Toimen hoitaminen edellyttää tehtävään soveltuvaa korkeakoulututkintoa (esim. tietojenkäsittelytieteen FM, DI tai IT-tradenomi). Opintojen loppuvaiheessa olevat opiskelijat voidaan huomioida tehtävää täytettäessä.

Hei pliis yliksen pojat, menkää takas sinne! 🥺

Vierailija kirjoitti:

Ap tietää siis hyvin pelin säännöt eli sen, että julkiseen virkaan vaaditaan tutkinto.

Jostain syystä ap kieltäytyy suorittamastamasta peliin osallistumisen perusvaatimusta eli tutkintoa.

Sen sijaan hän räyhää, että peli on epäreilu ja vaatii, että sääntöjä pitäisi muuttaa. Mitään vakuuttavaa perustetta sääntöjen muuttamisen tarpeellisuudesta hän ei esitä vaan sen sijaan haukkuu tutkinnon suorittaneita tutkinnolla keulijoiksi ja haikailemiaan virkoja suojatyöpaikoiksi.

Muiden keskustelijoiden perusteltuja argumentteja hän kutsuu länkytykseksi.

Työnantajat selvittelevät jo varmaan kuumeisesti ap:n henkilöllisyyttä, jotta pääsevät nappaamaan hänet talliinsa. Tällaista superosaajaa ei pidä päästää käsistä.

Onneton sarkasmisi on pelkkää paskan länkytystä. Jos en jotain tässä maailmassa voi sietää, on se keskinkertaisuus ja tasapaksuus. Sellaisia te suojatyöpaikoissani laiskanpulskeina loikoilevat tyhjäntoimittajat olette. Osaamatonta porukkaa, jonka lukeneisuus jää siihen aamun hesariin ja töissäkään ette saa mitään aikaiseksi koska osaamista ei vain ole, mutta onneksenne julkisella puolella sillä ei niin väliäkään ole, kunhan tunnit tulee tehtyä 8-16.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näyttötutkinto. Pyydä saada tehdä. Tai oppisopimus.

Mitä ihmettä teen noilla kun työkokemusta ja näyttöjä löytyy vuosikymmenen varrelta? Ainoa mikä puuttuu on soveltuva korkeakoulututkinto, jota en tule suorittamaan.

Hae yksityiselle. Heillä ei vaadita samalla tavalla tutkintoja, kuin julkisella puolella.

Paitsi kyllä sielläkin on kirjoittamaton sääntö että tutkinnolle laitetaan täysin kohtuuton painoarvo, vain sen itsensä takia, ja siksi koska rekrytoivat taho on itse jonkun tutkinnon suorittanut. Yleisesti ottaen työelämä EI arvosta OSAAMISTA.

It-puolella vankka osaaminen riittää edelleen. Kukaan ei kysele huippukoodarilta tutkintotodistusta XD Tai voihan sitä kysellä, se osaaja vaan meni jo kilpailijalle. Näytöt ratkaisee.

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Aloittajalla on hyviä ideoita.

Kommunistisissa maissa valtioherrat hankkivat hienoja tutkintoja puolisoilleen ja nykyäänkin on mm.kunniatohtorin perinne eli esim.näyttelijä voi saada vaikka merenkäynnin kunniatohtoritutkinnon jos on näytellyt jossain sarjassa, joka liittyy veneisiin. 

Todellinen osaaminen ja tieto tulee kuitenkin kokemuksesta sekä muodollisen koulutuksen osalta kursseista. Tutkinto on vain kansi kirjan sivujen päällä, mutta arvostatko enemmän paksua kirjaa ilman kantta vai ohutta kirjaa hienoilla kansilla? Selvästi ohuinkin pokkari hienoilla kansilla on työmarkkinoilla paremmassa asemassa. 

Ihmisiä kaasuvalotetaan ja karsinoidaan lähes huomaamattomasti puhumalla "loppuun käymisestä", "kokonaisuuksista" ja muusta, mutta loppujen lopuksi kokonaisuuden takana on sitten tutkinto, joka on ihmisten tietyssä ajassa laatima kurssiläjä, jonka päälle kirsikkana lätkäistään opinnäytetyö, joka saattaa koostua ihan mistä tahansa aiheesta. Eri kaupungeissa kurssiläjät vaihtelevat samankin alan koulujen sisällä puhumattakaan valtioiden välisistä eroista. 

