Lue keskustelun säännöt.
Millainen on kahden (normaalisti) mustasukkaisen parisuhde?
27.07.2020 |
”Normaalilla” tarkoitan sitä, etten puhu raivoamisista, väkivaltaisuudesta, kontrolloinnista, alistamisesta tai rajoittamisista. Normaalin rajoissa on se, että itse tiedostaa haluavansa kontrolloida, mutta pystyy hillitsemään itsensä.
Toimiiko tällainen liitto hyvin?
Kommentit (47)
Jos mustasukkaisuus on terveen rajoissa molemmilla, niin eihän se kai suurempia ongelmia aiheuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mustasukkaisuus ei ole koskaan normaalia. Mutta kyllä kahden epänormaalin liitto voi onnistua. Siinähän kaksi sekoa vahtaavat molemmat toisiaan ja ovat varmaan onnellisia.
Kyllä ohimenevä, ajoittainen huoli ja epävarmuus on aivan normaalia ja tervettä. Harvalla on niin rautainen itsetunto ja harva haluaa menettää rakkaansa.
Me olemme molemmat hieman mustasukkaisia. Meitä molempia on petetty ensimmäisessä avioliitossa, ja vaikka välillämme on täysi luottamus, niin se on jonkinlaiset jäljet jättäneet. Emme kuitenkaan ole koskaan joutuneet tämän kymmenen vuoden aikana riitelemään asiasta, emmekä koskaan epäilleet toista.
Olemme täysin avoimia toisillemme. Meillä on puhelimessa etsi kaveria -sovellus. Tiedämme toistemme salasanat kännyyn ja padiin. Emme kuitenkaan tiedä työläppäreitä tai pankkitunnuksia. Mutta nämä on pientä. Suurin avoimuus tulee siitä, ettei kumpikaan katsele kenenkään perään, eikä tee tietoisesti mitään sellaista, joka voisi lisätä mustasukkaisuutta. Esim. En ole koskaan nähnyt, että mies katselisi ketään naista. Enkä minä lähtenyt työkaverin kanssa kahville, niin viatonta kuin se olisi ollutkin.
Minusta meidän suhde on helppo. Molemmat pelaavat samoilla säännöillä, eikä näistä säännöistä ole edes tarvinnut keskustella. Siksi molemmat tuntevat olonsa turvalliseksi, eikä mustasukkaisuuteen ole ollut aihetta vuosiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mustasukkaisuus ei ole koskaan normaalia. Mutta kyllä kahden epänormaalin liitto voi onnistua. Siinähän kaksi sekoa vahtaavat molemmat toisiaan ja ovat varmaan onnellisia.
Kyllä ohimenevä, ajoittainen huoli ja epävarmuus on aivan normaalia ja tervettä. Harvalla on niin rautainen itsetunto ja harva haluaa menettää rakkaansa.
Samaa mieltä. En minä voi ainakaan sanoa, että mies saa mennä ihan milloin haluaa, ei se minua haittaisi yhtään.
Sellaista että kummallekin on selvää mitkä ovat suhteen rajat ja kumpikin luottaa toiseen niin paljon että saavat kulkea omissa menoissaan riippumatta siitä onko siellä minkäsukupuolisia henkilöitä. Kenenkään ei tarvitse muuttaa pukeutumistaan, harrastuksiaan tai käyttäytymistään (esim. Hymyilyä tuntemattomille) ihan vain koska toinen haluaa. Kenenkään ei tarvitse luopua ystävistään eikä näyttää kännykästään viestejä tai kauppakuitista ostosten maksuaikaa. Kenenkään ei tarvitse vastailla puheluihin puolen tunnin välein päivittääkseen missä menee.
Normaali parisuhde vaatii keskinäisen luottamuksen ja jos toinen esim. Yökyläilee ex säätönsä luona eikä tähän silloin saa mitään yhteyttä, monen mielestä luottamusta ei tällöin ole. Silloin ei myöskään kannata jatkaa parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mustasukkaisuus ei ole koskaan normaalia. Mutta kyllä kahden epänormaalin liitto voi onnistua. Siinähän kaksi sekoa vahtaavat molemmat toisiaan ja ovat varmaan onnellisia.
Kyllä ohimenevä, ajoittainen huoli ja epävarmuus on aivan normaalia ja tervettä. Harvalla on niin rautainen itsetunto ja harva haluaa menettää rakkaansa.
Se että joku asia on yleistä, ei tee siitä aivan normaalia ja tervettä.
Vierailija kirjoitti:
Me olemme molemmat hieman mustasukkaisia. Meitä molempia on petetty ensimmäisessä avioliitossa, ja vaikka välillämme on täysi luottamus, niin se on jonkinlaiset jäljet jättäneet. Emme kuitenkaan ole koskaan joutuneet tämän kymmenen vuoden aikana riitelemään asiasta, emmekä koskaan epäilleet toista.
