Ongelmana miehen aikuinen lapsi

Eli tyttö on 18, ap on jotakuinkin 45v ja isä on täten 70 vuotias. Jepjep.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea tilanne, olen itse seurannut just vastaavaa tilannetta hyvän kaverini kautta. En usko, että oikeastaan voit tehdä mitään muuta kuin olla se aikuinen siinä tilanteessa, eli olla välittämättä ja loukkaantumatta ja yrittää elää mahdollisimman normaalisti.

Kaverillani tämä tilanne kesti vuosikausia, valitettavasti, ja mitään kovin läheistä suhdetta hänellä ja uuden miehen tyttärellä ei koskaan tuskin ole, mutta tällä hetkellä välit ovat ainakin suht korrektit.

Se, mikä heillä auttoi, niin ikävältä ja epäreilulta kuin se kuullostaakin, oli se, että kaverini hankkiutui pitkän aikaa kotoa pois joko osittain tai kokonaan niinä viikonloppuina kun miehen lapset olivat kotona. 18-vuotias on aikuinen, mutta silti haavoittuvainen, surullinen ja tuntee olevansa ”hylätty.” Mutta tilanne helpottui lopulta, kun hän oli paljon poissa kotoa niinä viikonloppuina kun lapset olivat siellä. Siten lapset saivat luotua erilaisen, itsenäisen suhteen isäänsä ja sanalla tunsivat, että isä on edelleen heidän isänsä ilman kilpailua.

Äkkisältään kuullostaa epäreilulta, mutta kun ajattelee niin ihan järkevää. Sinä saat muuten olla mielinmäärin miehesi kanssa, lapset eivät juuri koskaan. Alitajuisesti olet siis pelkkä kilpailija (ja ensin olit kodinrikkoja lasten mielissä.) Niinpä kaverini oli paljon vanhemmillaan, siskollaan ja mun luona (olin sinkku silloin), teimme paljon erilaisia tyttöjen reissuja/iltoja, risteilyitä, telttaretkiä, käytiin paljon erilaisilla päiväretkillä ym.

Näin jälkeenpäin ajatellen kaverini sanoi, että se oli oikeastaan loistava veto. Hän satsasi siis paljon ”itseensä” tänä aikana, nautti omista harrastuksistaan, kavereistaan ja omasta ajastaan samalla kun mies sai luotua oman arkensa ja suhteensa lapsiinsa. Sitä myötä jännitteet lieventyivät ja lapset tajusivat, että isä edelleen on heidän isänsä JA että äitipuoli oli valmis ottamaan pari askelta taaksepäin ja antamaan tilaa.

Kiitos sinulle. Vihdoinkin kaipaamiani vinkkejä.

-Ap

Ongelmana olet sinä ap. Ei kukaan halua luoda välejä vanhempiensa liiton rikkomiseen osallistuneeseen henkilöön, etenkään omanikäiseen sellaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea tilanne, olen itse seurannut just vastaavaa tilannetta hyvän kaverini kautta. En usko, että oikeastaan voit tehdä mitään muuta kuin olla se aikuinen siinä tilanteessa, eli olla välittämättä ja loukkaantumatta ja yrittää elää mahdollisimman normaalisti.

Kaverillani tämä tilanne kesti vuosikausia, valitettavasti, ja mitään kovin läheistä suhdetta hänellä ja uuden miehen tyttärellä ei koskaan tuskin ole, mutta tällä hetkellä välit ovat ainakin suht korrektit.

Se, mikä heillä auttoi, niin ikävältä ja epäreilulta kuin se kuullostaakin, oli se, että kaverini hankkiutui pitkän aikaa kotoa pois joko osittain tai kokonaan niinä viikonloppuina kun miehen lapset olivat kotona. 18-vuotias on aikuinen, mutta silti haavoittuvainen, surullinen ja tuntee olevansa ”hylätty.” Mutta tilanne helpottui lopulta, kun hän oli paljon poissa kotoa niinä viikonloppuina kun lapset olivat siellä. Siten lapset saivat luotua erilaisen, itsenäisen suhteen isäänsä ja sanalla tunsivat, että isä on edelleen heidän isänsä ilman kilpailua.

Äkkisältään kuullostaa epäreilulta, mutta kun ajattelee niin ihan järkevää. Sinä saat muuten olla mielinmäärin miehesi kanssa, lapset eivät juuri koskaan. Alitajuisesti olet siis pelkkä kilpailija (ja ensin olit kodinrikkoja lasten mielissä.) Niinpä kaverini oli paljon vanhemmillaan, siskollaan ja mun luona (olin sinkku silloin), teimme paljon erilaisia tyttöjen reissuja/iltoja, risteilyitä, telttaretkiä, käytiin paljon erilaisilla päiväretkillä ym.