Itse laadittu kurssiläjä voisi vastata paljon paremmin työn vaatimuksiin ja esim.työnimikkeeseen, mutta sellaista virastoa ei ole, joka myöntäisi toimiluvan sellaiselle, joka on laatinut kunnon täsmäopinnot itselleen ja käynyt ne. 

Tulevaisuudessa pitäisi olla mahdollista rakentaa sähköistä portfoliota omasta osaamisestaan ja saada pätevyys vaikka yhden päivän supertentillä, kuten valtion kääntäjätutkinnon kohdalla on voinut tehdä jo pitkään; ei olisi väliä mitä kautta tiedot on hankittu eikä tarvitsisi nuolla kenenkään peppua, kunhan tiedot löytyy. 

Alunperin joskus kylmän sodan aikaan tai paljon aikaisemmin jossain on keksitty tietty tutkintosapluuna, joka on saattanut alunperin vaikuttaa järkevältä siinä ajassa ja paikassa. Mutta aikojen saatossa eri koulutusohjelmien määrä on räjähtänyt käsiin ja maailma on muuttunut enemmän kuin kylmän sodan scifissä olisi osattu odottaa (vielä 90-luvulla naureskeltiin internetille). Siitä huolimatta korkeakoulut käyttävät edelleen näitä esim.300op-maisteri -sapluunoita, jotka oletettavasti vastaavat johonkin menneen ajan säädökseen, lakiin tai ihanteeseen, mutta saattavat olla kapula nykyihmisen rattaissa. 

KIITOS järjen äänestä! Se on kuin raikas keidas aavikon keskellä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tietää siis hyvin pelin säännöt eli sen, että julkiseen virkaan vaaditaan tutkinto.

Jostain syystä ap kieltäytyy suorittamastamasta peliin osallistumisen perusvaatimusta eli tutkintoa.

Sen sijaan hän räyhää, että peli on epäreilu ja vaatii, että sääntöjä pitäisi muuttaa. Mitään vakuuttavaa perustetta sääntöjen muuttamisen tarpeellisuudesta hän ei esitä vaan sen sijaan haukkuu tutkinnon suorittaneita tutkinnolla keulijoiksi ja haikailemiaan virkoja suojatyöpaikoiksi.

Muiden keskustelijoiden perusteltuja argumentteja hän kutsuu länkytykseksi.

Työnantajat selvittelevät jo varmaan kuumeisesti ap:n henkilöllisyyttä, jotta pääsevät nappaamaan hänet talliinsa. Tällaista superosaajaa ei pidä päästää käsistä.

Onneton sarkasmisi on pelkkää paskan länkytystä. Jos en jotain tässä maailmassa voi sietää, on se keskinkertaisuus ja tasapaksuus. Sellaisia te suojatyöpaikoissani laiskanpulskeina loikoilevat tyhjäntoimittajat olette. Osaamatonta porukkaa, jonka lukeneisuus jää siihen aamun hesariin ja töissäkään ette saa mitään aikaiseksi koska osaamista ei vain ole, mutta onneksenne julkisella puolella sillä ei niin väliäkään ole, kunhan tunnit tulee tehtyä 8-16.

Kertoisitko rehellisesti, miksi ehdottomasti haluat hakeutua julkiselle sektorille, jos se on täynnä tasapaksuja keskinkertaisuuksia?

Mitkä ovat syyt, ettet hakeudu yksityiselle sektorille, jossa todellisista osaajista kilpaillaan tutkintoihin katsomatta ja palkkakin on korkeampi?

Tutkintomielessä vaikka kasvatustieteen kandidaatti on kovempi saavutus kuin opiskella japania kansalaisopistossa viisi vuotta, mutta oppimissaavutuksena pidän japanin opiskelua vähän kovempana, koska siinä ei voi teeskennellä ymmärtävänsä asioita ja sluibailla yleissivistyksellä, vaan joutuu alusta asti oppimaan tiukkaa ja vierasta asiaa, johon ei arkielämässä törmää koskaan. 

