Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ongelmana miehen aikuinen lapsi
26.07.2020 |
Olen nyt asunut muutaman vuoden itseäni 25 vuotta vanhemman miehen kanssa, jolla on edellisestä liitosta neljä lasta. Nuoremmat on ihania, mutta 18-vuotias tytär tuntuu välttelevän minua viimeiseen asti. Olen yrittänyt jutella ja, kuten muillekin lapsille, ostellut kivoja yllätyksiä usein. Juu, lahjominen on huono keino, mutta sitäkin siis yritetty. Ovat meillä joka toinen viikonloppu ja tunnen oloni vieraaksi omassa kodissani sillä sekunnilla kun vanhin tytär pamahtaa ovesta sisään. Toisaalta ymmärrän häntä, sillä vanhemmat olisivat todennäköisesti vielä yhdessä ilman minua. Mutta voiko viha "isän uutta naista" kohtaan jatkua loputtomiin?
Tiedän, että osassa tämä herättää "perheenrikkoja-ajatuksia", enkä ole erityisen ylpeä omasta toiminnastani. Joskus vaan rakastuminen menee kaiken edelle.
Jos jollakulla samankaltaisia kokemuksia, olisin kiitollinen vinkeistä. En ole tytön kanssa suoraan asiasta puhunut, mutta sekin lienee vaihtoehto.
Jotta saataisiin tuo perheenrikkoja-asia pois, haluaisin vielä kertoa, että myös ex-vaimo löysi eron jälkeen rinnalleen uuden, sopivamman kumppanin ja hänkin on varmasti onnellisempi nykyään.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liitonrikkojalle ei ole muuta sanottavaa kuin hölkötin kölkötin pillerin pöllerin kös kös huu
Mies on itse liittonsa lopettanut. Onneksi, jos myös ex-vaimon ajatuksenjuoksu ja kirjoitustaito on tuota luokkaa kuin tämän jota lainasin.
Ettekö te ex-vaimot tajua kuinka typerän kuvan itsestänne annatte moisilla ja muilla vastaavilla kommenteilla.Kuin-konjuktion eteen ei tule pilkkua vertailevissa lauseissa, ja nettipalstoilla viimeistä lausetta ei aina pisteytetä.
Pilkka sattuu mamman nilkkaan; teit kijoitusvirheen jo aloituksesi toisessa lauseessa korvaamalla oikeaoppisen ovat-sanan käyttäen sanaa on.
Kolmannessa lauseessa pilkutit ja-sanan väärin - ja-sanan pilkutus opetettiin ala-asteen ensimmäisillä luokilla.
Yleisesti ottaen suomen kielesi ei ole sillä tasolla että voisit antaa kritiikkiä kieliopista. Se, että nainen kykenee rikkomaan avioliiton ei korreloi voimakkaasti g-faktorin eli yleisälykkyystekijän kanssa.
Siksi sinunlaisille ei voi muuta sanoa kuin hölkötin kölkötin pillerin pöllerin kös kös huu. Asiamammoille asialliset vastaukset
Sanotaan sitten, että jos kirjoitustyyli ja asiasisältö on tämä.
Suomenkieleni on kyllä myös sillä tasolla, että se riittää tälle palstalle. Uskoakseni tulen kuitenkin ymmärretyksi.
Päinvastoin kuin tämä hölkötin kölkötin köö-kieli, mitä kieltä se sitten lieneekin. Ei mene edes vitsinä.
Hukkaan meni, ei kalahtanut. Pikemminkin hymähdin. Että voi voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä katkaisin välit isääni. En ole nähnyt yli pariin kymmeneen vuoteen. Tuli selväksi mikä on miehiään. En ole kaivannut, hän ilmeisesti on, koska säännöllisesti lähettelee kortteja tai kirjeitä. Ei auta. Valintoja, valintoja.
Niin, sinä valitsin tien katkaista välit isääsi. Toivottavasti et joskus kadu päätöstäsi.
Isäsi suurin synti oli siis rakastua toiseen ihmiseen? Kaikki muut hänen hyvät ominaisuutensa isänä katosivat sillä hetkellä? Oletko todella, nyt aikuisena ihmisenä, edelleen sitä mieltä?Isäsi oli aikuinen ihminen, hän toimi niinkuin toimi. Mutta et voi tietää mikä oli päätöksen takana. Harvemmin lapset tietävät isänsä ja äitinsä syvimmistä asioista. Eikä ne lapsille kuulukaan.
