Lue keskustelun säännöt.
Millainen on kahden (normaalisti) mustasukkaisen parisuhde?
27.07.2020 |
”Normaalilla” tarkoitan sitä, etten puhu raivoamisista, väkivaltaisuudesta, kontrolloinnista, alistamisesta tai rajoittamisista. Normaalin rajoissa on se, että itse tiedostaa haluavansa kontrolloida, mutta pystyy hillitsemään itsensä.
Toimiiko tällainen liitto hyvin?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luotin 15 vuotta, kunnes matto vedettiin jalkojen alta. Kyllä on vaikea yrittää luottaa taas. Samalla tavalla en kyllä enää luota, mutta eihän toisen tekemisiä pysty vahtimaan.
Luottamus on tosi tärkeää, olisi hyvä pystyä osoittamaan, että on luottamuksen arvoinen.Minusta luottamuksen arvoiseksi osoittautuminen on vuosien projekti. Aika ahdistavaa olisi olla suhteessa, jossa toinen pystyy vasta vuosien kuluttua - jos sittenkään - rentoutumaan ja luottamaan. Ja miten se ylipäänsä osoitetaan? Jos toinen on mustasukkainen, niin eihän hänen mielikuvitustaan pysty mitenkään hillitsemään. Se, että toinen osapuoli luopuisi harrastuksistaan, matkustamisesta, omien ystäviensä tapaamisesta, muista vapaa-ajan menoista tai jopa vaihtaisi työpaikkaa niin, ettei työhön kuulu matkoja, "edustustilaisuuksia" tms olisi todella epäoikeudenmukaista. En suostuisi sellaiseen eikä varmasti suostuisi puolisonikaan.
Tämä ketju ei käsittele mustasukkaisuutta, joka rajoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luotin 15 vuotta, kunnes matto vedettiin jalkojen alta. Kyllä on vaikea yrittää luottaa taas. Samalla tavalla en kyllä enää luota, mutta eihän toisen tekemisiä pysty vahtimaan.
Luottamus on tosi tärkeää, olisi hyvä pystyä osoittamaan, että on luottamuksen arvoinen.Minusta luottamuksen arvoiseksi osoittautuminen on vuosien projekti. Aika ahdistavaa olisi olla suhteessa, jossa toinen pystyy vasta vuosien kuluttua - jos sittenkään - rentoutumaan ja luottamaan. Ja miten se ylipäänsä osoitetaan? Jos toinen on mustasukkainen, niin eihän hänen mielikuvitustaan pysty mitenkään hillitsemään. Se, että toinen osapuoli luopuisi harrastuksistaan, matkustamisesta, omien ystäviensä tapaamisesta, muista vapaa-ajan menoista tai jopa vaihtaisi työpaikkaa niin, ettei työhön kuulu matkoja, "edustustilaisuuksia" tms olisi todella epäoikeudenmukaista. En suostuisi sellaiseen eikä varmasti suostuisi puolisonikaan.
Tämä ketju ei käsittele mustasukkaisuutta, joka rajoittaa.
Vastasin kommenttiin, jossa sanottiin, että "olisi hyvä pystyä osoittamaan, että on luottamuksen arvoinen". Kysyin, miten se ylipäänsä osoitetaan.
Lue Kalle Päätalon Iijoki-sarja niiltä osin missä se on naimisissa ensimmäisen vaimonsa kanssa. Sellaista se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme molemmat hieman mustasukkaisia. Meitä molempia on petetty ensimmäisessä avioliitossa, ja vaikka välillämme on täysi luottamus, niin se on jonkinlaiset jäljet jättäneet. Emme kuitenkaan ole koskaan joutuneet tämän kymmenen vuoden aikana riitelemään asiasta, emmekä koskaan epäilleet toista.
Olemme täysin avoimia toisillemme. Meillä on puhelimessa etsi kaveria -sovellus. Tiedämme toistemme salasanat kännyyn ja padiin. Emme kuitenkaan tiedä työläppäreitä tai pankkitunnuksia. Mutta nämä on pientä. Suurin avoimuus tulee siitä, ettei kumpikaan katsele kenenkään perään, eikä tee tietoisesti mitään sellaista, joka voisi lisätä mustasukkaisuutta. Esim. En ole koskaan nähnyt, että mies katselisi ketään naista. Enkä minä lähtenyt työkaverin kanssa kahville, niin viatonta kuin se olisi ollutkin.