Yliopistossa opiskelu vaatii sosiaalista tuuria, taitoja ja halua tehdä metatyötä, joka ei suoraan edistä oppimista, kun taas kansalaisopistossa opiskelusta kaikki ns.turha on leikattu pois ja mennään suoraan asiaan; jos rohkeus ja taidot löytyy ja vähän rahaa, olet tervetullut yrittämään. Ei pääsykokeita, ei työharjoittelujen maanittelua kivikasvoilta, ei aiheiden keksimistä tyhjästä tms. 

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Tutkintomielessä vaikka kasvatustieteen kandidaatti on kovempi saavutus kuin opiskella japania kansalaisopistossa viisi vuotta, mutta oppimissaavutuksena pidän japanin opiskelua vähän kovempana, koska siinä ei voi teeskennellä ymmärtävänsä asioita ja sluibailla yleissivistyksellä, vaan joutuu alusta asti oppimaan tiukkaa ja vierasta asiaa, johon ei arkielämässä törmää koskaan. 

Yliopistossa opiskelu vaatii sosiaalista tuuria, taitoja ja halua tehdä metatyötä, joka ei suoraan edistä oppimista, kun taas kansalaisopistossa opiskelusta kaikki ns.turha on leikattu pois ja mennään suoraan asiaan; jos rohkeus ja taidot löytyy ja vähän rahaa, olet tervetullut yrittämään. Ei pääsykokeita, ei työharjoittelujen maanittelua kivikasvoilta, ei aiheiden keksimistä tyhjästä tms. 

Sujuvan japanin oppiminen, etenkin kirjoitetun kielen useine merkistöineen, on kova saavutus. Kansalaisopistoissa ei käsittääkseni voi edetä sille tasolle asti.

Sujuva japanin taito ei kuitenkaan pätevöitä mihinkään tehtävään, vaikka joissakin siitä saattaa olla huomattavaa etua.

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Tutkintomielessä vaikka kasvatustieteen kandidaatti on kovempi saavutus kuin opiskella japania kansalaisopistossa viisi vuotta, mutta oppimissaavutuksena pidän japanin opiskelua vähän kovempana, koska siinä ei voi teeskennellä ymmärtävänsä asioita ja sluibailla yleissivistyksellä, vaan joutuu alusta asti oppimaan tiukkaa ja vierasta asiaa, johon ei arkielämässä törmää koskaan. 

Yliopistossa opiskelu vaatii sosiaalista tuuria, taitoja ja halua tehdä metatyötä, joka ei suoraan edistä oppimista, kun taas kansalaisopistossa opiskelusta kaikki ns.turha on leikattu pois ja mennään suoraan asiaan; jos rohkeus ja taidot löytyy ja vähän rahaa, olet tervetullut yrittämään. Ei pääsykokeita, ei työharjoittelujen maanittelua kivikasvoilta, ei aiheiden keksimistä tyhjästä tms. 

Sujuvan japanin oppiminen, etenkin kirjoitetun kielen useine merkistöineen, on kova saavutus. Kansalaisopistoissa ei käsittääkseni voi edetä sille tasolle asti.

Sujuva japanin taito ei kuitenkaan pätevöitä mihinkään tehtävään, vaikka joissakin siitä saattaa olla huomattavaa etua.

Kyse oli vertauksesta ja tarkoituksena havainnollistaa sitä miten ihmisiä voidaan kielellisillä jipoilla joko nostaa korkeuksiin tai lytätä alas. 

Toinen vertaus on vaikka ev.lut.kirkko Suomessa verrattuna johonkin pikku-uskontoon. Kirkolla on kovan rahan ja historian tarjoamat hienot puitteet, mikä luo vaikutelman jostakin suurenmoisesta ja arvostettavasta, mutta itse uskonnon sisältö ei välttämättä ole sen ihmeellisempi kuin mormoneilla, joilla on vain muutamia rakennuksia Suomessa. Yliopistoa ja kansalaisopistoa voi verrata vähän samalla tavalla.

