Lue keskustelun säännöt.
En jaksa yksilapsisia perheitä!
27.06.2013 |
Meillä on neljä lasta, he ovat syntyneet korkeintaan kahden vuoden ikäeroilla. On siis aivan selvää, että he leikkivät keskenään, koska ovat samanikäisiä. Heistä on seuraa toisillensa ja aina on joku, jonka kanssa tehdä jotain.
Minulla on kolme tuttavaa, jotka ovat vuosikausia vannoneet, etteivät ikinä aio hankkia kuin yhden lapsen. Se heillä kaikilla jo on. Ovat sanoneet, etteivät nuo yksinäiset tarvitse sisaruksia. Että aivan hyvin pärjäävät yksinään kotonaan, viihtyvät yksin ja näkevät ihan tarpeeksi kavereita päiväkodissa. Kaikki nämä ovat viisivuotiaita. Eivät tunne toisiaan, mutta siis kaikki tuntevat minut.
No, nyt kaikilla näillä on kesäloma. Kaikki haluaisivat koko ajan tuoda lapsensa meille leikkimään, kun meillähän on jo ne neljä ja yksi menisi siinä sivussa ja tuo yksi kaipaa niin leikkikavereita.
Yhdelle hermostuin jo tarpeettomasti, kun alkoi syyttää minua itsekkääksi kieltäytyessäni ilmaishoidosta. Sanoin, että olisitte sitten hankkineet sille sisaruksen, niin ei olisi tätä ongelmaa yksinäisestä lapsesta. Sanoin tosi typerästi ja pyysin anteeksi, mutta nyt en vain jaksa.
Meillä on ollut ihan tarpeeksi työtä noiden omien neljän lapsen kanssa. Ei yksi vieras ihan oikeasti mene siinä sivussa, kun tulee riitaa leluista, pitää vahtia vessakäyttäytymistä ja neuvotella sopivasta ruoasta. Kokemusta on, viisivuotiaat eivät välttämättä ole ihan äänettömiä ja huomaamattomia lapsivieraita. Omani ovat 3, 5, 6 ja 8.
Jos on tehnyt päätöksen hankkia vain se yksi lapsi, opettakoot lapsellensa sietämään yksinäisyyttä. Me olemme tehneet omat valintamme ja meillä on omat ongelmamme.
Kommentit (85)
Tää on nyt tällaista suurperhe vs. ainut lapsi-perhe, mutta mutta... Itse olen lähtöisin suurperheestä. Lapset saatu aika suurilla ikäeroilla, eli harvemmin meillä mitään yhteisiä kavereita oli. Kun olin viisivuotias, vanhin sisarus oli jo lukiossa. Korkeintaan omaa ikääni lähinnä olevan sisaruksen kanssa joskus käytiin hänen kaverinsa tykönä, silloinkin olin jo sen ikäinen, että kävin itse vessassa, jos hätä tuli ja äitini huolehti aina, että olin syönyt, kun pariksi tunniksi siskon mukana kylään menin. Vanhemmat soittelivat puolin ja toisin, jos oli jotain asiaa. Omat kokemukset siis olleet varsin hyviä näin suurperheen vesana. Omia kavereita riitti, en ollut ujo enkä toisaalta mikään luontainen esiintyjä. Ihmetyttää nämä negatiiviset kokemukset, mitä täällä riittää. Omasta nykytilanteestani voisin sanoa sen verran, että olisin todella iloinen, jos joku tulisi meidän ainokaisen kanssa joskus leikkimään ja mielelläni hoitaisin häntäkin. Asutaan syrjäkylillä, jossa on tosi vähän lapsiperheitä. Mutta kukin tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä tämä(kin) keskustelu on pyrähtänyt hiukan sivuraiteille. Riippuu niin kovin lapsesta(luonne, temperamentti), perheestä, suvusta, kuinka sosiaalinen hänestä kasvaa. Samassa perheessä voi olla tavattoman avoin ja tavattoman sulkeutunut lapsi.
