Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies osti ”meille” talon - en saa omaa huonetta
27.07.2020 |
Mies osti talon, johon minulla ei ollut vielä varaa koska olen opiskelija. Säästän kyllä, jotta voin jonain päivänä ostaa puolet (tai edes jonkinlaisen osuuden). Tänään keskustelimme enemmän huonejaosta ja miehen visio, tai siis päätös, yllätti.
Talossa on kolme makuuhuonetta, ja toki oletin että yksi niistä on varattu minulle. Tänään mies sanoi, että on olohuone, miehen työhuone ja... VIERASHUONE.
Meillä ei edes käy vieraita, mutta tuo huone jonka oletin olevan työhuoneeni, tuleekin olemaan vierashuone, jonne laitetaan sänky ja televisio. Täysin turha ja tarpeeton huone siis, ja minä jään ilman työpistettä.
Saanhan olla ihmeissäni ja loukkaantua? Mies hokee, että tietenkin hänen talonsa on myös minun kotini, mutta nyt ei ihan tunnu siltä. Jatkan kai kouluhommien tekemistä keittiönpöydän ääressä kuten nykyisessä kolmiossammekin. Reilua, eikö.
Pahoittelen provosoivaa aloitusta, mutta olen hämmentynyt ja loukkaantunut. Mitä mieltä, onko minulla oikeus valittaa miehelle asiasta, onhan kyseessä hänen talonsa?
Kommentit (357)
Vierailija kirjoitti:
Minulla ollut vastaava tilanne. Talossa yhteunen makkari, miehen työhuone ja vierashuone. Miehen tali, johon muutin. Miksi pahastuisin. Munä olin opiskelija. Mihin opiskelija tarvitsee työhuonetta? Makkariin mahtui minun kirjoituspöytä. Mikä oli ongelma? Kaikesta sitä loukkaannutaan.
Jos ei muuten järjesty, niin levittelisin opiskelukamat sinnu keittiöön niin, että mies tajuaisi itsekin mikä on järkevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos molemmat haluaa asua yhdessä yhteisellä päätöksellä, niin kyllä ne asumisjärjestelytkin suunnitellaan yhdessä ja molempia huomioiden.
Vaikka mies omistaa talon, niin se ei tarkoita, että hänellä olisi oikeus yksin päättää sisustuksesta. Talo on kuitenkin yhteinen koti. Yhteinen koti.
Parisuhteen pitäisi olla tasa-arvoinen ja molempien tulisi huomioida toista. Kuulostaa nyt, että olet vähän alisteisessa asemassa varallisuuserosta johtuen. Ei ole hyvä. Onko näin muissakin asioissa?
Keskustelkaahan vielä ihan perustavanlaatuisesti tästä asiasta, ei pelkästään yhden huoneen käyttötarkoituksesta, vaan yleisesti siitä, miten yhteisen kodin asioista päätetään, mikä rooli kummallakinon. Miten mies on ajatellut asian? Oletko sinä tässä asunnossa, kodissanne "vieraana" vai tasavertaisena puolisona.
Vaikka mies omistaa talon, niin se ei tarkoita, että hänellä olisi oikeus yksin päättää sisustuksesta.
Kyllä se tarkoittaa. Kuka omistaa talon, päättää. Naiset tuntuvat pitävän kynsin hampain kiinni patriarkaalisista etuoikeuksistaan.
Talo on kuitenkin yhteinen koti. Yhteinen koti.
Ei vaan miehen omistama talo.Parisuhteen pitäisi olla tasa-arvoinen ja molempien tulisi huomioida toista.
Tämä on sitten asia miten kannattaisi toimia parisuhteessa.
Kuulostaa nyt, että olet vähän alisteisessa asemassa varallisuuserosta johtuen. Ei ole hyvä. Onko näin muissakin asioissa?
Naiset usein haluavat ko. asemaan jossa mies on varakkaampi.Luojan kiitos minulla on Mies isolla alkukirjaimella, joka huomioi minut kaikessa, vaikka kaiken maksaakin! Eikä mikään itsekäs idiootti, kuten kommentoimani henkilö tuntuu olevan.
Mies on pitänyt itsestään selvänä, että kaikki omaisuus on laitettu molempien nimiin, testamentti on tehty molempien hyväksi ja hän on vieläpä maksanut minulle yksityistä eläkettä vajaa 20.000€ vuosittain jo useita vuosia.
Näin toimii miehekäs (ja menestyvä) mies ja näillä eväillä avioliitto on onnellinen ja tasa-arvoinen tuloeroista huolimatta. Ja voitte uskoa, että me molemmat teemme kaikkemme toistemme eteen.
Mutta niinpä meillä onkin oikein mukava ja hyvä elämä.
Eli sinulla on menestyvä mies ja sinä olet loinen. Tasan ei mene nallekarkit. Tai sinun tapauksessa olet kyllä aika hyvin onnistunut tasaamaan miehesi nallekarkkeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap.n saadessa opiskelut päätökseen ja työllistymisen jälkeen saa sitä rahaakin enemmän. Siinä vaiheessa voi miettiä laina asiat uusiksi.
työpöytä vierashuoneessa kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta.
Opiskelu ei ole ikuista joten ei vaadi mielestäni sen suurempia omia tiloja.
Työstä riippuen työtilaa on pakko olla.