Ja lopulta päästään siihen, että pätevyydet ovat ihmisten keksimiä ja monessa työpaikassa tutkintoa käytetään älykkyystestien kieltämisen jälkeen (amerikkalainen historiantulkinta koulutuspolitiikasta) pätevyystestinä, vaikka työ opittaisiin työpaikalla. Lahjakkuutta voi kuitenkin osoittaa myös erilaisilla ansioilla. 

Oppisopimuskoulutus on hyvä tapa kouluttautua juuri kyseisen työpaikan tarpeisiin, jotkut työnantajat mainostavat myös kouluttavansa tehtäviin  eivätkä edellytä tutkintoa. Mutta useimmissa ainakin kk-tutkintoa edellyttävissä ammateissa se tutkinto on osaltaan tae osaamisesta (kielet, yleissivistys, ymmärrys miten erilaisia selvityksiä ja projekteja tehdään jne.) Korkeakouluista ei useinkaan valmistuta jonkun yhden työpaikan erityistarpeisiin eikä se työnantaja vaikkapa 300 hakijan joukosta erota itseoppineita osaajia.

Ap, osaamisesi ei ole riittävän ajantasalla yksityiselle sektorille, joten se ei ole sitä myöskään julkisella sektorilla.

Sinulla ei ole myöskään koulutusta ja suhtaudut vihamielisen agressiivisesti virkamiehiin. Ennakkoasenteesi virkatyöhön on, että julkisessa virassa vaan oleillaan eikä tehdä töitä.

Mihin virastoon uskot kaivattavan vihamielistä oleilijaa?

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Tutkintomielessä vaikka kasvatustieteen kandidaatti on kovempi saavutus kuin opiskella japania kansalaisopistossa viisi vuotta, mutta oppimissaavutuksena pidän japanin opiskelua vähän kovempana, koska siinä ei voi teeskennellä ymmärtävänsä asioita ja sluibailla yleissivistyksellä, vaan joutuu alusta asti oppimaan tiukkaa ja vierasta asiaa, johon ei arkielämässä törmää koskaan. 

Yliopistossa opiskelu vaatii sosiaalista tuuria, taitoja ja halua tehdä metatyötä, joka ei suoraan edistä oppimista, kun taas kansalaisopistossa opiskelusta kaikki ns.turha on leikattu pois ja mennään suoraan asiaan; jos rohkeus ja taidot löytyy ja vähän rahaa, olet tervetullut yrittämään. Ei pääsykokeita, ei työharjoittelujen maanittelua kivikasvoilta, ei aiheiden keksimistä tyhjästä tms. 

Sujuvan japanin oppiminen, etenkin kirjoitetun kielen useine merkistöineen, on kova saavutus. Kansalaisopistoissa ei käsittääkseni voi edetä sille tasolle asti.

Sujuva japanin taito ei kuitenkaan pätevöitä mihinkään tehtävään, vaikka joissakin siitä saattaa olla huomattavaa etua.

Todellakin pätevöittää. Kaikenkielisiä tulkkeja haetaan kokoajan. Natiivikielitaito luulisi riittävän :)

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä et sitten voisi hakeutua suorittamaan sitä tutkintoa? Nykyään korkeakouluissakin on käytössä AHOT eli aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja voit nimenomaan sillä osaamisellasi sitten saada niitä kursseja hyväksiluetuksi. Saat tutkinnon ja olet hakukelpoinen.

Tie tukittu muilta kuin uusilta ylioppilailta.

Myös läsnäolopakko tullu lähes kaikkiin kursseihin. Pelkästään Tenttimällä läpi ei ole mahdollista enää nykyään. Meno menny todella kontrolloiduksi tarkkailuksi. Sairasta!

Olen samaa mieltä siitä, että meillä uskotaan ihan liikaa siihen paperiin ja ollaan sitten sokeita niiden ihmisten puutteille joilla sellainen on ja toisaalta niille joissa on potentiaalia mutta paprua ei löydy. Toisaalta ymmärrän julkisella puolella sen, ettei vain voi valita jotain oikeasti hyvää jos näytöt puuttuu, koska se näyttää ulkomaailmalle ns. hyvä veli -systeemille.

