Miltä tuntuu, jos joutuu psykoosin takia pakkohoitoon mutta ei koe itseään ollenkaan sairaaksi?
Mitä henkilö tuolloin ajattelee tilanteesta? Miten hän suhtautuu hoitohenkilökuntaan? Entä omaisiin jotka kenties ovat passittaneet hänet hoitoon? Tuleeko siinä ollenkaan mieleen, että on hoidon tarpeessa? Jos ei niin missä vaiheessa "silmät aukeavat"?
Kommentit (77)
Tilanne on hämmentävä potilaan kohdalla, ensimmäisen psykoosin kokeneista lähes jokainen ajattelee tulleensa lukituksi yhteiskunnan ulkopuolelle mielettömien hullujen kanssa.
Hoitohenkilökuntaa jokainen potilas kumartaa ja nöyristelee. Jos ei, voi joutua alkuun eristetyksi muista ihmisistä, kunnes kemiallinen sidonta onnistuu.
Kun sidonta on valmis olet valmis palaamaan kotiin. Olet kykenemätön ajattelemaan, mutta perusasiat kuten ruoanlaitto, ulostaminen ja nukkuminen luonnistuu. Joudut olemaan tässä tilassa viisi vuotta, ja jos kaikki sujuu hyvin lääkitys voidaan purkaa.
Suomen Keroputaalla ihmisiä ei sidota vaan korjataan maailmankuvaa psykologialla. Siellä tehdäänkin 90% vähemmän diagnooseja, kuin muualla Suomessa.
Oikeassa olet siitä, että psykoottinen ihminen ei ymmärrä olevansa psykoosissa
Vierailija kirjoitti:
.
Alanuolitin mutta joo. Hyvin lyhyt ja ytimekäs ketju joten piste.
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on hämmentävä potilaan kohdalla, ensimmäisen psykoosin kokeneista lähes jokainen ajattelee tulleensa lukituksi yhteiskunnan ulkopuolelle mielettömien hullujen kanssa.
Hoitohenkilökuntaa jokainen potilas kumartaa ja nöyristelee. Jos ei, voi joutua alkuun eristetyksi muista ihmisistä, kunnes kemiallinen sidonta onnistuu.
Kun sidonta on valmis olet valmis palaamaan kotiin. Olet kykenemätön ajattelemaan, mutta perusasiat kuten ruoanlaitto, ulostaminen ja nukkuminen luonnistuu. Joudut olemaan tässä tilassa viisi vuotta, ja jos kaikki sujuu hyvin lääkitys voidaan purkaa.
Suomen Keroputaalla ihmisiä ei sidota vaan korjataan maailmankuvaa psykologialla. Siellä tehdäänkin 90% vähemmän diagnooseja, kuin muualla Suomessa.
Oikeassa olet siitä, että psykoottinen ihminen ei ymmärrä olevansa psykoosissa
Kotona ei ole pakko syödä lääkkeitä.
Pakko lääkitystä saa antaa vain sairaalassa pakkohoidossa oleville.
Tämän vuoksi kaverini jättää lääkkeet aina kotiin päästyään ottamatta ja hänestä on kamalasti riesaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on hämmentävä potilaan kohdalla, ensimmäisen psykoosin kokeneista lähes jokainen ajattelee tulleensa lukituksi yhteiskunnan ulkopuolelle mielettömien hullujen kanssa.
Hoitohenkilökuntaa jokainen potilas kumartaa ja nöyristelee. Jos ei, voi joutua alkuun eristetyksi muista ihmisistä, kunnes kemiallinen sidonta onnistuu.
Kun sidonta on valmis olet valmis palaamaan kotiin. Olet kykenemätön ajattelemaan, mutta perusasiat kuten ruoanlaitto, ulostaminen ja nukkuminen luonnistuu. Joudut olemaan tässä tilassa viisi vuotta, ja jos kaikki sujuu hyvin lääkitys voidaan purkaa.
Suomen Keroputaalla ihmisiä ei sidota vaan korjataan maailmankuvaa psykologialla. Siellä tehdäänkin 90% vähemmän diagnooseja, kuin muualla Suomessa.
Oikeassa olet siitä, että psykoottinen ihminen ei ymmärrä olevansa psykoosissa
Kotona ei ole pakko syödä lääkkeitä.
Pakko lääkitystä saa antaa vain sairaalassa pakkohoidossa oleville.
Tämän vuoksi kaverini jättää lääkkeet aina kotiin päästyään ottamatta ja hänestä on kamalasti riesaa.
Minulle sanottiin noin ja päätin jatkaa lääkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on hämmentävä potilaan kohdalla, ensimmäisen psykoosin kokeneista lähes jokainen ajattelee tulleensa lukituksi yhteiskunnan ulkopuolelle mielettömien hullujen kanssa.
