Oletko huomannut, miten narsistilla on kummallinen ”aura”, energia. Ei tee mieli istua viereen, kovin lähelle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, olen yhden ihan oikean narsistin bongannut. Tunnistin vasta siitä, millaiset ominaisuudet narsistilla on. Tämä tyyppi on sellainen, josta koirat eivät jostain syystä pidä, vaan reagoivat tyypin läsnäoloon. Eivät todellakaan viihdy hänen lähellään, ja aran luonteen omaavat koirat väistävät.

Entäpä jos ne koirat reagoivat siihen, miten heidän omistajansa suhtautuu kyseiseen ihmiseen? Ja entäpä, jos ihan muut koirat pitävätkin hänestä? Aika heppoisilla kriteereillä mennään näköjään.

Vaan kun tässä nimenomaisessa tapauksessa kyse ei ole siitä, miten omistajat suhtautuvat. Eikä kyse ole myöskään parista koirasta. Monet ovat huomanneet ilmiön, enkä avaa asiaa sen enempää.

Off topic: en ole itse todellakaan narsisti, mutta voin sanoa sen, että jännitän lähikontaktia koirien kanssa ja myöskin jännitän ihmisiä paljon sekä olen todellisuudessa hyvin ujo introvertti. Jännitän muutenkin lähes kaikkea.

Silti olen itse kohtelias ja jopa puhelias ihmisille ja koetan olla ihan rauhallisesti koirien läsnäollessa (silti jännitän ja kämmeneni hikoilevat). Koetan joskus jotain kivaa höpötellä koirillekin, vaikka jännitän niitä.

Jotkut koirat selvästi katselevat minua jännittyneesti (korvat koholla, häntä paikoillaan) ja varautuneesti ja koetan vain kestää tilanteen rennosti. Pelkään, että joku koira alkaisi yhtäkkiä haukkua tai purisi lahkeesta. Jos nyt tuon seurauksena joku pitäisi minua narsistina, niin pieleen menisi pahasti.

T. Nuori introverttimies

Miksi alapeukku? En todellakaan ole narsisti ja jotkut koirat jännittävät seurassani, kuten minäkin jännitän niitä ja ihmisiä myös, vaikka osaan puhua small talkia joten kuten ja koetan vaikuttaa aina iloiselta nähdessäni muita ihmisiä (käyttäytymistavat osaan, tosin niissä vieläkin oppimista itselläni lisää).

Siitä huolimatta teen kaikkeni peittääkseni jännittämiseni, ujouteni ja introverttiyteni. Tuttujen koirien ja ihmisten kanssa tulen hyvin toimeen, enkä jännitä pätkääkään.

Keskustelussa ei ole kyse koirista, ei myöskään narsistin TUNNISTAMISESTA viereen istumalla.

Kaikkea hyvää sulle, keskustelu vaan lähti väärille urille..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kiehtoo se hermostunut ja kilpailullinen tunnelma, jota he huokuu.

Missä tapaat noin paljon narsisteja? Kun siis itse olen bongannut niitä vasta monen vuoden läheisen ystävystymisen jälkeen, vaikka tunnen pinnallisesti paljon ihmisiä. Ja ovat he edelleen kavereitani, tosin tiettyä emotionaalista etäisyyttä pidän itseni suojelemiseksi. Ei pinnallisia tuttuja pysty narsisteiksi arvioimaan käytännössä mitenkään.

Noin paljon? enhän mä kertonut mitään siitä, että kuinka monta tunnen.

Vierailija kirjoitti:

Sarjamurhaajan lapsi kertoi tietäneensä etukäteen, kun isä oli tulossa tulossa. Sitä edelsi jokin epämiellyttävä tunnelma. Olisiko niin, että demonit kulkivat mukana yllyttämässä tappamaan lisää, niin niistä.

Olen kuullut samanlaisen jutun, että lapsi aistii kun (vaikea ja pelottava) isä tulee kotiin. Olisi kyllä kiinnostava tietää tästä ilmiöstä lisää.

Olen. Sen aistii, mutta sitä ei välttämättä tajua ennenkuin kyseinen henkilö myös alkaa käyttäytymään narsistin tapaan. Energia on yleensä painostava, ahdistava ja levoton. Omat voimat palaa loppuun pian.