Aloittajan pointti oli se, että ainokaisten vanhemmat usein pitävät itsestäänselvyytenä sitä, että yksi ylimääräinen menee isommassa katraassa kuin kala vedessä. Itsellänikin on kokemusta tästä, yksi typykkä yritettiin kerran sijoittaa meille sukuloimaan yms kokonaisen viikon ajaksi. Taustalla oli buukattuna vanhempien lomareissu. Toki viikkoon sisältyi osuuksia mummolassa, kesätapahtumissa yms, mutta vastuu tästä lapsesta ja kuljetuksista olisi ollut meillä.
Ainokaisena, sekä ainokaisen äitinä en vain kykene ymmärtämään tuota joidenkin suurperheellisten sairaalloista ahneutta ja itsekkyyttä. Ajatusmaailmaa, että kun tuokin ainokainen muksu on ollut meillä yhden päivän, niin meidän kaikki neljä menevät nyt sinne viikoksi. Tuijotetaan vain omaa napaa.
Lisäksi en ymmärrä miksi niitä lapsia "hankitaan" niin monta, kun voimavarat eivät riitä (rahalliset, henkiset..). Nykyaikana luulisi ihmisten jo sisäistäneen sen ajatuksen että lapsia ei ole pakko tehtailla hikihatussa emmekä ole millään kehitysmaatasolla.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 12:13"]
Minulla itselläni on myös 4lasta ja meinaan haluta ainakin vielä 1lisää.oon niin samaa mieltä,mun mielestä lapsi kaipaa sisaruksia,ainaki 1sisarus olisi hyvä hankkia.Ja juu jos itellä on jo 4,ei se vieraan laps vaan mene siinä sivussa.
[/quote]
Kirjoitustaito... Sinä yritit selvästi todistaa että teitä lasten tehtailijoita ei ole järin älyllä siunattu :D
[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 13:23"]
Yhdellä lapsella voi kyllä olla ihan kavereitakin yksinäisyyden tappamiseen.
Mitäs sä lorttouuni oikein ajattelit, kuinka itsekästä on tehdä neljä lasta tähän maailmaan, jossa ihmisiä on jo ihan liikaa? Oikein tarkoituksella haluat kasvattaa väkimäärää?
T. Onnellinen ainokainen
[/quote] niin vastaapa tähän...ainokainen saa paljon sellaista, mistä isossa perheessä jää paitsi. Ei tartte Kilpailla kaikesta, jopa jäätelöpalasta. Saa huomiota, tukea ja aikaa vanhemmiltaan aina. Hänestä ollaan todella kiinnostunneita. usein köyhimmät ja kouluttamattomat sikiävät eniten. ja tämä jatkuu sukupolvesta toiseen. Minulla on ihanat ja lämpimät välit vanhempiini. Terv. Aikuinen ainokainen
[/quote]
Tuo on ollut kyllä tosi hyvä asia, ettei ole sisarusten kanssa tarvinnut tapella kaikesta, kuka saa mitäkin. Jos on härskin paljon rahaa, niin mikäs siinä, ostetaan kaikille kaikkea samassa määrin ( tähän väliin, ihan oikeasti, perustuloisella ei ole varaa ostaa neljälle lapselle vaatteita, skoottereita, polkupyöriä, älypuhelimia jne samalla lailla, kuin yhdelle tai edes kahdelle olisi), mutta rahaan nähden oleellisempaakin on aika.
Sitä meillä kaikilla on 24 tuntia vuorokaudessa, ja monelle lapselle on vaikea antaa huomiota kunkin tarvitsemalla tavalla.
-Se onnellinen ainokainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisi valittava missä itse asuisin niin mielummin 3 sisarta kuin ei yhtään. Parasta omassa lapsuudessani oli oma sisar ja mummolareissut hänen kanssaan. Niin tärkeitä ei ollut huvipuisto ja matkat. Pitääkö teidän idioottejen tapella lapsimäärästäkin. Meillä on kaksi lasta ja se hyvä määrä tai jopa kolme olisi voinut olla. Aivan sama montako lasta jollakin on. Ei ole multa pois.