Pelkästään lasten takia ei voi olla loppuelämäänsä yhdessä. Tai voi, mutta jos suhde huono, se heijastuu myös lapseen.
Itse ajattelen, että mieluummin onnelliset vanhemmat, vaikka eivät yhdessä. Kuin onnettomat jotka väkisin pitävät kulisseja yllä. Joskus lapsetkin kokevat, että ovat syyllisiä vanhempiensa huonoon oloon.
Kun ovat olemassa. Ja vanhemmat sidottu näin toisiinsa.Kuten joku sanoi, elämä ei ole mustavalkoista.
En tule katumaan. Minulla ei ole mitään yhteistä moraalittoman, toisia ihmisiä loukkaavan ja itsekeskeisen moukan kanssa. Yhden onni menee useamman edelle? Näin se perheenrikkojakin varmasti itselleen vakuutteli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä katkaisin välit isääni. En ole nähnyt yli pariin kymmeneen vuoteen. Tuli selväksi mikä on miehiään. En ole kaivannut, hän ilmeisesti on, koska säännöllisesti lähettelee kortteja tai kirjeitä. Ei auta. Valintoja, valintoja.
Niin, sinä valitsin tien katkaista välit isääsi. Toivottavasti et joskus kadu päätöstäsi.
Isäsi suurin synti oli siis rakastua toiseen ihmiseen? Kaikki muut hänen hyvät ominaisuutensa isänä katosivat sillä hetkellä? Oletko todella, nyt aikuisena ihmisenä, edelleen sitä mieltä?Isäsi oli aikuinen ihminen, hän toimi niinkuin toimi. Mutta et voi tietää mikä oli päätöksen takana. Harvemmin lapset tietävät isänsä ja äitinsä syvimmistä asioista. Eikä ne lapsille kuulukaan.
Pelkästään lasten takia ei voi olla loppuelämäänsä yhdessä. Tai voi, mutta jos suhde huono, se heijastuu myös lapseen.
Itse ajattelen, että mieluummin onnelliset vanhemmat, vaikka eivät yhdessä. Kuin onnettomat jotka väkisin pitävät kulisseja yllä. Joskus lapsetkin kokevat, että ovat syyllisiä vanhempiensa huonoon oloon.
Kun ovat olemassa. Ja vanhemmat sidottu näin toisiinsa.Kuten joku sanoi, elämä ei ole mustavalkoista.
Ero voi olla myös suoraselkäinen.
Eikä uuden kanssa tqrvitse alkaa heti leikkiä kotia.
Ymmärrän, että se hämmensi. Mutta luultavasti kyse ei ollut kotileikistä vaan ihan oikeasta suhteesta.
Ja et voi tietää kuinka kauan vanhempasi välit olivat olleet, sanotaan nyt vaikka kulissinomaiset.
Joskus eroa on käsitelty jo kauan ennen päätöstä ja parisuhteenomaiset tunteet jo aikaa kuolleet.
Joskus myös esimerkiksi vaimo saattaa pyytää, että ole vaan sen uuden kanssa, mutta älä lähde kotoa pois. Isäsi saattoi yrittää olla armollinen äidillesi, ei raaskinut tehdä eroa ennemmin konkreettisesti.
Kuten sanoin, et tiedä eron taustoja.
Ehkä isäsi katsoi, että oli jo tarpeeksi pitkittynyt eropäätöstään ja ajatellut entistä perhettään. Oman vointinsa kustannuksella.
En tietenkään tiedä, mutta joskus on näinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä katkaisin välit isääni. En ole nähnyt yli pariin kymmeneen vuoteen. Tuli selväksi mikä on miehiään. En ole kaivannut, hän ilmeisesti on, koska säännöllisesti lähettelee kortteja tai kirjeitä. Ei auta. Valintoja, valintoja.
Niin, sinä valitsin tien katkaista välit isääsi. Toivottavasti et joskus kadu päätöstäsi.