Minusta meidän suhde on helppo. Molemmat pelaavat samoilla säännöillä, eikä näistä säännöistä ole edes tarvinnut keskustella. Siksi molemmat tuntevat olonsa turvalliseksi, eikä mustasukkaisuuteen ole ollut aihetta vuosiin.
En voisi elää tuollaisessa suhteessa. Minulle on itsestäänselvää, että arvostan puolisoani niin paljon, etten hänen läsnäollessaan jää katselemaan muita miehiä ja samaa odotan häneltä. Eikä siitä ole koskaan tarvinnut edes keskustella. Mieheni on avoin, ystävällinen ja auttavainen ja naiset heittäytyvät usein juttusille hänen kanssaan, mutta aina hän ottaa minut huomioon esim. vetämällä minut mukaan keskusteluun (tyypillinen tilanne on sellainen, jossa olen jäänyt lukitsemaan auton ovia tai valokuvaamaan jotain, kun mies on mennyt edellä, ja kun tulen perässä hän on juttusilla jonkun kanssa).
Kännykät ja tietokoneet ovat meillä henkilökohtaisia.
Molemmat matkustelevat myös yksin, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Minulla on myös työmatkoja. Itsestäänselvyys suhteessamme. Kahvilla tai oluella käydään muiden ihmisten kanssa ilman, että siitä tarvitsee edes erikseen kertoa. Molemmilla on myös vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä.
En tiedä, mikä on Etsi kaveria -sovellus, mutta jos se on joku paikannustieto, millä seurataan missä toinen liikkuu, niin en voisi kuvitellakaan, että alkaisimme käyttää sitä. Olen joskus miettinyt, pitäisikö etsiä joku sovellus, joka kertoo puolisolleni missä olen moottoripyörällä siltä varalta, että jotain sattuu (en läheskään aina tiedä etukäteen minne lähden ajelemaan ja vaikka tietäisin suunnan niin reitin päätän vasta tien päällä). Sovellus, joka koko ajan kertoisi, missä toinen on, olisi kuitenkin ajatuksenakin ahdistava. Minkä ihmeen takia minun pitäisi tietää, mitä puolisoni tekee ja missä hän on?
Olen tuo, jolle vastaat.
Ensimmäinen kappale: meillekin nuo asiat ovat itsestäänselvyyksiä, eikä noista asioista ole tarvinnut keskustella. Kyllä mieheni voi heittää läppää jonkun naisen kanssa, mutta se jää siihen. Se on luonnollista.
Minulla on vain yksi vastakkaista sukupuolta oleva kaveri 30 vuoden takaa. Mieheni hyväksyy hänet täysin. Mutta emme kaveraa muiden vastakkaisten sukupuolta olevien kanssa. Meidän molempien ex-puolisot pettivät meitä juurikin työkaverin kanssa. Olivat ensin hyviä ystäviä. Siksi tämä on meille molemmille kynnyskysymys.
Työmatkoilla käymme myös yksin.
Miksi et voisi näyttää paikannustasi, jos sinulla ei ole mitään salattavaa? Tietääkseni mieheni ei paikanna minua, mutta minä paikannan miestäni silloin, kun olen tekemässä ruokaa ja hän ei ole kotona. Ei tarvitse soittaa ja kysyä, missä olet tulossa.
Ei se sovellus sentään kerro, mitä toinen tekee..,
Mitä tarkoitat: työmatkoilla käymme myös yksin?
Siis ilman puolisoa vai ilman työkavereita? Ei kai kukaan raahaa puolisoa mukaan ellei ole nimenomaan avec reissusta kyse??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme molemmat hieman mustasukkaisia. Meitä molempia on petetty ensimmäisessä avioliitossa, ja vaikka välillämme on täysi luottamus, niin se on jonkinlaiset jäljet jättäneet. Emme kuitenkaan ole koskaan joutuneet tämän kymmenen vuoden aikana riitelemään asiasta, emmekä koskaan epäilleet toista.
Olemme täysin avoimia toisillemme. Meillä on puhelimessa etsi kaveria -sovellus. Tiedämme toistemme salasanat kännyyn ja padiin. Emme kuitenkaan tiedä työläppäreitä tai pankkitunnuksia. Mutta nämä on pientä. Suurin avoimuus tulee siitä, ettei kumpikaan katsele kenenkään perään, eikä tee tietoisesti mitään sellaista, joka voisi lisätä mustasukkaisuutta. Esim. En ole koskaan nähnyt, että mies katselisi ketään naista. Enkä minä lähtenyt työkaverin kanssa kahville, niin viatonta kuin se olisi ollutkin.