Näin jälkeenpäin ajatellen kaverini sanoi, että se oli oikeastaan loistava veto. Hän satsasi siis paljon ”itseensä” tänä aikana, nautti omista harrastuksistaan, kavereistaan ja omasta ajastaan samalla kun mies sai luotua oman arkensa ja suhteensa lapsiinsa. Sitä myötä jännitteet lieventyivät ja lapset tajusivat, että isä edelleen on heidän isänsä JA että äitipuoli oli valmis ottamaan pari askelta taaksepäin ja antamaan tilaa.

Kiitos sinulle. Vihdoinkin kaipaamiani vinkkejä.

-Ap

Unohtui vielä sanoa, että kuulemma vaikutti positiivisesti myös kaverini ja hänen miehensä suhteeseen. Ennenhän tilanne oli se, että sunnuntaina lasten lähdettyä hän tunsi olonsa vain ristiriitaiseksi ja helpottuneeksi ja mies joko surulliseksi lasten lähdettyä tai vaihtoehtoisesti ristiriitaiseksi, koska tottakai hän tajusi jännitteet koko ajan. Mutta suhde nousi ihan uudelle tasolle kun hän oli koko viikonlopun satsannut itseensä ja tuli energisenä kotiin ja oli tietenkin ihana nähdä kultaansa pariin päivään. Ja kuulemma oli ihan terveellistä miehelle myös joutua ottamaan vastuu koko huushollin pyörittämisestä lapsille viikonlopun ajan :-)

Vierailija kirjoitti:

Eli tyttö on 18, ap on jotakuinkin 45v ja isä on täten 70 vuotias. Jepjep.

36.

-Ap

Minä ja nykyinen mieheni ollaan oltu nyt 6 vuotta yhdessä. Hänellä on 3 lasta ja vanhin tytär on hyväksynyt minut vasta nyt. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet täysin keskenkasvuinen. Kypsy.

Hä? Ap nimenomaan haluaa hyvät välit lapseen. Kukahan on keskenkasvuinen?

Ap on. On todellakin naivia kuvitella, että aikuinen ihminen haluaa kaveerata isäänsä panevan uuden naikkosen kanssa. Luojan kiitos täysi-ikäinen saa itse päättää kenen kanssa on millaisissakin väleissä, vai onko välejä ollenkaan. Sääliksi käy pieniä lapsia, joilla samaa valtaa ei ole, vaan täytyy esittää isän tai äidin uuden kumppanin (eli ventovieraan ihmisen) kanssa jotain suurta onnellista perhettä.

Itse olisin varmaan revennyt nauramaan, jos isäni hypoteettinen uusi mirkku olisi alkanut ostelemaan mulle jotain lahjoja ja luullut että meistä tulee kavereita, kun hän on oikein äitipuoli tässä. :D

Miehen tytärhän käyttäytyy ihan siivosti, kun esittää ettei ap:tä ole olemassakaan. Itse tuskin olisin tuon ikäisenä käyttäytynyt yhtä mallikkaasti samassa tilanteessa. Tai ehkä vieläkään.

2

Liitonrikkojalle ei ole muuta sanottavaa kuin hölkötin kölkötin pillerin pöllerin kös kös huu

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa näitä aloituksia. Tämäkin aloitus on jo niin kulahtanut, että se ei herätä enää mitään tuntemuksia muuten kuin syvän myötähäpeän kirjoittajaa kohtaan.

Ap, yritäs nyt hieman parantaa näiden aloituksesi tasoa.

Hienoa, jos tunteita heräsi - vaikka sitten myötähäpeä. Olen pahoillani, etten ole roikkunut mammafoorumilla niin paljoa, että olisin samat aloitukset nähnyt. Kun jatkossa näät kulahtaneen aloituksen, voit jättää klikkaamatta. Ehkä jopa kommentoimatta.

-Ap

Tuo oli hyvä neuvo, ota silloin omaa aikaa, hyvällä omallatunnolla.

Ei sinun tarvitse päivystää kotona, anna miehen hoitaa ruokapuoli, syö sinä itse ulkona ja nauti valmiista tarjoilusta.

Jos raha ei este mene kylpylään, risteilylle tms. Tai tosiaan tapaa kavereita. Ota hotellihuone ja vaikka nuku, ulkoile ja lue.

Siis teet niitä asioita joista nautit.

Mies saa nauttia tyttärensä seurasta ja sinä vapaudesta.

Tilanne rauhoittuu jos rauhoittuu. Anna ajan kulua, mutta älä ota paineita.

Mies on itse aikanaan tehnyt päätöksen lähteä. Aikuisena ihmisenä luultavasti pohtinut eri näkökulmia. Ja lopputulos nyt tämä. Parisuhde aloittajan kanssa. Asia ei kuulu muille täällä.