Mieheni on yrittäjä ja jos ei olisi työhuonetta niin se olisi kaaos!Opiskelu vaatii rauhaa ja myös työtilaa vähintään kunnon työpöydän verran. Itselläni on kirjoitustyötä paljon, mutta kirjoittamiseni lähteiksi tarvitsen runsaasti ihan fyysisiä kirjoja, joita on voitava pitää siinä käden ulottuvilla. Myös paperitulostetta syntyy, joten sohvannurkka ei nyt aivan riitä opiskelijan työtilaksi.
En muista, että olis tullut aikoinaan kauheasti opiskeltua nimenomaan pöydän ääressä.
DI -70
Minä taas vuokrasin osuutta työhuoneesta ihan vain työpöydälleni, kun yksiöön ei olisi sen lisäksi mahtunut juuri mitään.
Arkkitehti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos molemmat haluaa asua yhdessä yhteisellä päätöksellä, niin kyllä ne asumisjärjestelytkin suunnitellaan yhdessä ja molempia huomioiden.
Vaikka mies omistaa talon, niin se ei tarkoita, että hänellä olisi oikeus yksin päättää sisustuksesta. Talo on kuitenkin yhteinen koti. Yhteinen koti.
Parisuhteen pitäisi olla tasa-arvoinen ja molempien tulisi huomioida toista. Kuulostaa nyt, että olet vähän alisteisessa asemassa varallisuuserosta johtuen. Ei ole hyvä. Onko näin muissakin asioissa?
Keskustelkaahan vielä ihan perustavanlaatuisesti tästä asiasta, ei pelkästään yhden huoneen käyttötarkoituksesta, vaan yleisesti siitä, miten yhteisen kodin asioista päätetään, mikä rooli kummallakinon. Miten mies on ajatellut asian? Oletko sinä tässä asunnossa, kodissanne "vieraana" vai tasavertaisena puolisona.
Vaikka mies omistaa talon, niin se ei tarkoita, että hänellä olisi oikeus yksin päättää sisustuksesta.
Kyllä se tarkoittaa. Kuka omistaa talon, päättää. Naiset tuntuvat pitävän kynsin hampain kiinni patriarkaalisista etuoikeuksistaan.
Talo on kuitenkin yhteinen koti. Yhteinen koti.
Ei vaan miehen omistama talo.Parisuhteen pitäisi olla tasa-arvoinen ja molempien tulisi huomioida toista.
Tämä on sitten asia miten kannattaisi toimia parisuhteessa.
Kuulostaa nyt, että olet vähän alisteisessa asemassa varallisuuserosta johtuen. Ei ole hyvä. Onko näin muissakin asioissa?
Naiset usein haluavat ko. asemaan jossa mies on varakkaampi.Luojan kiitos minulla on Mies isolla alkukirjaimella, joka huomioi minut kaikessa, vaikka kaiken maksaakin! Eikä mikään itsekäs idiootti, kuten kommentoimani henkilö tuntuu olevan.
Mies on pitänyt itsestään selvänä, että kaikki omaisuus on laitettu molempien nimiin, testamentti on tehty molempien hyväksi ja hän on vieläpä maksanut minulle yksityistä eläkettä vajaa 20.000€ vuosittain jo useita vuosia.
Näin toimii miehekäs (ja menestyvä) mies ja näillä eväillä avioliitto on onnellinen ja tasa-arvoinen tuloeroista huolimatta. Ja voitte uskoa, että me molemmat teemme kaikkemme toistemme eteen.
Mutta niinpä meillä onkin oikein mukava ja hyvä elämä.
Olet siis miehesi elätti.
Toki haluat selitellä kuinka "molemmat tekevät tasapuolisesti osansa" tms.
Täyttä skeidaa on se, todellisuudessa jos sinä olisit yhtä menestynyt kuin miehesi, ei sinulle kävisi mies joka on yhtä menestymätön kuin sinä.
Sinun avusi ovat kasvot-tissit-perse. Miehesi avut ovat äly ja kyvykkyys.
Ap eläisi opiskelijayksiössä itsenäisempää ja halvempaa elämää, plus opiskelurauha. Jos yhteen muuttaminen ja talon jakaminen ap:n kanssa on miehelle noin vaikeaa, ap voi kehottaa tätä muuttamaan taloon ihan itseksensä, niin saa makkarinkin aivan itselleen. Ap voi sitten käydä vierailulla jos siltä tuntuu, kunnes löytää sen oikean jonka kanssa perustaa koti ja perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat oman huoneen niin hanki asunto. Pitäköön mies vierashuoneensa. Miksi te naiset aina vain elätte miehen kautta?
Minusta tässä ei vaan ole järjen häiventäkään Mies haluaa pitää huoneen käyttämättä, kun se on nyt vain vierashuone. Kuka haluaa pitää huoneen tyhjillään, kun sille olisi ihan oikeasti käyttöä päivittäin?
Sanokaa mikä järki tässä on takana?
Aloittaja käy koulua koulussa. Sitä läppäriään se voi näprätä missä tahansa huoneessa. Mitään omaa huonetta aloittaja ei siihen tarvitse, varsinkaan kun ei maksa mistään mitään.
Mutta kun se huone on jo olemassa tyhjillään, niin miksi ihmeessä sitä ei voi käyttää? Siis tätä en voi käsittää. Tilaa on, mutta sitä ei voi käyttää? Eri asia, jos ap vaatisi ostamaan sellaisen omakotitalon, jossa hänelle tulisi oma työhuone. Se on asia ihan erikseen ja täysin kohtuuton, jos ei itse osallistu talon maksuun. Mutta vapaana olevaa huonetta ei voi käyttää, niin tämä ei vaan mene kaaliin.