Olemme täysin avoimia toisillemme. Meillä on puhelimessa etsi kaveria -sovellus. Tiedämme toistemme salasanat kännyyn ja padiin. Emme kuitenkaan tiedä työläppäreitä tai pankkitunnuksia. Mutta nämä on pientä. Suurin avoimuus tulee siitä, ettei kumpikaan katsele kenenkään perään, eikä tee tietoisesti mitään sellaista, joka voisi lisätä mustasukkaisuutta. Esim. En ole koskaan nähnyt, että mies katselisi ketään naista. Enkä minä lähtenyt työkaverin kanssa kahville, niin viatonta kuin se olisi ollutkin.
Minusta meidän suhde on helppo. Molemmat pelaavat samoilla säännöillä, eikä näistä säännöistä ole edes tarvinnut keskustella. Siksi molemmat tuntevat olonsa turvalliseksi, eikä mustasukkaisuuteen ole ollut aihetta vuosiin.
Hyi jos työkaverin kanssa ei voi lähteä kahville niin on surullista :( Ei voi muuta sanoo ku et ois ois mulle toi teidän elämä.. Uskon kyllä, että ette omista toisianne, mutta iha hirveetä tommonen...
Munkaan mielestä mustasukkasuus ei oo normaalia, huolta ja epävarmuutta ei kannata sekoittaa mustasukkaisuuteen. mustasukkaisuuteen liittyy aina omistamista. Kyllä pitäisi selvittää syyt ilmiöiden taustalla ja työstää ne ulos itsestään. Elämä on niin helppoa kun siihen osaa suhtautua vapaana alustana, omistat vain itsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaista että kummallekin on selvää mitkä ovat suhteen rajat ja kumpikin luottaa toiseen niin paljon että saavat kulkea omissa menoissaan riippumatta siitä onko siellä minkäsukupuolisia henkilöitä. Kenenkään ei tarvitse muuttaa pukeutumistaan, harrastuksiaan tai käyttäytymistään (esim. Hymyilyä tuntemattomille) ihan vain koska toinen haluaa. Kenenkään ei tarvitse luopua ystävistään eikä näyttää kännykästään viestejä tai kauppakuitista ostosten maksuaikaa. Kenenkään ei tarvitse vastailla puheluihin puolen tunnin välein päivittääkseen missä menee.
Normaali parisuhde vaatii keskinäisen luottamuksen ja jos toinen esim. Yökyläilee ex säätönsä luona eikä tähän silloin saa mitään yhteyttä, monen mielestä luottamusta ei tällöin ole. Silloin ei myöskään kannata jatkaa parisuhdetta.
Normaalissa parisuhteessa kukaan ei yökyläile toisen sukupuolen luona ainakaan kaksin, eikä takuuvarmasti minkään ex säädön tai seurustelukumppanin kanssa.
Normi mustasukkaisuus varmistaa sen että toinen tietää olevansa haluttu. Jos minä saan vapaasti matkustella ja yöpyä vieraiden naisten kanssa, niin en ymmärrä miksi olisin parisuhteessa lainkaan. Tai jos itse toteisin ettei minua hetkauta enää lainkaan kenen vieressä puolisoni vapaa-ajat ja yöt viettää, niin tuskin muutkaan tunteeni enää olisivat kovin vahvoja.
Tästä tuntuu tulleen vähän sellainen uusi kilpailu, "meidän suhde on näin paljon avoimempi kun teidän" ja siksi meillä on niin paljon parempi itsetunto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista että kummallekin on selvää mitkä ovat suhteen rajat ja kumpikin luottaa toiseen niin paljon että saavat kulkea omissa menoissaan riippumatta siitä onko siellä minkäsukupuolisia henkilöitä. Kenenkään ei tarvitse muuttaa pukeutumistaan, harrastuksiaan tai käyttäytymistään (esim. Hymyilyä tuntemattomille) ihan vain koska toinen haluaa. Kenenkään ei tarvitse luopua ystävistään eikä näyttää kännykästään viestejä tai kauppakuitista ostosten maksuaikaa. Kenenkään ei tarvitse vastailla puheluihin puolen tunnin välein päivittääkseen missä menee.
Normaali parisuhde vaatii keskinäisen luottamuksen ja jos toinen esim. Yökyläilee ex säätönsä luona eikä tähän silloin saa mitään yhteyttä, monen mielestä luottamusta ei tällöin ole. Silloin ei myöskään kannata jatkaa parisuhdetta.
Normaalissa parisuhteessa kukaan ei yökyläile toisen sukupuolen luona ainakaan kaksin, eikä takuuvarmasti minkään ex säädön tai seurustelukumppanin kanssa.
Normi mustasukkaisuus varmistaa sen että toinen tietää olevansa haluttu. Jos minä saan vapaasti matkustella ja yöpyä vieraiden naisten kanssa, niin en ymmärrä miksi olisin parisuhteessa lainkaan. Tai jos itse toteisin ettei minua hetkauta enää lainkaan kenen vieressä puolisoni vapaa-ajat ja yöt viettää, niin tuskin muutkaan tunteeni enää olisivat kovin vahvoja.
