Miksei työttömät mene metsiin poimimaan marjoja ja sieniä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auton puute vaikuttaa olevan yleisin tekosyy. Mutta moniko uskaltaa kertoa missä kaupungissa ja kaupunginosassa asuu? Silloin voitaisiin tarkistaa onko oikeasti ihan mhdoton päästä julkisilla tai kävellen/pyörällä. Veikkaan ettei kovin moni uskalla kertoa missä asuu.

Minä asun Pihlajamäessä, Helsingissä. Nuuksio taitaa olla lähin marjapaikka ja sieltä löytyy marjoja kerättäväksi ainakin omiin tarpeisiin mutta jos myyntituloja haluaa niin taitaa mennä vähän hankalammaksi. Omaa autoa ei ole, eli mahdolliset myyntisadot pitäisi kärrätä pari ämpäriä kerrallaan joko julkisilla tai sitten pyöräillen (edestakainen matka 72 km).

Ei mustikat ja sienet tarvi 24km2 pinta-alaa, kokeile käydä lähemmällä sijaitsevissa metsissä. Kyllä niitä löytää pienemmistäkin metsistä.

Asun maalla ja metsää vaikka kuinka paljon mutta kun ei niissä ole marjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auton puute vaikuttaa olevan yleisin tekosyy. Mutta moniko uskaltaa kertoa missä kaupungissa ja kaupunginosassa asuu? Silloin voitaisiin tarkistaa onko oikeasti ihan mhdoton päästä julkisilla tai kävellen/pyörällä. Veikkaan ettei kovin moni uskalla kertoa missä asuu.

Minä asun Pihlajamäessä, Helsingissä. Nuuksio taitaa olla lähin marjapaikka ja sieltä löytyy marjoja kerättäväksi ainakin omiin tarpeisiin mutta jos myyntituloja haluaa niin taitaa mennä vähän hankalammaksi. Omaa autoa ei ole, eli mahdolliset myyntisadot pitäisi kärrätä pari ämpäriä kerrallaan joko julkisilla tai sitten pyöräillen (edestakainen matka 72 km).

Ei mustikat ja sienet tarvi 24km2 pinta-alaa, kokeile käydä lähemmällä sijaitsevissa metsissä. Kyllä niitä löytää pienemmistäkin metsistä.

Autotien varresta poimittuna ne marjat ei voi olla kovin syöntikelpoista.

Ap: mitä väliä sillä sulle on, poimivatko työttömät metsästä jotain, vai eivät?

No tietysti menen. Ollaan lasten kanssa poimittu ensin itselle ja sitten myyntiin. Ollaan myyty 50 litraa mustikoita. Ei täälläkään mitään marjanostajia ole, mutta facebookin kautta menevät kuin kuumille kiville, ja paremman hinnankin saa kun myy suoraan yksityisille ihmisille.

Krooh pyyh. Käännän kylkeä. Illalla alkoon. T. Työtön 59v akka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auton puute vaikuttaa olevan yleisin tekosyy. Mutta moniko uskaltaa kertoa missä kaupungissa ja kaupunginosassa asuu? Silloin voitaisiin tarkistaa onko oikeasti ihan mhdoton päästä julkisilla tai kävellen/pyörällä. Veikkaan ettei kovin moni uskalla kertoa missä asuu.

Minä asun Pihlajamäessä, Helsingissä. Nuuksio taitaa olla lähin marjapaikka ja sieltä löytyy marjoja kerättäväksi ainakin omiin tarpeisiin mutta jos myyntituloja haluaa niin taitaa mennä vähän hankalammaksi. Omaa autoa ei ole, eli mahdolliset myyntisadot pitäisi kärrätä pari ämpäriä kerrallaan joko julkisilla tai sitten pyöräillen (edestakainen matka 72 km).

Ei mustikat ja sienet tarvi 24km2 pinta-alaa, kokeile käydä lähemmällä sijaitsevissa metsissä. Kyllä niitä löytää pienemmistäkin metsistä.

Lähin "metsä" löytyy Viikin luonnonsuojelualueelta, mutta paikka on pieni ja siellä lappaa niin paljon porukkaa, että ei sieltä mitään myyntiin kerätä. Voihan sitä tietysti mennä keräämään vaikka jonnekin liikenneympyrään, mutta tässä keskustelussahan taitaa olla pointtina se, että työttömien pitäisi kerätä luonnon antimia tuloiksi asti ja se on hieman hankalampaa. Vielä omaan tilanteeseen liittyen, hieman kaukaisempi vaihtoehto on Sipoonkorven kansallispuisto, jonne näköjään pääsee julkisilla vajaassa kahdessa ja puolessa tunnissa. Edestakainen pyöräilymatka on 32 kilometriä.

Vierailija kirjoitti:

Auton puute vaikuttaa olevan yleisin tekosyy. Mutta moniko uskaltaa kertoa missä kaupungissa ja kaupunginosassa asuu? Silloin voitaisiin tarkistaa onko oikeasti ihan mhdoton päästä julkisilla tai kävellen/pyörällä. Veikkaan ettei kovin moni uskalla kertoa missä asuu.

Kyllä minä (työssäkäyvä) menen vaikka parinkymmenen kilometrin päähän poimimaan mustikoita itselleni, mutta en todellakaan myyntiin. Tai kai sitä vois laittaa sangot roikkumaan molemmista pyörän sarvista, yksi sanko reppuun ja yksi takatelineelle... Mutta ei taida maksaa vaivaa.

Aika harva tunnistaa sienet. Tutkiiko sienten ostaja purkit tarkasti läpi?