Minusta meidän suhde on helppo. Molemmat pelaavat samoilla säännöillä, eikä näistä säännöistä ole edes tarvinnut keskustella. Siksi molemmat tuntevat olonsa turvalliseksi, eikä mustasukkaisuuteen ole ollut aihetta vuosiin.
En voisi elää tuollaisessa suhteessa. Minulle on itsestäänselvää, että arvostan puolisoani niin paljon, etten hänen läsnäollessaan jää katselemaan muita miehiä ja samaa odotan häneltä. Eikä siitä ole koskaan tarvinnut edes keskustella. Mieheni on avoin, ystävällinen ja auttavainen ja naiset heittäytyvät usein juttusille hänen kanssaan, mutta aina hän ottaa minut huomioon esim. vetämällä minut mukaan keskusteluun (tyypillinen tilanne on sellainen, jossa olen jäänyt lukitsemaan auton ovia tai valokuvaamaan jotain, kun mies on mennyt edellä, ja kun tulen perässä hän on juttusilla jonkun kanssa).
Kännykät ja tietokoneet ovat meillä henkilökohtaisia.
Molemmat matkustelevat myös yksin, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Minulla on myös työmatkoja. Itsestäänselvyys suhteessamme. Kahvilla tai oluella käydään muiden ihmisten kanssa ilman, että siitä tarvitsee edes erikseen kertoa. Molemmilla on myös vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä.
En tiedä, mikä on Etsi kaveria -sovellus, mutta jos se on joku paikannustieto, millä seurataan missä toinen liikkuu, niin en voisi kuvitellakaan, että alkaisimme käyttää sitä. Olen joskus miettinyt, pitäisikö etsiä joku sovellus, joka kertoo puolisolleni missä olen moottoripyörällä siltä varalta, että jotain sattuu (en läheskään aina tiedä etukäteen minne lähden ajelemaan ja vaikka tietäisin suunnan niin reitin päätän vasta tien päällä). Sovellus, joka koko ajan kertoisi, missä toinen on, olisi kuitenkin ajatuksenakin ahdistava. Minkä ihmeen takia minun pitäisi tietää, mitä puolisoni tekee ja missä hän on?
Olen tuo, jolle vastaat.
Ensimmäinen kappale: meillekin nuo asiat ovat itsestäänselvyyksiä, eikä noista asioista ole tarvinnut keskustella. Kyllä mieheni voi heittää läppää jonkun naisen kanssa, mutta se jää siihen. Se on luonnollista.
Minulla on vain yksi vastakkaista sukupuolta oleva kaveri 30 vuoden takaa. Mieheni hyväksyy hänet täysin. Mutta emme kaveraa muiden vastakkaisten sukupuolta olevien kanssa. Meidän molempien ex-puolisot pettivät meitä juurikin työkaverin kanssa. Olivat ensin hyviä ystäviä. Siksi tämä on meille molemmille kynnyskysymys.
Työmatkoilla käymme myös yksin.
Miksi et voisi näyttää paikannustasi, jos sinulla ei ole mitään salattavaa? Tietääkseni mieheni ei paikanna minua, mutta minä paikannan miestäni silloin, kun olen tekemässä ruokaa ja hän ei ole kotona. Ei tarvitse soittaa ja kysyä, missä olet tulossa.
Ei se sovellus sentään kerro, mitä toinen tekee..,Mitä tarkoitat: työmatkoilla käymme myös yksin?
Siis ilman puolisoa vai ilman työkavereita? Ei kai kukaan raahaa puolisoa mukaan ellei ole nimenomaan avec reissusta kyse??
Typovirhe. Vaikka kyllä minun puolisoni tulee joskus mukaan, jos olen yksin työmatkalla. Ei vahtimaan, vaan siksi, että saa ilmaisen asumisen. Minä istun illat illallisilla ja hän viettää lomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mustasukkaisuus on aika turha tunne. Sinä, joka mustasukkaisuutta tunnet et voi mitenkään vaikuttaa toisen tekemisiin. Jos hän pettää, niin hän pettää, olit mustasukkainen, kyttäsit miten paljon vaan tai mitä vaan teit.