Voitko sinä vihdoinkin selittää, miksi aloittajan läppärillä pitäisi olla oma huone? Josta aloittaja ei maksa senttiäkään. Ja jonka sisustuksenkin mies maksaa.
Siis asutaan talossa, mutta yhteen huoneeseen ei saa viedä sitä läppäriä ja oleskella siellä vaikka se on tyhjillään. Tuo kuulostaa niin epänormaalilta, ettenpä ap:n sijaan jatkaisi suhdetta vaan mieluummin se oma opiskelijakämppä. Asumme minun kämpässä, mutta eipä tulisi mielenkään rajoittaa huoneiden käyttöä tuolla tavalla. Jotenkin sairaankuuloista touhua.
Sinä maalailet miehestä saatanaa, vaikka aloittaja ei ole edes keskustellut asiasta miehen kanssa.
No miksi itkeä täällä, jos tämä on pelkkä arvailua? Luulisi nyt keskustelleen, jos tällaisesta itkee ja valittaa.
Ihmeissäni olen minäkin. Ap kertoo avauksessa keskusteelleensa miehen kanssa huonejaosta. Kuitenkin muutamaa kommenttia myöhemmin selviää, ettei ole ollenkaan puhuttu mahdollisuudesta laittaa vierashuoneeseen työpöytää, mikä on luontevin ratkaisu etenkin, kun ap kertoo, ettei vieraita edes käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos molemmat haluaa asua yhdessä yhteisellä päätöksellä, niin kyllä ne asumisjärjestelytkin suunnitellaan yhdessä ja molempia huomioiden.
Vaikka mies omistaa talon, niin se ei tarkoita, että hänellä olisi oikeus yksin päättää sisustuksesta. Talo on kuitenkin yhteinen koti. Yhteinen koti.
Parisuhteen pitäisi olla tasa-arvoinen ja molempien tulisi huomioida toista. Kuulostaa nyt, että olet vähän alisteisessa asemassa varallisuuserosta johtuen. Ei ole hyvä. Onko näin muissakin asioissa?
Keskustelkaahan vielä ihan perustavanlaatuisesti tästä asiasta, ei pelkästään yhden huoneen käyttötarkoituksesta, vaan yleisesti siitä, miten yhteisen kodin asioista päätetään, mikä rooli kummallakinon. Miten mies on ajatellut asian? Oletko sinä tässä asunnossa, kodissanne "vieraana" vai tasavertaisena puolisona.
Vaikka mies omistaa talon, niin se ei tarkoita, että hänellä olisi oikeus yksin päättää sisustuksesta.
Kyllä se tarkoittaa. Kuka omistaa talon, päättää. Naiset tuntuvat pitävän kynsin hampain kiinni patriarkaalisista etuoikeuksistaan.
Talo on kuitenkin yhteinen koti. Yhteinen koti.
Ei vaan miehen omistama talo.Parisuhteen pitäisi olla tasa-arvoinen ja molempien tulisi huomioida toista.
Tämä on sitten asia miten kannattaisi toimia parisuhteessa.
Kuulostaa nyt, että olet vähän alisteisessa asemassa varallisuuserosta johtuen. Ei ole hyvä. Onko näin muissakin asioissa?
Naiset usein haluavat ko. asemaan jossa mies on varakkaampi.Luojan kiitos minulla on Mies isolla alkukirjaimella, joka huomioi minut kaikessa, vaikka kaiken maksaakin! Eikä mikään itsekäs idiootti, kuten kommentoimani henkilö tuntuu olevan.
Mies on pitänyt itsestään selvänä, että kaikki omaisuus on laitettu molempien nimiin, testamentti on tehty molempien hyväksi ja hän on vieläpä maksanut minulle yksityistä eläkettä vajaa 20.000€ vuosittain jo useita vuosia.
Näin toimii miehekäs (ja menestyvä) mies ja näillä eväillä avioliitto on onnellinen ja tasa-arvoinen tuloeroista huolimatta. Ja voitte uskoa, että me molemmat teemme kaikkemme toistemme eteen.
Mutta niinpä meillä onkin oikein mukava ja hyvä elämä.
Olet siis miehesi elätti.
Toki haluat selitellä kuinka "molemmat tekevät tasapuolisesti osansa" tms.
Täyttä skeidaa on se, todellisuudessa jos sinä olisit yhtä menestynyt kuin miehesi, ei sinulle kävisi mies joka on yhtä menestymätön kuin sinä.
Sinun avusi ovat kasvot-tissit-perse. Miehesi avut ovat äly ja kyvykkyys.
Nyt on sellaista settiä, että kannattaa näistä puhua jonkun asiantuntijan kanssa.
Oikeasti nainen ja mies voivat olla molemmat kyvykkäitä ja silti pitää huolta toisistaan yli odotusten. Sellainen on toimiva ja hyvä parisuhde. Sitä ei mitata rahassa eikä ulkonäön kautta ihmisen esineellistämisessä. Toivottavasti olet provo eikä ainoa kuvasi parisuhteesta ole oikeasti tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
BJ69 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useampi kommentti ja ehdotus tehdä työhuone/vierashuoneyhdistelmä. Hyvä ajatus, kysyn mieheltä.
Ap
Niin että et sitten ollut edes keskustellut miehesi kanssa kunnolla asiasta. Vaan tulit tänne loukkaantumaan ja hakemaan tukea tunteillesi?
Ehkä on ihan hyvä täällä tuulettaa tunteita ja kuulla muita mielipiteitä ennen kuin menee miehelle avautumaan.
Huh, tästähän tuli ihan älytön ketju! Luin sen nyt kokonaan, poistuin välillä jankkaajien vuoksi.