Ymmärrän hyvin ap:ta, mutta eiköhän ongelma ole yleisempi - on usein hankala sovittaa eri perheiden rutiineja, tapoja ja lasten tottumuksia. Meillä on vain yksi lapsi (ei omasta tahdosta näin) ja meillä on ongelmana se, että omamme on sosiaalisesti arka (luulen, että olisi vaikka olisi sisaruksiakin, temperamentti jne.), ja leikkii luontevasti vain muutamien rauhallisten lasten kanssa, ja mieluiten olisi vain minun tai isänsä kanssa. Siksi emme voi/jaksa nähdä kaikkia kaveriperheitä (yksi- tai monilapsisia) lasten kanssa niin usein kuin he haluaisivat tai itse haluaisimme. Lapsemme suorastaan pelkää joitain sisaruksia, jotka tappelevat paljon keskenään. Olemme kyllä totuttaneet häntä muihin lapsiin, mutta tottuminen tapahtuu hitaasti, enkä halua pakottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 11:39"]
Ja yksien pöljien perusteella tuomitset kaikki yksilapsiset. Luulisi noin monen lapsen äidillä olevan vähän avarampi maailmankatsomus.
komppi
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 17:38"]
[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 12:13"]
Minulla itselläni on myös 4lasta ja meinaan haluta ainakin vielä 1lisää.oon niin samaa mieltä,mun mielestä lapsi kaipaa sisaruksia,ainaki 1sisarus olisi hyvä hankkia.Ja juu jos itellä on jo 4,ei se vieraan laps vaan mene siinä sivussa.
[/quote]
Kirjoitustaito... Sinä yritit selvästi todistaa että teitä lasten tehtailijoita ei ole järin älyllä siunattu :D
[/quote]
Kato kun ei työelämässä eikä elämässä muutenkaan kykene menestymään, päätetään hankkia monta lasta. "Elämäni tärkein tehtävä on olla äiti, mm <3".
Muhahahaha!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen myös tosi väsynyt yksilapsiseen perheeseen. Ongelma on se, että senkin ainokaisen kasvatus on jätetty meille isoille perheille.
Lapsi on 7v. Hän menee vapaapäivinä ja loma-aikoina johonkin naapuriin kylään 10-11 aikaan ja joskus illalla myöhään sitten lähtee kotiin. Kertaakaan päivän aikana ei vanhemmat soita lapsen perään. Kerran kokeilin, että koskahan poika soitetaan kotiin 21.10 soitti äiti, että jonkun ajan kuluttua pitää lähteä kotiin. Me naapurit sitten ruokitaan se lapsi, kuskataan leikkipuistoon, uimarannalle mihin ikinä ollaan itse menossa.
Ja jos joku toinen lapsi on tulossa heille niin sisälle ei saa koskaan tulla, ei edes odottamaan että lapsi tekee läksyt tai syö. Kerran tuo lapsi pyysi omaani heille koulun jälkeen, kysyin että saako mennä varmasti niin sai. Joo sai odotella ulkona kaatosateessa että perheen oma lapsi söi ja teki läksyt.
Mulla on kaksi alle viisivuotiasta, ja mielelläni otan tänne leikkikavereita mutta vain yhden kerrallaan. Siitä syystä että ihan riittävästi on hulinaa noissa omissanikin. Enemmän kuin kolme niin on kyllä älytön riehuminen. Ehkä olen vaan huono pitämään komentoa, mutta en haluaisi kokoajan käyttää kaikkea aikaa siihen kurinpitoon ja komentamiseen. Helposti menee sellaiseksi jos lapsia on enemmän. Mutta jos omista lapsistani vain toinen leikkii jonkun kaverinsa kanssa niin usein on tosi mukavaa.
