Ongelmana miehen aikuinen lapsi
Olen nyt asunut muutaman vuoden itseäni 25 vuotta vanhemman miehen kanssa, jolla on edellisestä liitosta neljä lasta. Nuoremmat on ihania, mutta 18-vuotias tytär tuntuu välttelevän minua viimeiseen asti. Olen yrittänyt jutella ja, kuten muillekin lapsille, ostellut kivoja yllätyksiä usein. Juu, lahjominen on huono keino, mutta sitäkin siis yritetty. Ovat meillä joka toinen viikonloppu ja tunnen oloni vieraaksi omassa kodissani sillä sekunnilla kun vanhin tytär pamahtaa ovesta sisään. Toisaalta ymmärrän häntä, sillä vanhemmat olisivat todennäköisesti vielä yhdessä ilman minua. Mutta voiko viha "isän uutta naista" kohtaan jatkua loputtomiin?
Tiedän, että osassa tämä herättää "perheenrikkoja-ajatuksia", enkä ole erityisen ylpeä omasta toiminnastani. Joskus vaan rakastuminen menee kaiken edelle.
Jos jollakulla samankaltaisia kokemuksia, olisin kiitollinen vinkeistä. En ole tytön kanssa suoraan asiasta puhunut, mutta sekin lienee vaihtoehto.
Jotta saataisiin tuo perheenrikkoja-asia pois, haluaisin vielä kertoa, että myös ex-vaimo löysi eron jälkeen rinnalleen uuden, sopivamman kumppanin ja hänkin on varmasti onnellisempi nykyään.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa tälleen nuorena, aikuisena naisena, että jos mun isä tois mun ikäisen muijan näytille ja vaihtais äidin siihen niin ei kyllä olisi mitään mielenkiintoa tulla toimeen sen ihmisen kanssa. Isästäni välittäisin kuitenkin edelleen mutta en katsoisi suopeasti jotain keski-iän kriisissä hankittua perheenrikkojaa.
Sama täällä. En näkisi mitään syytä esittää noita-akan kaveria. Eikä täysi-ikäisen sellaista tarvitsekaan tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa tälleen nuorena, aikuisena naisena, että jos mun isä tois mun ikäisen muijan näytille ja vaihtais äidin siihen niin ei kyllä olisi mitään mielenkiintoa tulla toimeen sen ihmisen kanssa. Isästäni välittäisin kuitenkin edelleen mutta en katsoisi suopeasti jotain keski-iän kriisissä hankittua perheenrikkojaa.
Tämän ymmärrän hyvin. Voi olla, että itse vastaavassa tilanteessa olisin käyttäytynyt vielä avoimemmin vihamielisesti. Silti toivoisin, että voisin edes jonkinlaiset välit häneen luoda.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa tälleen nuorena, aikuisena naisena, että jos mun isä tois mun ikäisen muijan näytille ja vaihtais äidin siihen niin ei kyllä olisi mitään mielenkiintoa tulla toimeen sen ihmisen kanssa. Isästäni välittäisin kuitenkin edelleen mutta en katsoisi suopeasti jotain keski-iän kriisissä hankittua perheenrikkojaa.
Tämän ymmärrän hyvin. Voi olla, että itse vastaavassa tilanteessa olisin käyttäytynyt vielä avoimemmin vihamielisesti. Silti toivoisin, että voisin edes jonkinlaiset välit häneen luoda.
-Ap
No luultavasti teidän väleiksi riittää, että hän sietää sinua isänsä mieliksi. Hanki kaverisi muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa tälleen nuorena, aikuisena naisena, että jos mun isä tois mun ikäisen muijan näytille ja vaihtais äidin siihen niin ei kyllä olisi mitään mielenkiintoa tulla toimeen sen ihmisen kanssa. Isästäni välittäisin kuitenkin edelleen mutta en katsoisi suopeasti jotain keski-iän kriisissä hankittua perheenrikkojaa.
Tämän ymmärrän hyvin. Voi olla, että itse vastaavassa tilanteessa olisin käyttäytynyt vielä avoimemmin vihamielisesti. Silti toivoisin, että voisin edes jonkinlaiset välit häneen luoda.
-Ap
Miksi ihmeessä sun pitäisi luoda häneen yhtään minkäälaisia välejä? Jätä teiniraukka rauhaan vihdoinkin. Se että sä alat panemaan jonkun isää, ei tee siitä jostain sulle velvollista yhtään minkään asian suhteen.
2
Vierailija kirjoitti:
Olet täysin keskenkasvuinen. Kypsy.
Hä? Ap nimenomaan haluaa hyvät välit lapseen. Kukahan on keskenkasvuinen?
Vierailija kirjoitti:
Olet täysin keskenkasvuinen. Kypsy.
Tiesin heti, että ihmiset provosoituvat kysymyksestäni, mutta koska tilanne on mikä on, ajattelin, että jollain voisi olla vastaavia kokemuksia ja vinkkejä. Ja mitä keskenkasvuisuuteen tulee, on omista teiniajoista vierähtänyt parikymmentä vuotta.
Mikä siinä onkin, että naiset kääntyvät toisiaan vastaan tällaisissa tilanteissa. Ei kaikki ole niin mustavalkoista. Edes vastaavissa erotilanteissa.
Ällöttävää. Ukko vanha pervo, ap olet noita-akka, tytär on syystäkin pettynyt ja vihainen. Jokainen tietää teidän motiivit ja se ei ole rakkaus.
Etsikää ikäistänne seuraa. Yksinkään ei ole hullumpaa olla.
Mies joka tapauksessa kuolee vuosikymmeniä ennen sinua, joten joudut jomman kumman valinnan tekemään.