Tästä tuntuu tulleen vähän sellainen uusi kilpailu, "meidän suhde on näin paljon avoimempi kun teidän" ja siksi meillä on niin paljon parempi itsetunto.
On olemassa monia parisuhteita, joissa yökyläily kaverin luona on ok. Tässä ketjussa ei ole tarkoitus määrittää suhteen rajoja, vaan kertoa mikä on normaalia mustasukkaista käytöstä. Kai ymmärrät että vaikka sinä olisit mustasukkainen yökyläilystä, joku toinen ei välttämättä olisi. Siinä tapauksessa sinun ei kannattaisi jatkaa yökyläilijän kumppanina, mutta joku toinen voisi olla ok asian kanssa. Suhteen rajat määrittelevät aina ne ihmiset, jotka siinä parisuhteessa ovat. Jos tulkitset toisten parisuhteen kilpailuna itseäsi vastaan, se varmaan kertoo enemmän sinusta kuin niistä muista.
Sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme molemmat hieman mustasukkaisia. Meitä molempia on petetty ensimmäisessä avioliitossa, ja vaikka välillämme on täysi luottamus, niin se on jonkinlaiset jäljet jättäneet. Emme kuitenkaan ole koskaan joutuneet tämän kymmenen vuoden aikana riitelemään asiasta, emmekä koskaan epäilleet toista.
Olemme täysin avoimia toisillemme. Meillä on puhelimessa etsi kaveria -sovellus. Tiedämme toistemme salasanat kännyyn ja padiin. Emme kuitenkaan tiedä työläppäreitä tai pankkitunnuksia. Mutta nämä on pientä. Suurin avoimuus tulee siitä, ettei kumpikaan katsele kenenkään perään, eikä tee tietoisesti mitään sellaista, joka voisi lisätä mustasukkaisuutta. Esim. En ole koskaan nähnyt, että mies katselisi ketään naista. Enkä minä lähtenyt työkaverin kanssa kahville, niin viatonta kuin se olisi ollutkin.
Minusta meidän suhde on helppo. Molemmat pelaavat samoilla säännöillä, eikä näistä säännöistä ole edes tarvinnut keskustella. Siksi molemmat tuntevat olonsa turvalliseksi, eikä mustasukkaisuuteen ole ollut aihetta vuosiin.
Hyi jos työkaverin kanssa ei voi lähteä kahville niin on surullista :( Ei voi muuta sanoo ku et ois ois mulle toi teidän elämä.. Uskon kyllä, että ette omista toisianne, mutta iha hirveetä tommonen...
Munkaan mielestä mustasukkasuus ei oo normaalia, huolta ja epävarmuutta ei kannata sekoittaa mustasukkaisuuteen. mustasukkaisuuteen liittyy aina omistamista. Kyllä pitäisi selvittää syyt ilmiöiden taustalla ja työstää ne ulos itsestään. Elämä on niin helppoa kun siihen osaa suhtautua vapaana alustana, omistat vain itsesi.
Ei, emme me omista toisiamme. Meidän suhde on juuri sellainen, mistä kutonen puhuu.
Tuo työkaveri... hmm...hän oli juuri itse eronnut ja tiesin, että hän pitää minusta. Sinkkuna olisin lähtenyt kahville ihan sen vuoksi, etten olisi kehdannut kieltäytyä. Kyllä minä töissä käyn lounaalla hänen kanssaan, mutta töiden jälkeen menevä kahvittelu on siinä rajalla.
Mustasukkaisuuteen liittyy yleensä epäluottamus ja huono itsetunto. Kun oma itsetunto on kohdallaan ja luottaa toiseen osapuoleen, on siltä osin parisuhde kunnossa.
Normaalia on kiinnittää huomiota epätavallisen pitkiin halauksiin, yöpymisiin baarireissujen jälkeen sen kaverin luona, "jota sinä et tunne" ja muihin jokseenkin ilmiselviin merkkeihin. Puhelin on jokseenkin avoimesti toisenkin nähtävissä, kun siinä ei ole mitään salattavaa eikä puolisoa kuitenkaan kiinnosta muuten kuin jos yhteinen perheenjäsen tai tuttu soittaa niin että voi vaikka vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me olemme molemmat hieman mustasukkaisia. Meitä molempia on petetty ensimmäisessä avioliitossa, ja vaikka välillämme on täysi luottamus, niin se on jonkinlaiset jäljet jättäneet. Emme kuitenkaan ole koskaan joutuneet tämän kymmenen vuoden aikana riitelemään asiasta, emmekä koskaan epäilleet toista.
Olemme täysin avoimia toisillemme. Meillä on puhelimessa etsi kaveria -sovellus. Tiedämme toistemme salasanat kännyyn ja padiin. Emme kuitenkaan tiedä työläppäreitä tai pankkitunnuksia. Mutta nämä on pientä. Suurin avoimuus tulee siitä, ettei kumpikaan katsele kenenkään perään, eikä tee tietoisesti mitään sellaista, joka voisi lisätä mustasukkaisuutta. Esim. En ole koskaan nähnyt, että mies katselisi ketään naista. Enkä minä lähtenyt työkaverin kanssa kahville, niin viatonta kuin se olisi ollutkin.