Isäsi suurin synti oli siis rakastua toiseen ihmiseen? Kaikki muut hänen hyvät ominaisuutensa isänä katosivat sillä hetkellä? Oletko todella, nyt aikuisena ihmisenä, edelleen sitä mieltä?Isäsi oli aikuinen ihminen, hän toimi niinkuin toimi. Mutta et voi tietää mikä oli päätöksen takana. Harvemmin lapset tietävät isänsä ja äitinsä syvimmistä asioista. Eikä ne lapsille kuulukaan.
Pelkästään lasten takia ei voi olla loppuelämäänsä yhdessä. Tai voi, mutta jos suhde huono, se heijastuu myös lapseen.
Itse ajattelen, että mieluummin onnelliset vanhemmat, vaikka eivät yhdessä. Kuin onnettomat jotka väkisin pitävät kulisseja yllä. Joskus lapsetkin kokevat, että ovat syyllisiä vanhempiensa huonoon oloon.
Kun ovat olemassa. Ja vanhemmat sidottu näin toisiinsa.Kuten joku sanoi, elämä ei ole mustavalkoista.
Ero voi olla myös suoraselkäinen.
Eikä uuden kanssa tqrvitse alkaa heti leikkiä kotia.
Ymmärrän, että se hämmensi. Mutta luultavasti kyse ei ollut kotileikistä vaan ihan oikeasta suhteesta.
Ja et voi tietää kuinka kauan vanhempasi välit olivat olleet, sanotaan nyt vaikka kulissinomaiset.
Joskus eroa on käsitelty jo kauan ennen päätöstä ja parisuhteenomaiset tunteet jo aikaa kuolleet.
Joskus myös esimerkiksi vaimo saattaa pyytää, että ole vaan sen uuden kanssa, mutta älä lähde kotoa pois. Isäsi saattoi yrittää olla armollinen äidillesi, ei raaskinut tehdä eroa ennemmin konkreettisesti.
Kuten sanoin, et tiedä eron taustoja.
Ehkä isäsi katsoi, että oli jo tarpeeksi pitkittynyt eropäätöstään ja ajatellut entistä perhettään. Oman vointinsa kustannuksella.
En tietenkään tiedä, mutta joskus on näinkin.
Taidan tietää tapahtumat ja tunnelmat paremmin kuin kukaan täällä. Etenkin äitini osalta. Eläköön nyt uutta onneaan, miksi siihen pitäisi kuulua ihmisiä menneisyydestä. Uusi elämä, uudet ihmiset. Minullakin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä katkaisin välit isääni. En ole nähnyt yli pariin kymmeneen vuoteen. Tuli selväksi mikä on miehiään. En ole kaivannut, hän ilmeisesti on, koska säännöllisesti lähettelee kortteja tai kirjeitä. Ei auta. Valintoja, valintoja.
Niin, sinä valitsin tien katkaista välit isääsi. Toivottavasti et joskus kadu päätöstäsi.
Isäsi suurin synti oli siis rakastua toiseen ihmiseen? Kaikki muut hänen hyvät ominaisuutensa isänä katosivat sillä hetkellä? Oletko todella, nyt aikuisena ihmisenä, edelleen sitä mieltä?Isäsi oli aikuinen ihminen, hän toimi niinkuin toimi. Mutta et voi tietää mikä oli päätöksen takana. Harvemmin lapset tietävät isänsä ja äitinsä syvimmistä asioista. Eikä ne lapsille kuulukaan.
Pelkästään lasten takia ei voi olla loppuelämäänsä yhdessä. Tai voi, mutta jos suhde huono, se heijastuu myös lapseen.
Itse ajattelen, että mieluummin onnelliset vanhemmat, vaikka eivät yhdessä. Kuin onnettomat jotka väkisin pitävät kulisseja yllä. Joskus lapsetkin kokevat, että ovat syyllisiä vanhempiensa huonoon oloon.
Kun ovat olemassa. Ja vanhemmat sidottu näin toisiinsa.Kuten joku sanoi, elämä ei ole mustavalkoista.
En tule katumaan. Minulla ei ole mitään yhteistä moraalittoman, toisia ihmisiä loukkaavan ja itsekeskeisen moukan kanssa. Yhden onni menee useamman edelle? Näin se perheenrikkojakin varmasti itselleen vakuutteli.
Oletko sitä mieltä, että ihmiset eivät saa erota, vaikka eivät olisi onnellisia tai edes lopulta sopivia toisilleen?