Muutama asia jäi kommenteista erityisesti mieleen.
Se, jonka jankkaajat aloittivat, eli että olen ”lokki” ja miehen kanssa paksun lompakon vuoksi. Tosiaankin, kuten pari kommentoijaa sanoi, voisihan mieskin olla minun kanssani koska olen ”nuori ja nätti”. Tosin tiedän, että ei ole, koska en ole erityisen nätti vaikka nuori olenkin. Pointtini: mies on itse omasta halustaan valinnut köyhän opiskelijanaisen. Hän lienee tässä vapaaehtoisesti, eikö jokainen parisuhteessa vapaasta tahdostaan ole? Harva suostuu hyväksikäytettäväksi, joten ainakaan mies ei minua hyväksikäyttäjänä pidä, vaikka te pitäisitte.
Lisäksi, tulen tienaamaan yhtä paljon kuin mies. Opiskelen akateemista tutkintoa (en kuitenkaan ihan kirurgiksi valmistu, heh), jonka avulla työllistyn mitä todennäköisimmin. Toivon ainakin parasta. Kun olen töissä, ostan osuuteni ja olemme virallisesti tasa-arvoisessa suhteessa. Tulevaisuudennäkymät ovat siis hyvät.
Kolmanneksi, asumisesta pitää mielestäni aina maksaa. Jonkun mielestä olen riistäjä kun asun niin halvalla, jonkun mielestä mies on koska kerryttää omaisuutta samaan aikaan kun minä nostan lainaa jolla mahdollistan tämän omaisuuden kerryttämisen, mutta meidän kummankin mielestä reilu järjestely. Osallistun, ja taas kerran, vapaaehtoisesti.
Viimeiseksi: saan laittaa vierashuoneeseen työpisteen. Sinne ei tule sänkyä, vaan levitettävä sohva (jota joku ehdottikin), ja se on minulle aivan paras juttu, koska voin lukea tenttiin vaikkapa siinä sohvalla maaten. Nyt itse asiassa tuntuu kuin saisinkin kokonaan oman huoneen, koska kaikki tässä vierashuoneessa palvelee minua ja tarpeitani!
Ainiin. Opiskelija TODELLAKIN tarvitsee tilaa. Näkisittepä keittiömme, kun kirjat ja luentomateriaalit ovat pitkin poikin. Ei mieskään voi tykätä siitä sotkusta.
Tämä oli win-win. Kiitos vastauksista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on oma huone, mutta tuttavieni asumisjärjestelyjä jaksan ihmetellä.
Miksi ihmeessä useimmilla naisilla ei ole isommissakaan asunnoissa kokonaan omaa huonetta ? Sitten vasta avioeron jälkeen saavutetaan kokonaan omaa tilaa ?
Onko ainoa vaihtoehto erota, jotta saadaan hiukan omaa rauhaa ?Osaako joku selittää että mihin ihmeen logiikkaan perustuu ajatus että perheessä kaikki muut tarvitsevat omaa rauhaa ja tilaa mutta vaimo ei ?
Naisethan ovat jo koulutetumpia kuin miehet ja tekevät jatkuvasti enemmän etätöitäkin. Joka vauvallakin alkaa nykyisin olla oma huone, mutta työstressiin ja uniongelmiin hukkuvilla perheenäideillä ei ?Ja nyt en halua vastaukseksi mitään tuloeropotaskaa. Eihän perheen lapsetkaan tienaa.
Minä taas en tunne yhtäkään paria tai perhettä, jossa kummallakaan aikuisella olisi oma huone. Minusta se kuulostaa absurdilta. Meillä on 5 huonetta ja keittiö - olkkarin lisäksi lastenhuone, makkari, työhuone ja vierashuone. Lasten kasvaessa vierashuone ja työhuone ensin yhdistetään ja lopulta vierashuoneesta luovutaan ja työpiste tulee aikuisten makkarin nurkkaan. En tiedä millainen jättilukaali meillä pitäisi olla, että siitä olisi järkeä alkaa lohkomaan aikuisillekin jotain ikiomia huoneita. Ainakaan nämä 120 neliöä ei siihen kyllä taivu. Tietty jos sinun tuttavapiirissäsi on kaikilla rahaa niin ettei pytyllekään taivu niin onnittelut siitä.
Valitettavasti jos suhteen alussa on epätasapaino, se ei välttämättä korjaannu vaikka toinen alkaisi tienata. On päässyt syntymään oletus siitä, kenen työ on arvokkaampaa, kuka tuo rahan kotiin, ja sitä mukaa kuka on velassa ja pitää sitä paikata esim enemmällä kotitöiden teolla. Ja kenen ura on etusijalla myöhemminkin. Valitettavasti on omakohtaista kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelua on taaskin hyvin outoa, näin sitä huomaa miten onnekas on itse ollut kumppanin valinnassa. Varsinkin kun ei ole päätynyt treffeille tuon yhden jankkaajan kanssa.
Aloittajalle vinkiksi, kuten muiltakin on tullut, keskustele miehen kanssa. Ehkä hän niin ajattelikin, tai pitää hyvänä ideana laittaa tuohon vierashuoneeseen myös työpöytä. Usein kun muutetaan yhteen ekaa kertaa, ei tule mieleen ne toisenkin tarpeet. Hän on myös voinut luulla, että pidät keittiön pöydän ääressä tekemisestä.