Minusta meidän suhde on helppo. Molemmat pelaavat samoilla säännöillä, eikä näistä säännöistä ole edes tarvinnut keskustella. Siksi molemmat tuntevat olonsa turvalliseksi, eikä mustasukkaisuuteen ole ollut aihetta vuosiin.
En voisi elää tuollaisessa suhteessa. Minulle on itsestäänselvää, että arvostan puolisoani niin paljon, etten hänen läsnäollessaan jää katselemaan muita miehiä ja samaa odotan häneltä. Eikä siitä ole koskaan tarvinnut edes keskustella. Mieheni on avoin, ystävällinen ja auttavainen ja naiset heittäytyvät usein juttusille hänen kanssaan, mutta aina hän ottaa minut huomioon esim. vetämällä minut mukaan keskusteluun (tyypillinen tilanne on sellainen, jossa olen jäänyt lukitsemaan auton ovia tai valokuvaamaan jotain, kun mies on mennyt edellä, ja kun tulen perässä hän on juttusilla jonkun kanssa).
Kännykät ja tietokoneet ovat meillä henkilökohtaisia.
Molemmat matkustelevat myös yksin, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Minulla on myös työmatkoja. Itsestäänselvyys suhteessamme. Kahvilla tai oluella käydään muiden ihmisten kanssa ilman, että siitä tarvitsee edes erikseen kertoa. Molemmilla on myös vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä.
En tiedä, mikä on Etsi kaveria -sovellus, mutta jos se on joku paikannustieto, millä seurataan missä toinen liikkuu, niin en voisi kuvitellakaan, että alkaisimme käyttää sitä. Olen joskus miettinyt, pitäisikö etsiä joku sovellus, joka kertoo puolisolleni missä olen moottoripyörällä siltä varalta, että jotain sattuu (en läheskään aina tiedä etukäteen minne lähden ajelemaan ja vaikka tietäisin suunnan niin reitin päätän vasta tien päällä). Sovellus, joka koko ajan kertoisi, missä toinen on, olisi kuitenkin ajatuksenakin ahdistava. Minkä ihmeen takia minun pitäisi tietää, mitä puolisoni tekee ja missä hän on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme molemmat hieman mustasukkaisia. Meitä molempia on petetty ensimmäisessä avioliitossa, ja vaikka välillämme on täysi luottamus, niin se on jonkinlaiset jäljet jättäneet. Emme kuitenkaan ole koskaan joutuneet tämän kymmenen vuoden aikana riitelemään asiasta, emmekä koskaan epäilleet toista.
Olemme täysin avoimia toisillemme. Meillä on puhelimessa etsi kaveria -sovellus. Tiedämme toistemme salasanat kännyyn ja padiin. Emme kuitenkaan tiedä työläppäreitä tai pankkitunnuksia. Mutta nämä on pientä. Suurin avoimuus tulee siitä, ettei kumpikaan katsele kenenkään perään, eikä tee tietoisesti mitään sellaista, joka voisi lisätä mustasukkaisuutta. Esim. En ole koskaan nähnyt, että mies katselisi ketään naista. Enkä minä lähtenyt työkaverin kanssa kahville, niin viatonta kuin se olisi ollutkin.
Minusta meidän suhde on helppo. Molemmat pelaavat samoilla säännöillä, eikä näistä säännöistä ole edes tarvinnut keskustella. Siksi molemmat tuntevat olonsa turvalliseksi, eikä mustasukkaisuuteen ole ollut aihetta vuosiin.
En voisi elää tuollaisessa suhteessa. Minulle on itsestäänselvää, että arvostan puolisoani niin paljon, etten hänen läsnäollessaan jää katselemaan muita miehiä ja samaa odotan häneltä. Eikä siitä ole koskaan tarvinnut edes keskustella. Mieheni on avoin, ystävällinen ja auttavainen ja naiset heittäytyvät usein juttusille hänen kanssaan, mutta aina hän ottaa minut huomioon esim. vetämällä minut mukaan keskusteluun (tyypillinen tilanne on sellainen, jossa olen jäänyt lukitsemaan auton ovia tai valokuvaamaan jotain, kun mies on mennyt edellä, ja kun tulen perässä hän on juttusilla jonkun kanssa).
Kännykät ja tietokoneet ovat meillä henkilökohtaisia.
Molemmat matkustelevat myös yksin, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Minulla on myös työmatkoja. Itsestäänselvyys suhteessamme. Kahvilla tai oluella käydään muiden ihmisten kanssa ilman, että siitä tarvitsee edes erikseen kertoa. Molemmilla on myös vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä.