En ole siis työntämässä näitä omia minnekään hoitoon, tykkään että kaverit on mieluummin meillä leikkimässä. Mutta mieluiten yksi kerrallaan, kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla vastaavia kokemuksia. Kolmen pienen lapsen yksinhuoltajaäitinä en ymmärrä sitä että kahden aikusen perheet tuovat ainoan laapsensa meille moneksi tunniksi ihan vain jotta heidän lapsellaan olisi seuraa. Onhan se meidän lapsista kivaa että on kavereita, mutta meillä on oikeasti melkein joka päivä joku täällä, ja useimmiten juuri näitä ainokaisia, joita sitten ilmeisesti sosiaalistetaan meillä. Ihmiset eivät aina ymmärrä sitäkään kuinka tiukkaa yh:lla on, ja jos olet laskenut että kaikille on joka päivälle yksi hedelmä, tai olet ostanut neljä munkkia itsellesi ja lapselle, ja pöydässä onkin sitten viisi tai jopa kuusi, niin se kyllä tuntuu pidemmän päälle lompakossa. Ja joskus tulee tunne että olet suorastaan jonkinlainen lapsenvahti näille hyvätuloisille pariskunnille. Eli kun äiti haluaa käydä salilla tai ostoksilla, niin hän tuo lapsensa meille. Ja vastapalveluja en sitten saa koskaan, koska ei ole kuitenkaan varaa käydä juuri missään, enkä joka tapauksessa kehtaisi kolmea lasta kenellekään viedä edes muutamaksi tunniksi.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 17:38"]
[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 12:13"]
Minulla itselläni on myös 4lasta ja meinaan haluta ainakin vielä 1lisää.oon niin samaa mieltä,mun mielestä lapsi kaipaa sisaruksia,ainaki 1sisarus olisi hyvä hankkia.Ja juu jos itellä on jo 4,ei se vieraan laps vaan mene siinä sivussa.
[/quote]
Kirjoitustaito... Sinä yritit selvästi todistaa että teitä lasten tehtailijoita ei ole järin älyllä siunattu :D
[/quote] Pitäkö tällaisten vähälle jääneiden oikeasti lisääntyä kuin kanit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 18:38"]
[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 17:38"]
[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 12:13"]
Minulla itselläni on myös 4lasta ja meinaan haluta ainakin vielä 1lisää.oon niin samaa mieltä,mun mielestä lapsi kaipaa sisaruksia,ainaki 1sisarus olisi hyvä hankkia.Ja juu jos itellä on jo 4,ei se vieraan laps vaan mene siinä sivussa.
[/quote]
Kirjoitustaito... Sinä yritit selvästi todistaa että teitä lasten tehtailijoita ei ole järin älyllä siunattu :D
[/quote] Pitäkö tällaisten vähälle jääneiden oikeasti lisääntyä kuin kanit?
[/quote]
Pakko olla provo, vai millä logiikalla viisi omaa lasta menee kuin vettä vaan, mutta neljä omaa ja yksi kaveri ei sitten millään.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 15:30"]
Tuohan olo kuin minun suustani. Yhden lapsen perheen kanssa ollut samanlaisia tilanteita meilläkin. Ja se mikä vituttaa eniten on ainokaisten itsekkyys ja se että heidän "hoitamisensa" todella vaatii jatkuvaa keskittymistä. Meillä kun kerran komensin ainokaista kullanmurua niin tyttö kertoi äidillensä vihaavansa ja pelkäävänsä minua. Ja tämä äiti sitten ihmettelee miksi emme enää ole tekemisissä! Minulla ei ole tapana aiheuttaa moisia tunteita kenessäkään lapsessa. Rehellisesti sanottunahan itsekin olin aina iinhonnut tuota hankalaa lasta, joka vain komppeili. Eikö olisi aika ikävää olla tekemisisssä heidän kanssaan kun koko homma pyörii kullanmurun ehdoilla?