Vaikka hampaat irvessä pysytään yhdessä kun on lapsiakin tehty.
Ja siinä sivussa lapsetkin näkevät vanhempiensa katkeruuden, jopa vihamielisyyden?
Onko tunnekylmä suhde lapsille hyvä kasvupaikka?
En siis tiedä, oliko teillä, tai näkyikö lapsille, mutta yleistäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt havainnon, että yleensä aina nämä uudet puolisot kirjoittavat asiallisesti ja mahdollisimman puolueettomasti. Kun on ollut ennenkin vastaavia ketjuja.
Miltei aina ovat vastaukset täysin asiattomia ja jopa ala-arvoisia.
Kuka sitten onkin vastaajana, jokainen saa itse päätellä.
Tosin joku asiallinenkin on mukana. Kuka niissä on sitten kirjoittajana, sen saa itse jokainen päätellä.
Miksiköhän näin.Siksi, että on helppo ajatella mustavalkoisesti asiasta, jonka kanssa ei itse ole joutunut painimaan, ja koska jotkut eivät vain tajua, että asiat eivät vain aina mene niinkuin Strömsössä. Me olemme ihmisiä kaikki, ja ihan jokaisen kohdalle voi sattua missä tahansa elämäntilanteessa joku käänne, joka laittaa asiat ihan uuteen uskoon.
Ihannemaailmassa kukaan ei eroa ja liitot kestävät ikuisesti ja asiat aina ratkaistaan. Mutta kun elämä ei aina mene niin. Eikä se ole ap:n tai hänen kaltaistensa vika. Jos nyt vikaa tarvitsee etsiä niin se on ennen muuta miehen ongelma, turha tässä on ap:tä kivittää. Ja huom: näitä äitipuoliongelmia ilmenee myös tapauksissa, jossa lasten äiti on vaikka kuollut, ja silti täsmälleen samat ongelmat.
Ap:n ongelma ei ole se että hän on rakastunut toiseen ihmiseen. Ap:n ongelma on se, että hän kuvittelee voivansa vaikuttaa toisen aikuisen ihmisen käytökseen ja mieltymyksiin. Kymmenennen kerran; miehen tytär ei ole aapeelle mitään velkaa. Hänen ei tarvitse kaveerata aapeen kanssa vaikka aapee kuinka kokisi nyt olevansa joku hyvä äitipuoli. Ja vaikka olisikin. Isän panemiset eivät tee hänen tyttärestään kenenkään kaveria.
2
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä katkaisin välit isääni. En ole nähnyt yli pariin kymmeneen vuoteen. Tuli selväksi mikä on miehiään. En ole kaivannut, hän ilmeisesti on, koska säännöllisesti lähettelee kortteja tai kirjeitä. Ei auta. Valintoja, valintoja.
Niin, sinä valitsin tien katkaista välit isääsi. Toivottavasti et joskus kadu päätöstäsi.
Isäsi suurin synti oli siis rakastua toiseen ihmiseen? Kaikki muut hänen hyvät ominaisuutensa isänä katosivat sillä hetkellä? Oletko todella, nyt aikuisena ihmisenä, edelleen sitä mieltä?Isäsi oli aikuinen ihminen, hän toimi niinkuin toimi. Mutta et voi tietää mikä oli päätöksen takana. Harvemmin lapset tietävät isänsä ja äitinsä syvimmistä asioista. Eikä ne lapsille kuulukaan.
Pelkästään lasten takia ei voi olla loppuelämäänsä yhdessä. Tai voi, mutta jos suhde huono, se heijastuu myös lapseen.
Itse ajattelen, että mieluummin onnelliset vanhemmat, vaikka eivät yhdessä. Kuin onnettomat jotka väkisin pitävät kulisseja yllä. Joskus lapsetkin kokevat, että ovat syyllisiä vanhempiensa huonoon oloon.
Kun ovat olemassa. Ja vanhemmat sidottu näin toisiinsa.Kuten joku sanoi, elämä ei ole mustavalkoista.
En tule katumaan. Minulla ei ole mitään yhteistä moraalittoman, toisia ihmisiä loukkaavan ja itsekeskeisen moukan kanssa. Yhden onni menee useamman edelle? Näin se perheenrikkojakin varmasti itselleen vakuutteli.