Rahakeskusteluun, jos minulla on tarpeeksi varallisuutta ostaa talo, niin sen ostan. Jos minä rakastan toista ihmistä, haluan jossain vaiheessa
hänen kanssaan yhteisen kodin. Yhteinen koti laitetaan yhdessä, usein naisilla on enemmän halua ja mielipiteitä sisustukseen, mutta kyllä molempien tarpeet ja mielipiteet otetaan huomioon. Jos on tilanne, että kumppanilla ei ole varaa osallistua kustannuksiin, niin mitä minä tässä häviän? Minulla on talo ja rakastamani ihminen siellä kumppanina.
Olen ollut tilanteessa jossa toinen on elänyt työttömyyskorvauksella ja menettänyt sitten asumistuet, kun muutti luokseni, hän osti ruokia ja maksoi nettilaskua, koska itse halusi osallistua. Maksoin myös yhteisiä ravintolailtoja tms. , koska halusin mennä. Omat elämiseen menneet rahat eivät heilahtaneet kumpaankaan suuntaan, missä siis ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on oma huone, mutta tuttavieni asumisjärjestelyjä jaksan ihmetellä.
Miksi ihmeessä useimmilla naisilla ei ole isommissakaan asunnoissa kokonaan omaa huonetta ? Sitten vasta avioeron jälkeen saavutetaan kokonaan omaa tilaa ?
Onko ainoa vaihtoehto erota, jotta saadaan hiukan omaa rauhaa ?Osaako joku selittää että mihin ihmeen logiikkaan perustuu ajatus että perheessä kaikki muut tarvitsevat omaa rauhaa ja tilaa mutta vaimo ei ?
Naisethan ovat jo koulutetumpia kuin miehet ja tekevät jatkuvasti enemmän etätöitäkin. Joka vauvallakin alkaa nykyisin olla oma huone, mutta työstressiin ja uniongelmiin hukkuvilla perheenäideillä ei ?Ja nyt en halua vastaukseksi mitään tuloeropotaskaa. Eihän perheen lapsetkaan tienaa.
Minä taas en tunne yhtäkään paria tai perhettä, jossa kummallakaan aikuisella olisi oma huone. Minusta se kuulostaa absurdilta. Meillä on 5 huonetta ja keittiö - olkkarin lisäksi lastenhuone, makkari, työhuone ja vierashuone. Lasten kasvaessa vierashuone ja työhuone ensin yhdistetään ja lopulta vierashuoneesta luovutaan ja työpiste tulee aikuisten makkarin nurkkaan. En tiedä millainen jättilukaali meillä pitäisi olla, että siitä olisi järkeä alkaa lohkomaan aikuisillekin jotain ikiomia huoneita. Ainakaan nämä 120 neliöä ei siihen kyllä taivu. Tietty jos sinun tuttavapiirissäsi on kaikilla rahaa niin ettei pytyllekään taivu niin onnittelut siitä.
Meillä 120 neliötä, joista kolme makkaria. Nyt on vielä yksi lukiolainen kotona, joten yksi makkari on työhuoneena. Mies tekee paljon etänä töitä, sen lisäksi siellä on minun koneeni.
Kun lukiolainen lähtee opiskelemaan, siirrän koneeni siihen makkariin ja siitä tulee työ/vierashuone, jossa nuori voi asua kotona käydessään. Eli meillä on molemmilla omat työhuoneet. Varmaan johtuu töistämme, joissa teemme tulevaisuudessa enemmänkin etää ja on salassapidettäviä projekteja ja henkilöstöasiaa.
Muutenkin tykkään että minulla on oma työhuone, jossa projektini, kirjani ja käsityöni saavat olla levällään, ja jossa saan olla rauhassa ja syventyä koneellakin. En tekisi mitään niin isolla olohuoneella, riittää pari sohvaa, telkka ja ruokakalusto sinne vieraita varten.
Johan se haittaisi jälleenmyyntiä, kun vähentäisimme makuuhuoneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi näitä porvoolaisia tarinoita. Parhaimmillaankin päätyvät vain iltapäivälehden jutuiksi: "Olen köyhä opiskelija - lue kuinka asumisjärjestelyt hoituvat enemmän tienaavan miehen omakotitalossa".
En käsitä että joku kermaperse valittaa tuommoisestakin. Jestas.
Varmaan kaunis. Sehän riittää useimmille miehille, että edes kirjan kannet ovat nätit. Keskusteluissa jonka aloitit olet jo osoittanut että kansien lisäksi sinussa on aika vähän muuta.
Terveet miehet tarvitsevat säännöllistä seksiä, seuraa ja kotiapua. Sinä hoidat sen roolin. Hyväksy faktat. Siinä voisi olla joku toinenkin.
Sama miehelle: Naiset hakevat kuitenkin sen elättäjän ja hakevat sen kenen avuilla saavat eniten sekä tänään että myöhemmin erossa kotiutettua. Mies on ihan yhtä vaihdettavissa.
Valitat siis täällä julkisesti ettet saa nolla euroa sinulle maksaneen ja jatkossa maksavan kodin, omakotitalon, huonejakoakin päätettäväksesi vain koska otat suihin jne sen talon maksajalta.
Niin, totta näkyy olevan että ennen maa repeää ennen kuin...
Valtaosa ihmisistä ovat toki juuri näin tyhmiä ja pinnallisia ja nämä järjestelyt sopivat. Mutta ei näissä pitäisi puhua rakkaudesta.
Puhu siitä sitten 80+ jos olet pysynyt tämän miehen rinnalla koko elämän kaikissa vastoinkäymisissäkin, mutta eihän niin tule käymään. Samat sanat miehille.
