Lue keskustelun säännöt.
En jaksa yksilapsisia perheitä!
27.06.2013 |
Meillä on neljä lasta, he ovat syntyneet korkeintaan kahden vuoden ikäeroilla. On siis aivan selvää, että he leikkivät keskenään, koska ovat samanikäisiä. Heistä on seuraa toisillensa ja aina on joku, jonka kanssa tehdä jotain.
Minulla on kolme tuttavaa, jotka ovat vuosikausia vannoneet, etteivät ikinä aio hankkia kuin yhden lapsen. Se heillä kaikilla jo on. Ovat sanoneet, etteivät nuo yksinäiset tarvitse sisaruksia. Että aivan hyvin pärjäävät yksinään kotonaan, viihtyvät yksin ja näkevät ihan tarpeeksi kavereita päiväkodissa. Kaikki nämä ovat viisivuotiaita. Eivät tunne toisiaan, mutta siis kaikki tuntevat minut.
No, nyt kaikilla näillä on kesäloma. Kaikki haluaisivat koko ajan tuoda lapsensa meille leikkimään, kun meillähän on jo ne neljä ja yksi menisi siinä sivussa ja tuo yksi kaipaa niin leikkikavereita.
Yhdelle hermostuin jo tarpeettomasti, kun alkoi syyttää minua itsekkääksi kieltäytyessäni ilmaishoidosta. Sanoin, että olisitte sitten hankkineet sille sisaruksen, niin ei olisi tätä ongelmaa yksinäisestä lapsesta. Sanoin tosi typerästi ja pyysin anteeksi, mutta nyt en vain jaksa.
Meillä on ollut ihan tarpeeksi työtä noiden omien neljän lapsen kanssa. Ei yksi vieras ihan oikeasti mene siinä sivussa, kun tulee riitaa leluista, pitää vahtia vessakäyttäytymistä ja neuvotella sopivasta ruoasta. Kokemusta on, viisivuotiaat eivät välttämättä ole ihan äänettömiä ja huomaamattomia lapsivieraita. Omani ovat 3, 5, 6 ja 8.
Jos on tehnyt päätöksen hankkia vain se yksi lapsi, opettakoot lapsellensa sietämään yksinäisyyttä. Me olemme tehneet omat valintamme ja meillä on omat ongelmamme.
Kommentit (85)
No joo, meillä kanssa neljä lastan(13, 9 ja kaksi 7) ja nyt kesälomalla tuntuu, että meillä on aina kaksi kaveriakin menossa mukana. Mukaan mahtuu, meillä on paljon tilaa, mutta kyllä joskus rasittaa. Toisaalta sitten ajattelen, että lapsilla on oikeus kavereihinsa, vaikka sisaruksia onkin. Ymmärrä kyllä aloittajaa, jonka lapset ovat pari vuotta omiani nuorempia, odottelehan aika hoitaa ja lastenkin tekemiset muuttuvat rauhallisemiksi.
Itse olen kotona lasten kanssa(osa heistä sijaishuollossa meillä osa biologisia) ja kyllä esim. perjantai-iltapäivisin koulun loputtua on tupa täynnä. Joskus väsyttää/toisinaan ei. Yhdelle lapsistamme on vaikea muodostaa sosiaalisia suhteita ja hänellä ei kavereita ole, tälle lapselle on kiva kun joskus on vieraitakin lapsia talossa, tosin en päästä häntä sotkemaan toisten juttuja, mutta silloin tällöin pääsee mukaan.
Yksi yhtä, toinen toista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkein pahimpia on just nämä pienin ikäeroin syntyneet sisarukset, jotka on tehty toisilleen seuraksi. Vanhemmat ihan oikeasti kuvittelevat, että heidän lapsensa ovat sosiaalisesti erityisen taitavia, kun leikkivät keskenään, mutta ulkopuolisten eli muiden lasten kanssa leikkiminen on todella vaikeaa. Ollaan totuttu vain siihen vähän vanhempaan tai nuorempaan sisarukseen.