En tiedä, mikä on Etsi kaveria -sovellus, mutta jos se on joku paikannustieto, millä seurataan missä toinen liikkuu, niin en voisi kuvitellakaan, että alkaisimme käyttää sitä. Olen joskus miettinyt, pitäisikö etsiä joku sovellus, joka kertoo puolisolleni missä olen moottoripyörällä siltä varalta, että jotain sattuu (en läheskään aina tiedä etukäteen minne lähden ajelemaan ja vaikka tietäisin suunnan niin reitin päätän vasta tien päällä). Sovellus, joka koko ajan kertoisi, missä toinen on, olisi kuitenkin ajatuksenakin ahdistava. Minkä ihmeen takia minun pitäisi tietää, mitä puolisoni tekee ja missä hän on?
Olen tuo, jolle vastaat.
Ensimmäinen kappale: meillekin nuo asiat ovat itsestäänselvyyksiä, eikä noista asioista ole tarvinnut keskustella. Kyllä mieheni voi heittää läppää jonkun naisen kanssa, mutta se jää siihen. Se on luonnollista.
Minulla on vain yksi vastakkaista sukupuolta oleva kaveri 30 vuoden takaa. Mieheni hyväksyy hänet täysin. Mutta emme kaveraa muiden vastakkaisten sukupuolta olevien kanssa. Meidän molempien ex-puolisot pettivät meitä juurikin työkaverin kanssa. Olivat ensin hyviä ystäviä. Siksi tämä on meille molemmille kynnyskysymys.
Työmatkoilla käymme myös yksin.
Miksi et voisi näyttää paikannustasi, jos sinulla ei ole mitään salattavaa? Tietääkseni mieheni ei paikanna minua, mutta minä paikannan miestäni silloin, kun olen tekemässä ruokaa ja hän ei ole kotona. Ei tarvitse soittaa ja kysyä, missä olet tulossa.
Ei se sovellus sentään kerro, mitä toinen tekee..,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme molemmat hieman mustasukkaisia. Meitä molempia on petetty ensimmäisessä avioliitossa, ja vaikka välillämme on täysi luottamus, niin se on jonkinlaiset jäljet jättäneet. Emme kuitenkaan ole koskaan joutuneet tämän kymmenen vuoden aikana riitelemään asiasta, emmekä koskaan epäilleet toista.
Olemme täysin avoimia toisillemme. Meillä on puhelimessa etsi kaveria -sovellus. Tiedämme toistemme salasanat kännyyn ja padiin. Emme kuitenkaan tiedä työläppäreitä tai pankkitunnuksia. Mutta nämä on pientä. Suurin avoimuus tulee siitä, ettei kumpikaan katsele kenenkään perään, eikä tee tietoisesti mitään sellaista, joka voisi lisätä mustasukkaisuutta. Esim. En ole koskaan nähnyt, että mies katselisi ketään naista. Enkä minä lähtenyt työkaverin kanssa kahville, niin viatonta kuin se olisi ollutkin.
Minusta meidän suhde on helppo. Molemmat pelaavat samoilla säännöillä, eikä näistä säännöistä ole edes tarvinnut keskustella. Siksi molemmat tuntevat olonsa turvalliseksi, eikä mustasukkaisuuteen ole ollut aihetta vuosiin.
En voisi elää tuollaisessa suhteessa. Minulle on itsestäänselvää, että arvostan puolisoani niin paljon, etten hänen läsnäollessaan jää katselemaan muita miehiä ja samaa odotan häneltä. Eikä siitä ole koskaan tarvinnut edes keskustella. Mieheni on avoin, ystävällinen ja auttavainen ja naiset heittäytyvät usein juttusille hänen kanssaan, mutta aina hän ottaa minut huomioon esim. vetämällä minut mukaan keskusteluun (tyypillinen tilanne on sellainen, jossa olen jäänyt lukitsemaan auton ovia tai valokuvaamaan jotain, kun mies on mennyt edellä, ja kun tulen perässä hän on juttusilla jonkun kanssa).
Kännykät ja tietokoneet ovat meillä henkilökohtaisia.
Molemmat matkustelevat myös yksin, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Minulla on myös työmatkoja. Itsestäänselvyys suhteessamme. Kahvilla tai oluella käydään muiden ihmisten kanssa ilman, että siitä tarvitsee edes erikseen kertoa. Molemmilla on myös vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä.
En tiedä, mikä on Etsi kaveria -sovellus, mutta jos se on joku paikannustieto, millä seurataan missä toinen liikkuu, niin en voisi kuvitellakaan, että alkaisimme käyttää sitä. Olen joskus miettinyt, pitäisikö etsiä joku sovellus, joka kertoo puolisolleni missä olen moottoripyörällä siltä varalta, että jotain sattuu (en läheskään aina tiedä etukäteen minne lähden ajelemaan ja vaikka tietäisin suunnan niin reitin päätän vasta tien päällä). Sovellus, joka koko ajan kertoisi, missä toinen on, olisi kuitenkin ajatuksenakin ahdistava. Minkä ihmeen takia minun pitäisi tietää, mitä puolisoni tekee ja missä hän on?
Olen tuo, jolle vastaat.