Se ei tosin ole totta, että jos kykyä on niin kk-tutkinto tulee suit sait vain. Moni ihminen hoksaa sen oman mielenkiinnon kohteensa vasta sen jälkeen kun opintotuet on käytetty johonkin ihan muuhun kuin mikä kiinnostaa tai on vain ikää jo. Tässä tilanteessa se on vain tosi vaikeaa rahallisesti järjestää se opiskelu. Toinen syy on se, että oppilaitokset eivät ole mitenkään immuuneja hölmöille käytänteille, jotka saattavat nakertaa kyvykkäidenkin ihmisten motivaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Tutkintomielessä vaikka kasvatustieteen kandidaatti on kovempi saavutus kuin opiskella japania kansalaisopistossa viisi vuotta, mutta oppimissaavutuksena pidän japanin opiskelua vähän kovempana, koska siinä ei voi teeskennellä ymmärtävänsä asioita ja sluibailla yleissivistyksellä, vaan joutuu alusta asti oppimaan tiukkaa ja vierasta asiaa, johon ei arkielämässä törmää koskaan. 

Yliopistossa opiskelu vaatii sosiaalista tuuria, taitoja ja halua tehdä metatyötä, joka ei suoraan edistä oppimista, kun taas kansalaisopistossa opiskelusta kaikki ns.turha on leikattu pois ja mennään suoraan asiaan; jos rohkeus ja taidot löytyy ja vähän rahaa, olet tervetullut yrittämään. Ei pääsykokeita, ei työharjoittelujen maanittelua kivikasvoilta, ei aiheiden keksimistä tyhjästä tms. 

Sujuvan japanin oppiminen, etenkin kirjoitetun kielen useine merkistöineen, on kova saavutus. Kansalaisopistoissa ei käsittääkseni voi edetä sille tasolle asti.

Sujuva japanin taito ei kuitenkaan pätevöitä mihinkään tehtävään, vaikka joissakin siitä saattaa olla huomattavaa etua.

Todellakin pätevöittää. Kaikenkielisiä tulkkeja haetaan kokoajan. Natiivikielitaito luulisi riittävän :)

Käsittääkseni missään päin Suomea ei etsitä japaninkielentaitoisia asiointitulkkeja. Korjaa, jos olen väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näyttötutkinto. Pyydä saada tehdä. Tai oppisopimus.

Mitä ihmettä teen noilla kun työkokemusta ja näyttöjä löytyy vuosikymmenen varrelta? Ainoa mikä puuttuu on soveltuva korkeakoulututkinto, jota en tule suorittamaan.

Jos sinulla on näyttöjä vastaavista tehtävistä, ei luulisi olevan este, että tutkinto puuttuu.

Joskus ihmiset myös luulevat, että heidän kokemuksellaan pärjää tehtävässä, jonka vaatimukset tosiasiassa ovat huomattavasti suuremmat. Mitä vähemmän osaa, sen vaikeampi on yleensä hahmottaa tehtävien vaativuuseroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samoin uinninvalvojan työ. Oltava kurssi tehty vaikka oisi euroopan mestari uimari, tai mm, ei voi hakea. Kurssi viikonloppu, pitää osta uija joku 500 m ja sukeltaa 2 kertaa.

Huoh.

Kursseja vain joissain kaupungeissa.

Jos oikeasti on EM-uimari, niin ehkä mitali riittää hakemuksen liitteeksi ;). 

Etkö sinä nyt ymmärrä selvää suomea? Edes Jani Sievistä ei saa palkata eikä voi hakea uinninvalvojaksi minnekkään koko suomessa, kun ei ole kurssia suorittanut. Eikö menny perille pointti?

Vierailija kirjoitti:

Ap, osaamisesi ei ole riittävän ajantasalla yksityiselle sektorille, joten se ei ole sitä myöskään julkisella sektorilla.

Sinulla ei ole myöskään koulutusta ja suhtaudut vihamielisen agressiivisesti virkamiehiin. Ennakkoasenteesi virkatyöhön on, että julkisessa virassa vaan oleillaan eikä tehdä töitä.

