoja kirjastoon, tänään on vika päivä palauttaa ne.
Olen ottanut lapsen nuoresta iästä huolimatta ainakin 5 kertaa yökylään, jotta ystävä on päässyt "vähän viihteelle". Isähän ei tietenkään ota kertaakaan, koska hänellä on oma perhe, jotka eivät tietenkään lapsesta tiedä mitään. On tunnustanut ja maksaa elarit.