Eikö näillä myyjillä pidä olla poimijakortti jonka marja/yrtti/sienineuvoja kirjoittaa todisteeksi että tuntee lajit ja erottaa myrkylliset? Mihin näitä sitten tarvitaan jos kuka vaan voi myydä?

Vierailija kirjoitti:

Aika harva tunnistaa sienet. Tutkiiko sienten ostaja purkit tarkasti läpi?

Tämä! En tunne sieniä, joten parempi vaan olla keräilemättä niitä myytäväksi. En halua vahingossa aiheuttaa vakavia myrkytyksiä muille ihmisille. En söisi itsekään keräämiäni sieniä, niin miksi ihmeessä niitä muille myisin? 

Mustikoita kerään omaan käyttöön,  mutta koska olen hidas ja raihnainen, niin en saa edes 10 litran ämpärillistä kohtuuajassa kerättyä. Litran pikkusangollisen kerään päivässä ja siitä sitten syödään osa ja loput pakastimeen, niin ei tarvitse ostaa. 

Tuossa lähimetsässä olin viimeksi eilen koiran kanssa eikä siellä näkynyt olevan marjoja eikä kyllä sieniäkään ainakaan poimittavaksi asti. 

hki

Sieniä en tunne, mustikoita inhoan. Miksi menisin katselemaan metsää?

Vaikka sä olet eläkkeellä mielenterveysongelmien takia, niin ei se suakaan estää marjaan menemästä. Eli hus metsään, ap!

Työttömiä ja köyhiä ne metsissä marjoja ja sieniä keräävät ovat. Normaali ihminen ostaa tavallisesti marjat ja sienet kaupasta.

Työttömälläkin voi olla nivelrikko, skolioosi ja huono näkö, jotka haastavat poimintaa ja ylläpitävät työttömyyttä.

Itse asiassa kokeilin käydä keräämässä mustikoita viikko sitten. Mulla on selkä ja oikea käsi täynnä metallia liikenneonnettomuuden jäljiltä (tapahtui jo vuosia sitten). Kyykin näistä rajoitteista johtuen niin huonossa asennossa että kärsin selkäsärystä monta päivää. Mietin jo että fyssarilla käymistä täytyy reilusti aikaistaa, onneksi ei kuitenkaan tarvinnut (olisi tullut muuten aika kalliit 2l jotka onnistuin keräämään :D).

Vierailija kirjoitti:

Kyllä menenkin. Kerättiin Uudellamaalla tunnissa monta kiloa. Ongelmana vaan ettei täälläpäin ole yhtään yrittäjien ostopistettä. Todella hyviä sieniä löytyi paikasts, jossa kasvaa naavaa...

Joissain fb:n paikallisissa rymissä ne menee oikein hyvin. Etsi oman naapurustosi ryhmiä.

Mielestäni nämä iänkuiset marjanpoimintakeskustelut kertovat jotakin hyvin olennaista suomalaisesta työttöyyskeskustelusta ja -politiikasta. Ongelmana on laajemminkin se, että työ nähdään jonkinlaisena itseisarvona täysin riippumatta siitä saadaanko siitä tuloja ja tuottaako se kansantaloudellisesti yhtään mitään. Työttömiä pyöritellään kaikennäköisissä näennäistöissä, joista ei makseta palkkaa ja joista ainoa hyöty on se, että kyseinen työtön siivotaan hetkeksi pois työttömyystilastosta. Hyöty on siis lähinnä näennäinen, mutta kaikki käyttäytyvät kuin Suomen kestävyysvaje saataisiin kuntoon sillä, että jengi saa metsässä kerättyä muutaman litran mustikoita.

Omaksi huviksi ja hyödyksi kannattaa tietysti kerätä, sitä en sano. Mutta nimenomaan työttömyyden kannalta nämä keskustelut on aivan turhia.

Minä olen myös köyhä työkyvytön, mutta kerään silti sieniä. Marjoja en kykene, vaikka halua olisi (koska juon sittenkin mielummin kaljaa). Vietin viime viikolla useamman tunnin metsässä, ja sainkin omasta mielestäni reilusti mm. herkkutatteja. Perkaamisen jälkeen saaliin koko oli jo huvennut melkoisesti, ja lopulta jäljellä oli noin seitsemän kiloa. Dalla Valle maksaisi tateista 1- 4 euroa kilolta, ja pitäisi ajaa viitisenkymmentä kilometriä niitä myymään. 

Kaksi pakastintani  alkavat olla täynnä raparperien, mansikoiden, kesäkurpitsan yms. jäljiltä, muita säilöntämahdollisuuksia ei sattumalta ole.  Muutenhan sillä ei ole väliä, kuinka paljon sieniä ja mustikoita taluunsa mättää. Luonnonantimien lisäksi ihminen ei sitten muuta ruokaa tarvitsekaan, eikä sen puoleen vessapaperia, pyykkipulveria, lääkkeitä, hammastahnaa, siteitä tai bensaa. 

Vaivaisuus äityi pahemmaksi, kun tulin jumpattua metikössä liian pitkään, mutta kivaa oli, ja sain runsaasti liikuntaa. Kengät tosin hajosivat ja puukko hukkui samalla reissulla, joten täytyy odotella seuraavia loisimistukia, ennen kuin voin taas lähteä metsään tienaamaan. Uusi pakastinkin olisi kiva, mutta sitä varten pitäisi haalia 50- 100 kiloa sieniä. Noh, pikku juttuhan se on, kun vain ottaa itseään niskasta kiinni.