Vierailija kirjoitti:

Liitonrikkojalle ei ole muuta sanottavaa kuin hölkötin kölkötin pillerin pöllerin kös kös huu

Mies on itse liittonsa lopettanut. Onneksi, jos myös ex-vaimon ajatuksenjuoksu ja kirjoitustaito on tuota luokkaa kuin tämän jota lainasin.

Ettekö te ex-vaimot tajua kuinka typerän kuvan itsestänne annatte moisilla ja muilla vastaavilla kommenteilla.

Mulla oli aikoinaan sama tilanne. Rikoin perheen. Onneksi karma kosti ja menetin lapseni, mieheni, omaisuuteni ja suurelta osin terveyteni. Se oli minulle ihan oikein koska lapset olisivat tarvinneet isäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo oli hyvä neuvo, ota silloin omaa aikaa, hyvällä omallatunnolla.

Ei sinun tarvitse päivystää kotona, anna miehen hoitaa ruokapuoli, syö sinä itse ulkona ja nauti valmiista tarjoilusta.

Jos raha ei este mene kylpylään, risteilylle tms. Tai tosiaan tapaa kavereita. Ota hotellihuone ja vaikka nuku, ulkoile ja lue.

Siis teet niitä asioita joista nautit.

Mies saa nauttia tyttärensä seurasta ja sinä vapaudesta.

Tilanne rauhoittuu jos rauhoittuu. Anna ajan kulua, mutta älä ota paineita.

Mies on itse aikanaan tehnyt päätöksen lähteä. Aikuisena ihmisenä luultavasti pohtinut eri näkökulmia. Ja lopputulos nyt tämä. Parisuhde aloittajan kanssa. Asia ei kuulu muille täällä.

Kiitos asiallisesta kommentista ja vinkeistä. Useimmat päättivät heittää ensimmäisen kiven...

-Ap

Olen tehnyt havainnon, että yleensä aina nämä uudet puolisot kirjoittavat asiallisesti ja mahdollisimman puolueettomasti. Kun on ollut ennenkin vastaavia ketjuja.

Miltei aina ovat vastaukset täysin asiattomia ja jopa ala-arvoisia.

Kuka sitten onkin vastaajana, jokainen saa itse päätellä.

Tosin joku asiallinenkin on mukana. Kuka niissä on sitten kirjoittajana, sen saa itse jokainen päätellä.

Miksiköhän näin.

Samantapaisia kokemuksia tuosta tilan antamisesta, poisvetäytymisestä ja omasta ajasta. Taitaa olla ainoa keino, joka voi yhtään auttaa, ajan kulumisen lisäksi. Tämä täytyy tietenkin selvittää miehelle, mutta fiksu mies tajuaa tilanteen (ja ellei, niin väärän miehen valitsit!)

Itse ratkaisin tuon tekemällä tuplatyövuoroja, päivävuoroja ja ottamalla ekstravuoroja (terveydenhuoltoalalla). Mutta tämä on mainio tilaisuus aloittaa uusi aikaavievä harrastus kuten retkeily, tehdä vapaaehtoistyötä ym.

Minä katkaisin välit isääni. En ole nähnyt yli pariin kymmeneen vuoteen. Tuli selväksi mikä on miehiään. En ole kaivannut, hän ilmeisesti on, koska säännöllisesti lähettelee kortteja tai kirjeitä. Ei auta. Valintoja, valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt havainnon, että yleensä aina nämä uudet puolisot kirjoittavat asiallisesti ja mahdollisimman puolueettomasti. Kun on ollut ennenkin vastaavia ketjuja.

Miltei aina ovat vastaukset täysin asiattomia ja jopa ala-arvoisia.

Kuka sitten onkin vastaajana, jokainen saa itse päätellä.

Tosin joku asiallinenkin on mukana. Kuka niissä on sitten kirjoittajana, sen saa itse jokainen päätellä.

Miksiköhän näin.

Siksi, että on helppo ajatella mustavalkoisesti asiasta, jonka kanssa ei itse ole joutunut painimaan, ja koska jotkut eivät vain tajua, että asiat eivät vain aina mene niinkuin Strömsössä. Me olemme ihmisiä kaikki, ja ihan jokaisen kohdalle voi sattua missä tahansa elämäntilanteessa joku käänne, joka laittaa asiat ihan uuteen uskoon.