Ensimmäinen kappale: meillekin nuo asiat ovat itsestäänselvyyksiä, eikä noista asioista ole tarvinnut keskustella. Kyllä mieheni voi heittää läppää jonkun naisen kanssa, mutta se jää siihen. Se on luonnollista.
Minulla on vain yksi vastakkaista sukupuolta oleva kaveri 30 vuoden takaa. Mieheni hyväksyy hänet täysin. Mutta emme kaveraa muiden vastakkaisten sukupuolta olevien kanssa. Meidän molempien ex-puolisot pettivät meitä juurikin työkaverin kanssa. Olivat ensin hyviä ystäviä. Siksi tämä on meille molemmille kynnyskysymys.
Työmatkoilla käymme myös yksin.
Miksi et voisi näyttää paikannustasi, jos sinulla ei ole mitään salattavaa? Tietääkseni mieheni ei paikanna minua, mutta minä paikannan miestäni silloin, kun olen tekemässä ruokaa ja hän ei ole kotona. Ei tarvitse soittaa ja kysyä, missä olet tulossa.
Ei se sovellus sentään kerro, mitä toinen tekee..,
Meillä ei paikanneta, koska olemme edelleen kaksi erillistä yksilöä, emme symbioosissa emmekä toistemme huoltajia. Siihen ei liity millään tavalla tarve salata jotain. Sovimme etukäteen, moneltako ruoka on valmis. Jos toinen ei silloin ole kotona, hän lämmittää ja syö ruokansa tultuaan. En ole äiti, joka huolehtii, että lapsi saa ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Mustasukkaisuuteen liittyy yleensä epäluottamus ja huono itsetunto. Kun oma itsetunto on kohdallaan ja luottaa toiseen osapuoleen, on siltä osin parisuhde kunnossa.
Normaalia on kiinnittää huomiota epätavallisen pitkiin halauksiin, yöpymisiin baarireissujen jälkeen sen kaverin luona, "jota sinä et tunne" ja muihin jokseenkin ilmiselviin merkkeihin. Puhelin on jokseenkin avoimesti toisenkin nähtävissä, kun siinä ei ole mitään salattavaa eikä puolisoa kuitenkaan kiinnosta muuten kuin jos yhteinen perheenjäsen tai tuttu soittaa niin että voi vaikka vastata.
Mielestäni meillä kummallakaan ei ole huonoa itsetuntoa. Emme myöskään ole narsistisia, jotka luulevat itsestään liikoja, mutta aika lailla uskomme itseemme. Samoin meidän suhteessamme on 100 prosenttinen luottamus. Vaikka olen aiemmin tullut petetyksi, niin itsekin ihmettelen, kuinka voinkaan luottaa toiseen näin paljon. Olen siis kanssasi eri mieltä.
Pointtini tässä nyt on se, että vaikka olemme mustasukkaisia ihmisiä, niin emme ole mustasukkaisia toisistamme. Meidän ei tarvitse olla mustasukkaisia, koska ei ole mitäään epäilyttävää tapahtunut. Luonteemme ovat mustasukkaisia, ja tämä edellyttää toiselta avoimuutta. Minä en voisi luottaa toiseen ihmiseen, jos hän ei ole avoin ja rehellinen. Miten osoitat toiselle olevasi avoin ja rehellinen?
Toiset ihmiset sanovat, ettei sitä tarvitse osoittaa. Olen siitä eri mieltä. Sokea luottamus on tyhmyyttä - kantapään kautta opittu asia.
Tietysti, mitä kauemmin ollaan yhdessä ja toinen osoittautuu luottamuksen arvoiseksi, niin sitä vähemmän näillä salasanoilla ja sovelluksilla on merkitystä. Mutta jotenkin se rehellisyys on ansaittava, enkä minä tiedä, millä tavoin.
4
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme molemmat hieman mustasukkaisia. Meitä molempia on petetty ensimmäisessä avioliitossa, ja vaikka välillämme on täysi luottamus, niin se on jonkinlaiset jäljet jättäneet. Emme kuitenkaan ole koskaan joutuneet tämän kymmenen vuoden aikana riitelemään asiasta, emmekä koskaan epäilleet toista.
Olemme täysin avoimia toisillemme. Meillä on puhelimessa etsi kaveria -sovellus. Tiedämme toistemme salasanat kännyyn ja padiin. Emme kuitenkaan tiedä työläppäreitä tai pankkitunnuksia. Mutta nämä on pientä. Suurin avoimuus tulee siitä, ettei kumpikaan katsele kenenkään perään, eikä tee tietoisesti mitään sellaista, joka voisi lisätä mustasukkaisuutta. Esim. En ole koskaan nähnyt, että mies katselisi ketään naista. Enkä minä lähtenyt työkaverin kanssa kahville, niin viatonta kuin se olisi ollutkin.
Minusta meidän suhde on helppo. Molemmat pelaavat samoilla säännöillä, eikä näistä säännöistä ole edes tarvinnut keskustella. Siksi molemmat tuntevat olonsa turvalliseksi, eikä mustasukkaisuuteen ole ollut aihetta vuosiin.