Minun kokemuksen mukaan pettämistä on neljänlaista:
1. Parisuhteessa olevien ongelmien, joista turha mustasukkaisuus voi olla yksi, pakeneminen. Ei osata keskustella ja tulee paha olla ja päädytään jonkun muun syliin. Ongelma voi olla myös henkilössä itsessään, mutta ongelma ei ole yllätys. -> Tämä on ainoa mihin voi jotenkin vaikuttaa ja se ongelmien selvittäminen yhdessä tai ulkopuolisen avun kanssa. Usein vahinko on kuitenkin jo tapahtunut. Ja toki ongelma voi tulla esiin muunakin kuin pettämisenä.
2. Sarjapettäjät. Ne johon kenenkään ei pitäisi rakastua, he haluavat ja kuvittelevat ansainneensa molemmat, parisuhteen ja muut kumppanit. Yleensä eivät salli omalle kumppanille samaa käytöstä. Jos tulee ero, niin kuukauden sisällä on uusi avopuoliso ja sama pettäminen jatkuu. Tulee petetylle usein yllätyksenä, ainakin ensimmäiset viisi kertaa. -> Kiinni jäädessään esittävät yleensä noita joilla on ongelmia suhteessa, mutta ongelmaa ei oikeasti ole, eikä voi korjata. Näitä ei voi millään tunnistaa, ennen kuin on henkisesti aivan rikki.
3. Toiseen rakastuminen. Oikein toimittuna lopetetaan ensin vanha suhde, mutta kuinka usein ihmiset toimii oikein -> Tätä ei voi estää, joskus niin vain käy. Yleensä ero, jotkut jatkaa kulissia ja jotkut harvat jopa pääsevät tämän yli ja suhde jatkuu.
4. Vahinko on väärä sana pettämisen kohdalla, mutta en parempaakaan keksi. Se oikea tilanne, kun oli hetkellisesti paha mieli tai liian kännissä tai ne miljoonat muut selitykset, joita pettäessä kerrotaan. Pettäjää oikeasti kaduttaa ja ei tapahdu uudelleen, jos saa anteeksi. -> Tässä tapauksessa ei kannattaisi hyvää parisuhdetta heittää hukkaan, mutta sama selitys tulee noissa kolmessa edellisessäkin tilanteessa. Ei voi mistään tietää onko aitoa katumusta vai munatonta selittelyä.
On varmaan muitakin tilanteita, mutta en ole itse törmännyt. Ja noihin ei voi vaikuttaa.
Sarjapettäjät käy lounastunnilla vieraissa ja jättää kyttäys -applla varustetun puhelimen töihin. Sarjapettäjät tekevät sen puskassa koiraa ulkoiluttaessa. Sarjapettäjät varmasti on aina baarissa iskemässä naisia, usein vaikka oma puoliso on mukana.
Ihminen jolla on paha olla, purkaa pahaa oloaan jotenkin.
Rakastua voi vaikka kaupan kassaan.
Ja vahinko voi sattua ison riidan päätteeksi lähipubiin lähtiessä.
Mustasukkaisuus, kyttäys ja toisen kontrollointi ei vaikuta mitenkään tai joissain tilanteissa negatiivisesti.
Terve mustasukkaisuus on sellaista, että jos näkee jonkun vieraan yrittävän iskeä kumppania, niin tuntuu pahalta ja ehkä menee siihen tilanteeseen, vaikka luottaa toisen hoitavan sen. Ja sitten sille nauretaan yhdessä, kun pääsee kotiin. Terveessä parisuhteessa puhelin saa olla lukossa, toinen luultavasti tietää sen lukituskoodin tai se kirjoitettuna jossain (hätätilanteiden varalta), eikä kukaan hermostu, jos toinen vastaa puhelimeen (tutulle) tai vaihtaa kappaletta spotifyssä.
Minusta luottamuksen arvoiseksi osoittautuminen on vuosien projekti. Aika ahdistavaa olisi olla suhteessa, jossa toinen pystyy vasta vuosien kuluttua - jos sittenkään - rentoutumaan ja luottamaan. Ja miten se ylipäänsä osoitetaan? Jos toinen on mustasukkainen, niin eihän hänen mielikuvitustaan pysty mitenkään hillitsemään. Se, että toinen osapuoli luopuisi harrastuksistaan, matkustamisesta, omien ystäviensä tapaamisesta, muista vapaa-ajan menoista tai jopa vaihtaisi työpaikkaa niin, ettei työhön kuulu matkoja, "edustustilaisuuksia" tms olisi todella epäoikeudenmukaista. En suostuisi sellaiseen eikä varmasti suostuisi puolisonikaan.