[/quote]
Todellakin suurin osa ainokaisista on kuitenkin kasvatettu koko ajan pitäen mielessä "ettei tästä nyt tule hemmoteltua kullanmurua". Tiedän monta ainokaista, jotka ovat reiluja ja hyvinkasvatettuja, sosiaalisia, sopetuvaisia, auttavaisia jne. eivätkö todellakaan "olen aina saanut kaiken pääni mukaan". Curling-vanhemmuutta esiintyy kaikissa perhekoissa, myös monilapsisissa, joissa usein on monta kunkkua. Pahiten hemmoteltuja on mun kaveripiirissäni kaksilapsiset perheet,mutta en silti väitä ETTÄ JOKAIKINEN sellainen perhe olisi kasvattanut lapsensa lepsusti. Voi tsiisus teidän kanssanne.
Ilkeä ketju.
Jatkuvasti yritetään etsiä vastapuolesta (1-lapsiset perhet vastaan monilapsiset) jotain heikkouksia. Solvataan ja nälvitään. Miksi ei vain voida todeta, että molemmissa perheissä on paljon hyvää, mutta myös niitä huonoja puolia.
Minulla on kolme lasta. Sisarukset ovat toisilleen todella tärkeitä. Aina on leikkiseuraa ja pidetään hauskaa. Ikävöivät jos ovat erossa toisistaan. Ovat myös tuki ja turva toisilleen. Juhlapyhinä ja muulloin on aina seuraa. Yökylään voi mennä vaikka joka yö siskon tai veljen viereen. Uskon ja toivon, että aikuisena ovat toisilleen myös läheiset kuten olen omien sisarusteni kanssa. On myös hyvä tietää, ettei ainokainen joudu yksin vastaamaan meistä ikääntyvistä vanhemmista. Omalle äidilleni tämä on ollut raskas suru. On myös hyvä tietää, että jos jotain traumaattista tapahtuu perheessämme, sisaruksilla on toisensa, jotka ovat kokeneet saman.
Huolimatta siitä, että ainokainen jää vaille noita yllä mainittuja, hän saa tilalle jotain muuta. Itse voin ihan rehellisesti myöntää, että jokainen lapsi saa vähemmän huomiota jos lapsia olisi vain yksi. Silloin jaksaisi ja pystyisi tarttumaan aivan erilailla ongelmiin. Toki nytkin teen kaikkeni, että jokainen lapsi saisi tarpeeksi huomiota, hänen ongelmiinsa paneuduttaisiin ja kävisin kahdenkeskisiä keskusteluja mahdollisimman paljon jokaisen kanssa. Silti aika on rajallinen resurssi.
Mulla on yx lapsi ja en ole ikinä tyrkyttänyt lastani kellekään.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 15:42"]
Meillä...
Naapurissa asuu ainokainen, omiani nuorempi poika. Oma tyttöni on häntä vuotta vanhempi, poikani jo neljä vuotta isompi. Tämä poika siis äitinsä ainokainen, isänsä iltatähti, ja kummallakin selvästi pallo hukassa vilkkaan, uteliaan ja seurantarpeisen jälkeläisen kanssa. Päästävät tuon ikäisen yksin taloyhtiön yhteiselle pihalle ulkoilemaan, jolloin pieni rimputtaa jatkuvasti ovikelloja, jyskyttää toisten ovia, pyrkii nonstoppina sisälle isompien lasten kintereillä, vie tavaroita toisten kuisteilta, haluaa jatkuvasti lainata isompiensa leluja jne. Vanhemmista tämä on vain sööttiä, eivät puutu eivätkä komenna vaan luottavat naapurien hyväntahtoisuuteen.