Olisit edes kiitollinen miehestä, hänen rahoittamista opinnoistasi ja koko elämästäsi. Kun jo opiskelukin on etuoikeus itsessään.
Tätä mieltä on sitten muuten nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos molemmat haluaa asua yhdessä yhteisellä päätöksellä, niin kyllä ne asumisjärjestelytkin suunnitellaan yhdessä ja molempia huomioiden.
Vaikka mies omistaa talon, niin se ei tarkoita, että hänellä olisi oikeus yksin päättää sisustuksesta. Talo on kuitenkin yhteinen koti. Yhteinen koti.
Parisuhteen pitäisi olla tasa-arvoinen ja molempien tulisi huomioida toista. Kuulostaa nyt, että olet vähän alisteisessa asemassa varallisuuserosta johtuen. Ei ole hyvä. Onko näin muissakin asioissa?
Keskustelkaahan vielä ihan perustavanlaatuisesti tästä asiasta, ei pelkästään yhden huoneen käyttötarkoituksesta, vaan yleisesti siitä, miten yhteisen kodin asioista päätetään, mikä rooli kummallakinon. Miten mies on ajatellut asian? Oletko sinä tässä asunnossa, kodissanne "vieraana" vai tasavertaisena puolisona.
Vaikka mies omistaa talon, niin se ei tarkoita, että hänellä olisi oikeus yksin päättää sisustuksesta.
Kyllä se tarkoittaa. Kuka omistaa talon, päättää. Naiset tuntuvat pitävän kynsin hampain kiinni patriarkaalisista etuoikeuksistaan.
Talo on kuitenkin yhteinen koti. Yhteinen koti.
Ei vaan miehen omistama talo.Parisuhteen pitäisi olla tasa-arvoinen ja molempien tulisi huomioida toista.
Tämä on sitten asia miten kannattaisi toimia parisuhteessa.
Kuulostaa nyt, että olet vähän alisteisessa asemassa varallisuuserosta johtuen. Ei ole hyvä. Onko näin muissakin asioissa?
Naiset usein haluavat ko. asemaan jossa mies on varakkaampi.Luojan kiitos minulla on Mies isolla alkukirjaimella, joka huomioi minut kaikessa, vaikka kaiken maksaakin! Eikä mikään itsekäs idiootti, kuten kommentoimani henkilö tuntuu olevan.
Mies on pitänyt itsestään selvänä, että kaikki omaisuus on laitettu molempien nimiin, testamentti on tehty molempien hyväksi ja hän on vieläpä maksanut minulle yksityistä eläkettä vajaa 20.000€ vuosittain jo useita vuosia.
Näin toimii miehekäs (ja menestyvä) mies ja näillä eväillä avioliitto on onnellinen ja tasa-arvoinen tuloeroista huolimatta. Ja voitte uskoa, että me molemmat teemme kaikkemme toistemme eteen.
Mutta niinpä meillä onkin oikein mukava ja hyvä elämä.
Olet siis miehesi elätti.
Toki haluat selitellä kuinka "molemmat tekevät tasapuolisesti osansa" tms.
Täyttä skeidaa on se, todellisuudessa jos sinä olisit yhtä menestynyt kuin miehesi, ei sinulle kävisi mies joka on yhtä menestymätön kuin sinä.
Sinun avusi ovat kasvot-tissit-perse. Miehesi avut ovat äly ja kyvykkyys.
Nyt on sellaista settiä, että kannattaa näistä puhua jonkun asiantuntijan kanssa.
Oikeasti nainen ja mies voivat olla molemmat kyvykkäitä ja silti pitää huolta toisistaan yli odotusten. Sellainen on toimiva ja hyvä parisuhde. Sitä ei mitata rahassa eikä ulkonäön kautta ihmisen esineellistämisessä. Toivottavasti olet provo eikä ainoa kuvasi parisuhteesta ole oikeasti tuollainen.
Viestissä jota lainasin miehen arvo mitattiin sillä kuinka menestynyt hän oli ja kuinka paljon materiaa hän naiselle tarjosi.
Tässä lainaamani viesti:
"Luojan kiitos minulla on Mies isolla alkukirjaimella, joka huomioi minut kaikessa, vaikka kaiken maksaakin! Eikä mikään itsekäs idiootti, kuten kommentoimani henkilö tuntuu olevan.
Mies on pitänyt itsestään selvänä, että kaikki omaisuus on laitettu molempien nimiin, testamentti on tehty molempien hyväksi ja hän on vieläpä maksanut minulle yksityistä eläkettä vajaa 20.000€ vuosittain jo useita vuosia.
Näin toimii miehekäs (ja menestyvä) mies ja näillä eväillä avioliitto on onnellinen ja tasa-arvoinen tuloeroista huolimatta"
Näin toimii miehekäs mies. Huomaa, ei hyvä ihminen tai hyvä kumppani. Vaan miehekäs mies. Mies hankkii resursseja, mies tarjoaa resursseja naiselle. Se on miehen mitta.
Kukaan teistä ei valittanut miehen esineellistämisestä tässä viestissä, päin vastoin.
Älähdys kuului vasta siinä vaiheessa kun jokui vihjasi että kenties ulkonäöllä ja seksuaalisuudella on jotain tekemistä sen kanssa että mies maksaa naiselle kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Huh, tästähän tuli ihan älytön ketju! Luin sen nyt kokonaan, poistuin välillä jankkaajien vuoksi.
Muutama asia jäi kommenteista erityisesti mieleen.