Ihannemaailmassa kukaan ei eroa ja liitot kestävät ikuisesti ja asiat aina ratkaistaan. Mutta kun elämä ei aina mene niin. Eikä se ole ap:n tai hänen kaltaistensa vika. Jos nyt vikaa tarvitsee etsiä niin se on ennen muuta miehen ongelma, turha tässä on ap:tä kivittää. Ja huom: näitä äitipuoliongelmia ilmenee myös tapauksissa, jossa lasten äiti on vaikka kuollut, ja silti täsmälleen samat ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liitonrikkojalle ei ole muuta sanottavaa kuin hölkötin kölkötin pillerin pöllerin kös kös huu

Mies on itse liittonsa lopettanut. Onneksi, jos myös ex-vaimon ajatuksenjuoksu ja kirjoitustaito on tuota luokkaa kuin tämän jota lainasin.

Ettekö te ex-vaimot tajua kuinka typerän kuvan itsestänne annatte moisilla ja muilla vastaavilla kommenteilla.

Kuin-konjuktion eteen ei tule pilkkua vertailevissa lauseissa, ja nettipalstoilla viimeistä lausetta ei aina pisteytetä.

Pilkka sattuu mamman nilkkaan; teit kijoitusvirheen jo aloituksesi toisessa lauseessa korvaamalla oikeaoppisen ovat-sanan käyttäen sanaa on.

Kolmannessa lauseessa pilkutit ja-sanan väärin - ja-sanan pilkutus opetettiin ala-asteen ensimmäisillä luokilla.

Yleisesti ottaen suomen kielesi ei ole sillä tasolla että voisit antaa kritiikkiä kieliopista. Se, että nainen kykenee rikkomaan avioliiton ei korreloi voimakkaasti g-faktorin eli yleisälykkyystekijän kanssa.

Siksi sinunlaisille ei voi muuta sanoa kuin hölkötin kölkötin pillerin pöllerin kös kös huu. Asiamammoille asialliset vastaukset

My girl!! :-D :-D Mutta tämä lohkaisu menee kyllä hukkaan tällä palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liitonrikkojalle ei ole muuta sanottavaa kuin hölkötin kölkötin pillerin pöllerin kös kös huu

Mies on itse liittonsa lopettanut. Onneksi, jos myös ex-vaimon ajatuksenjuoksu ja kirjoitustaito on tuota luokkaa kuin tämän jota lainasin.

Ettekö te ex-vaimot tajua kuinka typerän kuvan itsestänne annatte moisilla ja muilla vastaavilla kommenteilla.

Kuin-konjuktion eteen ei tule pilkkua vertailevissa lauseissa, ja nettipalstoilla viimeistä lausetta ei aina pisteytetä.

Pilkka sattuu mamman nilkkaan; teit kijoitusvirheen jo aloituksesi toisessa lauseessa korvaamalla oikeaoppisen ovat-sanan käyttäen sanaa on.

Kolmannessa lauseessa pilkutit ja-sanan väärin - ja-sanan pilkutus opetettiin ala-asteen ensimmäisillä luokilla.

Yleisesti ottaen suomen kielesi ei ole sillä tasolla että voisit antaa kritiikkiä kieliopista. Se, että nainen kykenee rikkomaan avioliiton ei korreloi voimakkaasti g-faktorin eli yleisälykkyystekijän kanssa.

Siksi sinunlaisille ei voi muuta sanoa kuin hölkötin kölkötin pillerin pöllerin kös kös huu. Asiamammoille asialliset vastaukset

Vierailija kirjoitti:

Minä katkaisin välit isääni. En ole nähnyt yli pariin kymmeneen vuoteen. Tuli selväksi mikä on miehiään. En ole kaivannut, hän ilmeisesti on, koska säännöllisesti lähettelee kortteja tai kirjeitä. Ei auta. Valintoja, valintoja.

Niin, sinä valitsin tien katkaista välit isääsi. Toivottavasti et joskus kadu päätöstäsi.

Isäsi suurin synti oli siis rakastua toiseen ihmiseen? Kaikki muut hänen hyvät ominaisuutensa isänä katosivat sillä hetkellä? Oletko todella, nyt aikuisena ihmisenä, edelleen sitä mieltä?

Isäsi oli aikuinen ihminen, hän toimi niinkuin toimi. Mutta et voi tietää mikä oli päätöksen takana. Harvemmin lapset tietävät isänsä ja äitinsä syvimmistä asioista. Eikä ne lapsille kuulukaan.

Pelkästään lasten takia ei voi olla loppuelämäänsä yhdessä. Tai voi, mutta jos suhde huono, se heijastuu myös lapseen.

Itse ajattelen, että mieluummin onnelliset vanhemmat, vaikka eivät yhdessä. Kuin onnettomat jotka väkisin pitävät kulisseja yllä. Joskus lapsetkin kokevat, että ovat syyllisiä vanhempiensa huonoon oloon.

Kun ovat olemassa. Ja vanhemmat sidottu näin toisiinsa.

Kuten joku sanoi, elämä ei ole mustavalkoista.