Katselimme kohteliaisuudesta menoa aika pitkään, kunnes tänä kesänä tilanne kärjistyi. Omalla pojallani oli pihalla kaveri, jonka kanssa halusivat leikkiä rauhassa isompien poikien leikkejä. Naapurin pikkuinen roikkui koko ajan mukana. Kun ei saanut huomiota, tuli lopulta mm. kiskomaan keinua väkisin itselleen, vaikka 9 v. poikani selitti, että heillä leikki kesken. Ja ehkä arvaatte jo - TÄMÄ oli ainoa hetki, jolloin pikkupojan vanhemmat kiinnittivät huomiota pihan tapahtumiin ja hyökkäsivät paikalle kahden aikuisen voimin syyttämään poikaani pienemmän JATKUVASTA kiusaamisesta. Puuh.
Jännä, että heistä toista lasta voi kiusata vain sillä, etteivät isommat halua ryhtyä heidän lapsensa viihdyttäjiksi. Vain yhden lapsen vanhemman kannattaisi varmaan huomioida se pointti, että seuraa ja viihdytystä tarvitaan ja sen järjestäminen kuuluu vanhemmille - esim. pyytämällä tarhasta samanikäisiöä leikkitreffeille tms. Ei siis niin, että oma lapsi tungetaan väkisin isompien vastuulle tai naapuriin kylään ja suututaan, jos se ei onnistu.
Kokemukseni mukaan useamman lapsen vanhemmat ymmärtävät paremmin, että myös pienempi voi kiusata esim. romauttamalla legotornit, seisomalla tv:n edessä kesken leffankatselun tms. Ja että isompi lapsi tarvitsee välillä rauhaa omiin läksyihinsä, kaveritreffeihinsä, harrastuksiinsa jne. Ainokaisen vanhemmat - ainakin ne joita itse tunnen - näkevät asiat ja tilanteet vain sen omansa näkökulmasta.
[/quote]
Aika harva ainokaisen vanhempi on itse ainokainen. Kyllä itse tiedän omasta lapsuudestani, mitä sisaruussuhteet tuovat mukanaan ja ihan sen vuoksi olen tehnyt vain yhden lapsen. Todellakin tunnen tämän lapsen läpikotaisin, koska minulla on voimavaroja viettää hänen kanssaan paljon aikaa. Ystäviäkin hänellä on. Kuitenkin ymmärrän, vaikka oma lapseni on minulle kaikki kaikessa, että usein hänen leikkiraportoinneissaan & "valituspuheissaan" korostuu usein vain tarve saada huomiota ja lohdutusta "Minna ei ottanut mua taaskaan leikkiin ja se sanoi mulle niin ja näin". Tosiasiassa häntä ei minusta ole koskaan kiusattu, mutta koska hän on todella tunteikas, niin hän osaa keksiä draamaa monissa asioissa. Minusta tämä on enemmän luonnekysymys, koska itse olen samanlainen. Vaikka olen isossa sisarusparvessa kasvanut.
Kuullostaa siltä, että ap ei vain pidä osasta lastensa kavereista. Ja he sattuvat olemaan ainokaisia. Meille kaikki lapset ovat tervetulleita ainokaiseni tilavaan huoneeseen leikkimään. Leluistakaan ei tarvitse tapella, niitä on paljon :-). Pidämme usein isoja kutsuja, ei vain synttäreitä. Ikinä ei ole tullut mieleenikään kieltää sisarusparvien tuloa meille, jos vanhemmat ovat tarvinneet apua hoidossa.
Toiset ovat vieraanvaraisempia kuin toiset. Väitän kuitenkin, että usein ainokaisten vanhemmat jaksavat ottaa omaan kotiinsa lapsen kavereita paljonkin, koska he eivät ole perhe-elämässään niin väsyneitä, kuin ison lapsiparven kasvattajat. Onneksi ap:n kaltaisia äitejä en ole tavannut, vaan meillä autetaan ja kyläillään lasten toimesta paljon, puolin ja toisin.
Minulla itselläni on myös 4lasta ja meinaan haluta ainakin vielä 1lisää.oon niin samaa mieltä,mun mielestä lapsi kaipaa sisaruksia,ainaki 1sisarus olisi hyvä hankkia.Ja juu jos itellä on jo 4,ei se vieraan laps vaan mene siinä sivussa.