Oletko sitä mieltä, että ihmiset eivät saa erota, vaikka eivät olisi onnellisia tai edes lopulta sopivia toisilleen?
Vaikka hampaat irvessä pysytään yhdessä kun on lapsiakin tehty.
Ja siinä sivussa lapsetkin näkevät vanhempiensa katkeruuden, jopa vihamielisyyden?
Onko tunnekylmä suhde lapsille hyvä kasvupaikka?
En siis tiedä, oliko teillä, tai näkyikö lapsille, mutta yleistäen.
Eron voi hoitaa asiallisesti. Tai sitten sen voi hoitaa asiattomasti, jälkimmäinen jättää pahat jäljet vaikka joku aikuisista olisikin onnensa kukkuloilla.
Onnellinen aikuinen ei tarkoita onnellista lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan miehesi haluaisi panna tytärtään, mutta moraalisyyt estävät. Siksi hän on hankkinut itselleen infantiilin ei-sukulaisen panopuuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä katkaisin välit isääni. En ole nähnyt yli pariin kymmeneen vuoteen. Tuli selväksi mikä on miehiään. En ole kaivannut, hän ilmeisesti on, koska säännöllisesti lähettelee kortteja tai kirjeitä. Ei auta. Valintoja, valintoja.
Niin, sinä valitsin tien katkaista välit isääsi. Toivottavasti et joskus kadu päätöstäsi.
Isäsi suurin synti oli siis rakastua toiseen ihmiseen? Kaikki muut hänen hyvät ominaisuutensa isänä katosivat sillä hetkellä? Oletko todella, nyt aikuisena ihmisenä, edelleen sitä mieltä?Isäsi oli aikuinen ihminen, hän toimi niinkuin toimi. Mutta et voi tietää mikä oli päätöksen takana. Harvemmin lapset tietävät isänsä ja äitinsä syvimmistä asioista. Eikä ne lapsille kuulukaan.
Pelkästään lasten takia ei voi olla loppuelämäänsä yhdessä. Tai voi, mutta jos suhde huono, se heijastuu myös lapseen.
Itse ajattelen, että mieluummin onnelliset vanhemmat, vaikka eivät yhdessä. Kuin onnettomat jotka väkisin pitävät kulisseja yllä. Joskus lapsetkin kokevat, että ovat syyllisiä vanhempiensa huonoon oloon.
Kun ovat olemassa. Ja vanhemmat sidottu näin toisiinsa.Kuten joku sanoi, elämä ei ole mustavalkoista.
En tule katumaan. Minulla ei ole mitään yhteistä moraalittoman, toisia ihmisiä loukkaavan ja itsekeskeisen moukan kanssa. Yhden onni menee useamman edelle? Näin se perheenrikkojakin varmasti itselleen vakuutteli.
Oletko sitä mieltä, että ihmiset eivät saa erota, vaikka eivät olisi onnellisia tai edes lopulta sopivia toisilleen?
Vaikka hampaat irvessä pysytään yhdessä kun on lapsiakin tehty.
Ja siinä sivussa lapsetkin näkevät vanhempiensa katkeruuden, jopa vihamielisyyden?
Onko tunnekylmä suhde lapsille hyvä kasvupaikka?
En siis tiedä, oliko teillä, tai näkyikö lapsille, mutta yleistäen.
Toki, mutta silloin kannattaa tuntea lapsensa hyvin ja miettiä muitakin vaihtoehtoja kuin että ”hei tästä tulee vielä kivaa kaikille!”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan miehesi haluaisi panna tytärtään, mutta moraalisyyt estävät. Siksi hän on hankkinut itselleen infantiilin ei-sukulaisen panopuuksi.
Tämähän siitä ensimmäisenä mieleen tulee. Toisena että nainen on jotenkin vähälahjainen tai mielenterveyskuntoutuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan miehesi haluaisi panna tytärtään, mutta moraalisyyt estävät. Siksi hän on hankkinut itselleen infantiilin ei-sukulaisen panopuuksi.
Tämähän siitä ensimmäisenä mieleen tulee. Toisena että nainen on jotenkin vähälahjainen tai mielenterveyskuntoutuja.