Se, jonka jankkaajat aloittivat, eli että olen ”lokki” ja miehen kanssa paksun lompakon vuoksi. Tosiaankin, kuten pari kommentoijaa sanoi, voisihan mieskin olla minun kanssani koska olen ”nuori ja nätti”. Tosin tiedän, että ei ole, koska en ole erityisen nätti vaikka nuori olenkin. Pointtini: mies on itse omasta halustaan valinnut köyhän opiskelijanaisen. Hän lienee tässä vapaaehtoisesti, eikö jokainen parisuhteessa vapaasta tahdostaan ole? Harva suostuu hyväksikäytettäväksi, joten ainakaan mies ei minua hyväksikäyttäjänä pidä, vaikka te pitäisitte.
Lisäksi, tulen tienaamaan yhtä paljon kuin mies. Opiskelen akateemista tutkintoa (en kuitenkaan ihan kirurgiksi valmistu, heh), jonka avulla työllistyn mitä todennäköisimmin. Toivon ainakin parasta. Kun olen töissä, ostan osuuteni ja olemme virallisesti tasa-arvoisessa suhteessa. Tulevaisuudennäkymät ovat siis hyvät.
Kolmanneksi, asumisesta pitää mielestäni aina maksaa. Jonkun mielestä olen riistäjä kun asun niin halvalla, jonkun mielestä mies on koska kerryttää omaisuutta samaan aikaan kun minä nostan lainaa jolla mahdollistan tämän omaisuuden kerryttämisen, mutta meidän kummankin mielestä reilu järjestely. Osallistun, ja taas kerran, vapaaehtoisesti.
Viimeiseksi: saan laittaa vierashuoneeseen työpisteen. Sinne ei tule sänkyä, vaan levitettävä sohva (jota joku ehdottikin), ja se on minulle aivan paras juttu, koska voin lukea tenttiin vaikkapa siinä sohvalla maaten. Nyt itse asiassa tuntuu kuin saisinkin kokonaan oman huoneen, koska kaikki tässä vierashuoneessa palvelee minua ja tarpeitani!
Ainiin. Opiskelija TODELLAKIN tarvitsee tilaa. Näkisittepä keittiömme, kun kirjat ja luentomateriaalit ovat pitkin poikin. Ei mieskään voi tykätä siitä sotkusta.
Tämä oli win-win. Kiitos vastauksista.
Ap
En tiedä huomaatko itse, mutta puhut että "saat" laittaa työpisteen. Olet kysynyt mieheltä lupaa, sen sijaan että miettisitte uutta yhteistä kotia tasaveroisina. Itsenäisenä naisena tuntuu oudolta että omassa kodissani kysyisin lupaa laittaa jonkun pöydän siihen tai tähän. Sanoisin miehelle, "laitankin tän tähän kun se ei ollut tuolla oikein hyvä". Jos hän on sitten sitä mieltä että tulee vaikka ahtaaseen paikkaan, pohdimme yhdessä.
Nyt ilmeisesti mies on ostanut talon, te ette yhdessä ole sitä valinneet ja suunnitelleet. Niin voi tehdä vaikka vain toinen ostaa, niin parisuhde toimii. Nyt ette ole muuttamassa yhteen yhteiseen kotiin, muutat miehen taloon. Tässä asenteessa on jotain vinksallaan.
Tarkoitan, että teillä on joku vallan epätasapaino. Ei ole väliä että olet siinä vapaaehtoisesti, ei se välttämättä silti tee sitä oikeudenmukaiseksi.
Syy voi olla eri rahatilanne, sinun huono itsetunto, teidän ikäero, miehen kontrolloivuus.
Näistä vain rahatilanne poistuu ajan myötä, muut sinun pitäisi tunnistaa ja työstää. Lisäksi et voi lähteä suhteeseen sillä oletuksella että muutat toista.
Hän on todellakin valinnut sinut kumppaniksi, mikä pistää ihmettelemään, miksi hän on halunnut korostaa että talo on hänen. Varsinkin kun tietää että ostat puolet muutaman vuoden kuluttua. Kyllä silloin olisi olettanut että valitsette ja ostatte ja sisustatte sen yhdessä.
Jokin tässä ei täsmää, ja vain sinulla on mahdollisuus selvittää mikä.
Se että kaikki onkin yhtäkkiä ihan tosi hyvin on pään pistämistä pensaaseen, mitä yleensä katuu myöhemmin.
Tiedän, sitä toivoo että mies olisi sellainen kuin on aina toivonut, niin pitkälle että ummistaa silmät asioilta jotka ei olekaan ihan ok. Been there, done that.
Vierailija kirjoitti:
Huh, tästähän tuli ihan älytön ketju! Luin sen nyt kokonaan, poistuin välillä jankkaajien vuoksi.
Muutama asia jäi kommenteista erityisesti mieleen.
Se, jonka jankkaajat aloittivat, eli että olen ”lokki” ja miehen kanssa paksun lompakon vuoksi. Tosiaankin, kuten pari kommentoijaa sanoi, voisihan mieskin olla minun kanssani koska olen ”nuori ja nätti”. Tosin tiedän, että ei ole, koska en ole erityisen nätti vaikka nuori olenkin. Pointtini: mies on itse omasta halustaan valinnut köyhän opiskelijanaisen. Hän lienee tässä vapaaehtoisesti, eikö jokainen parisuhteessa vapaasta tahdostaan ole? Harva suostuu hyväksikäytettäväksi, joten ainakaan mies ei minua hyväksikäyttäjänä pidä, vaikka te pitäisitte.