Mihin virastoon uskot kaivattavan vihamielistä oleilijaa?

Mistähän vítusta sinä minun osaamiseni voisit tietää? Ihan oikeasti, kerro?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Tutkintomielessä vaikka kasvatustieteen kandidaatti on kovempi saavutus kuin opiskella japania kansalaisopistossa viisi vuotta, mutta oppimissaavutuksena pidän japanin opiskelua vähän kovempana, koska siinä ei voi teeskennellä ymmärtävänsä asioita ja sluibailla yleissivistyksellä, vaan joutuu alusta asti oppimaan tiukkaa ja vierasta asiaa, johon ei arkielämässä törmää koskaan. 

Yliopistossa opiskelu vaatii sosiaalista tuuria, taitoja ja halua tehdä metatyötä, joka ei suoraan edistä oppimista, kun taas kansalaisopistossa opiskelusta kaikki ns.turha on leikattu pois ja mennään suoraan asiaan; jos rohkeus ja taidot löytyy ja vähän rahaa, olet tervetullut yrittämään. Ei pääsykokeita, ei työharjoittelujen maanittelua kivikasvoilta, ei aiheiden keksimistä tyhjästä tms. 

Sujuvan japanin oppiminen, etenkin kirjoitetun kielen useine merkistöineen, on kova saavutus. Kansalaisopistoissa ei käsittääkseni voi edetä sille tasolle asti.

Sujuva japanin taito ei kuitenkaan pätevöitä mihinkään tehtävään, vaikka joissakin siitä saattaa olla huomattavaa etua.

Todellakin pätevöittää. Kaikenkielisiä tulkkeja haetaan kokoajan. Natiivikielitaito luulisi riittävän :)

Käsittääkseni missään päin Suomea ei etsitä japaninkielentaitoisia asiointitulkkeja. Korjaa, jos olen väärässä.

Koko mollin sivut on täynnä avoimia tulkin paikkoja. Rajoittuuko työpaikat muutenkaan suomen rajojen sisälle? Pienimieli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, kun taas tämä yksi IT-osaaja, jonka pakkomielle on hakeutua julkisiin virkoihin (ilmeisesti yksityinenkään puoli ei hänen "osaamistaan" tunnu arvostavan niin, että töitä löytyisi).

Nimityspäätöksessä valinta tulee pystyä perustelemaan valintakriteereillä, jotka ovat hakuilmoituksessa, mikään "haastattelussa vaikutti pätevältä" ei riitä perusteluksi.

Jos perustelut ovat kehnoja eivätkä peilaa valintakriteerejä, päätöksestä yleensä valitetaan ja rekrytointiprosessi viivästyy pahimmassa tapauksessa vuosilla.

Tutkintoko sen pätevyyden perustelee? Herran jumala sentään tätä takapjuisuutta. Onko missään yhtä lokoisaa ja korruptoitunutta suojatyömekanismia kuin Suomen julkisella, jossa katkerat "urakiipijät" keulii tutkinnoilla ja kyykyttelee "alempiarvoisia" sen perusteella. Täysin mätä systeemi kerrassaan.

Tyypillistä - henkilö, jolta puuttuu tutkinto, uskoo vakaasti, että kaikki tutkinnon suorittaneet ovat osaamattomia ja hänellä kyllä on se paras osaaminen.

Jos se sitten lohduttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samoin uinninvalvojan työ. Oltava kurssi tehty vaikka oisi euroopan mestari uimari, tai mm, ei voi hakea. Kurssi viikonloppu, pitää osta uija joku 500 m ja sukeltaa 2 kertaa.

Huoh.

Kursseja vain joissain kaupungeissa.

Jos oikeasti on EM-uimari, niin ehkä mitali riittää hakemuksen liitteeksi ;). 

Etkö sinä nyt ymmärrä selvää suomea? Edes Jani Sievistä ei saa palkata eikä voi hakea uinninvalvojaksi minnekkään koko suomessa, kun ei ole kurssia suorittanut. Eikö menny perille pointti?

Uinninvalvojan tulisi olla ensiaputaitoinen. Siihen ei uinnin arvokisamitalit pätevöitä.