Hohhoijaa näitä aloituksia. Tämäkin aloitus on jo niin kulahtanut, että se ei herätä enää mitään tuntemuksia muuten kuin syvän myötähäpeän kirjoittajaa kohtaan.
Ap, yritäs nyt hieman parantaa näiden aloituksesi tasoa.
Vierailija kirjoitti:
Outoja vastauksia ap:n kysymykseen...
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet täysin keskenkasvuinen. Kypsy.
Tiesin heti, että ihmiset provosoituvat kysymyksestäni, mutta koska tilanne on mikä on, ajattelin, että jollain voisi olla vastaavia kokemuksia ja vinkkejä. Ja mitä keskenkasvuisuuteen tulee, on omista teiniajoista vierähtänyt parikymmentä vuotta.
Mikä siinä onkin, että naiset kääntyvät toisiaan vastaan tällaisissa tilanteissa. Ei kaikki ole niin mustavalkoista. Edes vastaavissa erotilanteissa.
Kukin voi omalle kohdalleen miettiä miten hienoa olisi teini-ikäisenä ollut, jos isä olisi vaihtanut äidin 25 vuotta nuorempaan naiseen. Joskus rakkaus ei vain kestä, ja sille ei mitään voi mutta ei voi olettaa, että nuoriso on automaattisesti iloinen kun heidän perheensä menee rikki ja äidin tilalla on joka toinen viikonloppu joku ventovieras ihminen. Sympatiani on siten täysin tyttären puolella. AP_tä on vaikea sympata, hän kuitenkin sai sen lopputuloksen mitä hakikin.
Vierailija kirjoitti:
Onpa ilkeitä kommentteja. Mammoja taitaa epävarmuus kaihertaa.
Kiitos tästä. Sama asia käväisi itselläni mielessä.
Ja mitä muihin kommentteihin tulee, toki jätän tytön rauhaan ja saavat viettää isänsä kanssa aikaa. Me nyt kuitenkin asumme, aika-ajoin, samassa asunnossa, joten on mahdotonta olla täysin ulkopuolisena. Minut voi leimata noita-akaksi, mutta ihan aidosti olisin neuvoja kaipaillut.
-Ap
Mielestäni ap ei ole mikään perheenrikkoja vaan se isä on.
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi viha sysätään sen osapuolen niskoille jonka kanssa on esim. "petetty"? Päätöksen pettämisestä tai tässä tapauksessa kumppanin vaihtamisestahan on ollut tämänkin tarinan isällä, mutta hänen toimiaan ei kukaan viitsi kritisoida, saati tuota, että ottaa lapsensa ikäisen puolison.
Naisilla on ilmeisesti tosiaan suuri halu haukkua nimenomaan naisia?
-N33
Vaikea tilanne, olen itse seurannut just vastaavaa tilannetta hyvän kaverini kautta. En usko, että oikeastaan voit tehdä mitään muuta kuin olla se aikuinen siinä tilanteessa, eli olla välittämättä ja loukkaantumatta ja yrittää elää mahdollisimman normaalisti.
Kaverillani tämä tilanne kesti vuosikausia, valitettavasti, ja mitään kovin läheistä suhdetta hänellä ja uuden miehen tyttärellä ei koskaan tuskin ole, mutta tällä hetkellä välit ovat ainakin suht korrektit.
Se, mikä heillä auttoi, niin ikävältä ja epäreilulta kuin se kuullostaakin, oli se, että kaverini hankkiutui pitkän aikaa kotoa pois joko osittain tai kokonaan niinä viikonloppuina kun miehen lapset olivat kotona. 18-vuotias on aikuinen, mutta silti haavoittuvainen, surullinen ja tuntee olevansa ”hylätty.” Mutta tilanne helpottui lopulta, kun hän oli paljon poissa kotoa niinä viikonloppuina kun lapset olivat siellä. Siten lapset saivat luotua erilaisen, itsenäisen suhteen isäänsä ja sanalla tunsivat, että isä on edelleen heidän isänsä ilman kilpailua.
Äkkisältään kuullostaa epäreilulta, mutta kun ajattelee niin ihan järkevää. Sinä saat muuten olla mielinmäärin miehesi kanssa, lapset eivät juuri koskaan. Alitajuisesti olet siis pelkkä kilpailija (ja ensin olit kodinrikkoja lasten mielissä.) Niinpä kaverini oli paljon vanhemmillaan, siskollaan ja mun luona (olin sinkku silloin), teimme paljon erilaisia tyttöjen reissuja/iltoja, risteilyitä, telttaretkiä, käytiin paljon erilaisilla päiväretkillä ym.
Näin jälkeenpäin ajatellen kaverini sanoi, että se oli oikeastaan loistava veto. Hän satsasi siis paljon ”itseensä” tänä aikana, nautti omista harrastuksistaan, kavereistaan ja omasta ajastaan samalla kun mies sai luotua oman arkensa ja suhteensa lapsiinsa. Sitä myötä jännitteet lieventyivät ja lapset tajusivat, että isä edelleen on heidän isänsä JA että äitipuoli oli valmis ottamaan pari askelta taaksepäin ja antamaan tilaa.
Täytyy sanoa tälleen nuorena, aikuisena naisena, että jos mun isä tois mun ikäisen muijan näytille ja vaihtais äidin siihen niin ei kyllä olisi mitään mielenkiintoa tulla toimeen sen ihmisen kanssa. Isästäni välittäisin kuitenkin edelleen mutta en katsoisi suopeasti jotain keski-iän kriisissä hankittua perheenrikkojaa.