En voisi elää tuollaisessa suhteessa. Minulle on itsestäänselvää, että arvostan puolisoani niin paljon, etten hänen läsnäollessaan jää katselemaan muita miehiä ja samaa odotan häneltä. Eikä siitä ole koskaan tarvinnut edes keskustella. Mieheni on avoin, ystävällinen ja auttavainen ja naiset heittäytyvät usein juttusille hänen kanssaan, mutta aina hän ottaa minut huomioon esim. vetämällä minut mukaan keskusteluun (tyypillinen tilanne on sellainen, jossa olen jäänyt lukitsemaan auton ovia tai valokuvaamaan jotain, kun mies on mennyt edellä, ja kun tulen perässä hän on juttusilla jonkun kanssa).
Kännykät ja tietokoneet ovat meillä henkilökohtaisia.
Molemmat matkustelevat myös yksin, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Minulla on myös työmatkoja. Itsestäänselvyys suhteessamme. Kahvilla tai oluella käydään muiden ihmisten kanssa ilman, että siitä tarvitsee edes erikseen kertoa. Molemmilla on myös vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä.
En tiedä, mikä on Etsi kaveria -sovellus, mutta jos se on joku paikannustieto, millä seurataan missä toinen liikkuu, niin en voisi kuvitellakaan, että alkaisimme käyttää sitä. Olen joskus miettinyt, pitäisikö etsiä joku sovellus, joka kertoo puolisolleni missä olen moottoripyörällä siltä varalta, että jotain sattuu (en läheskään aina tiedä etukäteen minne lähden ajelemaan ja vaikka tietäisin suunnan niin reitin päätän vasta tien päällä). Sovellus, joka koko ajan kertoisi, missä toinen on, olisi kuitenkin ajatuksenakin ahdistava. Minkä ihmeen takia minun pitäisi tietää, mitä puolisoni tekee ja missä hän on?
Olen tuo, jolle vastaat.
Ensimmäinen kappale: meillekin nuo asiat ovat itsestäänselvyyksiä, eikä noista asioista ole tarvinnut keskustella. Kyllä mieheni voi heittää läppää jonkun naisen kanssa, mutta se jää siihen. Se on luonnollista.
Minulla on vain yksi vastakkaista sukupuolta oleva kaveri 30 vuoden takaa. Mieheni hyväksyy hänet täysin. Mutta emme kaveraa muiden vastakkaisten sukupuolta olevien kanssa. Meidän molempien ex-puolisot pettivät meitä juurikin työkaverin kanssa. Olivat ensin hyviä ystäviä. Siksi tämä on meille molemmille kynnyskysymys.
Työmatkoilla käymme myös yksin.
Miksi et voisi näyttää paikannustasi, jos sinulla ei ole mitään salattavaa? Tietääkseni mieheni ei paikanna minua, mutta minä paikannan miestäni silloin, kun olen tekemässä ruokaa ja hän ei ole kotona. Ei tarvitse soittaa ja kysyä, missä olet tulossa.
Ei se sovellus sentään kerro, mitä toinen tekee..,Meillä ei paikanneta, koska olemme edelleen kaksi erillistä yksilöä, emme symbioosissa emmekä toistemme huoltajia. Siihen ei liity millään tavalla tarve salata jotain. Sovimme etukäteen, moneltako ruoka on valmis. Jos toinen ei silloin ole kotona, hän lämmittää ja syö ruokansa tultuaan. En ole äiti, joka huolehtii, että lapsi saa ruokaa.
Näin meilläkin, jos toinen on kaukana. Mutta jos näen hänen olevan lähellä, niin odotan miestä samaan ruokapöytään, koska yhdessä on mukavampi syödä kuin yksin.
Emme mekään ole symbioosissa emmekä toistemme huoltajia. Olemme kaksi aikuista, itsenäistä ihmistä, joiden välillä on vahva parisuhde. Eikä mitään salattavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mustasukkaisuuteen liittyy yleensä epäluottamus ja huono itsetunto. Kun oma itsetunto on kohdallaan ja luottaa toiseen osapuoleen, on siltä osin parisuhde kunnossa.
Normaalia on kiinnittää huomiota epätavallisen pitkiin halauksiin, yöpymisiin baarireissujen jälkeen sen kaverin luona, "jota sinä et tunne" ja muihin jokseenkin ilmiselviin merkkeihin. Puhelin on jokseenkin avoimesti toisenkin nähtävissä, kun siinä ei ole mitään salattavaa eikä puolisoa kuitenkaan kiinnosta muuten kuin jos yhteinen perheenjäsen tai tuttu soittaa niin että voi vaikka vastata.
Mielestäni meillä kummallakaan ei ole huonoa itsetuntoa. Emme myöskään ole narsistisia, jotka luulevat itsestään liikoja, mutta aika lailla uskomme itseemme. Samoin meidän suhteessamme on 100 prosenttinen luottamus. Vaikka olen aiemmin tullut petetyksi, niin itsekin ihmettelen, kuinka voinkaan luottaa toiseen näin paljon. Olen siis kanssasi eri mieltä.
