Mitä tuli koululuokkasi parhaasta oppilaasta?

Olin vielä ala-asteella paras, puhtaasti lahjoillani. Olin laiska kuin somebloggaaja.

Minusta tuli raskasta fyysistä työtä tekevä köyhä duunari. Ehdin kyllä olla myös moninkertainen pitkäaikaistyötön.

Eipä noilla ulkoisilla meriiteillä ole minulle merkitystä. Olen hyvä isä tyttärelleni ja se tekee minut onnelliseksi.

Minusta tuli vaatesuunnittelija. Äitini pettyi, olisi halunnut minusta lääkärin tai juristin tmv. Olen onnellinen vaikka palkkani on pieni. 

Ihan tavallinen talotekniikan insinööri minusta tuli :) Ehkä ei naispuoliselle se tavallisin valinta eikä niin hirveän hohdokasta, mutta viihdyn hyvin. Harkitsin lääkistä ja eläinlääkistä, mutta päätin että en halua kohdata jatkuvasti ihmisten tai eläinten vakavia murheita työssäni.

Se olin minä. Minusta tuli lakimies.

Anaalipornotar.

Humanisti, joka ei työllistynyt.

Kympin tytöstä tuli hammaslääkäri

Toisesta pitkäaikaistyötön, ja toinen istuu kaupan kassalla.

Valmistuu kohta psykologiksi.

Professori.

Radiotoimittaja (ulkomaille) taisi tulla yhdestä, yksi on viulisti ja muista noin kympin tyypeistä tuli ihan jotain pankin virkailijoita, sairaanhoitajia ja parista DI.

Lääkäri.

Minusta tuli pitkäaikaistyötön/ pätkätyöläinen.

Minähän se olin. Vakava masennus yliopisto-opintojen alkupuolella, koskaan en palautunut entiseen terään. Nykyään olen epämääräisiä pätkätöitä tekevä, jatkuvasti toimeentulostani epävarma akateeminen. Pää ei tahdo kestää tällaista elämää, mutta minkäpä teet? Olisi pitänyt opiskella jokin "helppo" ammatti, jossa työ olisi vakaampaa. Olisin ehkä onnellisempi.

Ala-asteelta: diplomi-insinööri

Yläasteelta: lääkäri

Lukiosta: tutkii jotain hiukkaskiihdytinjuttuja Skotlannissa. Joku fyysikko siis?

No minähän se. Olen opettaja. Välillä mietin, että kyvyt menevät hukkaan, mutta en ole erityisen uraorientoitunut.

Sairastui masennukseen ja uupumukseen lukiossa, selvitti niistä, mutta koki isoja vastoinkäymisiä ja raskaita asioita. Nyt pyrkii elämään hitaammin ja yksinkertaisemmin, opiskelee kiinnostavaan, muttei liian kuormittavaa mmattiin ja pyrkimään pois liiallisesta suorittamisesta. Ja se olen siis minä.

^koki myöhemmin isoja vastoinkäymisiä.

Olipa kiva lukea ketjua, koska välillä musta tuntuu, että pitäisi olla pidemmällä ja olla jotenkin enemmän. Mua lohduttaa, että osa luokan parhaista toimii ihan perusduunareina tai ei mene yliopistoon. Ja vaikken toivo masennusta kellekään, niin silti tuntuu lohdulliselta kuulla, etten oo ainoa "luokan paras", joka kamppailee jaksamisen kanssa. T: 57 Ja 58

Pummi, syrjäytynyt.