Minäkin ihmettelen ap:n käytöstä. Sen sijaan, että räyhää muille vanhemmille kannattaisi sanoa, että meidän lapsi voisi tulla nyt vaihteeksi teille leikkimään. Mutta luulen, että ongelmana on se, että ap:n lapset eivät osaa leikkiä muuta kuin keskenään.
Hah, meillä on taas asia ihan päinvastoin... pitäiskö nyt kovaan ääneen hokea, "En voi sietää monilapsisia". No en kuintenkaan hoe.
Meillä siis yksi lapsi, mutta koko ajan kaverit tunkevat meille yökylään. On kavereita jonka luokse ei koskaan voi mennä yökylään, koska siellä on noita sisaruksia ja vanhemmat eivät halua sinne lisää porukkaa....
Mutta minusta se on ihan ymmärrettävää, eli meille saa todellakin ystävät tulla. Ja saa tuo monilapsisen perheen lapsikin kerrankin leikkiä kaverinsa kanssa kaikessa rauhassa, ilman että sisarukset tunkee mukaan. Ja näyttävät muuten nauttivan oiken kovasti meillä olosta :)
En käsitä ap:n juttuja ollenkaan, ihan kuin käyttäytyminen olisi lapsimäärästä kiinni.... voiko hölmömpää päättelyä olla? Yritä nyt vaan olla tyytyväinen siihen, että teillä on lapsia niin monta kuin itse olette ilmeisesti halunneet? Ja toisilla vain se yksi ja sallitaan heillekin tyytyväinen olo.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 16:22"]
Hah, meillä on taas asia ihan päinvastoin... pitäiskö nyt kovaan ääneen hokea, "En voi sietää monilapsisia". No en kuintenkaan hoe.
Meillä siis yksi lapsi, mutta koko ajan kaverit tunkevat meille yökylään. On kavereita jonka luokse ei koskaan voi mennä yökylään, koska siellä on noita sisaruksia ja vanhemmat eivät halua sinne lisää porukkaa....
Mutta minusta se on ihan ymmärrettävää, eli meille saa todellakin ystävät tulla. Ja saa tuo monilapsisen perheen lapsikin kerrankin leikkiä kaverinsa kanssa kaikessa rauhassa, ilman että sisarukset tunkee mukaan. Ja näyttävät muuten nauttivan oiken kovasti meillä olosta :)
En käsitä ap:n juttuja ollenkaan, ihan kuin käyttäytyminen olisi lapsimäärästä kiinni.... voiko hölmömpää päättelyä olla? Yritä nyt vaan olla tyytyväinen siihen, että teillä on lapsia niin monta kuin itse olette ilmeisesti halunneet? Ja toisilla vain se yksi ja sallitaan heillekin tyytyväinen olo.
[/quote]
Minulla IHAN SAMOJA kokemuksia jo useamman vuoden ajalta (meillä siis teini-ikäinen poika). Meillä on aina otettu kylään leikkimään, yökylään, rannalle, Lintsille, yms. Muutamia kavereita on, joille ei saa mennä kuin max kahdeksi tunniksi kerran viikossa, ja yllättäen näissä perheissä on vähintään se kolme lasta... Se kaveri taas saattoi luuhata meillä monta kertaa viikossa useita tunteja. On syötetty ja juotettu ja passitettu jossain vaiheessa kotiinsa. Huomennakin on tulossa pojan harrastuskavereita pitämään leffailtaa (meillä on C More -kanavapaketti ja yllättäen leffaillat pidetään aina meillä). No, talo tarjoaa taas pitsat ja limut :)
En mahdollisesti enää saa toista lasta, vaikka haluaisin niin kovasti. Kuitenkin... Jos lapseni jää ainokaiseksi niin toivon sydämeni pohjasta, että hän saa paljon ystäviä, jotka voivat sitten tulla meille leikkimään. Meillä olisi lähes aina ovi avoinna. :) Saa niitä ystäviä tulla muutenkin kylään, vaikka saisimmekin toisen lapsen.
Nytkin katson lastani ja toivon niin syvästi, että hän ei jäisi ainokaiseksi. Haluan vielä toisen rikastuttamaan elämäämme. <3