Pointtini tässä nyt on se, että vaikka olemme mustasukkaisia ihmisiä, niin emme ole mustasukkaisia toisistamme. Meidän ei tarvitse olla mustasukkaisia, koska ei ole mitäään epäilyttävää tapahtunut. Luonteemme ovat mustasukkaisia, ja tämä edellyttää toiselta avoimuutta. Minä en voisi luottaa toiseen ihmiseen, jos hän ei ole avoin ja rehellinen. Miten osoitat toiselle olevasi avoin ja rehellinen?
Toiset ihmiset sanovat, ettei sitä tarvitse osoittaa. Olen siitä eri mieltä. Sokea luottamus on tyhmyyttä - kantapään kautta opittu asia.Tietysti, mitä kauemmin ollaan yhdessä ja toinen osoittautuu luottamuksen arvoiseksi, niin sitä vähemmän näillä salasanoilla ja sovelluksilla on merkitystä. Mutta jotenkin se rehellisyys on ansaittava, enkä minä tiedä, millä tavoin.
4
Minä ajattelen päinvastoin. Parisuhteeseen ei pidä ryhtyä, ellei luota toiseen osapuoleen. Rakastaminen edellyttää luottamista. En pysty kuvittelemaa tilannetta, että ihastuisin ihmiseen ja haluaisin olla hänen seurassaan ja päästää tunteen voimistumaan ja kasvamaan ja suhteen kehittymään parisuhteeksi, vaikka en luottaisi häneen.
Parisuhteen pitää antaa voimia, ei viedä niitä.
eri
Venäjällä: mies vetää turpaan komean Vladimirin kanssa flirttailusta.
Suomessa: flirttailet ja panet komeaa Jannea ja vedät miestä turpaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mustasukkaisuuteen liittyy yleensä epäluottamus ja huono itsetunto. Kun oma itsetunto on kohdallaan ja luottaa toiseen osapuoleen, on siltä osin parisuhde kunnossa.
Normaalia on kiinnittää huomiota epätavallisen pitkiin halauksiin, yöpymisiin baarireissujen jälkeen sen kaverin luona, "jota sinä et tunne" ja muihin jokseenkin ilmiselviin merkkeihin. Puhelin on jokseenkin avoimesti toisenkin nähtävissä, kun siinä ei ole mitään salattavaa eikä puolisoa kuitenkaan kiinnosta muuten kuin jos yhteinen perheenjäsen tai tuttu soittaa niin että voi vaikka vastata.
Mielestäni meillä kummallakaan ei ole huonoa itsetuntoa. Emme myöskään ole narsistisia, jotka luulevat itsestään liikoja, mutta aika lailla uskomme itseemme. Samoin meidän suhteessamme on 100 prosenttinen luottamus. Vaikka olen aiemmin tullut petetyksi, niin itsekin ihmettelen, kuinka voinkaan luottaa toiseen näin paljon. Olen siis kanssasi eri mieltä.
Pointtini tässä nyt on se, että vaikka olemme mustasukkaisia ihmisiä, niin emme ole mustasukkaisia toisistamme. Meidän ei tarvitse olla mustasukkaisia, koska ei ole mitäään epäilyttävää tapahtunut. Luonteemme ovat mustasukkaisia, ja tämä edellyttää toiselta avoimuutta. Minä en voisi luottaa toiseen ihmiseen, jos hän ei ole avoin ja rehellinen. Miten osoitat toiselle olevasi avoin ja rehellinen?
Toiset ihmiset sanovat, ettei sitä tarvitse osoittaa. Olen siitä eri mieltä. Sokea luottamus on tyhmyyttä - kantapään kautta opittu asia.Tietysti, mitä kauemmin ollaan yhdessä ja toinen osoittautuu luottamuksen arvoiseksi, niin sitä vähemmän näillä salasanoilla ja sovelluksilla on merkitystä. Mutta jotenkin se rehellisyys on ansaittava, enkä minä tiedä, millä tavoin.
4
Minä ajattelen päinvastoin. Parisuhteeseen ei pidä ryhtyä, ellei luota toiseen osapuoleen. Rakastaminen edellyttää luottamista. En pysty kuvittelemaa tilannetta, että ihastuisin ihmiseen ja haluaisin olla hänen seurassaan ja päästää tunteen voimistumaan ja kasvamaan ja suhteen kehittymään parisuhteeksi, vaikka en luottaisi häneen.
Parisuhteen pitää antaa voimia, ei viedä niitä.
eri
En minäkään pysty kuvittelemaan tuota tilannetta. Jotta suhde voi syventyä, niin toiseen pitää luottaa. Ilman luottamusta parisuhteessa ei ole mitään.
Mutta: en luota sokeasti. Luottamus pitää ansaita.
4
Mustasukkaisuus ei ole koskaan normaalia. Mutta kyllä kahden epänormaalin liitto voi onnistua. Siinähän kaksi sekoa vahtaavat molemmat toisiaan ja ovat varmaan onnellisia.