Hoitohenkilökuntaa jokainen potilas kumartaa ja nöyristelee. Jos ei, voi joutua alkuun eristetyksi muista ihmisistä, kunnes kemiallinen sidonta onnistuu.
Kun sidonta on valmis olet valmis palaamaan kotiin. Olet kykenemätön ajattelemaan, mutta perusasiat kuten ruoanlaitto, ulostaminen ja nukkuminen luonnistuu. Joudut olemaan tässä tilassa viisi vuotta, ja jos kaikki sujuu hyvin lääkitys voidaan purkaa.
Suomen Keroputaalla ihmisiä ei sidota vaan korjataan maailmankuvaa psykologialla. Siellä tehdäänkin 90% vähemmän diagnooseja, kuin muualla Suomessa.
Oikeassa olet siitä, että psykoottinen ihminen ei ymmärrä olevansa psykoosissa
Ei psykologialla "korjata" kenenkään "maailmankuvaa". Jokaisella on oikeus ajatteluunsa. Psykologiakin varmaan joskus julistetaan pseudotieteeksi, ainakin osa siitä.
Lääkkeet estävät minua suorittamasta vaativia suorituksua mutta syön silti niitä koska minua ollaan kehotettu syömään niitä.
Moni todella sairas on täysin sairaudentunnoton ja kokee itsensä terveeksi. M1:lla toki ihmisiä joutuu tarkkailuun (max 3 oäivää) mutta useimmitin kotiutuu sitten jos aihetta sairalaäahoitoon ei ole.
Läheiseni on sairastanut skitsofreniaa lähes 10 vuotta, eikä vielä tänä päivänäkään ymmärrä, että on sairas tai on koskaan ollutkaan. Täysin sairaudentunnoton alusta asti. Tuntee kokeneensa suurta vääryyttä ja kaikki häntä tutkineet ja hoitaneet ovat hänen mielestään väärässä. Uskoo omien harhojensa olevan täyttä totta. Useita sairaalajaksoja, aina kun on lopettanut lääkkeet, tila huononee. Oikealla lääkityksellä lähes terve. Silloinkin kertoo vanhat harhansa totena, vaikkei uusia enää tule silloin, kun kunto on hyvä.
Tosi raskasta perheelle, kun aina saa pelätä milloin lopettaa lääkkeet ja
tilanne taas muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on hämmentävä potilaan kohdalla, ensimmäisen psykoosin kokeneista lähes jokainen ajattelee tulleensa lukituksi yhteiskunnan ulkopuolelle mielettömien hullujen kanssa.
Hoitohenkilökuntaa jokainen potilas kumartaa ja nöyristelee. Jos ei, voi joutua alkuun eristetyksi muista ihmisistä, kunnes kemiallinen sidonta onnistuu.
Kun sidonta on valmis olet valmis palaamaan kotiin. Olet kykenemätön ajattelemaan, mutta perusasiat kuten ruoanlaitto, ulostaminen ja nukkuminen luonnistuu. Joudut olemaan tässä tilassa viisi vuotta, ja jos kaikki sujuu hyvin lääkitys voidaan purkaa.
Suomen Keroputaalla ihmisiä ei sidota vaan korjataan maailmankuvaa psykologialla. Siellä tehdäänkin 90% vähemmän diagnooseja, kuin muualla Suomessa.
Oikeassa olet siitä, että psykoottinen ihminen ei ymmärrä olevansa psykoosissa
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/02/13/keroputaan-hoitomalli
Vierailija kirjoitti:
Voiko tuo olla mahdollista? Itse ainakin pistäisi sellaisen shown pystyyn ettei rajaa, jos minut roudattaisiin jonnekin "hoitoon" vaikka en itse kokisi olevani "kipeä". Onko länsimainen psykiatria siis todella sitä mieltä että yksilö itse ei tiedä omaa tilannettaan? Että jos yksilön oma tajunta sanoo että asia OK, niin psykiatrisetä tai -täti toteaa jollain Jumalan antamalla arvovallalla että nyt laitetaan poika koppiin oppimaan olemaan?
Tajuatko, että tarpeeksi sekaisin olevista on paljon riesaa muille ja ovat vaarallisia.
Ap. Tuollaisia ei edes kysellä normaalioloissa.