Lisäksi, tulen tienaamaan yhtä paljon kuin mies. Opiskelen akateemista tutkintoa (en kuitenkaan ihan kirurgiksi valmistu, heh), jonka avulla työllistyn mitä todennäköisimmin. Toivon ainakin parasta. Kun olen töissä, ostan osuuteni ja olemme virallisesti tasa-arvoisessa suhteessa. Tulevaisuudennäkymät ovat siis hyvät.
Kolmanneksi, asumisesta pitää mielestäni aina maksaa. Jonkun mielestä olen riistäjä kun asun niin halvalla, jonkun mielestä mies on koska kerryttää omaisuutta samaan aikaan kun minä nostan lainaa jolla mahdollistan tämän omaisuuden kerryttämisen, mutta meidän kummankin mielestä reilu järjestely. Osallistun, ja taas kerran, vapaaehtoisesti.
Viimeiseksi: saan laittaa vierashuoneeseen työpisteen. Sinne ei tule sänkyä, vaan levitettävä sohva (jota joku ehdottikin), ja se on minulle aivan paras juttu, koska voin lukea tenttiin vaikkapa siinä sohvalla maaten. Nyt itse asiassa tuntuu kuin saisinkin kokonaan oman huoneen, koska kaikki tässä vierashuoneessa palvelee minua ja tarpeitani!
Ainiin. Opiskelija TODELLAKIN tarvitsee tilaa. Näkisittepä keittiömme, kun kirjat ja luentomateriaalit ovat pitkin poikin. Ei mieskään voi tykätä siitä sotkusta.
Tämä oli win-win. Kiitos vastauksista.
Ap
"Kolmanneksi, asumisesta pitää mielestäni aina maksaa. Jonkun mielestä olen riistäjä kun asun niin halvalla, jonkun mielestä mies on koska kerryttää omaisuutta samaan aikaan kun minä nostan lainaa jolla mahdollistan tämän omaisuuden kerryttämisen, mutta meidän kummankin mielestä reilu järjestely. Osallistun, ja taas kerran, vapaaehtoisesti."
Siis hetkinen. Tarkoitatko siis että maksat miehellesi vuokraa?
Se jos nostat lainaa itsellesi, ei liity sitten mitenkään miehesi omaisuuden kerryttämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Huh, tästähän tuli ihan älytön ketju! Luin sen nyt kokonaan, poistuin välillä jankkaajien vuoksi.
Muutama asia jäi kommenteista erityisesti mieleen.
Se, jonka jankkaajat aloittivat, eli että olen ”lokki” ja miehen kanssa paksun lompakon vuoksi. Tosiaankin, kuten pari kommentoijaa sanoi, voisihan mieskin olla minun kanssani koska olen ”nuori ja nätti”. Tosin tiedän, että ei ole, koska en ole erityisen nätti vaikka nuori olenkin. Pointtini: mies on itse omasta halustaan valinnut köyhän opiskelijanaisen. Hän lienee tässä vapaaehtoisesti, eikö jokainen parisuhteessa vapaasta tahdostaan ole? Harva suostuu hyväksikäytettäväksi, joten ainakaan mies ei minua hyväksikäyttäjänä pidä, vaikka te pitäisitte.
Lisäksi, tulen tienaamaan yhtä paljon kuin mies. Opiskelen akateemista tutkintoa (en kuitenkaan ihan kirurgiksi valmistu, heh), jonka avulla työllistyn mitä todennäköisimmin. Toivon ainakin parasta. Kun olen töissä, ostan osuuteni ja olemme virallisesti tasa-arvoisessa suhteessa. Tulevaisuudennäkymät ovat siis hyvät.
Kolmanneksi, asumisesta pitää mielestäni aina maksaa. Jonkun mielestä olen riistäjä kun asun niin halvalla, jonkun mielestä mies on koska kerryttää omaisuutta samaan aikaan kun minä nostan lainaa jolla mahdollistan tämän omaisuuden kerryttämisen, mutta meidän kummankin mielestä reilu järjestely. Osallistun, ja taas kerran, vapaaehtoisesti.
Viimeiseksi: saan laittaa vierashuoneeseen työpisteen. Sinne ei tule sänkyä, vaan levitettävä sohva (jota joku ehdottikin), ja se on minulle aivan paras juttu, koska voin lukea tenttiin vaikkapa siinä sohvalla maaten. Nyt itse asiassa tuntuu kuin saisinkin kokonaan oman huoneen, koska kaikki tässä vierashuoneessa palvelee minua ja tarpeitani!
Ainiin. Opiskelija TODELLAKIN tarvitsee tilaa. Näkisittepä keittiömme, kun kirjat ja luentomateriaalit ovat pitkin poikin. Ei mieskään voi tykätä siitä sotkusta.
Tämä oli win-win. Kiitos vastauksista.
Ap
Edellenkään se opiskelijamurju ei kelpaa, eikä köyhä mieskään?
Miksiköhän?
Missä sinä olet asunut aikaisemmin, kun sinulla on ollut aina ennenkin ihan oma huone?
Vanhemmillasi?
Kai sinä edes maksat sen huoneen huonekalut, jotka maksavat tuhansia euroja?
Sinä lemppaat heti miehen kun taloudellinen väkivaltasi miestä kohtaan ei ole enää syy pysyä yhdessä,
tämä on nähty sen miljoona kertaa. Edelleenkin, kai teet kaikki kotityöt ja kokkaat ruoat miehelle?
Alue: Aihe vapaa
Tämä saattaa yllättää, mutta useimmat opiskelevat noihinkin ammatteihin opiskelija-asunnoissa ilman mitään ikiomaa henkilökohtaista työhuonetta.