Hmmm... Mielenkiintoista tekstiä satelee. Näidenkin kommentoijien kanssa olisi mukava istahtaa alas ja kuunnella elämän(koulun) viisauksia.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan miehesi haluaisi panna tytärtään, mutta moraalisyyt estävät. Siksi hän on hankkinut itselleen infantiilin ei-sukulaisen panopuuksi.
Tämähän siitä ensimmäisenä mieleen tulee. Toisena että nainen on jotenkin vähälahjainen tai mielenterveyskuntoutuja.
Hmmm... Mielenkiintoista tekstiä satelee. Näidenkin kommentoijien kanssa olisi mukava istahtaa alas ja kuunnella elämän(koulun) viisauksia.
-Ap
Ja kun sun kommentteja lukee, niin on aivan päivänselvää miksi miehen tytär ei halua olla sun kanssa missään tekemisissä.
2
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan miehesi haluaisi panna tytärtään, mutta moraalisyyt estävät. Siksi hän on hankkinut itselleen infantiilin ei-sukulaisen panopuuksi.
Kiinnostavaa, että avaudut omista fantasioistasi täällä. Suosittelen hakemaan apua lähimmältä psyk.polilta. Mahdollisesti myös Painonvartijoista. Noin surkea itsetunto ja kieroutunut mieli kielivät pahemmista ongelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin syy siihen, että ne lapset ja varsinkaan aikuiset lapset ( jotka jo osaavat ajatella pidemmälle ) , eivät hyväksy pettämiskuvion kautta tullutta uutta isän/äidin kumppania on se, että ne tyrkytetään liian nopeasti lasten elämään. Lapsetkin, myös ne aikuiset lapset tarvitsevat aikaa käsitellä vanhempien eroa ja kun ero on ollut ruma siinä menee kauemmin.
Kuten joku jo sanoikin sen aikuisen lapsen ei tarvitse luoda sinuun minkäänlaisia välejä. Se on hänen päätöksensä. Kunnioita sitä.
Vanhemmilleen lapset antavat anteeksi paljon, mutta eivät vieraalle. Niin se vain menee.
Aloittaja on siis vähintään 35-vuotias, jos omista teiniajoista on parikymmentä vuotta. Ja ukko on 25 v vanhenpi, eli 6-kymppinen. Ja tällä tarinan ukolla on lapsia, joista vanhin 18, ja loput nuorempia?
Ukkohan oli ilmeisesti pedari ekassa liitossaan?
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on siis vähintään 35-vuotias, jos omista teiniajoista on parikymmentä vuotta. Ja ukko on 25 v vanhenpi, eli 6-kymppinen. Ja tällä tarinan ukolla on lapsia, joista vanhin 18, ja loput nuorempia?
Ukkohan oli ilmeisesti pedari ekassa liitossaan?
Harmillista, että ketju lähti tällaiselle linjalle. Muutama fiksu kuitenkin löytyi ja hyviä neuvojakin tuli. Nämä pedaripakkomielteiset mammat voisivat katsoa itseään peilistä. Ihan kirjaimellisesti.
Edelleen, koen varsin ikäväksi, että naiset kääntyvät toisiaan vastaan. Etenkin, kun alkuperäisen kysymyksen esitin vain siitä syystä, että haluaisin luoda lämpimämmät välit tyttöön.
-Ap
Aloittajalle sanon, että tämä on ihan yleistä, etta asiallinen ketju pilataan. Varmaan osin tahallaan.
Saattaa olla, että ajan myötä tilanne tytön kanssa paranee. Mutta et ole sinäkään mitään velkaa tyttärelle. Jos ei ole tytärkään sinulle.
Riittää, että kohtelet häntä asiallisesti, läheiseksi ei tarvitse tulla jos tytär ei niin halua.
Toivottavasti mies ymmärtää sinua ja tilanteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan miehesi haluaisi panna tytärtään, mutta moraalisyyt estävät. Siksi hän on hankkinut itselleen infantiilin ei-sukulaisen panopuuksi.
Tämähän siitä ensimmäisenä mieleen tulee. Toisena että nainen on jotenkin vähälahjainen tai mielenterveyskuntoutuja.
Mielenterveyskuntoutujia täällä ovat kyllä ihan eri ihmiset kuin aloittaja.
Alue: Aihe vapaa
Ero voi olla myös suoraselkäinen.
Eikä uuden kanssa tqrvitse alkaa heti leikkiä kotia.