Jouduin mt1 lähetteellä pakkohoitoon, kun psykiatri väitti minun olevan psykoottinen, mutta olen niin sairas, etten ymmärrä sitä. Laittoi ambulanssin poliisien kanssa hakemaan kotoa. Totta kai jouduin lähtemään. Olin suljetulla osastolla tasan tunnin, koska osaston lääkäri totesi, että en ole psykoottinen ja voin lähteä kotiin. Seuraavana päivänä kotikunnan psykiatri soitti ja oli pahoillaan virhearviostaan, kysyi haluaisinko tulla keskustelemaan asiasta. En halunnut. Pyysin lähetteen psyk. puolille, koska tiesin olevani pahasti masentunut ja kärsiväni posttraumaattisesta stressireaktioista ja että tarvitsen jonkin hoitosuhteen edelleenkin. Tilanteesta tullut lastensuojeluilmoitus aiheutti myös lisää ahdistusta, koska olin menettänyt täysin luottamuksen tähän systeemiin, josta olin jo pitkään hakenut apua. Koko juttu oli oikeasti niin karmea, että näen siitä painajaisia edelleen.
Itsekin ollut pakkohoidossa. Ei sitä sairaana ollessa tajua olevansa sairas. Vasta lääkkeiden kanssa kuukausien päästä tuli järkiinsä. Kesti ehkä puoli vuotta, vuosi, että tajusi harhat kuvitelmiksi.
Kuvailkaa millainen on psykoottinen ihminen? Miten käyttäytyy, miten/mitä puhuu, käykö töissä, mistä sen huomaa jos ei psykoottinen itsekään huomaa? Jotkut kriteerit on oltava, muuten ihmisiä lykätään hoitoon miten sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Jouduin mt1 lähetteellä pakkohoitoon, kun psykiatri väitti minun olevan psykoottinen, mutta olen niin sairas, etten ymmärrä sitä. Laittoi ambulanssin poliisien kanssa hakemaan kotoa. Totta kai jouduin lähtemään. Olin suljetulla osastolla tasan tunnin, koska osaston lääkäri totesi, että en ole psykoottinen ja voin lähteä kotiin. Seuraavana päivänä kotikunnan psykiatri soitti ja oli pahoillaan virhearviostaan, kysyi haluaisinko tulla keskustelemaan asiasta. En halunnut. Pyysin lähetteen psyk. puolille, koska tiesin olevani pahasti masentunut ja kärsiväni posttraumaattisesta stressireaktioista ja että tarvitsen jonkin hoitosuhteen edelleenkin. Tilanteesta tullut lastensuojeluilmoitus aiheutti myös lisää ahdistusta, koska olin menettänyt täysin luottamuksen tähän systeemiin, josta olin jo pitkään hakenut apua. Koko juttu oli oikeasti niin karmea, että näen siitä painajaisia edelleen.
Psykiatri oli siis itse psykoottinen?
Olen pahoillani puolestasi! Ei tällainen voi ylipäätään jatkua, aina yhteiskunnassa jää ihmisarvoa polkevat käytännöt, en ymmärrä miksi kyseisellä alalla sellaiseen on vielä valtaa, sitä eri varmaan muuten ole? Ja ihmekös tuo kun diagnoositkin ovat loppujen lopuksi ihmisten keksimiä.
Vierailija kirjoitti:
Kuvailkaa millainen on psykoottinen ihminen? Miten käyttäytyy, miten/mitä puhuu, käykö töissä, mistä sen huomaa jos ei psykoottinen itsekään huomaa? Jotkut kriteerit on oltava, muuten ihmisiä lykätään hoitoon miten sattuu.
Tyypillistä on, että kokee henkilökohtaista merkitystä asioissa, joissa sitä ei ole. Esim. yhden vuosikausia skirsofreniaa sairastaneen sukulaiseni harhoihin kuuluu, että asuntolan pihalle näkyvä radiomasto lähettää hänen päähänsä ajatuksia ja uutistenlukijat puhuvat suoraan hänelle (uutisiin on piilotettu salaviestejä). Sitten on tietty myös äärimmäisen tyypillistä, että kokee huoneen olevan täynnä jotain salakameroita ja mikrofoneja, joilla jotkut agentit vakoilevat häntä. Jossain dokkarissa selitettiin tämän johtuvan siitä, että aivoissa on joku epätasapaino järjestelmässä, joka auttaa ihmistä erottamaan tärkeät ja merkityksettömät asiat. En tiedä, onko tämä nykyään vallalla oleva käsitys, mutta selittäisi kyllä oireita hyvin.
Olisiko meillä vielä sähköä jos vaikkapa Tesla olisi leimattu psykoottiseksi ja toimitettu hoitoon?
Ikävältä tuntui. Ei ole mukavaa, kun vapautta rajoitetaan niin rankasti. En kokenut olevani hoidon tarpeessa. Suhtauduin ylimielisesti henkilökuntaan ja hoitoon. Vastustin lääkkeenantoa viimeiseen asti. Ja omaisille olin katkera, en suostunut ottamaan heitä vierailulle. Meni monta kuukautta, että ymmärsin miten paljon hoito auttoi minua toipumaan ja että lopulta se tekikin hyvää.